100 vuotta sitten 15. marraskuuta: Eduskunta julistautui ”korkeimman vallan” käyttäjäksi – vallankumous peruutettiin

Kuva: Helsingin kaupunginmusea
Kuva: Kuvaaja tuntematon
Suomen eduskunta kokoontui Heimolan talossa Hallituskadulla (vuodesta 1995 Yliopistonkatu) vuosina 1911-1930. Kuva 1920-luvulta.

Pimeys on laskeutunut jo hyvän aikaa sitten korkeiden ikkunoiden taakse marraskuisessa illassa. Heimolan talossa Yliopistokadulla järjestetty eduskunnan täysistunto on ollut kiivas; bolševikkien Pietarissa toteuttama lokakuun vallankumous, sosialidemokraattien ”me vaadimme” –julistuksen hylkääminen sekä edellisenä päivänä alkanut yleislakko ovat kärjistäneet porvarien ja työväenliikkeen jo ennestään jännittyneet välit äärimmilleen.

Yleislakon aikana pidetyssä istunnossa pöydällä ovat olleet niin porvarien, maalaisliiton kuin sosialidemokraattienkin esityksen korkeimman vallan siirtämisestä Suomeen. Tänään, tasan 100 vuotta myöhemmin eduskunnassa voidaan keskustella opposition vaihtoehtobudjeteista, kun vuonna 1917, samana päivänä, ajettiin siellä Suomen itsenäisyyttä. Samalla käytiin kovaa kamppailua siitä, millainen itsenäinen Suomi olisi.

Venäjän maaliskuun vallankumouksesta lähtien oli ollut kiistanalaista, kenelle keisari-suuriruhtinaalle aikaisemmin kuulunut korkein valta Suomessa oli siirtynyt. Bolševikkien kukistettua Venäjän väliaikaisen hallituksen marraskuun alussa hyväksyttiin entistä laajemmin käsitys, ettei korkein valta kuulunut Venäjän hallitukselle.

Samaan aikaan tilanne Suomen suurruhtinaskunnassa uhkasi riistäytyä käsistä.

Ensimmäisen maailmansodan vaikutukset olivat iskeneet voimakkaasti myös Suomeen vuoden 1917 kuluessa. Työttömyys kasvoi, elintarvikepula paheni ja sadantuhannen venäläissotilaan läsnäolo aiheutti levottomuutta. Tilannetta ei myöskään helpottanut alati kärjistyvä poliittinen tilanne.

”Me vaadimme” -julistuksen hylkääminen lietsoi sosialidemokraattien tyytymättömyyttä.

SDP toi eduskuntaan 8.11. ”me vaadimme” -julistuksen, johon oli laajan yhteiskunnallisen uudistusohjelman ohella kirjattu vaatimus Suomen vapauden turvaamisesta sellaisella Venäjän kanssa tehtävällä sopimuksella, joka tunnustaisi heinäkuussa hyväksytyn valtalain.

Julistus ei kuitenkaan päässyt edes eduskunnan käsittelyyn, sillä se ei Nuorsuomalaista puoluetta edustaneen puhemies Johannes Lundsonin mielestä täyttänyt lakialoitteen muodollisia vaatimuksia. Tämä lietsoi sosialidemokraattien tyytymättömyyttä.

Helsingin yliopiston poliittisen historian professorin Pauli Kettusen mukaan syksyn 1917 tilannetta tarkasteltaessa pitää muistaa, että sosialidemokraattien luottamus eduskunnan toimintaan oli vähintäänkin ongelmallinen.

– Vuonna 1916 valittu sosialistienemmistöinen eduskunta oli hajotettu kesällä 1917 valtalakipäätöksen jälkeen, sosialidemokraatit eivät missään vaiheessa tunnustaneet eduskunnan hajotusta.

Sosialidemokraatit yrittivät jatkaa hajotetun eduskunnan toimintaa, mutta osallistuivat kuitenkin lokakuun alussa järjestettyihin uusiin eduskuntavaaleihin.

– Vaalitappio uusissa vaaleissa tuotti melkoisen neuvottomuuden.

