Demokraatin kysely SDP:n puoluevaltuustolle: Sipilän hallitukselle murska-arvio, ay-liikkeelle suurimmat kehut

SDP:n puoluevaltuutettujen mielestä keväällä aloittanut Sipilän hallitus on epäonnistunut tehtävässään pahasti alkutaipaleellaan vuoden 2015 aikana. Puoluevaltuutetut vastasivat Demokraatin tekemään kyselyyn viime vuoden lopulla joulukuussa.

SDP:n puoluevaltuutetuilta pyydettiin kouluarvosanaa hallituksen onnistumisesta. Vastaajien mielestä hallitus ansaitsee tässä vaiheessa todistukseensa arvosanan 5+.

Tiedustelimme puoluevaltuutetuilta myös, uskovatko he, että hallitus pysyy koossa koko vaalikauden ajan. Kysymys jakoi vastaajat, ja vain niukka enemmistö kertoo uskovansa, että keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen muodostama hallitus kykenee jatkamaan seuraaviin eduskuntavaaleihin 2019 saakka.

SDP:n puoluevaltuutettujen mielestä parhaiten onnistunut ministeri on sisäministeri Petteri Orpo (kok.). Hän sai ylivoimaisesti eniten mainintoja ”parhaiten onnistuneista ministereistä” ja lisäksi toiseksi vähiten mainintoja ”huonoiten onnistuneista ministereistä”. Myös maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) lukeutuu onnistuneisiin. Hän sai vähiten ääniä huonoiten onnistuneissa ja toiseksi eniten parhaiten onnistuneissa heti Orpon jälkeen.

Toisessa päässä valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) sai huonoimmat arviot, mutta myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ulkoministeri Timo Soinin (ps.) osaaminen keräsi viljalti arvostelua. Tämä ei ole ainakaan sikäli yllättävää, että puoluejohtajat ovat eniten esillä ja suurimpia vastuun-kantajia.

Kysyimme SDP:n puoluevaltuutetuilta myös, mitä mieltä he ovat SDP:n oppositiopolitiikan ja erikseen puheenjohtaja Antti Rinteen onnistumisesta. Puoluevaltuutettujen mielestä kummatkin ansaitsevat täsmälleen saman arvosanan 8-.

Niukasti korkeamman numeron (8) talvitodistukseen saa ammattiyhdistysliike onnistumisestaan kevään ja syksyn aikana käydyissä niin kutsutuissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa.

Demokraatin sähköpostitse lähetetty kysely tehtiin 16.12.–27.12. SDP:n puoluevaltuusto koostuu yhteensä 61 jäsenestä ja puheenjohtajasta. Heistä 32 vastasi kyselyyn.

Näin hallitusta arvosteltiin

Hallituksen toimintaa kuvataan vastauksissa muun muassa epäoikeudenmukaiseksi.

Toimintaa ohjaava voimakas oikeistolainen ideologia sumentaa järjen, ja sen pohjalta pyritään saamaan aikaan ratkaisuja, joiden vaikutuksia ei suostuta arvioimaan. Edellä mainittu näkyy poukkoiluna, jossa päätetään ja vedetään taas takaisin.

Hallitus on epäonnistunut täydellisesti tähän mennessä. Sen politiikka on painottunut heikoimpien kurittamiseen ja rikkaiden aseman säilyttämiseen. Sen tavaramerkiksi on muodostunut päätösten tekeminen, jotka myöhemmin perutaan. Saattaa jopa olla, että Sipilän hallitus on historiamme huonoin.

Politiikka on ollut Suomea ja suomalaisia jakavaa. Nyt tarvittaisiin kansamme yhdistämistä selviytyäksemme yhdessä talouskriisistä. Suomella ei ole varaa vaalikauteen, jonka aikana tehdään näin repivää politikkaa. Toivottavasti hallitus muuttaa suuntaansa tai sitten on järjestettävä keväällä uudet vaalit.

Poukkoileva ja harkitsematon työtapa. Asiantuntematomuus näkyy liian selvästi. Napoleon-kompleksi vaivaa useampaa ministeriä. Pääministeri ei ollut merkittävä yritysjohtaja ja sen tuominen politiikkaan on katastrofi Suomen järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Valtionvarainministeri on ylimielinen ja itseriittoinen snobi. Ullkoministeri matkailee ja heittelee vitsejä. Työ-ja oikeusministeri on noviisi kotikylästäni. Perusasiat ovat hukassa ja menestyksen salaisuus on tai oli demarien haukkuminen.

Myös lakien valmistelua pidetään puutteellisena.

Huono valmistelu ja ylimielinen asenne ovat johtaneet umpikujiin liian monta kertaa. Vaikeassa tilanteessa tarvitaan luottamusta, kunnioitusta ja sivistystä.

