Sisäministeriön poliisiosaston ylitarkastaja Sini Lahdenperä kertoo, että asiaa valmistelleen esiselvityshankkeen työryhmän toimikausi loppuu joulukuuhun mennessä.

Keväällä 2017 päätettiin, että työryhmä laatii rahankeräyslain muutokset suoraan hallituksen esityksen muotoon.

– Kun työryhmän mietintö lähtee tammikuussa eteenpäin, se on samalla sitten hallituksen esitys. Tammikuun lausuntokierroksen jälkeen seuraa asian jatkovalmistelu. Saadaanko laki kevät- vai syysistuntokaudella eduskuntaan, riippuu jatkovalmisteluun tarvittavasta ajasta, lausuntopalautteen määrästä ja sisällöstä sekä siitä, haluaako vaikutusten arviointineuvosto antaa esityksestä lausuntonsa, Lahdenperä kertoo.

Toisin sanoen rahankeräyksen järjestäjänä olevan yhteisön tai säätiön toiminnan tarkoituksen on oltava yleishyödyllinen ja rahankeräyksellä saadut varat on käytettävä yleishyödylliseen tarkoitukseen.

– Yleishyödyllisyys ja ilmoitusmenettely eivät ole kuitenkaan yhteensopivia, Lahdenperä sanoo.

Niinpä hallituksen esitykseen on tulossa “hybridimalli”, eräänlainen “kompromissiratkaisu”.

Siinä vakiintuneilla rahankerääjillä säilyisi yleishyödyllisyysvaatimus ja rahankeräystä varten pitäisi edelleen hakea lupa. Määräaikaisesta luvasta luovuttaisiin, se olisi aina toistaiseksi voimassaoleva. Lupamenettelyn sisältöä on myös kevennetty huomattavasti nykyisesti.  

Tämän lupamenettelyn rinnalle tulisi kansalaistoimijoita ja rekisteröimättömiä ryhmiä varten pienkeräyksen mahdollisuus. Siinä ei sen sijaa olisi enää yleishyödyllisyysvaatimusta.

Tietoa keräyksen alkamisajankohdasta ei tarvitsisi enää uudistuksen myötä ilmoittaa luvanalaisessa eikä myöskään pienkeräyksessä.

Tapauskohtaisia pienkeräyksiä varten olisi erillisilmoitus, ei siis enää lupamenettelyä. Ilmoitus tehtäisiin sähköisesti poliisilaitokselle.

Yksi pienkeräys saisi kestää kolme kuukautta, maksimissaan rahaa saisi kerätä 10 000 euroa per keräys ja kalenterivuoden aikana saisi järjestää enintään kaksi pienkeräystä. Jos siis sen sijaan rahankeräystarve olisi jatkuva, siihen olisi edelleen haettava lupa.

Lakiin kirjattaisiin ne toimijat, jotka voisivat pienkeräyksiä järjestää. Niitä olisivat esimerkiksi yhdistykset, säätiöt, yhdistykset, uskonnolliset yhdyskunnat, rekisteröidyt puolueet ja rekisteröimätön vähintään kolmen hengen ryhmä.

– Rekisteröimätön vähintään 3 hengen ryhmä ei ole sinällään uusi asia, mutta voimassaoleva laki edellyttää, että ryhmällä on yleisyödyllinen tarkoitus ja että se on tilapäinen. Nyt nämä edellytykset poistuvat. Edelleenkään yksittäinen henkilö ei saa järjestää pienkeräystä, millä haetaan keräykselle luotettavuutta, Sini Lahdenperä sanoo.

– Pienkeräys voidaan laittaa nopeasti käyntiin muutaman päivän viiveellä. Lupamenettelyhän on ollut hidas, luvan saaminen on vienyt useita kuukausia.

Lupamenettelyn ja ilmoitusmenettelyn ohella työryhmä pohti rahankeräykseen myös itsesääntelyjärjestelmää. Sellainen on käytössä muissa Pohjoismaissa.

– Järjestökenttä ei kokenyt olevansa siihen valmis. Rakenteita ei ole Suomessa olemassa ja tähänkin liittyi huoli, että myös yritykset ja julkinen sektori pääsisivät keräämään rahaa ja se voisi heikentää järjestökentän toimintaedellytyksiä.

Yritykset eivät ole saamassa rahankeräykseen oikeutta.

Yksi kysymys rahankeräyslain uudistamisessa on suhtautuminen uskonnollisten yhdistysmuotoisten seurakuntien kolehdinkantoon.

Toisin kuin uskonnolliset yhdistykset, rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat kuten luterilainen kirkko kolehdinkanto-oikeuksineen on rajattu rahankeräyslain ulkopuolelle. Näin on myös jatkossa.

Sen sijaan yhdistysmuotoisilta seurakunnilta vaaditaan tällä hetkellä kolehdin keräämiseen rahankeräyslupa. Uskonnollisissa yhdistyksissä on katsottu poliisihallituksen kiristäneen asiassa laintulkintaansa.

Sini Lahdenperä sanoo, että uskonnollisten yhdistysten huoli on kuultu rahakeräyslain uudistusta valmistelevassa työryhmässä.

– On pohdittu vaihtoehtoja, onko tälle tehtävissä jotakin, mutta siihen ei ole tässä keskustelussa vielä löytynyt ratkaisua. Työryhmällä on kyllä ajatuksia, mutta ne ovat vielä työryhmän sisäisiä keskusteluja.

Pienkeräyksen soveltaminen yhdisten kolehdinkantoon ei Lahdenperän mukaan tule kyseeseen, koska pienkeräyksen 2 kertaa 3 kuukauden aikaraja estäisi kokovuotisen rahankeräämisen.

– Se, mikä pitää ehdottomasti ottaa huomioon, jos jotakin muutoksia mietitään on se, että se ei koske vain uskonnollisia toimijoita vaan yhdenvertaisesti kaikkia erilaisia yhteisöjä. Meidän pitää katsoa kokonaisvaltaisesti koko kolmannen sektorin alaa. Kyllä jokin ehdotus tai kannanotto tähän asiaan tulee, Sini Lahdenperä sanoo.