Sosialidemokraattien keskuudessa vahvistuvat näkemykset porvariston petoksesta. Tilanne oli paradoksaalinen. Lokakuussa 1917 valittua eduskuntaa sosiaalidemokraatit eivät periaatteessa tunnustaneet, mutta olivat kuitenkin mukana siinä.

– Tämä on historian tulkinnoissa hieman unohdettu. Kun sanotaan vasemmiston sisällissodan alkaessa asettuneen eduskuntaa vastaan, ei ole ehkä riittävästi kiinnitetty huomiota siihen, että sosialidemokraatit eivät olleet missään vaiheessa syksyn 1917 aikana tunnustaneet tuolloiselle eduskunnalle täyttä legitimiteettiä. Sitä pidettiin laittomana, vaikka vaaleihin oli osallistuttu, Kettunen pohtii.

Seurasi yleislakko ja yhteydenottoja.

Bolševikkien kaapattua vallan Pietarissa marraskuun alussa Suomen poliittinen kenttä jakautui entistä voimakkaammin kahtia. Sosialidemokraatit pyrkivät toteuttamaan Suomen itsenäisyyttä yhteisymmärryksessä V.I. Leninin muodostaman Venäjän uuden hallituksen kanssa, porvarit puolestaan tukeutuivat Saksaan.

”Me vaadimme” -julistuksen hylkäämistä seurasi yleislakko ja yhteydenottoja. Sosialidemokraattien kanssa tiiviissä yhteistyössä toiminut Suomen Ammattijärjestö julisti lakon alkavaksi 14.11. Sen aikana monilla paikkakunnilla sattui vakivaltaisia yhteydenottoja sekä kahakoita.

Osa vasemmistosta suunnitteli jo vallankaappausta. Työväen vallankumouksellinen keskusneuvosto oli jo marraskuun alkupuolella keskustellut asiasta muutamaan otteeseen. Mietinnät jatkuivat ja asiasta äänestettiinkin.

Jatkuvan vallanottouhan alaisena toimintaansa yleislakon aikana jatkaneeseen eduskuntaan puolestaan nousi bolševikkivallankumouksen kimmoittamana kysymys korkeimmasta vallasta. Lokakuun vallankumous oli saanut viimeisimmätkin täyden itsenäistymisen vastustajat kannattamaan irtautumista Pietarin ikeen alta.

Marraskuun yleislakko keräsi väkeä Senaatintorille vuonna 1917. Kuva: Työväen arkisto

15.11.1917 Heimolan talossa pitkäksi venynyt istunto oli keskeytynyt illan kuluessa jo kahteen otteeseen. Lopulta se pääsi viimein jatkumaan kello 21.15.

Puhemies Lundson asetti vastakkain kaksi ehdotusta kukistetun Venäjän keisari-suurruhtinaan korkeimman vallan siirtämisestä Suomeen. Porvarien esityksessä valta siirtyisi senaatin talousosastolle, maalaisliiton Santeri Alkion tekemässä vastaehdotuksessa puolestaan eduskunnalle.

Sosialidemokraattien kansanedustaja Feliks Kellosalmen tekemä esitys korkeimman vallan siirtämisestä eduskunnalle heinäkuussa 1917 hyväksytyn valtalain mukaisesti oli puolestaan hylätty lainvastaisena.

Sosialidemokraatit asettuivat tukemaan Alkion ehdotusta, joka voitti lopulta äänin 127–68. Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi. Tämä tarkoitti itse asiassa valtiollista suvereeniutta. Julistus ei näet sisältänyt kesän valtalaissa vielä mukana olleita varauksia ulkopolitiikan ja sotavoimien osalta.

Tilanne pysyi kuitenkin kireänä. Työväen vallankumouksellinen keskusneuvosto päätti 16.11. klo 5 ryhtyä äänin 14–11 toimiin vallanottamiseksi. Neuvosto kumosi kuitenkin päätöksensä jo klo 7 äänin 13–12. Pääsyynä pyörtämiseen lienee ollut se, ettei kukaan halunnut ryhtyä johtamaan epävarmalta näyttänyttä hanketta.

Myöhemmin samana päivänä eduskunta vahvisti purkaakseen painetta 8 tunnin työaikalain sekä uudet kunnallislait. Suurlakko päättyi kolme päivää myöhemmin.

