reijo_frank

Tekeekö suomalaiselokuva jättiyllätyksen?

Elokuva- ja televisioalan Golden Globe -palkinnot jaetaan ensi yönä Suomen aikaa Los Angelesissa.

Parhaan ei-englanninkielisen elokuvan palkintoa tavoittelee Klaus Härön ohjaama, Viroon sijoittuva Miekkailija. Suomalainen elokuva on ollut kerran aiemmin Golden Globe -ehdokkaana vuonna 1956, jolloin Valkoinen peura myös voitti palkinnon.

Muut parhaan ulkomaisen elokuvan ehdokkaat ovat belgialais-ranskalais-luxemburgilainen Le tout nouveau testament (The Brand New Testament), chileläinen El Club, ranskalainen Mustang ja unkarilainen Son of Saul.

Miekkailija on myös valintalistalla parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon ehdokkaista. Yhdeksästä listalla olevasta elokuvasta viisi valitaan Oscar-ehdokkaiksi ensi torstaina.

Eniten ehdokkuuksia Golden Globe -gaalassa on Todd Haynesin elokuvalla Carol, joka on saanut parhaan draamaelokuvan ehdokkuuden sekä neljä muuta ehdokkuutta.

Neljään palkintoon ovat ehdolla Applen perustajasta kertova elämäkertaelokuva Steve Jobs, Michael Lewisin kirjaan perustuva The Big Short sekä Leonardo DiCaprion tähdittämä The Revenant.

Maanpakoja ja teloituksia – Erkki Tuomioja valottaa vuoden 1917 työväen kansanedustajien vaiheita

Kuva: Kari Hulkko

Suomi 100 -juhlavuosi luo otollisen tilanteen tarkastella Suomen historiaa. Osana juhlavuotta muistellaan vuoden 1917 eduskuntavaaleissa valittujen sosialidemokraattisten kansanedustajien kohtaloita.

Kansanedustaja, poliittisen historian dosentti Erkki Tuomioja (sd.) haluaa alleviivata, kuinka vuonna 1917 sosialidemokraatit olivat itseasiassa johtamassa Suomen itsenäisyyden aatetta. Sosialidemokraattien ”valtalaki”-hankkeella pyrittiin ajamaan itsenäisyyttä jo kesällä 1917 ja monet sosialidemokraatit hakivat tukea Suomen itsenäisyydelle kansainvälisillä kontakteillaan.

Vuoden 1918 alussa puhjennut sisällissota katkaisi eduskuntatyön. Sodan lopputuloksen myötä sosialidemokraattisten kansanedustajien kohtalot olivat värikkäitä.

– Osa edustajista teloitettiin, osa päättyi vankileireille sekä osa pakeni maanpakoon Ruotsiin tai Neuvosto-Venäjälle, Tuomioja kertaa.

– Legendaarinen, on kuva Matti Paasivuoresta ainoana sosialidemokraattina kesällä 1918 eduskunnassa, kun kaikilta muilta edustajilta osallistuminen estettiin.

Jotkut vuoden 1917 edustajista etenivät myöhemmin myös korkeisiin virkoihin. Muun muassa Otto Wille Kuusinen nousi aina Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyrooseen. Hänet on haudattu ainoana suomalaisena Kremlin muuriin.

Osa edustajista teloitettiin, osa päättyi vankileireille sekä osa pakeni maanpakoon Ruotsiin tai Neuvosto-Venäjälle.

Lisäksi useat vuonna 1917 eduskuntaan valituista sosialidemokraattien kansanedustajista tulivat takaisin kotimaan poltiikkaan sekä eduskuntaan sisällissodan jälkeen. Tuomioja kuitenkin lisää, kuinka palaajat eivät suoranaisesti olleet osallistuneet vallankumoukseen.

