Ukraina astuu lähemmäs Eurooppaa – Hollannilla mahdollisuus vesittää sopimus

Kuva: Lehtikuva/AFP
LKS 20160115 SAV265; Ukrainian President Petro Poroshenko gestures during his press conference in Kiev on January 14, 2015 as journalists ask questions. Ukrainian President Petro Poroshenko said he wanted EU and US help in securing Crimea's return from Russian control and vowed to regain sovereignty over the separatist east in 2016. / AFP / GENYA SAVILOV - LEHTIKUVA / AFP
Ukrainan presidentti Petro Poroshenko.

Ukraina otti vuodenvaihteessa harppauksen kohti Eurooppaa, kun sen vapaakauppasopimus EU:n kanssa astui voimaan. Sopimuksella on ollut merkittävä rooli Ukrainan kriisissä. Venäjä on pitänyt sitä uhkana omille intresseilleen ja reagoinut siihen aggressiivisesti.

– Vapaakauppasopimus on yksi konkreettinen asia, jonka ympärillä räjähti, sanoo vanhempi tutkija Kristi Raik Ulkopoliittisesta instituutista.

Ukrainan entinen presidentti Viktor Janukovits laukaisi protestiaallon Kiovassa syksyllä 2013, kun hän yllättäen kieltäytyi allekirjoittamasta laajaa yhteistyösopimusta EU:n kanssa. Vapaakauppa-alueen muodostaminen oli sopimuksen keskiössä.

Kauppasopimuksilla on harvoin yhtä käänteentekeviä seurauksia: valta vaihtui Kiovassa, Venäjä miehitti Krimin ja Ukrainassa syttyi sota.

Yhteistyösopimus allekirjoitettiin lopulta seuraavana kesänä Ukrainan uuden presidentin Petro Poroshenkon johdolla. Kiistanalaista vapaakauppaosiota kuitenkin lykättiin yli vuodella Venäjän painostuksen takia. Venäjä uhkasi Ukrainaa pakotteilla, jos sopimus tulee voimaan.

Syyt geopolitiikassa

Aikalisän kuluessa EU ja Ukraina ovat käyneet neuvotteluja Venäjän kanssa. EU-lähteiden mukaan ne päättyivät laihoin tuloksin: Venäjä ei kyennyt ilmaisemaan huolilleen painavia syitä.
Kristi Raikin mukaan kyse on talouden sijaan geopolitiikasta. Venäjä kokee Ukrainan EU-lähentymisen uhaksi omille suurvaltapyrkimyksilleen.

Aikalisän päätteeksi Venäjä toteutti uhkauksensa: se jäädytti oman vapaakauppasopimuksensa Ukrainan kanssa. Lisäksi ukrainalaisille elintarvikkeille ja maataloustuotteille määrättiin tuontikielto Venäjälle.

Ukrainan presidentti Poroshenkon mukaan maa on valmis maksamaan Venäjän aiheuttaman hinnan EU-lähentymisestä.

Venäjän vastatoimien vaikutusta vähentää se, että Ukrainan Venäjän-kauppa on romahtanut sodan seurauksena.

– Yleinen arvio eri puolilla on, että Venäjän toimien taloudelliset vaikutukset ovat pelättyä pienemmät, sanoo europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.).

Hautala toimii puheenjohtajana valtuuskunnassa, joka tekee tiivistä yhteistyötä EU:n itäisten kumppanimaiden parlamenttien kanssa.

”Yltiöoptimismi karissut”

EU-kaupan osuus on kasvanut Ukrainassa, mutta se ei korvaa suoraan Venäjä-kaupan menetyksiä. Ukraina on vienyt Venäjälle pääosin koneita ja laitteita, joille ei ole kysyntää EU-markkinoilla.

Ukrainan tulisi nyt muuttaa talousmalliaan ja tuotenormejaan EU:n vaatimusten mukaiseksi. Hidas uudistustahti on herättänyt turhautumista Brysselissä.

– Yltiöoptimismi on karissut. Yhteiskunnan ongelmien kova ydin on vielä jäljellä, eräs EU-lähde sanoo viitaten syvälle juurtuneeseen korruptioon.

Vapaakauppasopimuksen lykkäystä perusteltiin osin sillä, että se tarjosi sodan runtelemalle maalle lisäaikaa sopeutua EU-lähentymiseen. EU:n mukaan päätös tehtiin Ukrainan hallituksen pyynnöstä.