Itsenäisyysjulistukset ovat aina varsin kyseenalaisia.

Perinteistä presidentin vastaanottoa ei kuitenkaan järjestetä satavuotiaan Suomen kunniaksi tänään, vaan itsenäisyyspäivää vietetään 6.12., jolloin eduskunnassa hyväksyttiin Svinhufvudin hallituksen itsenäisyysjulistus.

6.12. oli juhlapäivänä ensimmäisen kerran vuonna 1919. Pauli Kettusen mukaan sekä itsenäisyysjulistuksiin että itsenäisyyspäiviin liittyy aina kansainvälisoikeudellinen puoli, joka on kaikkea muuta kuin selvä. Suomen tilanne ei ole tässä suhteessa erityinen.

– Suomessa 4.12.1917 annettuun senaatin julistukseen verrattavia julistuksia on annettu muuallakin, eikä niillä välttämättä ole ollut kovin paljoa merkityksiä, Kettunen toteaa.

– Suomen itsenäisyyspäivä on vain vakiintunut joulukuun alkuun, eikä esimerkiksi 15.11. tai 31.12., joka oli keskeinen puolestaan kansainväliselle tunnustukselle.

15.11.1917 voidaan kuitenkin perustellusti pitää yhtenä keskeisimpänä osana Suomen matkassa kohti itsenäisyyttä. Se ei kuitenkaan ollut matkan päätepiste, minkä horjuva ja nuori kansallisvaltio sai joulu- ja tammikuun 1917–1918 kuluessa karulla tavalla kokea.

– Mutta mitä kulloinkin tarkoitettiin itsenäisyydellä? Se ei myöskään ole täysin selvää. Esimerkiksi jo 1900-luvun ensi vuosina oli puhuttu, että Suomen jo saavuttamaa itsenäisyyttä pitää puolustaa Venäjän valtakunnan yhtenäistämispyrkimyksiä vastaan, Kettunen huomauttaa.

– Täytyy muistaa, että silloin ei ollut vielä nykyisten suvereenien kansallisvaltioiden maailma. Oli monenlaisia, monikansallisia imperiumia, jotka olivat hajoamassa. Syksyn 1917 kuluessa irtautuminen Venäjästä sai kuitenkin uutta laajaa kannatusta.

Artikkelissa on käytetty Pauli Kettusen haastattelun lisäksi lähteinä Osmo Jussilan, Seppo Hentilän ja Jukka Nevakiven teosta Suomen poliittinen historia 1809-2009 (WSOY) ja Helsingin suomalaisen klubin itsenaisyys100.fi –sivustoa.

Artikkelin kuvatekstiin lisätty klo 10:53 huomautus, että Heimolan talo sijaitsi Hallituskadun varrella. Kadun nimi vaihdettiin vuonna 1995 Yliopistonkaduksi. 

Demareiden Sistonen ja Guzenina tyytyväisiä Espoon budjettineuvotteluiden tuloksiin

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Kansanedustaja Maria Guzenina.

Espoon demarit lukeva budjettineuvottelujen vahvoiksi onnistumisikseen iltapäivähoitotakuun kaikille ykkös- ja kakkosluokkalaisille, palvelumaksujen korotusten torppaamisen, toisen asteen opiskelijoiden hyvinvoinnin vahvistamisen ja opiskelun keskeytysten vähentämisen sekä vähävaraisten lasten harrastusten tukemisen.

Espoon kolmipäiväiset budjettineuvottelut on saatu päätökseen.

– Demareiden neuvottelutavoitteisiin kuuluivat opiskelijaterveydenhuollon, lasten terapiapalveluiden ja nuorten mielenterveyspalveluiden vahvistaminen. Nykytilanne vaatii näiden palveluiden vahvistamista. Tämä tavoitteemme näkyy hienosti saavutetuissa neuvottelutuloksessa, demareiden valtuustoryhmän puheenjohtaja ja budjettineuvottelija Markku Sistonen toteaa tiedotteessa.