Jatkuvaa kompastelua alusta alkaen. Alun uhoaminen yhteen hiileen puhaltamisesta ja yhdestä isosta joukkueesta on vaihtunut eteenpäin ryömimiseen. Vitonen siitä hyvästä, että ovat kyenneet pitämään hallituksen silti kasassa.

Esitysten vaikuttavuusarviot puuttuvat. Säästöt kasautuvat samoille sairalle ja pienituloisille, ja samaan aikaan hyväosaisia pyydetään vienosti ja kainosti talkoisiin. Paketti on kerrassaan epäreilu eikä tue työllisyyttä.

Eräs puoluevaltuuston jäsen löysi paljon parjatusta hallituksesta jotain kehuttavaakin.

Alku meni hyvin, mutta syys-marraskuu oli kamalaa härväämistä. Nyt hallitus on jälleen toimintakykyinen, eikä juurikaan häiriinny oppositiosta.

Näin ministereitä kommentoitiin

Petteri Orpo ja Kimmo Tiilikainen olivat siis tunnustetuimmat ministerit. Puoluevaltuutetut perustelivat:

Orpo on esiintynyt hyvin pakolaisasioissa ja Tiilikainen ilmastoasioissa.

Orpo on ollut suoraselkäisin ja vastuullisin ministeri kaikista. Tiilikainen ja Anne Berner (kesk.) ovat vieneet omaa politiikkaansa onnistuneesti eteenpäin, mistä pisteet, vaikka politiikan sisällöstä en olekaan missään tapauksessa samaa mieltä.

Orpon työ sisäministerinä on ollut varsin linjakasta. Haukkuja on satanut joka puolelta puoluekenttää, mutta silti toiminta on ollut varsin selkeää ja linjakasta. Kokoomuksessa selkeää puheenjohtaja-ainesta.

Hallituksen vahvat miehet Juha Sipilä, Timo Soini ja Alexander Stubb saivat puolestaan lunta tupaan.

Kansakunnan johtaminen on osoittautunut aivan liian isoksi haasteeksi kaikille heistä. Substanssiosaamisenkin kanssa on pahoja puutteita. Erityisesti Soini on pihalla koko ajan. Eivät pärjää oikein omiensakaan kanssa, saati sitten muiden.

Sipilä: ei kykyä poliittiseen johtamiseen tai kompromisseihin. Soini: uransa huipulla ulkoministerinä ja on ensilausunnoissaan onnistunut heikentämään suhteita sekä Venäjään että Ruotsiin. Stubb: tarvitseeko edes perusteluita?

Koko johtotroikka. Kasassa on trio, jolla on yksi yhteinen päämäärä: yksityistää ja yhtiöittää Oy Suomi Ab. Jos siinäkään ei tämä toppahousukolmikko onnistu, on kysyttävä, mahtaako miehissä itsessään olla vika.

 

Demareillakin petrattavaa

SDP:n oppositiopolitiikkaan ja Antti Rinteeseen ollaan pääosin tyytyväisiä.

Puheenjohtaja on kasvanut tehtävässään. Alku oppositiossa oli vaikea, kuten oli puolueellakin. Nyt onnistumiset näkyvät varmuutena ja itseluottamuksena. Rinne on saanut hyvin tukea Antti Lindtmanilta, Eero Heinäluomalta ja Timo Harakalta ja monelta muulta.

Ottaen huomioon sisäinen kampittaminen niin tulosta voi pitää jopa loistavana. Toivottavasti aika parantaa haavoja.

Rohkea työmyyrä ja kaikki pelissä.

SDP:n oppositiopolitiikka on parantunut syksyn vanhetessa ja talven tultua koko ajan. On tartuttu oikeisiin asioihin ja selkeästi. Ei ole toisteltu joutavia mantroja.

SDP on pitänyt suomalaisten palkansaajien puolia ja tuonut inhimillisyyttä kovaan politiikkaan.

Tällä hetkellä olemme suosituin puolue emmekä ole päässeet siihen asemaan sattumalta: sd- aktiivit, valtuutetut, kansanedustajat, puoluejohto sekä työntekijät ovat tehneet loistavaa työtä. Kansa on pikkuhiljaa huomannut, ketkä heidän asioitaan todella ajaa.

Palautteessa oli myös arvostelua.

SDP on palannut takaisin opposition henkiseksi johtajaksi. Kuitenkin vielä on paljon tekemistä puolueen oman vaihtoehdon rakentamiseksi. Vaihtoehtobudjetti on vasta alkua. SDP:n on muodostettava visio, jonka pohjalta se voi realistisesti nousta hallitsemaan Suomea vuoden 2019 vaalien jälkeen.