Aikalisän kuluessa EU helpotti asteittain ukrainalaisten tuotteiden pääsyä markkinoilleen.

– Puhtaasti kaupallisesti se oli ihan hyvä ratkaisu Ukrainalle, Raik arvioi.

– Kielteiset vaikutukset olivat poliittisia. Luotiin epävarmuutta siitä, mikä EU:n sitoutuminen Ukrainan tukemiseen on. Se hidasti uudistusten toimeenpanoa.

Kokonaisuutena lykkäyspäätös oli Raikin mielestä virhe. Se näytti taipumiselta Venäjän voimapolitiikan edessä.

– Luotiin vääriä odotuksia Venäjälle. Venäjä odotti, että tässä olisi mahdollisuuksia kaataa tai vahvasti vesittää sopimusta.

Katseet kääntyvät Hollantiin

Hollannissa järjestetään huhtikuussa kansanäänestys, joka voi vesittää EU:n ja Ukrainan yhteistyösopimuksen toimeenpanon.

Hollantilaiset äänestävät siitä, onko sopimus hyväksyttävä. Sen toimeenpano edellyttää kaikkien EU-maiden tuen.

Äänestys on neuvoa-antava, mutta Hollannin hallitus ei voi käytännössä sivuuttaa sen tulosta. Kyselyjen mukaan hollantilaiset saattavat hyvin äänestää sopimusta vastaan.

Viime kädessä kansanäänestyksessä on kyse Hollannin sisäpolitiikasta ja EU-vastaisten voimien vahvistumisesta. Äänestys järjestetään euroskeptikkojen kansalaisaloitteesta.

Sopimuksen vastustajat perustelevat kantaansa sillä, että EU on politiikallaan lietsonut Ukrainan kriisiä.

EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on varoittanut hollantilaisia ”Euroopan laajuisesta kriisistä”, jos he äänestävät sopimusta vastaan. Junckerin mukaan Venäjä saisi sopimuksen vesittyessä Ukrainan yhä vahvemmin kainaloonsa.

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

Antti Rinne: Tämä olisi paras lahja itsenäiselle Suomelle

Kuva: Lehtikuva
Antti Rinne eduskunnassa, kuva lokakuulta.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoo osallistuneensa tänään Heikki Hurstin perinteiseen itsenäisyyspäivänjuhlaan Helsingissä Hakaniemen torilla.

Rinne päivittää Facebookissa, miten paikalla tuhannet ihmiset jonottivat ruoka-apua.

– Paras lahja itsenäiselle Suomelle on päästä eroon asunnottomuudesta ja ruokajonoista, hän toteaa.

– Meillä on siihen varaa. Kysymys on tahdosta, hän jatkaa.

– Kiitos jälleen Heikki Hurstille ja porukoille hyvästä työstä. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Rinne päättää päivityksensä.

”On kohtalokasta, jos syrjäytyminen alkaa jo peruskoulusta” – OAJ: Pisa-historian surkein tulos saisi herättää päättäjät

Kuva: lehtikuva / aleksi tuomola
pisaa

Suomi teki Pisa-historiansa heikoimman tuloksen tänään julkistetussa OECD:n arvioinnissa, arvioi Opetusalan ammattijärjestö OAJ.

– Vaikka tulostaso on edelleen kansainvälisesti vertaillen huippua, on suunta väärä ja vaatii välittömän kurssinmuutoksen, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen vaatii.

Tuoreet Pisa-tulokset ilmentävät eriarvoisuuden kasvua. Vanhempien taustan vaikutus oppimistuloksiin on voimistunut ja myös alueelliset erot jyrkkenevät. Erityisen huolestunut OAJ on heikosti osaavien määrän nopeasta kasvusta.

– Tällaiset tulokset ovat selvä uhka työelämästä syrjäytymiseksi. On kohtalokasta, jos syrjäytyminen alkaa jo peruskoulusta. Kehno pohja luonnontieteissä ja matemaattisessa osaamisessa sekä lukutaidossa heikentää menestystä myös seuraavilla koulutusasteilla, ammatillisessa ja lukiokoulutuksessa sekä korkeakouluissa, Luukkainen muistuttaa.

OAJ on jo aiemmin kritisoinut ns. kolmiportaisen tuen toimivuutta. Luukkaisen mukaan valitettavasti epäilyt näyttävät pitävän paikkansa.