– Budjettitulos sisältää todella ilahduttavasti panostuksia lapsiin ja nuoriin. Erityisopetukseen ja avustajaresursseihin saadut lisäsatsaukset tulivat suureen tarpeeseen. Opettajien työympäristö on muuttunut paikoin hyvinkin haastavaksi, demareiden toinen budjettineuvottelija, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Maria Guzenina jatkaa.

Myös muun muassa vähävaraisten perheiden lasten harrastusten tukemiseen saatiin lisää rahaa.

Demareille oli neuvotteluissa kynnyskysymyksenä se, että asiakasmaksuihin ei tule korotuksia.

– Maan hallituksen toimet ovat jo itsessään heikentäneet kansalaisten ostovoimaa ja selviytymistä arjessa, Guzenina ja Sistonen toteavat.

Demarit eivät olleet myöskään valmiita vähentämään lasten iltapäivätoiminnasta tai korottamaan iltapäivätoiminnan maksuja.

– Halusimme myös vahvistaa iäkkäiden yhteisöllisyyttä ja liikuntamahdollisuuksia. Espoolainen Seela-malli, jossa iäkkäille järjestetään ohjattua liikuntaa koulujen liikuntatiloissa mahdollistaa heille myös ruokailun koulun yhteydessä. Seelaa on pilotoitu hyvin tuloksin. Yksi Seelan ilahduttavista sivuvaikutuksista on ollut yksinäisyyden väheneminen. Lisämääräraha mahdollistaa Seela-toiminnan laajentamisen ja +68 ryhmien lisäämisen, Guzenina toteaa.

Neuvottelujen tuloksena kaupunginjohtajan tekemään budjetin pohjaesityksen lisättiin 4,69 miljoonaa euroa.

Keskustelua aiheesta

Kansanedustaja näpäyttää Juhana Vartiaista: ”Ongelma vain pahenee, jos työmarkkinoillemme tulee suuri määrä heikosti koulutettuja, jopa luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä”

Kuva: Lehtikuva
Juhana Vartiainen.

Perussuomalaisten kansanedustaja Sami Savio kritisoi voimakkaasti kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiaisen lauantaina Helsingin Sanomissa esittämää näkemystä, jonka mukaan suomalaisista työttömistä vain noin 40 000 voisi työllistyä. Samassa haastattelussa Vartiainen totesi Suomen kärsivän työvoimapulasta.

– Vaikka työllisyys on lähtenyt laskuun vasta äskettäin, jo useat kymmenet tuhannet työttömät ovat työllistyneet lyhyen ajan sisällä. Vartiaisen hihastaan ravistama luku ja hänen harjoittamansa työttömien syyllistäminen eivät perustu tilastoihin, vaan ainoastaan palvelevat kokoomuksen taustapiirien poliittista agendaa, toteaa Savio.

Vartiaisen mukaan työllistymisvaikeuksien syitä ovat muun muassa työttömien osaamisen puute ja kannustinongelmat. Mahdollisena ratkaisuna esittämäänsä ongelmaan Vartiainen tarjoaa työvoiman saatavuusharkinnan poistamista EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta henkilöiltä.

– Tohtori Vartiaisen tarjoama lääke on täysin väärä. Jo nyt muun muassa johtotehtävissä työskentelevät, tutkijat ja erityisasiantuntijat on vapautettu saatavuusharkinnan piiristä. Jos suomalaisten työttömien osaamistaso on puutteellinen, on heille tarjottava lisäkoulutusta aloille, joille työpaikkoja syntyy, vastaa Savio Vartiaisen väitteisiin tiedotteessaan.

Vartiaisen tutun teesin mukaan työvoiman tarjonnan lisääminen kasvattaisi työpaikkojen määrää.

– Vartiaisen analyysi voisi sinänsä olla perusteltavissa, jos uusien työntekijöiden osaamistaso olisi erityisen korkea tai jos he suostuisivat työskentelemään työehtosopimusta alemmalla palkalla. Päinvastoin kuin kokoomus, perussuomalaiset eivät kuitenkaan halua Suomeen halpatyömarkkinoita, linjaa Savio.

