Kolumni

Pekka Tuuri

Kirjoittaja on SDP:n Uudenmaan piirin järjestötoimitsija

1,6 miljoonan ihmisen tulevaisuus on epäselvä

Uudellamaalla pitäisi tammikuussa 2018 valita 99 maakuntavaltuutettua D’Hondtin menetelmällä. Vuotta myöhemmin 17,7 miljardia euroa siirretään kunnilta maakunnille alentamalla kaikkien kuntien verotusta 12,3 prosenttiyksiköllä.  Uudellamaalla kuntaverotulot ovat noin 4500 euroa asukasta kohden kun Pohjois-Karjalassa ne ovat vain 3200 euroa.

Lisätään soppaan vielä 220 000 kuntien ja valtion aluehallinnon työntekijää, jotka siirretään uuteen maakuntahallintoon. Uudellamaalla tämä tarkoittaa ainakin 80 0000 ihmistä.

No totta kai jokin uudistus Suomessa on tehtävä, koska pelkästään Uudellamaalla kustannusten kasvu vuoteen 2030 mennessä on 1,8 kertainen vuoden 2019 tasoon nähden. Muista Pohjoismaista poiketen vakuutusperusteisuus on hiipinyt Suomen terveydenhuoltojärjestelmään ja korostuneesti tämä on tapahtunut juuri Uudellamaalla. Puolet Uudenmaan erikoissairaanhoidon lähetteistä tulee jo nyt yksityiseltä sektorilta.

Uusimaa on niin kompleksinen ja valtava alue, että aivan hirvittää mitä tästä tulee.

Kyseessä on valtava uudistus ennen kaikkea Uudenmaan 1,6 miljoonan ihmisen kannalta. Kolmasosa Suomen 40 suurimmasta kunnasta sijaitsee Uudellamaalla. Runosuomen maakuntakeskusten kokoiset kaupungit kuten Porvoo, Lohja, Järvenpää tai Hyvinkää saisivat yhdestä kolmeen paikkaa Uudenmaan maakuntavaltuustoon. Samaan aikaan seinäjokelaiset saavat omaan maakuntavaltuustoonsa yli 15 paikkaa. Kaikkihan riippuu tietenkin D’Hondtin menetelmästä.

Vieläkö olet kärryillä? Ei se haittaa – ei ole kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinenkään. Hän sanoi syyskuun lopulla Uudenmaan maakuntakierroksellaan, että ei usko kenenkään voivan yksin käsittää tätä muutosta.

Uudenmaan maakuntauudistuksen valmistelu pääsee nyt vasta liikkeelle, kun pääkaupunkiseudun erillisratkaisu tyrmättiin. Uusimaa on niin kompleksinen ja valtava alue, että aivan hirvittää mitä tästä tulee. Aikaa on kaiken lisäksi vähän. 1,6 miljoonan ihmisen tulevaisuus on täysin epäselvä.

Pekka Tuuri

Kirjoittaja on SDP:n Uudenmaan piirin järjestötoimitsija

Kolumni

Mika-Erik Walls

Kasvatustieteen lisensiaatti, lehtori, kuntavaaliehdokas

Kouluvalinnat vaikeutumassa: erityisen tuen oppilaat vaaravyöhykkeellä?

 

Espoo on viime syksynä ilmaissut kouluissa ongelmaksi tilanpuutteen, joka johtuu paitsi voimakkaasta väestönkasvusta, niin myös monista sisäilmaongelmaisista päiväkodeista ja kouluista. Resurssien niukkuuden takia, valinnanvapautta, jota espoolaisvanhemmilla kouluvalintojen osalta on aiemmin ollut, tullaan rajoittamaan. Espoolaisvanhemmilla on yleensä ollut hyvät perustelut lastensa osalta muulle kuin lähikouluvalinnalle ja valitusten osuus oppilaaksioton osalta on näin saatu pieneksi.

Toki pääperiaate on, että kaupungin osoittama lähikoulu on lähin koulu ja että jokainen koulu on hyvä koulu. Nyt on alkamassa kuitenkin uusi aikakausi, jolloin oppilaaksioton rajoja siirretään etupäässä edellämainituista tilasyistä. Yhä useampaan sisäilmaltaan terveeseen tai uuteen kouluun tulee mahtua yhä enemmän oppilaita. Uhkana ei ole ainoastaan ryhmäkokojen kasvattaminen vaan myös levottomuus ja työrauhaongelmat ovat vaarassa lisääntyä, kun lapset ja nuoret ahdetaan kouluissa ja päiväkodeissa yhä tiiviimmin, yhä suurempiin ryhmiin.