– Tuen tarpeessa olevat oppilaat eivät saa riittävää tukea, kuten erityisopetusta. Tilannetta pahentaa se, että on sattumanvaraista, kuka tukea saa. Samalla tilanteesta kärsii myös ryhmän muiden oppilaiden eli suuren enemmistön opiskelu. Totta kai tämä näkyy oppimistuloksissa.

Myös nopeasti oppivien ja erittäin hyvin menestyvien osuus on pienentynyt.

– He ovat tulevaisuudessa suuressa vastuussa työn ja työpaikkojen luomisessa Suomeen. Heidät on liian kauan unohdettu koulun kehittämisessä, Luukkainen huomauttaa.

Koulutuksen arvostusta on lisättävä joka tasolla aina perheistä maan ylimpiin päättäjiin.

OAJ:n mielestä nyt punnitaankin, hylkääkö Suomi lopullisesti koulutuksellisen tasa-arvon. Koulutuksen voimavarat ja laatu riippuvat liiaksi kuntapäättäjistä ja kuntien vaihtelevista taloustilanteista. Esimerkiksi opetuksen ja ohjauksen määrä vaihtelee suuresti kunnasta toiseen.

Valtakunnallinen peruskoulufoorumi on juuri aloittanut työnsä. OAJ:n mielestä sen parlamentaarisen ryhmän pitääkin esittää, miten lainsäädäntö ja rahoitusjärjestelmä turvaavat paremmin tasavertaisen perusopetuksen ja oppimismahdollisuudet koko maassa.

– Koulutuksen perustasta on pidettävä huolta pitkäjänteisesti. Meneillään on sinänsä erinomaisia kehittämishankkeita, mutta irrallisina ja erillisinä ne eivät riitä estämään perustan rapautumista. Koulutuksen perusrahoitus on laskenut dramaattisesti. Leikkaukset esi- ja perusopetuksen perusrahoitukseen kuntien valtionosuuksissa ovat liki kymmenkertaiset verrattuina perusopetuksen kehittämisrahoihin, Luukkainen suhteuttaa.

Juuri uusitun opetussuunnitelman tavoitteet ovat Luukkaisen mielestä hyviä, mutta korkeiden tavoitteiden ja käytännön olosuhteiden välinen ristiriita on liian suuri.

– Koulutuksen arvostusta on lisättävä joka tasolla aina perheistä maan ylimpiin päättäjiin. On tuotava esiin sen merkitys hyvälle elämälle ja osaamiselle. Syvällinen oppiminen vaatii aina ponnistelua ja vaivannäköä. Koulu ei ole pelkästään viihdytyslaitos, vaan sen tehtävänä on opettaa ja vaatia tekemään työtä ja tälle on saatava myös vanhempien tuki, Luukkainen kiteyttää.

Terrorismin vastaisista toimista vastuussa ollut Cazeneuve pääministeriksi

Kuva: Lehtikuva

Ranskassa sisäministeri Bernard Cazeneuve on nimitetty pääministeriksi, kertoo presidentin kanslia.

Pääministerin vakanssi vapautui, kun Manuel Valls erosi ilmoittauduttuaan mukaan kilpaan sosialistien presidenttiehdokkuudesta.

Sisäministerinä Cazeneuve on ollut vastuussa terrorismin vastaisista toimista. Ranskassa tehdyissä terrori-iskuissa on kuollut yli 230 ihmistä kahden vuoden aikana.

”Demokratia hyvä mutta politiikka paha” – Vakava ristiriita voi pahentua, jos koulut jämähtävät 70-luvulle ja puolueet eivät uudistu

Kuva: Jukka-Pekka Flander
salo_puoluevaltuusto_09aanestys

Puoluehistorian alussa parlamentti oli puolueille liki ainut toimintakenttä. Puolueet olivat täysin paikallisten eliittien käsissä. Puhuttiin kaaderipuolueista.

Myöhemmin puolueet laajentuivat ideologisiksi luokkaintressejä edustaviksi joukkopuolueiksi. Tämän jälkeen niistä tuli yleispuolueita, jotka kävivät kilpaa äänestäjistä.

Tänä päivänä puolueet ovat jälleen kaventumassa harvojen käsiin ammattimaisiksi kartellipuolueiksi. Ne keskittyvät hallinnoimiseen.