Tuomioja nostaa palaajista esiin vaiherikkaan poliittisen uran läpikäyneen K.H. Wiikin. Wiik toimi 1920- ja 30-luvulla SDP:n puoluesihteerinä. Hänet kuitenkin erotettiin vuonna 1940 SDP:n eduskuntaryhmästä ja puolueesta niin kutsuttujen ”kuutosten” johtajana.

Myöhemmin jatkosodan aikana Wiik vangittiin tekaistujen syytteiden nojalla valtiopetoksen valmistelusta, mutta sotien jälkeen hän toimi vielä SKDL:n ensimmäisenä puheenjohtajana.

Vuoden 1917 työväen edustajien muistamisessa ovat Työväen arkiston ja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran lisäksi vahvasti mukana SDP:n ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmät.

– SDP:n eduskuntaryhmässä monilla on yhteyksiä vuoden 1917 edustajiin, Tuomioja kertoo.

Esimerkiksi kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan isoisän isä Evert Eloranta oli vuoden 1917 eduskunnassa sosialidemokraattien kansanedustajana.

Tuomiojan mielestä on tärkeää, että kaikki käyvät juhlavuotena historiaa lävitse.

On tärkeää, että kaikki käyvät juhlavuotena historiaa lävitse.

Aikaisemmin tällä viikolla kohua herätti Suomi 100 -vuoden kunniaksi julkaistava juhlaraha, jonka kuvassa esitettiin kansalaissodan teloituksia. Valtiovarainministeriö kumosi myöhemmin kohun myötä juhlarahoja koskevan asetuksen.

– Kansalaistunnoissa voi edelleenkin olla tällaisia vereslihalla olevia muistoja suuntaan ja toiseen, mutta yleisesti ottaen historioitsijoilla niitä ei enää ole, Tuomioja arvioi.

Tuomioja pohtii, että arvokasta työtä sisällissodan tapahtumista käytävälle keskustelulle on tehnyt Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana käynnistetty Sotasurmat 1914–1922 -projekti, jossa kartoitettiin kaikkien kyseisen ajanjakson sotatapahtumissa kuolleiden henkilöiden kohtalot ja kuolinsyyt.

Pääosin teoksessa selvitettiin vuonna 1918 kuolleiden kohtaloita.

Keskiviikkona 3.5.2017 järjestetään seminaari, jossa käsitellään vuoden 1917 sosialidemokraattisten kansanedustajien kohtaloita historioitsijoiden johdolla. Kaikista työväen edustajista vuoden 1917 valtiopäivillä kootaan myös pienimuotoinen matrikkeli.

Kirjavisa: Pitkien virkkeiden kirjallinen sinfonikko

Antonio Muñoz Molina.

Visaväki ei näyttänyt pääsiäisenäkään apatisoituneen juhamietomaisesta mämminsyönnistä tai ylenmääräisestä suklaamunien popsimisesta, vaan on ollut tuoreena ja terveenä cvastauspostia lähettämässä. Arvuuteltu espanjalaiskirjailija tunnistettiin mukiinmenevästi.

Petri Kettunen avaa pelin menemällä suoraan asiaan.

”Kysytty kirjalija on Antonio Muñoz Molina. Hän voitti ranskalaisen Prix Femina l’Etranger- palkinnon parhaasta käännösromaanista v. 1998. Vuodesta 2013 lähtien hän on ollut Espanjan kunninkaalisen akatemian jäsen. Molina debytoi jo vuonna 1983 (’El Robison urbano’) ja kirjoittanut kaiken kaikkiaan 23 romaania, joista on suomennettu vain kuusi teosta.”

Sitaatin Kettunen arvelee olleen teoksesta ”Sefarad”, vaan eipä ollut se. Oikean kirjan nimeää Juhani Niemi:

”Hakematta tulee mieleen tämän hetken ehkä kuumin espanjalainen kirjailija, painosten kuningas, Espanjan kuninkaallisen akatemian nuorin koskaan valittu jäsen, monin palkinnoin huomioitu Antonio Muñoz Molina. Romaanista ’Täysikuu’ hän sai Femina Étranger- palkinnon 1998.