Koulukoon ja mahdollisten ryhmäkokojen kasvun lisäksi vaarantuvat myös uuden opetussuunnitelman kunnianhimoiset ja hienot tavoitteet opetuksen ja oppimisen personoinnista. Uhkana on varsinkin erityisen ja tehostetun tuen lasten ja nuorten oikeus saada riittävää ja laadukasta, yksilöllisesti räätälöityä, erityispedagogiikan ammattilaisten ja avustajien antamaan opetusta, ohjausta, tukea ja turvaa. Riittäviä ja osaavia käsipareja, erityisopetuksen ammattilaisia, ei tule riittämään jokaiseen lähikouluun, jos ja kun erityisen tuen oppilaitakin aletaan sulauttaa enenevässä määrin yleisopetuksen luokkiin ja ryhmiin. Vantaalla on tähän jo vastattukin: erityisopettajat pannaan kiertämään koululta toiselle, ja lähikouluperiaatetta ollaan pikkuhiljaa kiristämässä niin, että oppilaiden tukea vähennetään jopa kesken lukuvuotta ja parin viikon ilmoitusajalla. Emme toivon mukaan joudu Espoossa samanlaisen tilanteen eteen, emmehän?

 

Mika-Erik Walls

 

Kasvatustieteen lisensiaatti
Filosofian maisteri
oppimistutkija
erityislapsen isä
kuntavaaliehdokas, Espoo
Suomen Vanhempainliiton johtokunnan jäsen

Mika-Erik Walls

Kasvatustieteen lisensiaatti, lehtori, kuntavaaliehdokas

Kolumni

Ulla Kaukola

kaupunginvaltuutettu, OAJ:n valtuutettu

Onko duunarilla enää oikeutta sivistykseen ja jatkokoulutukseen?

Suomen hallitus säästää ammatillisesta koulutuksesta tänä vuonna 190 miljoonaa. Leikkaukset vievät oppilaitosten budjetista noin 10–15 prosenttia. Ammatillisia opettajia irtisanotaan jopa 1 600. Opiskelijoille pyritään vaikeassa tilanteessa takaamaan se, että ammatin ydinosaaminen ei heikentyisi. Säästökohteeksi jäävät silloin yleissivistystä kehittävät aineet eli esimerkiksi äidinkieli, matematiikka, englanti ja ruotsi. Kampaaja oppii toivottavasti jatkossakin leikkaamaan asiakkaan hiukset ja tarjoilija tarjoilemaan, mutta onko kampaajalla ja tarjoilijalla riittävä ammattiosaaminen ilman viestinnällisiä ja matemaattisia taitoja? Kykeneekö hän jatko- tai täydennysopintoihin halutessaan tai työttömyyden uhatessa?

Ammattiopetuksen laadun eteen on Suomessa tehty todella paljon työtä ja ammattikoulu on noussut nuorille varteenotettavaksi vaihtoehdoksi lukiokoulutuksen rinnalle. Yleissivistävät aineet ovat mahdollistaneet sen, että toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittanut on voinut halutessaan jatkaa opintojaan korkeakoulussa. Hänellä on ollut jatko-opintokelpoisuus. Ennen näin ei ollut. Vielä 90-luvulla sillä, joka valitsi ”amiksen”, ei ollut mahdollisuuksia jatko-opintoihin. Nyt me olemme pahimmassa tapauksessa palaamassa takaisin tähän vanhaan.

Eduskunta saa keväällä käsiteltäväkseen ammatillisen koulutuksen lakipaketin. Teoriassa jatko-opintokelpoisuus säilynee, mutta todellisuudessa opiskelijalla ei ole kykyjä suoriutua jatko-opinnoista, sillä yleissivistävät aineet integroidaan ammattiaineiden opetukseen hyvin vähäisillä tuntimäärillä. Esimerkiksi kielen opetusta voi olla kolmen vuoden aikana 16 tuntia ja senkin voi opettaa joku muu kuin kieltenopettaja. Sama matematiikassa ja äidinkielessä. Sillä osaamisellako jatketaan opintoja korkeakoulussa? Opiskelija ei suoriudu edes pääsykokeista, saati vieraskielisen kirjallisuuden lukemisesta opinnoissa. Duunarilta viedään tässä uudistuksessa oikeus sivistykseen ja jatkokoulutukseen.