Tällä tavalla puolueitten kehitystä voi kuvata yhdestä näkökulmasta. Näin on tehnyt valtiotieteiden tohtori Merja Jutila Roon Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemassa tuoreeessa raportissaan Kenen demokratia?.

Hän kuvaa enemmänkin puolueitten yleismaailmallisia kehityskulkuja. Edellä kuvattu yksinkertaistava kehityskertomus ei ole kovin herttainen. On selvää, että esimerkiksi Suomessa mitään puoluetta ei voida nimetä suoranaiseksi kartellipuolueen prototyypiksi.

– Mutta meilläkin on nähtävissä, että puoluetoiminta on nyt harvempien käsissä kuin aikaisemmin ja uusien yrittäjien on vaikea tulla mukaan. On enemmän kyse hallinnoimisesta kuin kansanliikkeestä, Jutila Roon kuitenkin sanoo.

Politiikasta tulee palvelu, jonka valtio tarjoaa.

Raportissaan hän piirtää tarkempaa kuvaa kartellipuoluemaisuudesta. Tällaiset puolueet ovat vakiinnuttaneet valtansa valtionhallinnossa. Fokukseen on noussut puolueen kyky hallita tehokkaasti. Vaalikampanjat ovat kalliita, keskitettyjä ja ammattimaisia. Puolueen keskustoimiston rooli korostuu.

Kenties yksi kuva tästä voisi olla kokoomuksen takavuosien puoluesihteerin Taru Tujusen nouseminen suorastaan jumalhahmon asemaan oman puolueensa menestyksen takaajana.

Kartellipuolueet monopolisoivat poliittisen päätöksenteon merkittävimmille puolueille. Edelleen on kyse tyyppipiirteiden hahmottamisesta, ei siis siitä, että kuvaukselle olisi suora vastine esimerkiksi suomalaisessa todellisuudessa.

Kartellipuolueiden ohjelmat eivät eroa suuresti toisistaan, ja vaalikampanjoissa keskitytään yleisesti hyväksyttyihin tavoitteisiin. Politiikka ei tarkoita kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa valtion tekemisiin vaan siitä tulee eräänlainen palvelu, jonka valtio tarjoaa kansalaisille.

Merja Jutila Roonilla on monia keinoja, joilla edelläkuvattu puolueitten ammattimaistuminen ja äänestäjien passivoituminen saadaan katkaistua. Niihin palataan tarkemmin artikkelin loppupuolella.

– Demokratian näkökulmasta olisi mahdollisimman tärkeää, että mahdolisimman laajat joukot osallistuisivat ja heidän ajatus välittyisi päätöksentekoon. Nyt tilanne on jakautunut, Jutila Roon sanoo.

Kaikki eivät tiedä, missä vaaleissa vaikutetaan mihinkin asiaan.

Raportti osoittaa konkreettisin luvuin, miten perinteisiä vaikutuskanavia hyödyntävät ahkerimmin politiikasta paljon tietävät, korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset. Sen sijaan nuoret, ammattikoulutetut, työttömät ja työväestö jättävät tällä hetkellä jo huomattavan paljon enemmän osallistumatta ja äänestämättä.

Jutila Roonin mukaan tiedon eriytyminen on iso ongelma. Moni meistä seuraa tietynlaisia tiedotusvälineitä tai rupattelee samanmielisten kavereiden kanssa somessa.

– Puuttuu yhteinen kokemus ja monipuolinen tieto. Toiset tietävät, miten asioihin voi vaikuttaa paremmin. Toiset eivät esimerkiksi tiedä, missä vaaleissa vaikutetaan mihinkin asiaan. Jos syy–seuraussuhteet eivät ole selkeitä eikä ymmärretä poliitikkojen käyttämää kieltä, kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa.

Kovin nopeasti tällaista ongelmaa ei Jutila Roonin mielestä voi parannella. Koulutuksella on merkittävä rooli.

– Yhteiskunnallista opetusta pitäisi lisätä kouluissa ja demokratiakasvatusta vahvistaa.

Koulutus toimisi myös vastamyrkkynä populismille.

– Kansalaisilla pitäisi olla kyky kriittisesti arvioida tietoa, jota heille julkisuudessa jaetaan. Ideaalitilanteessa demokratiakasvatuksessa opitaan lähdekritiikkiä ja sitä, ettei oteta faktoja annettuina vaan pohditaan, onko tieto oikea.

”Demokratiaa ei ole ilman politiikkaa.”