Visasitaatti taas löytyy teoksesta ’Öinen ratsumies’, alkujaan ’El jinete polaco’, eli puolalainen ratsastaja. Melko tuore käännös Keltaisessa kirjastossa, 2010, vaikka alkuteos on ilmestynyt jo 1991. Romaanin pehmeästi aaltoileva kerronta kutoo yhteen rakkaustarinan ja pikkukaupungin kronikan, joka heijastelee koko maan vaiheita yli sadan vuoden ajalta.”

Unto Vesa tarkentaa vielä sitaatin paikan suurennuslasilla.

”Kysytty kirjailija on Antonio Munoz Molina ja teos Öinen ratsumies, sitaatti sen ykkösosasta Äänten valtakunta.  Ei meinannut osua millään silmiin, kun etsin lyhyttä kappaletta, ja Munozin kappaleet ovat sivujen mittaisia.”

Totta, peninkulman pituisten virkkeiden kanssa tuskaili visaukkonnekin. Vaikka kirjassa on päälle 750 sivua, oli sopivan ytimekkään lainauksen löytäminen työn ja tuskan takana.

* * *

Eero Reijonen tarttui Sefaradin innoittamana tiiliskivi-Ratsumiestä sarvista, ja ryhtyi luvulle.

”Sinuhen paksuinen opus edellytti lisätoimia perheessä. Laatuteoksen lukemisen Laistaja määräsi taannehtivasti itselleen ulkonaliikkumiskiellon. Täysihoidossa luonamme oleva karvaton lassie, Mooses nimeltään, kiikutti remminsä ajallaan lakeijansa syliin, palveluhommat piti suorittaa. Muutoin loikoiltiin mainion kertojan seurassa lukuseslongilla.

Andalusialaisen kirjailijan Sefarad, vasta vuosikymmen visakirjan jälkeen kirjoitettu, on kertomuskokoelma vainotuista, juutalaisista enimmäkseen. Se oli saanut aikanaan hyvät arvostelut. Näköjään laumaeläin Visakallo sitä tietysti aikanaan lukemaan. Tarinat olivat hienoja, todella ajankohtaisia yli vuosikymmen  sitten. Ja vielä ajankohtaisempia tänään. – – –

Öinen ratsumies on välillä naivi, junnaava, asioita toisteleva ja lemmenkohtauksissa joskus kiskaviihten liepeitä hipova. Mutta on se kuitenkin sujuvaa, mukaansa tempaavaa. Sefaradin kerronnallista jaksotusta verrattiin vaihtuviin melodioihin, teemojen toistot rinnastuivat vapaaseen sinfoninen musiikkiin.

Tämän muistaen ryhdyin kirjalle. Luin kolme Ratsumiehen päälukua kerrallaan ja kyllähän tarinassa selvä musiikin tempo oli. Se vaihteli kyllä lukujen sisälläkin, mutta pitkillä vedoilla teksti todella soljui.
Fiilistellessä tekstimääräkin alkoi lukijasta tuntua sopivalta andalusialaiseen kertomukseen. Hienoja tarinoita, vähän aikaan irrallisia, mutta myöhemmin kokonaisuuteen liittyviä. Kehystarinan keskiössä on seinään muurattu nuori aatelisnainen, jonka lähes satavuotias lääkäri-rakastaja don Mercurio löytää ja antaa näin aikaperspektiivin muisteloille.

Teoksen nimen lopulliselle lähteelle kirjailija johdattaa viimeisessä osassa. Nadia huomaa isänsä, majuri Galazin sulautuvan ratsumiehen hahmoon kun hän isän kuoleman jälkeen löytää tämän jäämistöstä grafiikanlehden. Alkuperäistaulu on Rembrantin  ’Puolalainen ratsumies’. ”

Myös Mauri Panhelainen ymmärtää molemmat suhtautumistavat, plus- ja miinus-varaukselliset.

