Suuryhtiöt havittelevat osaansa reilun kaupan markkinoista

Vielä 80-luvulla niin saottu reilu kauppa oli eksoottinen erikoisuus, jonka tuotteita myytiin lähinnä vain kehitysmaakaupoissa ja niitä ostivat vaihtoehtoiseen elämäntapaan vihkiytyneet ihmiset.

Nykyään reilu kauppa on astunut ulos marginaalista ja sulautunut osaksi normaalia liiketoimintaa. Reilun kaupan tuotteita löytyykin jokaisen lähikaupan ja marketin hyllyiltä ja niiden suosio on kasvussa etenkin vauraan keskiluokan keskuudessa.

Päältä päin katsoen tämä näyttää tietysti pelkästään positiiviselta kehitykseltä. Reilumman kaupan jäljillä -kirja kuitenkin löytää kulissien takaa paljon ongelmia ja epäkohtia. Kirjan mukaan nykyinen reilu kauppa on paljolti tuotteistettu ja brändätty. Tämä peittää näkyvistä sen, että työntekijöiden olot eivät juuri eroa  riistettyjen työläisten oloista.

Monet kirjoittajista ovatkin vierailleet paikan päällä muun muassa Boliviassa, Meksikossa ja Palestiinassa, ja perustavat kirjoituksensa omakohtaisten havaintojen lisäksi paikallisten ihmisten haastatteluihin. He kuulostelevat myös suomalaisen luomuviljelijän näkemyksiä ja kokemuksia, mikä on oivallinen tapa ylittää etnisiä rajoja ja löytää yhteisiä piirteitä kulttuurien välillä.

Epäkohdat lisääntyneet

Reilun kaupan lähtökohtana oli eräänlainen reilumpi versio kapitalismista, eli kovaa ja raskasta työtä tekeville tuottajille ja työläisille tuli maksaa reilu, työpanosta vastaava korvaus. Lisäksi työolojen tuli olla inhimilliset ja lapsityövoiman käyttö oli ehdottomasti kielletty. Alussa näin olikin, mutta yhtä jalkaa reilun kaupan kaupallistumisen ja laajenemisen kanssa myös epäkohdat ovat lisääntyneet.

Reilun kaupan haltuunsa ottaneet suuryritykset suosivat suuria kasvottomia plantaaseja pienten yksilöllisten tilojen sijaan. Tosin moderni tekniikka on helpottanut työtä mutta samalla tehnyt työstä  ja sen tuotteista mekaanista massatavaraa. Reilun kaupan piiriin ovatkin onnistuneet keplottelemaan itsensä jo muutenkin ankaraa kritiikkiä saaneet Nestle ja Chiquita, joiden intressit ovat puhtaasti taloudellisia ja työntekijöiden kohtelu sen mukaista.

Myös reilun kaupan yhdistykset ovat kasvaneet massiivisen suuriksi, ja demokratialta kaivaa maata alta se tosiseikka, että yksityisen tuottajan ääni katoaa suuren koneiston syövereihin. Ironista on, että monilla köyhillä pientuottajilla ei ole varaa hankkia pakollisia ja kalliita sertifikaatteja,  ja näin reilun kaupan piiristä putoavat pois juuri ne ihmiset, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat ja joita varten se alun perin perustettiin.

Mitä sitten tulisi tehdä asioiden kohentamiseksi? Myös poliittiset ja jopa maailmankuvalliset tekijät tulisi huomioida ja ottaa osaksi reilua kauppaa. Monet viljelijät pitävät luontoa elävänä Äiti Maana ja kasveja ja eläimiä ainutlaatuisina yksilöinä. Mikään ei riistä enemmän maaäitiä ja sen lapsia kuin suurtilojen tehotuotanto kemiallisine lannoitteineen ja myrkkyineen.

Ensin tietysti pitää purkaa myytti siitä, että kuluttaja on kuningas, joka voi parantaa maailmaa ja omaatuntoaan vain astumalla kaupan ovesta sisään ja poimimalla ostoskärryihinsä reilun kaupan merkillä varustetun tuotteen. Reilumman kaupan puolesta -kirja toimii tässä prosessissa oivallisena silmien avaajana ja suunnannäyttäjä.
 
 

 

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 7 Demokraatti
VUODEN VALTUUTETTU - Minna Räsänen vei pisimmän korren
MINÄ-MINÄ-ERO! - Sipilä otti ja lähti
NORJA - Hoitotyön onnela
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Johannes Ijäs

Nyt otetaan perustuslaista mittaa – tässä jutussa Annika Lapintie, Tapani Tölli, Ben Zyskowicz, Ilkka Kantola ja Juha Rehula kertovat, täytyykö jonkin muuttua perustuslakivaliokunnan työssä
26.3.2019

Luetuimmat


Uusimmat