Jutila Roonin mielestä 1970-luvulta asti Suomessa on ollut suorastaan hirvittävä politiikan pelko kouluissa.

– Politiikan opettamista pelätään. Sen vuoksi meillä on kasvamassa kansalaisia, jotka eivät tiedä paljon politiikasta. Jos oppilaille opetetaan vain rakenteista ja varotaan poliitikan sisältöä ja vaihtoehtoja, opetus ei kiinnosta ketään.

Jutila Roon tiivistää, ettei demokratiaa ole ilman politiikkaa. Siksi juuri politiikkaa pitäisi uskaltaa käsitellä kouluissa.

– Ja meidän pitäisi päästä yli siitä ristiriidasta, että näemme demokratian hyvänä asiana ja politiikan negatiivisena, hän jatkaa.

– Tämä on pitkän ajan kehitys, jossa demokratiaan ja siinä tapahtuvaan osallistumisen jakautumiseen ei ole osattu reagoida tarpeksi aikaisin. Ei ole mietitty syitä, miksi ihmiset eivät osallistu, vaan on syytetty heitä laiskoiksi.

Raportin tutkimustuloksissa korostuu se, miten paljon sosioekonomiset taustat vaikuttavat ihmisten osallistumiseen.

– Kun puhutaan syrjäytymisestä tai työttömyydestä, ei puhuta vain taloudellisesta hyvinvoinnista vaan myös demokratiasta, Jutila Roon painottaa.

Valtaan päässyt populisti on samoin tein eliittiä.

Hän pohtii raportissaan, miksi niin monet kansalaiset selvästi kokevat, ettei nykyisenlainen edustuksellinen järjestelmä ole onnistunut käytännössä. Nykytila on ollut otollista maaperää populismille.

Populismin hyvä puoli on se, että se on aktivoinut osallistumattomia. Ongelma taas on se, että kritisoidessaan nykytilaa se pyrkii yksinkertaistamaan maailman ja lupaa mahdottomia.

Jutila Roon muistuttaa, etteivät eliitinvastaisuus ja kyynisyys järjestelmää kohtaan ratkaise nykydemokratian ongelmia. Edustuksellisen demokratian ei voi myöskään antaa kaventua politiikasta paljon tietävien ja hyvin menestyvien ja korkeasti koulutettujen lajiksi. Päinvastoin, se kuuluu kaikille.

Nyt puolueet kuitenkin nähdään yhä enemmän eliitin edustajina, tai tästähän populismi niitä kritisoi. Samalla kritiikki kohdistuu kuitenkin myös edustukselliseen demokratiaan, koska juuri siihen lukeutuvat puolueet, valtuutetut ja kansanedustajat.

– Jos taas populistit tulevat itse valtaan, he edustavat samaa eliittiä. Niinpä tällainen jakolinja eliittiin ja kansaan ei toimi. Tämä kysymyksenasettelu liittyy juuri siihen, miten politiikka nähdään negatiivisena eli sinusta tulee saman tien niin kutsuttu eliitin edustaja, kun olet mukana politiikassa.

Tavoitteiden ohella on puhuttava keinoista.

Populismiin kuuluvat suuret johtajatyypit. Ylipäänsä politiikka on muutoinkin henkilöitynyt. Jutila Roonin mukaan henkilöityminen johtuu siitä, että ratkaistavat asia ovat monimutkaisia eikä poliitikoilla välttämättä ole niihin eri syistä samanlaista vaikutusvaltaa kuin ennen. Tämän vuoksi vaaleissa keskustellaan enemmän politiikan tavoitteista kuin keinoista tavoitteiden saavuttamiseksi.

– Puolueiden väleillä olisi isoja eroja siinä, miten politiikkatavoitteisiin halutaan päästä, mutta erot jäävät vaaleissa vähälle huomiolle. Siksi kansalaiset eivät tiedä, minkä vaihtoehtojen välillä vaaleissa ollaan valitsemassa. Vaalien jälkeen kokemus purkaantuu turhautumisena siihen, mitä hallituksessa lopulta päätetään.

Esimerkiksi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen rajuja toimia palkansaajia kohtaan on hämmästelty. Miksei niistä puhuttu aiemmin?