”Kirja on kuin tiiliskivi, eikä sen aloittamista helpota se, että virkkeet ovat pitkiä ja monipolvisia heti alusta alkaen. Sisältökin on painava, riittäisi parin kolmen kohtuullisen kokoiseen romaaniin. Kun pääsee kynnyksen yli teokseen sisään, eteen aukeaa kiehtova tarina, kaunokirjallinen seikkailu Espanjan 1900-luvun mentaalihistoriaan. – – –

Molinan proustilainen  ja rönsyilevä romaani jakaa lukijoita ja kriitikoita. ’Nerokkaasti polveileva kerronta vie matkalle tarunomaiseen menneisyyteen’, hehkuttaa ihastuksesta hengästynyt lukija.

Toisenlaista suhtautumistakin löytyy. Jokainen lukija ei välttämättä jaksa innostua pitkien monipolvisten lauseiden availusta. Kirjan tekee vaikeaksi suunnaton rönsyily ja tarinan hukkuminen sen sekaan, sanoo eräs blogisti. ’Eihän hyvän kirjallisuuden pitäisi olla näin ikävystyttävää’, huudahtaa vastahakoinen kriitikko.”

* * *

Pertti Vuorelalla lopullisen kannan ottaminen on vielä vaiheessa.

”Antonio Munoz Molina oli minulle vain nimeltä tuttu huolimatta vahvasta maineestaan. Sain kirjastosta Öisen ratsumiehen ja aloin lueskella sitä. Lukuisia kertoja Espanjassa olleena lukeminen tuntui jo etukäteen miellyttävältä. Pääsisin syvemmälle Espanjan kulttuuriin. Öinen ratsumies on kuitenkin yli 750-sivuinen järkäle täynnä tiukkaa proosaa, joten kirja on vielä pahasti kesken.”

Sirpa Taskisella se näyttää jäävän pysyvämmin kesken.

”Kyllähän sitä nuorena luki paksuja moniosaisiakin raamattuja poistiehensä, mutta nyt jo pelkästään 767-sivuisen opuksen katseleminenkin väsyttää. Etuliepeen mukaan ’romaanin pehmeästi aaltoileva kerronta tempaisee lukijan mukaansa’. Kun muutaman sivun jälkeen näin ei käynyt, taitaa Öinen ratsumies jäädä minulta pelkän selailun varaan.”

Ilpo Pietilällä urakka on vasta edessä.

”Kummasti vaan kirjahyllystä, kirjojen päältä löytyi käden käänteessä tämä vielä lukemistaan odotteleva visateos. Nyt se sitten pääseekin mukaan Lapin reissulle. Jos vaikka olisi mahdollisuus uppoutua sen sisältöön ja ainakin päästä hyvään alkuun sen luennassa.”

Oma apu oli paras apu Raila Rinteellekin.

”Nytpä löytyi visavastaus omasta kirjahyllystä: Antonio Munoz Molina, Espanjan kuninkaallisen akatemian jäsen, journalisti ja tuottelias romaanikirjailija. Löysin hänet kauan sitten silmieni osuttua taskukirjaan nimeltä ’Talvi Lissabonissa’. Tykkään Lissabonista ja jazzista ja eritoten saksofonin soitosta, joten se kirja tulee luettua harva se talvi aina uudestaan. – – –

Sofi Oksasta ja Antonio Munoz Molinaa yhdistävä palkinto on Ranskassa parhaalle käännösromaanille myönnettävä Femina-palkinto. Oksanen sai sen Puhdistuksesta vuonna 2010.

Munoz Molinan kotisivuilta käy ilmi, että hän kommentoi jatkuvasti tapahtumia Madridissa ja kirjallisuudessa. Tuorein äsken avaamani artikkeli koski Jevtushenkoa, jonka kuolemasta uutisoitiin huhtikuun alkupäivinä.”

