Amnestyn mukaan alueen kurdijohtoiset viranomaiset ovat vastuussa yli 56  000:n leireillä ja pidätyskeskuksissa olevan ihmisen oikeuksien laajamittaisesta loukkaamisesta. Ihmisiä pidetään Amnestyn mukaan ainakin 27 pidätyskeskuksessa ja kahdella leirillä, al-Holissa ja Rojissa. Heistä noin 30  000 on lapsia.

Amnestyn mukaan ihmisiä on kidutettu pahoinpitelemällä, antamalla sähköshokkeja, seksuaaliväkivallalla ja ruoskimalla sähkökaapeleilla. Lisäksi Amnesty kertoo tuhansien ihmisten kadonneen tahdonvastaisesti ja äitejä erotetun laittomasti lapsistaan.

Tanner ei ota kantaa Amnestyn raportin tietoihin, mutta kommentoi olosuhteita muiden tietojen pohjalta.

– Toisaalta pitää ymmärtää, että leirejä ylläpitävällä kurdihallinnolla on täysin kohtuuton tehtävä. Tilanteesta ei voi syyttää vain heitä.

– Tarkkaa lukua emme sano, ettei yksittäisen lapsen identifiointi eri lähteitä yhdistämällä käy liian helpoksi. Sen takia puhutaan, että siellä on kymmenkunta suomalaista, ja heistä suurin osa on lapsia.

Tanner ei voi myöskään kertoa, milloin viimeksi suomalaisiin ollaan oltu yhteydessä. Sitäkään hän ei voi kertoa, onko yhteydenpitoa ylipäätään ollut.

MILLAINEN näiden suomalaisten näkymä tällä hetkellä on? Ollaanko heitä avustamassa pois?

– Olemme tästä sanoneet pari asiaa: ensinnäkin ulkoministeriön tehtävä on sillä tavalla kesken, että siellä on edelleen suomalaisia lapsia, Suomen kansalaisia. Lapsia, jotka ovat näiden vakavien ja jatkuvien perusoikeusloukkausten kohteena. He eivät pysty avustamaan itse itseään, vaan siihen vaaditaan jollain tavalla ulkopuolista interventiota. Luultavasti tarvitaan myös – ei ainoastaan, vaan myös – Suomen valtion toimia.

– Meillä on edelleen sama velvoite pyrkiä tekemään voitavamme, että me voisimme heitä auttaa. Käytännössä ainut tapa avustaa meidän arviomme mukaan on kotiuttaa heidät Suomeen. Tämä on edelleen se meidän konsulipalvelulain ja muun lainsäädännön, kansainvälisten sopimusten ja perustuslain mukainen velvoitteemme. Siitä emme tietenkään voi millään tavalla luopua.

Tanner toteaa, että tilanne on jatkunut hyvin pitkään ja on pysähdyksissä niin, ettei käytännön mahdollisuuksia auttamiseen ole.

– Olemme sanoneet aika avoimesti, että jos näillä lasten äideillä olisi minkäänlaista halua keskustella Suomen viranomaisten kanssa, mikä olisi se välttämätön ensiaskel avustamiseksi, niin he sen kyllä pystyisivät varmasti tekemään.

TANNER kuvaa yleistä tilannetta Koillis-Syyriassa hirveän vakavaksi. Hän huomauttaa, että tilanteen pitkittymisellä on turvallisuusvaikutuksia.

– Mitä pitempään lapset leirillä ovat, sitä vaikeammaksi käy väkivaltaisen ääriajattelun ja radikalisoitumisen vastainen toimintakin. Sillä, että tämä tilanne valitettavasti jatkuu näin, on kielteisiä vaikutuksia sille alueelle, mutta myös niille maille, joista ihmisiä näillä leireillä on.

– Siellä on ihmisiä ympäri maailmaa, ja tilanteen pitkittyessä nämä ihmiset saattavat muodostaa yhä suuremman turvallisuusriskin palatessaan kotimaihinsa.