Yhteiskunnassa, jossa on työmarkkina-asioista totuttu sopimaan, vallitsee täysin uudenlainen mentaliteetti. Maan hallitus on sekoittanut itsensä työmarkkina-osapuoleksi ja kun puheita kuuntelee ministeriaitiosta, niin ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että vaalirahoitus on tehnyt tehtävänsä.

Ministerit Arto Satonen ja Wille Rydman ovat herkällä korvalla kuunnelleet Elinkeinoelämän keskusliiton, Suomen Yrittäjien ja Keskuskauppakamarin lauluja, kuinka työmarkkinoita tulisi uudistaa ja tuoda 2020-luvulle.

Kovin ovat kertomassa, kuinka paikallista sopimista tulisi lisätä ja lakko-oikeutta rajoittaa. Työttömyysturvaa on pakko leikata, että saadaan laiskat duunarit töihin kotoa maleksimasta. Työpaikoille joita ei ole? Leikataan vielä aikuiskoulutuksesta, että ei vaan saada ihmisiä koulutettua korjaamaan työn ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmaa.

Tähän Satonen eduskunnassa ja Tiktok-tähti Miko Bergbom vastaavat, että ei pidä paikkaansa ja kertovat kuinka työn verotusta alennetaan ja ostovoima lisääntyy. Ostovoima lisääntyy tosiaan julkisen puolen työntekijällä sen 20 euroa kuussa, ja sillä sitä sitten hankitaan jo vaikka ja mitä perheelle jääkaappiin.

Tähän kun lisää sen, että kevään budjettiriihessä hallitus tekee lisää leikkauksia ja veronkorotuksia, niin tuo parikymppiä sulaa ja duunari joutuu maksupuolelle.

SITTEN hämmästellään, kun ay-liike aloittaa poliittiset lakot? Tiedoksi vain hallituspuolueille, että ay-liikkeen tehtävä on turvata työntekijöiden etuja, miksi se muuten olisi olemassa.

On totta, että hallitus on saanut mandaatin kansalta, mutta ei kansalle kerrottu tällaisista työelämän heikennyksistä. Perussuomalaiset esittelevät Tiktokissa esimerkiksi ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudesta, että työehtosopimuksissa voidaan sopia sen palkallisuudesta. Pitää paikkansa, mutta luuletteko te arvon perussuomalaiset että työnantaja aivan ilmaiseksi sen sopii. Työehtosopimusta neuvoteltaessa kun tekstitkin maksavat.

Toinen esimerkki, että lakiin kirjattaisiin, ettei valtakunnan sovittelija saisi sopia vientialoja korkeampia sopimuksia muille aloille. Mahtaa siinä palkkakuopassa olevat julkisen sektorin ja palvelualojen naiset olla tyytyväisiä, kun eivät koskaan pääse samalle tasoille palkoissa miesten kanssa.

Miksi yksikään julkisen sektorin tai palvelualojen työnantaja neuvottelisi paremmista palkoista kun tietäisivät etukäteen, että kun asia menee sovitteluun, niin eivät työntekijät saa ainakaan isompaa korotusta mitä vientialat?

VIELÄ täytyy ottaa kantaa tähän paikalliseen sopimiseen työpaikoilla. Olen työurani aikana tehnyt useita paikallisia sopimuksia työnantajan kanssa. Koskaan en ole tehnyt sellaista sopimusta, joka olisi jollain tapaa haitallinen tai vahingollinen työntekijälle.

On tehty sopimuksia koskien työaikoja ja palkkoja. Olen saanut liiton koulutuksen ja täytyy sanoa, että jos nyt hallituksen ajama malli menee läpi, tulee työpaikoista täysin villi länsi. Paikallisen sopimuksen neuvotteleminen vaatii osaamista ja hyvän koulutuksen sekä tietotaidon.

Työehtosopimukset ovat minimi, paremminkin saa sopia. Onko tässä siis tarve heikentää työntekijän asemaa? On ja samalla rapauttaa yleissitovuutta.

Kysyn, onko sama asia sopia asioista työpaikoilla yrittäjän ja vaikkapa yrittäjän oman pojan välillä, jolla ei ole koulutusta vai koulutuksen saaneen luottamusmiehen kanssa. Minä tiedän vastauksen, muut voivat arvata. Tämä vaatisi massiivisen panostuksen valvontaan ja täytyy sanoa, etten työurani aikana ole nähnyt ketään valvovaa tahoa tälläkään hetkellä.

Neuvotelkaa!

Kirjoittaja on JHL:n pääluottamusmies ja puolueosaston puheenjohtaja Lapualta.