– Itsellä tulee mieleen koulutusleikkaukset. Siinä on räikeä esimerkki. Puhuttiin kyllä sopeuttamistarpeesta, mutta keinot jäivät kertomatta. Kansalaisille tuli yllätyksenä, että koulutuksesta leikataan niin paljon, ja vanhuksilta yritettiin leikata niin paljon.

– Toivoisin, että puolueet olisivat vähemmän varovaisia ja rohkeasti toisivat esiin esimerkkejä, mitä ne aikovat käytännössä tehdä. Sitä kautta saataisiin avoimuutta ja kuluttajansuojaa äänestyspäätösten tueksi.

Vaikka Jutila Roonin toive puolueille lyödä kortit selkeästi pöytään ennen vaaleja saattaa vaalissa ehdolla olevista kuulostaa suoranaiselta poliittiselta itsemurhalta, tutkija on tosissaan. Jos vaakakupin toisella puolella on edustuksellisen demokratian heikentyminen, asian pitäisi olla vakava myös poliitikkojen kannalta.

Jutila kuvaa, mitä tapahtuu, jos puolueet panttaavat keinoja, joilla ne tavoitteitaan ajavat. Syntyy kierre: Äänestäjät eivät tiedä, millaisia uudistuksia tai leikkauksia aletaan tehdä. Äänestäjät pettyvät tehtyihin toimiin. He turhautuvat. Tästä puolestaan seuraa tunne, etteivät poliitikot ole kiinnostuneita ihmisten arjesta.

– Syntyy itseään ruokkiva kierre. Ja seuraavalla kerralla todennäköisesti jätetään äänestämättä.

Edustuksellinen demokratia tuottaa lähtökohtaisesti myös pettymyksiä.

Eduskuntavaaleissa vuonna 2011 ja 2015 äänestämättä jättäneistä noin puolet kertoi syyksi epäluottamuksen poliitikkoja ja politiikkaa kohtaan.

Toisaalta on hyvä muistaa sekin, että edustuksellinen demokratia on, mikäli on uskominen esimerkiksi brittiläistä politiikan tutkijaa Gerry Stokeria, jo lähtökohtaisestikin rakennettu tuottamaan pettymyksiä.

Jutila Roon muistuttaakin, että yksittäisille poliittisille vaihtoehdoille on harvoin enemmistön tukea. Päätökset edellyttävät yleensä kompromisseja etenkin Suomen kaltaisessa poliittisessa järjestelmässä. Systeemi tuottaa jatkuvasti pettymyksiä, kun harvan toiveet toteutuvat sellaisenaan.

Kun päätöksentekoprosessit voivat olla vaikeasti hahmotettavia ja kärsivällisyyttä vaativia, tämä lisää entisestään turhautumista järjestelmään.

Pettyneimpiä politiikkaan ovatkin ne, joilla on heikommat tiedot politiikasta. Tämän vuoksi juuri tiedon lisääminen kansalaisten keskuudessa olisi tärkeää.

Äänioikeusikärajan laskeminen pakottaisi keskittymään nuoriin.

Mikään pessimisti Jutila Roon ei ole. Puolueiden tehtävä on jatkossakin erilaisten vaihtoehtojen tarjoaminen äänestäjille. Niiden ei hänen mukaansa kuitenkaan kannata rakentaa toimintaa vain pysyvien puoluekannattajien varaan.

Kenen demokratia -raportissa Jutila Roon tähdentääkin, että säilyäkseen merkityksellisinä puolueiden tulisi saada yhä useampia osallistumaan niiden toimintaan, mutta entistä kevyemmillä tavoilla.

– Nykyihmiset eivät koe niin mielekkääksi puolueeseen sitoutumista, mutta se ei tarkoita, että ihmiset eivät haluaisi vaikuttaa. Ihmiset ovat kiinnostuneita kevyemmistä osallistumisen muodoista tai vaikuttamisesta, olipa kyse sisältökysymyksistä tai esimerkiksi puolueen puheenjohtajan valinnasta.

Kyse on siitä, että edustuksellista järjestelmää täytyisi uudistaa siten, että se pystyisi vastaamaan paremmin kansalaisten odotuksiin. Pitäisi siis löytää keinot myös ihmisten aktivointiin.

Tähän Jutila tarjoaa raportissaan kolmea eri kokonaisuutta. Yhdestä eli demokratiakasvatuksesta ja yhteiskunnallisesta opetuksesta on ollut puhetta jo edellä.

