Korkeakoulutettujen keskusjärjestö Akava julkisti tänään kymmenen kohdan ratkaisupaketin, jolla voitaisiin avata paikallisen sopimisen laajentamisesta syntynyttä umpisolmua työmarkkinoilla.

– Toivomme, että tämä ratkaisu kävisi myös SAK:lle ja hallitus puolestaan voisi tarkastella tätä tilannetta muustakin näkökulmasta kuin konfliktien kautta etenemisellä, Löfgren toteaa Demokraatille.

Akava valmistautuu paketillaan myös oman lausuntonsa antamiseen hallituksen esitykseen paikallisen sopimisen laajentamisesta. Lausuntokierros päättyy 12. huhtikuuta.

– Ne eivät ole edenneet, mutta nythän työministeri Arto Satonen on ilmoittanut, että “jos ei olisi lakkoja, näistä asioista voitaisiin neuvotella”, Löfgren huomauttaa.

– Jos lakkoja ei tule, tässä olisi nyt yksi pohja, jonka varaan voisi niitä neuvotteluja rakentaa, Löfgren vinkkaa.

AKAVA on halunnut olla koko ajan liikkeellä ratkaisukeskeisellä otteella, vaikka Löfgrenin mukaan hallitusohjelman työelämäkirjaukset ovatkin sille hankalia. Sitä samaa ratkaisukeskeisyyttä ja vastaantuloa hän toivoisi näkevän myös hallituksen asenteissa.

Löfgren kysyi tänään viestipalvelu X:ssä “Työministeri Arto Satonen, mitä sanotte?” viitaten tänään julkistettuun paikallisen sopimisen pakettiin.

Kysymykseen, onko Satosesta kuulunut mitään, Löfgren vastaa toivovansa, että työministeri perehtyy Akavan ehdotuksiin vielä tarkemmin ja ottaisi ne vakavasti harkintaan. Hän pitää ongelmallisena sitä, että Akavan ratkaisuesitykset on otettu kyllä positiivisesti vastaan ja niitä varmaan ihan aidosti arvostetaankin.

– Mutta sitten mennään sen verhon taakse, että “kun nämä eivät riitä SAK:lle, niin ei näille voida tehdä mitään”, Löfgren kuvailee aiempia hallituksen reaktioita.

– Minä en ehkä ihan tuotakaan logiikkaa ymmärrä, koska kaikki sellaiset esitykset, jotka edistäisivät palkansaajan asemaa, pitäisi ottaa vakavasti harkintaan.

Akavan ehdotusten painoarvoa nostaa Löfgrenin mielestä myös se, että korkeakoulutettujen, asiantuntijatyötä tekevien osuus kasvaa koko ajan.

– Jo siksi olisi tärkeää ottaa paikallisessa sopimisessa ja sitä koskevassa lainsäädännössä huomioon ne tarpeet, mitä tulee tältä rintamalta.

LÖFGRENILLE tekee tiukka valita kolme tärkeintä paikallisen sopimisen solmun avaajaa kymmenen kohdan listasta.

– Kaikki ovat tärkeitä siinä tavoitteessa, että hallituksen lausunnolla olevaan esitykseen tulisi tasapainoa.

Hän nostaa harkinnan jälkeen yhdeksi sovun tärkeimmistä pelimerkeistä kysymyksen luottamusmiehistä. Akavan esityksessä sanotaan näin:

– Lakiin on kirjattava luottamusmiehen ensisijaisuus henkilöstön edustajana aina silloin, kun luottamusmies on valittu työpaikalla. Oikeus luottamusmiehen valintaan pitää turvata laissa kaikilla työpaikoilla kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Luottamusmiehen on voitava edustaa myös järjestäytymättömiä työntekijöitä silloin, kun koko henkilöstö voi osallistua tämän valintaan.

Pääasia ja ongelma Akavan mukaan on ollut se, että kaikille työpaikoilla ei nyt ole henkilöstöedustajaa, jolla olisi sopimusoikeudet. Jatkossa on aina jollakin sopimusoikeudet, viime kädessä luottamusvaltuutetulla. Akava katsoo, että ei pidä heikentää niiden henkilöstöedustajien mahdollisuuksia, jotka on valittu tai valitaan.

Löfgren pitää erityisen tärkeänä myös sen valvomista, että paikallinen sopimus tehdään työehtosopimuksen rajoissa ja kyseessä on aito sopimustilanne. Akava puhuu “liputtamisesta” eli sen tärkeydestä, että viranomaisilla olisi valmiiksi tieto sopimusneuvottelun käynnistymisestä.

– Se helpottaisi valvontaa ja säästäisi myös työsuojelutarkastajien resursseja. Nyt lausunnolla olevassa esityksessä valvontakokonaisuus on ihan lapsenkengissä. Tällaisena se ei voi kyllä mennä eteenpäin. Siitä olen kyllä vakuuttunut.

Akavan ehdotuksessa valvonnasta todetaan näin:

– Järjestäytymättömille yrityksille pitää säätää velvollisuus ”liputtaa” sopimusaikeensa eli ilmoittaa siitä sekä toimittaa tehdyt paikalliset sopimukset viranomaisten ja sovellettavan työehtosopimuksen solmineiden työehtosopimusosapuolten tiedoksi. Tämä lisää valvontamahdollisuutta ja -todennäköisyyttä sekä tehostaa sopimusosapuolten pyrkimystä pysyä työehtosopimusten rajoissa.

– Työsuojeluviranomaisten mahdollisuudet valvoa sopimista pitää turvata. Tätä varten tarvittaneen lisäresursseja.

Kymmenestä ratkaisuesityksestä puuttuu Löfgrenin mukaan yksi elementti, jota Akava toivoisi pohdittavan. Paikallisen sopimisen pilotointia voisi kokeilla enintään kymmenen henkeä työllistävissä mikroyrityksissä.

– Jos kokemukset olisivat hyviä, sitä voisi laajentaa muihin yrityksiin. Paikallinen sopimisen tarve on kuitenkin suurin mikroyrityksissä, hän perustelee.