Perjantaina 5.2. Suomen uutiset julkaisi jutun vastaanottokeskuksessa leviävistä ”huolestuttavista viesteistä”. Sitä siteerasivat ainakin Helsingin Sanomat, Yle, MTV ja iltapäivälehdet. Huhuihin tarttui myös poliisi. Kukaan ei tarkistanut huhujen todenperäisyyttä. Myöhemmin poliisi totesi, että huhujen levittäminen saattoi olla tahallista harhaanjohtamista.

Tammikuun lopussa Teemu Selänne kirjoitti blogissaan: ”Kun kuulin ystäväni alaikäisen tyttären tulleen raiskatuksi turvapaikanhakijoiden toimesta heräsi iso kysymys, missä menee raja auttamisen, suvaitsevaisuuden ja riskinottamisen välillä?”

Julkisen sanan neuvoston laatimissa journalistin ohjeissa sanotaan näin: ”tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta”.

Ohjeen merkitys korostuu aikana, jolloin MV-lehden kaltaiset huhuja ja valheita systemaattisesti levittävät julkaisut ovat vallanneet alaa. Huhut, joita tällä hetkellä levitetään ennen kaikkea turvapaikanhakijoista, voivat päätyä tiedotusvälineisiin monista inhimillisistä syistä. Mikään ei silti oikeuta jatkamaan samaa rataa.

Ihmisryhmään kohdistuvien valheiden levittäminen on klassinen propagandan keino, jota on käytetty historian sivu, kun tavoitteena on ollut joidenkin ihmisten arvon kiistäminen. Jos perinteinen media ei ryhdistäydy tietojen tarkistamisessa, se tulee osallistuneeksi projektiin, jonka tarkoitus on yhteiskunnallisen keskustelun hämmentäminen ja yhden ihmisryhmän ihmisarvon romuttaminen.