Toisekseen Jutila Roon alentaisi äänestysikää. Se suorastaan pakottaisi puolueet kiinnittämään enemmän huomiota nuoriin. Toisaalta äänioikeus jo itsessään nostaisi kiinnostusta politiikkaan.

Miltä kuulostaisi kevytjäsenyys?

Kolmanneksi Jutila Roon uudistaisi puoluetoimintaa. Jos puolue haluaa menestyä, se ei voi olla sisäänpäin katsova eikä tarkasti määriteltyyn jäsenistöön nojaava.

Puolueiden on avattava päätöksentekoaan ja alennettava osallistumiskynnystä vastatakseen kansalaisten muuttuneisiin osallistumistapoihin. Jotakin Jutila Roonin kuvaaman tyyppistä lienee esimerkiksi kansanedustaja Timo Harakan (sd.) perustamassa Liike 2020:ssä. ”Asia, eikä henkilö. Koko Suomi, eikä puolue”, Harakka on kuvannut yhdistystään.

Koska puoluesidonnaisuus on heikkoa, Jutila Roon suosittelee puolueille muun muassa erilaisten jäsenyyksien hyväksymistä. Kyseeseen tulevat kevyt- ja kannatusjäsenyydet. Yhtä lailla esimerkiksi puheenjohtajavaaleihin osallistumisen mahdollisuutta pitäisi laventaa. Jäsenvaalit aktivoisivat ihmisiä. Moni haluaa osallistua puolueiden rientoihin projektiluontoisesti.

Onko lopulta kyse siitä, että pelätään päästää ihmisiä vaikuttamaan puolueitten asioihin ja politiikkaan?

– Varmaan siinä on vähän sellaista pelkoa, että jos yhtäkkiä tulee hirveästi uusia ihmisiä, voi käydä niin kuin Briteissä, että Corbyn valitaan suurella mandaatilla ja vanhat puolueaktiivit eivät sitten ole hänen kanssaan samoilla linjoilla, Merja Jutila Roon pohtii.

Hän viittaa Britanniassa työväenpuolueen johtoon nousseeseen vasemman laidan edustajaan Jeremy Corbyniin. Hän jakaa omaa puoluettaan poikkeuksellisen voimakkaasti.

Suoraan demokratiaan kuten kansanäänestyksiin ja -aloitteisiin on viime aikoina kohdistunut kritiikkiä. Ei aina tiedetä edes, mistä äänestetään. Brexit-äänestys ja viime viikonloppuna Italiassa järjestetty kansanäänestys ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Ainakin puolueitten järjestämiin äänestyksiin ja jäsenäänestyksiin Jutila Roon suhtautuu positiivisesti. Vaikka kansalaisten äänestysaktiivisuus on heikentynyt, on huomattava, että samaan aikaan yleinen kiinnostus politiikkaa kohtaan on kuitenkin kasvanut.

– Ihmisiä selvästi kiinnostaa myös osallistua. Jos kiinnostusta löytyy, miksi sitä ei hyödynnettäisi puoluetoiminnassa. Jos kyseessä on osallistumisen laajentaminen ja ihmisiä halutaan mukaan päätöksentekoon, näitä pitäisi hyödyntää. Tätä kautta varmasti kiinnostus myös järjestelmää kohtaan kasvaa, kun ihmiset huomaavat, että he pääsevät vaikuttamaan.

Kansanedustajille ylennys: Kapteenit Kaikkonen ja Mustajärvi

Kuva: Lehtikuva

Itsenäisyyspäivänä ylennettyjen reservin upseerien joukossa oli myös politiikasta tunnettuja nimiä.

Kansanedustajat Antti Kaikkonen (kesk.) ja Markus Mustajärvi (vas.) ylennettiin kapteeneiksi.

Tuusulasta kotoisin oleva Kaikkonen on keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Vasemmistoliiton varapuheenjohtajan Mustajärven kotipaikkakunta on Savukoski.

Kapteeniksi ylennettiin kaikkiaan satakunta ja majuriksi vajaat 40 reserviläistä. Everstiluutnantiksi yleni neljä ihmistä. Se on korkein sotilasarvo, joka reservissä voidaan myöntää.

Reserviläinen voi saada ylennyksen osallistumalla esimerkiksi kertausharjoituksiin, Puolustusvoimien vapaaehtoisiin harjoituksiin tai sotilaallisiin koulutuksiin. Ylennyksen voi saada viiden vuoden välein.

Keskustelua aiheesta