Ulla Vaara koukkaa Maginan auringon alle mutkan kautta.

”Kun on lukenut psykologi, filosofi, feministikirjailija Julia Kristevan kirjan ’Muukalaisia itsellemme’, jossa pohditaan historiallisesta ja psykologisesta näkökulmasta, mitä on elää ulkomaalaisena tai muuten erilaisena Euroopassa, ymmärtää paremmin Antonio Muñoz Molinan Sefarad -romaania, jonka  keskeisiä teemoja on pakolaisuus ja sen seurauksena vieraantuminen, toiseuden tunne ja muukalaisuus. – – –

Viikon 14 sitaatti ei kuitenkaan ole Sefaradista ja nyt joudunkin menemään arvauksen puolelle. Nimittäin kummassakin hänen viimeisimmässä romaanissaan keskeisessä osassa on Maginan maalaiskaupunki, joka on

Muñoz Molinan synnyinkaupungin, Andalusiassa sijaitsevan Ubedan fiktiivinen versio. Magina on vahvemmassa osassa ’Kuun tuulessa’, joka on omaelämänkerrallinen, jota tosin osin Öinen ratsumieskin on, joka kertoo nuoren ihmisen ja suvun elämästä Francon aikakaudella ja sitten Francon jälkeisestä ajasta.”

Ulla osuu entten tentten -hokemalla oikeaan kirjaan. Samoin käy arvauksissaan myös kokkolalalaiselle Jaana Pikkarainen-Haapasaarelle ja tamperelaiselle Irma Koskelle. Flaksi puolestaan käy Raila Rinteelle, jolle menee viikon palkinto. (rb)

Viikon sitaatti *

Kevään kolmannen tähdellisen ”kertaustehtävän” kirjailija poistui joukostamme murheellisen varhain, mutta ehti sentään kirjoittaa tuotannon, joka sisällöllisesti hakee vertaistaan kirjallisuudessamme. Nyt esillä oleva novellikokoelman tarina on mahdollisimman epäajankohtainen, mutta varmasti kirjan tunnetuin. Ja novelleihin myös päättyi kirjailijan ura.

Siis kenen, mikä kirja? Vastaukset viimeistään 3.5. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”– Ilta tuppaa saapumaan ennen aikojaan kuin sairastunut ihminen töistä kotiin, Aki sanoi ja meni sytyttämään valon. Tänään me ei enää keritä metsästämään. Mutta pidetään pienet peijaiset ensihätään. Ja suoriudutaan matkaan niin aikaisin aamusta kuin mahdollista eli sitten, kun ollaan todistettavasti herätty. Ei tehdä mitään tiukkoja aikatauluja. Time is money, ja sitähän meillä riittää. Ruben ja Simeon, älkää nuuhkiko ja kyhnyttäkö isin parasta ystävää koko ajan! Huomenna saatte vetää pitkin metsää kuin Rajamäki kaarretta. Mutta vaasisi, ikituore veriveljeni!
– Vaasisi! Mikko sanoi ja kohotti lasinsa.”

Keskustelua aiheesta

Kansanedustaja: Milloin ministeri aikoo lopettaa moraalittomuuden?

Kuva: lehtikuva / aleksi tuomola
Posti aikoo koodata lähetyksensä Filippiineillä.

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen jätti kirjallisen kysymyksen tuoreelle omistajaohjauksesta vastaavalle elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kesk.).

– Suomen Posti on päättänyt siirtää MSM-koneiden koodaustyötä Hollannin Postin tehtäväksi ja näin koodaustyö tehdään vastedes Filippiineillä, sanoo Taavitsainen.

MSM-lajittelukoneilla postit lajitellaan valmiiksi jakelujärjestykseen osoitteiden automaattisen tunnistusjärjestelmän avulla. Jos lajittelukoneen optinen luenta ei tunnista lähetyksen vastaanottajan osoitetietoja riittävän tarkasti, lähetyksen kuva siirtyy koodaustyöasemalle, jossa ihminen täydentää kuvan perusteella tunnistamatta jääneet osoitetiedot. Täydennetty osoitetieto välitetään takaisin lajittelukoneelle.