Ulla Kaukola

kaupunginvaltuutettu, OAJ:n valtuutettu

kuntavaaliehdokas , Vantaa (sd)

Ulla Kaukola

kaupunginvaltuutettu, OAJ:n valtuutettu

Kolumni

Veronica Kalhori

Filosofian tohtori

Espoon on investoitava koulutukseen ja sivistykseen – annetaan hyvä alku jokaiselle

Sanotaan, että hyvä alku elämässä on avain menestymiseen elämän myöhemmissä vaiheissa. Hyvän alun saa laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, jonka jokainen lapsi ansaitsee. Tutkimuksen mukaan lapsi saattaa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle, jos hyvää ja oikeanlaista varhaiskasvatusta ei tarjota hänelle.

Hyvän varhaiskasvatuksen ulkopuolelle jääminen on iso vahinko, josta koko yhteiskunta joutuu kärsimään. Sitä vahinkoa on muuten tosi vaikeaa saada korjattua. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että lapsi saa mahdollisuuden olla päiväkodissa muiden kanssa. Olemalla ja tekemällä yhdessä, lapset oppivat toisistaan ja tämän kautta lapsi kehittyy monella eri tasolla ja alueella. On yhtälailla tärkeä, että päiväkoteihiin panostetaan; päiväkotiryhmien kokoa ei saa suurentaa, eikä saa vähentää hoitajien resursseja.

Koulutus on sivistysyhteiskunnan ydin. Oppilaille on tarjottava hyvälaatuista oppimista ja heihin on investoitava. Pitää ottaa oppilaiden erilaisia tarpeita huomioon ja jokainen oppilas pitää nähdä ja kohdata yksilönä. Jokaiselle  lapselle ja oppilaalle on tarjottava räätälöityjä oppimismahdollisuuksia. Erityisesti erityisapua tarvitseville pitää antaa huomiota.

Luokkakoot ovat tärkeitä tekijöitä oppimisprosessissa.  Siksi  oppilasmäärä ja opettajan resurssit on huomioitava opetuksen suunnittelussa. Lisäksi kouluympäristöön on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ympäristö, jossa oppilaat saavat olla opiskelemassa on hyvin tärkeä oppimiselle ja myös terveydelle. Espoon homekoulut on korjattava ja  kouluja kehitettävä paremmiksi oppimisympäristöiksi.

Espoo on tähän asti ollut esimerkillinen kaupunki siinä, miten hyvin se on onnistunut tarjoamaan hyvää varhaiskasvatusta ja koulutusta paitsi kantaväestön lapsille myös maahanmuuttajataustaisille lapsille. Pidän sitä erityisen tärkeänä, että jatkossakin maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret saavat yhtä lailla samanlaiset mahdollisuudet onnistumiseen.  Eriarvoisuus on yhteiskunnan syöpä ja sille ei saa antaa Espoossa tilaa.

Tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa! On koko yhteiskunnan etu, että lapset saavat mahdollisuuden kehittyä vapaiksi yksilöiksi. Annetaan meidän lapsillemme hyvä valmius tulevaisuuteen, jotta he voivat kukoistaa ja menestyä elämässään! Ei leikata koulutuksesta ja sivistyksestä, vaan investoidaan niihin.

Veronica Kalhori
Filosofian tohtori
Espoon monikulttuuriasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja
Kuntavaaliehdokas

Veronica Kalhori

Filosofian tohtori

Kolumni

Anette Karlsson

Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Uudet tuulet puhaltavat – huhtikuussa valta on kansalla

Uudet tuulet puhaltavat puolueessa. Puoluekokousta edeltänyt puheenjohtajakiertue on selvästi lisännyt SDP:n näkyvyyttä kuntavaalikeväänä, mikä antaa meille erinomaiset lähtökohdat voittaa tulevat vaalit. Nyt takana on mielenkiintoinen ja voimaannuttava puoluekokous. Puolue sai erinomaisen johdon, jossa oli mukana sekä uutta näkemystä että vuosien kokemusta. Ilahduttavaa on, että Uudenmaan oma nainen Maarit Feldt-Ranta valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi. Olen vakuuttunut siitä, että puoluekokouksessa valittu joukkue kykenee johtamaan sosialidemokraatit kohti useita vaalivoittoja.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on myrskyisää

Yritysjohtajapääministerin johtaminen ei ole mennyt kuten Strömsössä. Muistatko vielä kuinka hallitus tuki pääministerin johdolla Talvivaaraa miljoonilla euroilla? Pian ilmeni, että pääministerin lapset omistivat osan yrityksestä joka hyötyi tuesta. Yle uutisoi asiasta, mikä sai pääministerin hermostumaan ja viestittelemään toimittajille. Seurauksena Ylen johto päätti, ettei asiasta enää uutisoida. Monet toimittajat ja kansalaiset kokivat, että sananvapautta ja journalistien riippumattomuutta rikottiin.