Rinteen esiintymistaidoissa on paljon parantamisen varaa. 2000-luvulla poliitikon on oltava sujuva mediaesiintyjä sekä kommunikoija, mitä edellytetään myös pääministeriehdokkaalta. Rinteen visio ja poliittinen filosofia ovat jääneet epäselviksi – mitä tarkoittavat ne suuret käsitteet, joilla Rinne puhuu?

Omaa vaihtoehtoa julistetaan joka paikassa. Kun kysyy vaihtoehdon perään, lyödään vaihtoehtobudjetilla päähän. Jos se siinä on se meidän kaikenkattava oppositiopolitiikan vaihtoehto, niin kovin on köykäiset eväät. Maahanmuutosta, ulkopolitiikasta ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisestakin olisi mukavaa kuulla mielipiteitä.

Toiminta on ollut hyvää, mutta kannatuksemme nousu perustuu enemmän muiden tunarointiin kuin omiin saavutuksiin. Kauppojen aukioloaikojen vapautuksesta äänestettäessä oli ryhmän äänestyskäyttäytyminen outoa.

Myös SDP:n sisäiset asiat pohdituttivat.

Viestintä ja ennen kaikkea työn jakaminen ovat myös laajempi kysymys: miksi puoluehallitus ei ole aina tietoinen uusista ohjelmista tai miksi puoluevaltuuston potentiaalia ei aidosti käytetä ,vaikka puoluekokokouksessakin on tätä tarvittavaa muutosta painotettu?

Viestintä kaipaa parantamista, liikaa helppoja virheitä. Demareiden kannattaa pitää mielessä, etteivät omat pitkän ajan ongelmat ole mihinkään kadonneet, vaikka porvarihallitus kirkastaakin sosialidemokratian arvoja ja arvoa omalla työllään.

Ay-liikkeelle paras arvosana

Ay-liikkeelle yksi puoluevaltuutetuista antoi peräti täyden kympin arvosanan.

Ay-liike taitaa olla ainut, jolle tehtävä on kirkas. Työntekijöiden puolustaminen kuuluu ykkösenä siihen.

Ammattiyhdistysliike teki uskottavan ja maltillisen tar-jouksen. Hallitus oli typerä, kun ei tarttunut siihen. Toivon, että neuvottelut jatkuvat ja päättyvät vielä sopuun, vaikka niitä ei julkisuudessa käydäkään.

Ihmiset, jopa eläkeläiset ja työttömät, luottavat siihen, että ay-liike on se voima, joka loppujen lopuksi voi muuttaa hallituksen kovien arvojen politiikan toisenlaiseksi.

Ilman arvostelua ei ay-liikekään selvinnyt.

Yhteiskuntasopimusneuvottelut eivät ole menneet minkään osapuolen, ei valtion, työnantajajärjestöjen eikä ammattiyhdistysliikkeen osalta ole ihan putkeen.

Ay-liike on osoittanut, että joukkovoimalla on vielä vaikutusmahdollisuuksia. Suomessa järjestäytymisaste on korkea, ja juuri se mahdollistaa aktiivisen edunvalvonnan. AKT:n ärhentely menee joskus liian pitkälle.

Antaisin arvosanan neljä, jos hallituksella ei olisi mitään tekemistä yhteiskuntasopimusneuvottelujen kariutumisen kanssa. Mutta koska on, tyydyn arvosanaan 5.

Kaatuuko hallitus?

Niukka enemmistö SDP:n puoluevaltuutetuista ennustaa, että hallitus kestää yhdessä eduskuntavaaleihin 2019.

Hallituksen koossa pysymiseen uskoo niukka enemmistö.

Miksipä se kaatuisi. Hetken aikaa näytti heikolta, mutta rivit ovat nyt suoristuneet.

Näyttää siltä, että hallituspuolueet ovat valmiita nielemään mitä tahansa. Suomessa halllitus kaatuu sisältäpäin, ja tämä politiikan kevytkerho näyttää hyväksyvän mitä tahansa.

Mahdollisuus hallituksen koossa pysymiseen on fifty-fifty. Jos perussuomalaiset pelästyvät pahasti jatkuvasti vähenevän kannatuksensa vuoksi, he joutuvat paniikissa tekemään sellaisia päätöksiä ja politiikkaa, joka ei sovi hallituskumppaneille. Tällöin hallitus on todellisessa vaarassa kaatua.

Hallituksen sisäinen hapertuminen on jo alkanut, joka vain pahenee pakkolakien valmistelun edetessä.

Lue lisää: 

Kommentti: Demarit ovat verrattain kriittisiä kaikkia kohtaan