Taavitsainen kertoo koodaustyön siirtämisen koskevan Helsingin ja Kuopion lajittelukeskuksia ja siirto aiotaan toteuttaa kesäkuussa.

– Filippiineillä palkka on noin 200 euroa kuukaudessa eli halvan työvoiman käyttö houkuttaa valtion 100 % omistamaa yhtiötä näin toimimaan. Mielestäni tämä on täysin moraalitonta ja vastoin maan hallituksen työllisyystavoitteita. Kysyn ministeriltä aikooko hän ohjata Postin perumaan päätöksensä, sanoo Taavitsainen.

– Koodaustyöt ovat olleet erittäin hyviä työpaikkoja osatyökykyisille ja tästä on vieläpä valtiolla kärkihankekin menossa: Osatyökykyisille tie työelämään. On pöyristyttävää, että valtion 100 % omistama yhtiö aikoo toimia maan hallituksen tavoitteita ja kärkihanketta vastaan.

– Ministerin tulee ohjata Posti oikealle uralle toteuttamaan valtion työllisyystavoitetta ja noudattamaan hyvää työnantajapolitiikkaa ja korkeaa moraalia ja eettisyyttä toiminnassaan, linjaa Taavitsainen.

– Posti takoo hyvää tulosta ja maksaa osinkoja valtiolle tänä vuonna 60 miljoonaa. Verirahoilta ne kuulostavat, kun katsoo millä keinoilla tulos näköjään tehdään. Toivon ministerin kertovan Postin johdolle, ettei ole oikein ulkoistaa töitä halpamaihin, vaan on oikein työllistää ihmisiä Suomessa.

Uusi maatalousministeri: Kaupan omat merkit häiriköitä

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Maatalousministeri Jari Leppa (kesk.) ei pidä kaupan tuotemerkeistä.

Tuore maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) pitää ruokakauppojen omia tuotemerkkejä markkinahäirikköinä. Hänestä ne luovat epäoikeudenmukaisuutta ja epätasapainoa elintarvikkeiden tuotantoketjuun.

Kaupan omien tuotemerkkien kohdalla esimerkiksi kustannusjako ketjun sisällä on yksissä käsissä, eikä kukaan muu sitä tiedä. Lisäksi kauppojen omat brändit hyötyvät Lepän mukaan alkuperäisten merkkien tuotekehityksestä ansiotta.

– Yksi taho voi napata tuosta vain toisen kehittämän konseptin ja brändin ja tehdä omalla merkillään samaa tuotetta pikkuisen nimeä muuttamalla. Se on kaikkea muuta kuin reilua, Leppä sanoo STT:n haastattelussa.

Hänestä tällaisella toiminnalla vain heikennetään alkuperäisiä brändejä. Tästä on haittaa etenkin elintarvikkeiden viennille, mitä ministerin mukaan tulisi nyt pystyä lisäämään.

– Kun siellä viennissä ei muuten Pirkalla pärjätä, vaan siellä pärjätään brändeillä, hän sanoo.
Leppä edellyttää, että elintarvikeala muuttaa toimintamalliaan kaupan brändien osalta. Häntä harmittaa, että kauppa on kiinnostunut vain hinnasta, eikä laatukriteereitä pidetä riittävän tärkeinä.

– Yhä enemmän kuluttajat kuitenkin miettivät, mitä syövät.

Keskusta valitsi Lepän eilen uudeksi maa- ja metsätalousministeriksi. Aiemmin salkkua hoiti Kimmo Tiilikainen, jolle jäi ympäristöasiat.

Leppä, 57, on pitkän linjan keskustapoliitikko, jolla on itselläänkin maatila.