– Lisäksi suomalaisten koulutustaso on maailman mittakaavassa varsin korkea, eivätkä läheskään kaikki kansalaisemme työllisty tästä huolimatta. Ongelma vain pahenee, jos työmarkkinoillemme tulee suuri määrä heikosti koulutettuja, jopa luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä. Suomalaiset veronmaksajat joutuisivat jälleen kerran maksamaan lyhytnäköisen kokoomuspolitiikan loppulaskun, toteaa Savio.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kansanedustajan mitta täysi: 697€ summasta veroa 20 % – vaatii verotuksen ”tuntuvaa alentamista”

Kuva: Roope Permanto

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski on jättänyt toimenpidealoitteen työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotuksen alentamiseksi. Aloitteen tarkoituksena on korjata perusturvan riittämätöntä tasoa ja vähentää toimeentulotuen tarvetta, mikä myös yksinkertaistaisi sosiaaliturvajärjestelmää.

Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan määrä on kuukaudessa keskimäärin 697 euroa, mistä vähennetään yleensä 20 prosentin ennakonpidätys. Myllykosken mukaan työttömyysetuuksien ankara verotus on vahvistanut työttömien riippuvuutta viimesijaiseksi toimeentuloturvaksi tarkoitetusta toimeentulotuesta.

– Työttömyysetuuksien korkea verotus on koettu epäoikeudenmukaiseksi. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta syventää perusturvan riittämättömyys ja lisäksi se, etteivät työmarkkinatuki ja peruspäiväraha kerrytä eläkettä kuten ansiosidonnainen päiväraha, Myllykoski sanoo.

Työttömyysetuuksien verotus on tällä hetkellä huomattavasti palkkatulojen verotusta kireämpää, koska työttömät eivät ole oikeutettuja vastaaviin vähennyksiin. Työttömyysetuuksien ja palkkojen verotuksen välinen ero on kasvanut, kun työnteon kannustavuutta on pyritty lisäämään kasvattamalla työtulovähennystä.

Aloitteessaan Myllykoski muistuttaa myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean huomauttaneen Suomea liian matalasta perusturvan tasosta. Nykyisen hallituksen tekemät indeksijäädytykset ovat heikentäneet tilannetta entisestään.

– Työnteon kannustavuus on tärkeää, mutta verojärjestelmä ei saisi vaarantaa välttämätöntä toimeentuloa perusoikeutena. Toivonkin hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotuksen tuntuvaksi alentamiseksi nykyisestä, Myllykoski toteaa.

Keskustelua aiheesta

”Tämä on itse asiassa hyvä uutinen” – Jussi Halla-aho pahoittelee levittämäänsä väärää tietoa ja viittaa muistioon vuodelta 2013

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho pahoittelee levittämäänsä virheellistä informaatiota.

Iltalehden mukaan Halla-aho totesi perjantaina perussuomalaisten tiedotustilaisuudessa hallituskriisiin ja mahdollisiin ennenaikaisiin vaaleihin liittyen seuraavasti:

– Meillähän vaalilainsäädäntö on sellainen, että vaikka ennenaikaisiin vaaleihin mentäisiin, niin seuraavat sääntömääräiset eduskuntavaalit pidetään joka tapauksessa 2019 keväällä, ja kyllähän kaikille puolueille olisi melkoinen jumppa lähteä kampanjoimaan kaksi kertaa peräkkäin

Halla-aho kirjoittaa Facebook-seinällään maanantaina.

”Pahoittelut virheestä, joka johtui saamastani erheellisestä briiffauksesta. Erehdys perustuu puoluesihteerien vuonna 2013 laatimaan muistioon. Siinä esitettiin, että jos eduskunta hajotetaan kesken kauden, valittu uusi eduskunta istuu ainoastaan hajotetun eduskunnan toimikauden loppuun, ei neljää vuotta. Tarkoitus oli luoda säännöllinen vaalisykli, jossa eduskunta- ja kunnallisvaalit vuorottelisivat kahden vuoden välein. Esitys ei kuitenkaan päätynyt lakiin.”

Halla-aho painottaa nyt, että jos nykyinen eduskunta hajotetaan esimerkiksi ensi keväänä, se istuu neljä vuotta.