Joulun alla tietoon tuli, että pääministeri oli käynyt vienninedistämismatkalla Intiassa. On hyvä, että omistajaohjauksesta vastaava pääministeri edistää maamme vientiä ja matkan aikana solmittiinkin miljoonien eurojen yhteistyösopimus, mutta pian ilmeni, että taas pääministerin lapset hyötyivät omistustensa kautta tilanteesta. Pääministerin toimintakaava näyttää toistuvan.

Alkuvuodesta liikenneministeri, joka on myös yritysjohtaja, keksi, että valtion tiet ja väylät yhtiöitetään ja käyttöön otetaan tienkäyttömaksut. Kansalaiset olivat pöyristyneitä. Pian hallituskumppanit Kokoomus ja Perussuomalaiset ilmoittivat vastustavansa keskustalaisen liikenneministerin esitystä. Lopuksi liikenneministeri veti esityksen takaisin. Tässäkin kohussa pääministeri seisoi vankasti liikenneministerin tukena – täysi luottamus, hän painotti. Alkuvuoden tapahtumat osoittavat, että hallituksessa ei olla kuin yhtä perhettä.

Nyt pääministeri Sipilä on kutsunut hallituksen koolle keskustelemaan muun muassa huhtikuun lopulla (tavallisesti huhtikuun alussa, mutta lisäleikkauksia ei nähtävästi haluta tehdä kuntavaalien alla) pidettävästä hallituksen puolivälitarkastelusta. Ulkoministeri ja oikeus- ja työministeri ovat peruneet ulkomaanmatkansa päästäkseen osallistumaan hallituksen strategiakokoukseen. Pääministerin kansliasta viestitään, että kyseessä ei ole kriisikokous. Mutta ulkopuolelta katsottuna tilanne näyttää toiselta.

Huolestuttavia muutoksia näköpiirissä

Perussuomalaisia 20 vuotta johtanut Soini tullaan todennäköisesti haastamaan tulevassa puoluekokouksessa. Soini nosti puolueen ensimmäistä kertaa hallitukseen, joka puolestaan on johtanut kannatuksen laskemiseen noin 20 prosentista alle 9 prosenttiin. Tämä on seurausta siitä, että puolue on tehnyt hallituksessa kaikkea muuta kuin mitä lupasivat vaaleissa.

Huolestuttavaa on, että puolueen europarlamentaarikko Halla-Aho on sanonut, että hän saattaa haastaa Soinin. Halla-Aho on saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja jos hänet valitaan puheenjohtajaksi tulee puolueesta avoimesti rasistinen. Yksi Suomen hallituspuolueista ja mahdollisesti uusi ulkoministeri olisi avoimesti rasistinen. Mitä tämä tekee kriisistä kriisiin menevälle hallitukselle ja ennen kaikkea Suomelle?

Tuhannen taalan paikka

Sipilän lääkkeet eivät toimi, se on jo käynyt selväksi. Suomea ei ole nostettu suosta, päinvastoin. Velkaa otetaan enemmän kuin edellisenä vuonna, vähävaraisilta leikataan viimeinenkin ostovoima ja varakkaille annetaan verohelpotuksia. Eriarvoistumisen ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta puhumattakaan.

SDP johtaa galluppeja ja meillä on kaikki edellytykset voittaa kuntavaalit ja ottaa ensimmäinen askel kohti pääministeripuolueen paikkaa. Huhtikuussa valta on kansalaisilla. Ihmiset voivat äänestämällä valita mihin suuntaan 100-vuotista Suomea viedään. Halutaanko epäoikeudenmukaista leikkauspolitiikkaa vai reilumpi vaihtoehto?

Kuntavaalien jälkeen nähdään onko uuden hallituskokoonpanon ja -ohjelman sekä Sipilän lähdön aika. Äänestämällä sinä päätät.