Saila Kiuttu

Keskustelua aiheesta

Sipilän hallituksen toimet uhkaavat jälleen Suomen sijoitusta – ensin meni sananvapaus, seuraavaksi…

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Sipilän hallitus on saamassa kolme uutta miesministeriä 5.5. alkaen. Jatkossa hallituksessa on 12 miesministeriä ja 5 naisministeriä.

Kun perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) ja kansanedustaja Annika Saarikko (kesk.) suorittavat kesällä salkunvaihdon, suhdeluku on 11/6.

Toimittajat ilman rajoja -järjestö tiputti Suomen juuri lehdistönvapauden kärkipaikalta kolmanneksi. Syynä on pääministeri Juha Sipilän Yleen kohdistama painostus. Seuraavaksi voidaan lähteä odottelemaan sitä, että Suomen sijoitus laskee erilaisissa tasa-arvoindekseissä.

Toki ne tietenkin aina vaikuttavat, jos yksi mittari laskee voimakkaasti.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Eeva Raevaara vahvistaa, että näin voi käydä.

– Esimerkiksi Euroopan neuvosto, Maailman talousfoorumi, YK ja EU seuraavat asiaa. Juuri olemme tarkistamassa Euroopan neuvoston raporttia, jossa tarkastellaan päätöksenteon tasa-arvoa muun muassa hallituksen sukupuolijakauman osalta.
Euroopan tasa-arvoinstituutilla (EIGE) on tasa-arvoindeksi, jota he päivittävät kahden vuoden välein. Se on tulossa taas tämän vuoden syksyllä.

Vaikka tasa-arvoindeksiin vaikuttavat monet muutkin asiat, Raevaara sanoo pitävänsä mahdollisena, että Suomen sijoitus putoaa eri indekseissä ministeripäätöksen takia.

– Toki ne tietenkin aina vaikuttavat, jos yksi mittari laskee voimakkaasti. Meillä on Suomessa 2000-luvulta ollut tasaista, on ollut 40 prosenttia ja joskus jop 60 prosenttia naisia hallituksessa, niin siinä kontekstissa tämä näkyy muutoksena.
5.5. jälkeen hallituksessa on alle 30 prosenttia naisministereitä.

Kehityssuunta on huono.

– Se paljonko naisia on hallituksessa, on indikaattori tai mittari, jota seurataan kansainvälisesti ja EU-tasolla koko ajan. Jos on heittoa alas tai ylöspäin, se helposti huomataan.

– Myös Pohjoismaista ollaan kiinnostuneita, miten me pärjätään, kun on tavallaan totuttu siihen, että olemme hyvässä asemassa tasa-arvomittareilla, Raevaara sanoo.

Tasa-arvovaltuutetun sijainella Anja Nummijärvellä on selvä kanta hallituksen naisministerien määrän vähyyteen.

– Kehityssuunta on huono.

– Naisten suhteellisen vahva osallistuminen yhteiskunnaliseen päätöksentekoon on yksi asia, joka on kansainvälisesti nostettu esiin, kun on osoitettu, että Suomi toteuttaa suhteellisen hyvin tasa-arvoa. Toki on tärkeää, että niin merkittävässä elimessä kuin Suomen hallituksessa toteutuisi paremmin tasa-arvo, Anja Nummijärvi jatkaa.

Hallitus päätti myös, ettei se lähde toteuttamaan tai edes selvittämään perhevapaauudistusta.

Paraikaa isyysvapaalla oleva tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara on nostanut omissa haastatteluissaan perhevapaauudistuksen tärkeyttä esiin.

– Olisi tärkeää, että isät osallistuisivat enemmän perhevapaiden käyttöön. Perhevapaauudistuksen malliin hän ei sinänsä ole ottanut kantaa, Nummijärvi toteaa.

Hän muistuttaa, että perhevapaiden tasaisempi käyttäminen parantaisi naisten asemaa työelämässä.