”Tämä on itse asiassa hyvä uutinen. Eduskuntavaalit ovat kallis operaatio veronmaksajalle, ja kynnys järjestää niitä vuoden välein olisi korkea. Rammalla hallituksella on nyt entistäkin vähemmän syitä kitkutella kevääseen 2019 saakka, etenkään, jos ja kun soteuudistukseksi kutsuttu julkisen rahan puhallusoperaatio ajaa perustuslailliseen karikkoon.”

”Jos ei sydäntä riitä, jos edes itsesuojeluvaistoa olisi” – Tuula Haatainen muistuttaa Afrikan tukemisen tärkeydestä

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen kaipaa muutosta ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun painopisteisiin. Tällä hetkellä Suomessa puhtaan paljon voimapolitiikasta kuten vaikkapa armeijan vahvuudesta.

Haatainen muistuttaa, että turvallisuuskysymykset eivät rajaudu vain omiin rajoihimme. Ongelmat ja uhkat ovat yli rajojen meneviä ja siinä esimerkiksi ilmastonmuutos on keskeinen.

Haatainen ja kansanedustaja, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) keskustelevat maailman muuttuneista turvallisuusuhista maanantai-iltana Helsingissä. Yleisötilaisuuden juonsi Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi.

Haatainen muistutti yleisöä maantieteestä. Afrikka on Euroopan lähialue, vain Välimeri on välissä. Seuraavan 30 vuoden aikana Afrikan väestö kaksinkertaistuu 2,5 miljardiin, joista puolet on alle 25-vuotiaita.

Mikäli ilmastonmuutos jatkuu, väestönpaine Eurooppaan vain kovenee.

– Tämä johtaa myös Afrikan sisäiseen pakolaisuuteen ja pahentaa siellä eriarvoistumiskehitystä. Siellä kasvaa jälleen pohjaa kriiseille ja ääriliikkeille.

Haatainen totesi, että jos ei sydäntä riitä, jos edes itsesuojeluvaistoa olisi Euroopassa, jotta toimisimme tilanteen ratkaisemiseksi.

Hän painotti YK-yhteistyön ja ylipäänsä monenkeskisen merkitystä, jotta Afrikkaan saataisiin koulutusta ja työtä. Haatainen toisti jo eduskunnassa esittämänsä ajatuksen siitä, että EU:n ja Euroopan valtioiden kehitysyhteistyöresursseja yhdistettäisiin koulutuksen tukemiseen ja työpaikkojen aikaansaamiseen Afrikassa. Haatainen muistutti, että etenkin naisten ja tyttöjen asemaa pitäisi parantaa.

– Meillä Suomessa on paljon osaamista, jota voisimme suunnata Afrikkaan. Afrikka on myös kasvava talousalue. Sinne pitäisi saada kestävää yritystoimintaa.

”Suurimmat turvallisuusuhat liittyvät eriarvoistumiskehitykseen.”

Se, että turvalisuutta ajatellaan Suomessa pitkälti voimapolitiikkana, jättää Haataisen mukaan alleen myös sen, että suurimmat turvallisuusuhat liittyvät eriarvoistumiskehitykseen.

Haatainen vertasi, miten Suomessakin on tällä hetkellä yhtä paljon syrjäytymisuhassa olevia nuoria kuin Hämeenlinnassa on asukkaita. Syrjäytyminen synnyttää myös kasvualustaa populistisille ääriliikkeille. Niinpä nuorten pääseminen peruskouluun ja työhön on parasta työtä turvallisuuden puolesta.

Haatainen painotti myös EU:n sosiaalisen ulottuvuuden keskeistä merkitystä. Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys ovat välineitä, joilla varmistetaan vakaiden olojen säilyminen.

Vaikka paneelissa keskusteltiin vakavista asioista, hymyäkin irtosi. Kuvassa Erkki Tuomioja, Tuula Haatainen ja keskustelun vetänyt Mikkel Näkkäläjärvi.

Tuomioja painotti maailman kasvanutta keskinäisriippuvuutta niin hyvissä kuin pahoissakin asioissa. Siitä ei pääse irti pieni kääpiövaltio eikä myöskään ydinasein varustautunut suurvalta.