Anette Karlsson
Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Anette Karlsson

Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Kolumni

Marjut Pihonen-Randla

Kirjoittaja on Uudenmaan aluesivujen toimittaja

Sijaa ideoille ”Näin meillä on aina tehty” -laatikon ulkopuolelta

Kaiken takana on aina tarina. Syitä liittyä puolueeseen on monia, ja niin on myös syitä olla liittymättä tai lähteä pois puolueesta. Tällä hetkellä jäsenmäärältään suurin puolue on hiljaisten puolue – puolueettomat. Näin nuoren näkökulmasta katsottuna puoluepolitiikka kaipaa uudistumista, jos haluamme uusia jäseniä ja säilyttää nykyiset.

Olen demari ja välillä puolueeseen kuulumista joutuu perustelemaan omalle perheelle, kavereille ja ventovieraillekin. Suonissani virtaa punainen, mutta ei sitä sosialidemokratiaa ole äidinmaidosta saatu. Olen perheessäni ainoa, joka kuuluu puolueeseen. Lähipiirissäkin puolueeseen kuuluvat pystyi laskemaan yhden käden sormilla ennen kuin kaveripiiri laajeni kastettuani varpaani demarialtaaseen ja hypättyäni mukaan.

Liityin puolueeseen Operaatio Vakiduuni -kampanjan loppupuolella. Ennen sitä puoluepolitiikka oli mielestäni vieraannuttavaa ja toiminta puolueiden sisällä vaikutti pikkumaiselta vallasta sotimiselta. Kampanjan aikana tapasin useita kansanedustajia ja poliittisia toimijoita, jotka ihan oikeasti kuuntelivat ja tulivat mukaan aloitteen takana olevan kansanliikkeeseen. Tunsin puolueiden tulevan minua lähemmäs, kun puolueet saivat kasvot. Näin, että poliitikot olivat ihan tavallisia ihmisiä. Kun näin, kuinka paljon työtä tehtiin kansalaisaloitteen saamiseksi eduskuntaan, ymmärsin, että jos haluaa nykytilanteeseen muutosta, on hypättävä politiikan altaaseen.

Kun lähden johonkin mukaan, pyrin osallistumaan toimintaan aktiivisesti. SDP:ssäkään en ollut rivijäsenenä kauaa, vaan minut valittiin pienen puolueosastomme puheenjohtajaksi. Sain nuoresta iästäni huolimatta näköalapaikan myös piirijärjestön toimintaan piirikokousedustajana. Olen keskustellut paljon kokeneempien vaikuttajien kanssa. Olen nähnyt paljon positiivisia asioita ja saanut kannustavia viestejä. Siitä tykätään, kun nuori osallistuu. Minulle tämä mahdollisuus annettiin, mutta annetaanko muille?

Uiminen tässä SDP:n altaassa ei ole aina helppoa. Joskus uuden tulokkaan ideat teilataan. Itselläkin on ollut välillä lannistunut olo. Jotkut demarivaikuttajat saattavat tajuamattaankin jyrätä uusien tulokkaiden mielipiteet, kun rivien välistä voi lukea, että: ”Näin meillä on asiat aina ennenkin tehty.”. Samat ihmiset ovat monissa edustuspaikoissa vuodesta toiseen. Ilmapiiri on luotaantyöntävä, jos uudistumispuheille ja uusille tekijöille ei anneta aidosti tilaa.

Olen sitä mieltä, että tavoitteellinen yhdistystyöskentely vaatii runsasta ideointia. Demarinuorissa olen päässyt kokemaan, miten uudet ideat otetaan innolla vastaan. Laatikon ulkopuoliset, aluksi jopa hölmöltä kuulostavat ajatukset muovautuvat yhdessä ideaa jatkojalostaen – joskus puoluekokousaloitteiksi asti. Ehkä demarinuorissa katsotaan kauemmas kuin seuraaviin vaaleihin, ehkä olemme vain naiiveja tai toimintamme on ylipäätään vapaampaa. Olivat syyt mitä tahansa, puolueessakin pitäisi olla niin turvallinen olo, että kuka tahansa uskaltaa ehdottaa uutta ja erilaista. Jos puolueen uusi jäsen ideoineen heti teilataan, hän voi pelästyä ja lähteä pois. Jos hän jää ja yrittää saada äänensä kuuluviin vain joutuakseen taas lannistetuksi, uudesta aktiivista saadaan nopeasti hiljainen passiivi.

Lähes kaikki puolueet joutuvat uimaan vastavirtaan. Jäsenmäärä laskee, päälle sataa kritiikkiä ja koko homma tuntuu välillä suossa tarpomiselta. Edessä on esteitä ja haasteita. Yhdessä pääsisimme pidemmälle ja nopeammin.

Marjut Pihonen-Randla

Kirjoittaja on Uudenmaan aluesivujen toimittaja