Kun ennen maailmanlopun skenaarioita on kuultu uskonnollisista piireistä, Tuomioja totesi, että tämän päivän maailmassa voi esittää uskottavia tieteesen pohjautuvia maailmanlopun skenaarioita. Tällainen eksistentiaalinen uhka ovat ydinaseet.

Tuomioja ja Haatainen pahoittelivat sitä, että Suomi jäi hiljattain YK:ssa hyväksytyn ydinkieltosopimuksen ulkopuolelle.

Tuomioja huomautti, ettei ydinaseriisunnassa ole tapahtunut viime vuosina yhtään mitään. Päinvastoin ydinasevallat modernisoivat aseitaan. Ydinaseiden kiellon ajaminen olisi nyt tärkeää.

”Näitä asioita ei kukaan voi ratkoa yksin.”

Toisena eksistentiaalisena uhkana ydinaseiden ohella Tuomioja puhui kestämättömästä kehityksestä niin ekologisesssa, sosiaalisessa kuin taloudellisesssa mielessä. Emme saavuta ekologista kestävyyttä ilman kahta jälkimmäistä.

Tuomiojan mukaan parhaimmassakin tapauksessa on vain muutama vuosikymmenen aikaa siirtyä ekologisesti sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen.Esimerkiksi kukaan ei tiedä, mitä eri eliölajien nopeasta ja jatkuvasta sukupuuttoon kuolemisesta seuraa. Luonnon monimuotoisuuden häviämisellä voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Tuomioja muistutti myös, että vaikka kaikki sodat lopetettaisin taikasauvalla, pakolaisia olisi lisääntyvä määrä, koska ilmastonmuutos panee ihmisiä liikkeelle.

– Näitä asioita ei kukaan voi ratkoa yksin. Ajatus siitä, että rajat kiinni panemalla voisi ratkaista yhtään mitään on vaarallinen. Asioita voidaan ratkaista vain mahdollisimman laajalla monenkeskisellä yhteistyöllä, Tuomioja painotti.

Nykytilanteessa voimapolitiikalla mikään valtio ei voi Tuomiojan mukaan saavuttaa enää minkäänlaisia kestäviä etuja. Huono puoli on se, että kaikki valtiot eivät ole tätä havainneet.

Tuomioja: Suomen ajettava arktisille alueille öljy- ja kaasuesiintymien käytön täyskieltoa.

Erkki Tuomiojan mukaan maailmasta puuttuu tällä hetkellä selvää johtajuutta kestävään kehityksen aikaansaamiseksi ja kestämättömän kehityksen torjumiseksi. Silloin, kun EU toimii tehokkaasti, se pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi Brexit, jos se toteutuu, lisää kuitenkin EU:n heikkoutta. Juuri nyt myös Saksan tilanne on epävakaa.

– Jos siellä ajaudutaan uusiin vaaleihin, on vaara, että oikeistonationalistiset populistit AfD saavat jopa 20 prosenttia äänistä, Tuomioja sanoi.

Tuula Haatainen painotti ilmastokysymysten ratkaisussa myös kaupunkien ja metropolien roolia. Hän siteerasi erään konferenssin esitelmän pitäjää, joka oli kehitellyt ajatusta kaupunkien YK:sta.

Haatainen ja Tuomioja sivusivat keskustelussaan myös arktista yhteistyötä. Tuomiojan mielestä Suomen pitäisi heti ryhtyä ajamaan arktisten alueiden öljy – ja kaasuesiintymien käytön täyskieltoa. Hän totesi, ettei ole mitään järkeä, että uusia fossiilisia polttoaineita yritetään hankkia maailman vaikeimmista ympäristöolosuhteista.

Suomen käynnissä olevan Arktisen neuvoston puheenjohtajakaudella pitäisi Haataisen mukaan katsoa pitemmälle kuin vain käynnissä olevaa puheenjohtajakautta. Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön suurimmat kysymykset ovat ympäristökysymyksiä.

Tuomioja totesi hyväksi asiaksi sen, että huolimatta jännitteistä ennen kaikkea Ukrainan kriisin ympärillä, kukaan Arktisessa neuvostossa ei ole halunnut tuoda jännitteitä sinne.

– On kyetty jatkaamaan noramalia toimintaa, vaikka ympäristön kannalta normaali toiminta ei riitä.