Venäjällä eletään valuuttapaniikissa – deneg njet, ei ole rahaa

Kuva: Lehtikuva/AFP
Venäjällä eletään valuuttapaniikkia.

Deneg njet – ei ole rahaa.

Lauseesta on tullut vuoden alun hokema, jota toistelevat niin venäläiset kaduilla ja kaupoissa kuin ekonomistit ja toimittajat televisiolähetyksissä. Viime päivinä kuoroon on liittynyt jo bisneseliitti, kun rupla syöksyy samaa tahtia kuin joulukuussa 2014.

Parhaiten talousapatian kiteytti keskiviikkona alumiinikonserni Rusalia johtava oligarkki Oleg Deripaska: tämä vuosi on viimeinen, jona valtio voi tukea liike-elämää. Mutta ensi vuonna, jos reservirahastoja kulutetaan samaan malliin – deneg njet.

Eikä rupla ollut vielä keskiviikkona edes saavuttanut pohjaansa. Torstaina valuutan arvo laski suhteessa dollariin ennätysmatalalle – dollarin arvo oli parhaimmillaan yli 85 ruplaa.

Todellinen arvo paljastuu

Syöksystä huolimatta Kremlin puhemies Dmitri Peskov kiisti torstaina, että kyseessä olisi romahdus. Vastauksia ja vastatoimia odottavien katseet kääntyivätkin kohti Venäjän keskuspankkia, joka toistaiseksi ei ole sekaantunut kurssikäyriin.

Keskuspankki ei selvästikään halua toistaa tilannetta, jossa Venäjän jo ennestään kovaa vauhtia kutistuvia reservirahastoja hukattaisiin ruplan tukiostoihin. Sitä yritettiin runsas vuosi sitten.

Mutta pohjimmainen syy on vielä yksinkertaisempi: keskuspankin mukaan nykykurssi on lähellä ruplan todellista arvoa, siis ”perusteltu”, kuten keskuspankin johtaja Elvira Nabiullina sanoo.

Oikeastaan viime keväästä asti ruplan arvo suhteessa dollariin on pysynyt korkeampana kuin sen kuuluisi olla, kun raakaöljyn hinta on laskenut.

Vaikka nopea arvonmuutos on hallitukselle epämiellyttävä, on kelluva valuutta jossain määrin hyödyllinen.

– Hallinnolle on hyödyllistä, että rupla heikkenee, sillä menot ovat ruplamääräisiä, mutta tuloja saadaan myös dollareissa, kiteyttää Danske Bank Markets Suomen ekonomisti Vladimir Miklashevsky.

Heikko rupla myös parantaa paikallista kilpailukykyä, kun tuotantokustannukset pienenevät. Kärsijöiksi jäävät ne yritykset, joilla on dollarivelkaa, sekä tietysti kansalaiset.

Elintason luisu jatkuu

Venäläiset ovat jo kuluneen vuoden ajan sopeuttaneet kulutustaan uuteen taloustilanteeseen. Yhä harvempi matkustaa ulkomaille ja ruuasta säästetään.

Kaupallisilla sektoreilla palkankorotukset paikkaavat osittain reaaliansioiden pudotusta, sillä esimerkiksi viime vuonna korotukset olivat joillain sektoreilla jopa 7–13 prosenttia VTB Kapitalin tietojen mukaan.

Sen sijaan valtiontyöntekijät ja eläkeläiset ovat ongelmissa, jos indeksikorotukset eivät vastaa inflaatiota. Keskuspankki on ennustanut inflaation olevan tänä vuonna noin 6,4 prosenttia, mutta luvun odotetaan kasvavan, kun ruplan arvon todellinen pohja selviää.

Siihen voi mennä hetki, sillä valuutta kelluu nyt vapaasti öljyn mukana. Öljyn Brent-laadun hinnasta osataan tällä hetkellä esittää vain arvioita jotka vaihtelevat venäläispessimistejä edustavan Aleksei Kudrinin 16 dollarin barrelihinnan veikkauksesta Sberbankin uuteen 20–25 dollarin barrelihinnan laskelmaan. Ei siis ihme, että venäläiset vaihtavat yhä rupliaan dollareiksi, kurssipiikistä huolimatta.

Laukkanen ja Pärmäkoski aikavertailulla parisprintin finaaliin

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Suomen naiset ovat edenneet finaaliin vapaan hiihtotavan pariviestissä Pyeongchangin olympialaisissa. Mari Laukkanen ja Krista Pärmäkoski sijoittuivat omassa alkuerässään neljänneksi ja selvisivät finaaliin aikavertailun perusteella.

Suomen erän voitti Yhdysvallat, josta Suomi jäi yhdeksän sekuntia. Ensimmäisen alkuerän oli voittanut Norja.

Naisten pariviestin finaali hiihdetään kello 12 Suomen aikaa.

”Iskulause ’porvari nukkuu huonosti’ saattoi sisältää suuremman totuuden” – Louekoski näkee vertailukohtia tähän päivään

Kuva: Kari Hulkko

Viime joulukuussa julkistettiin Turun yliopistossa tohtori Ville Okkosen väitöskirja aiheesta ”Peruskoulua vastaan – yksityiskoulut ja yhteiskuntajärjestys 1966–1975”. Väittelijä käy tutkimuksessaan hyvin perusteellisella ja mielenkiintoisella tavalla läpi sitä ideologista kamppailua, jota poliittinen oikeisto piti välttämättömänä vanhojen etuoikeuksien puolustamiseksi. Oli torjuttava Suomen muuttuminen sosialistiseksi.

Oikeiston mielestä tarvittiin ryhtiliike, ettei eräänä demokraattisen kehityksen arvoalueena oleva koululaitos joutuisi antautumaan tasapuolisen koulunkäynnin mahdollisuutta vaativien edessä. Tätä taistelua varten oli koottava voimat ja järjestäydyttävä.

Oli koottava varoja ja perustettava yhteisöjä puolustustaisteluun. Sellainen oli muun muassa Vapaan koulutuksen tukisäätiö (VKTS), joka Okkosen mukaan voidaan rinnastaa jo vuonna 1952 perustettuun ja talouselämän rahoittamaan ja porvarilehdistön laajasti tukeman Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT) -nimiseen järjestöön.

Myöhemmin 1970-luvulla samaa perinnettä jatkoi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA sille tyypillisin pehmeämmin ja diplomaattisemmin keinoin.

Järjestöjen tavoitteena oli ei-sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen ja vasemmistovaaran torjuminen.

Vasemmiston voiman vahvistuttua 1960- ja 70- luvuilla sai peruskoulun vastustaminen muotoja, joita jälkikäteen on suorastaan vaikea ymmärtää. Jopa eduskuntakeskustelujen kielenkäyttö peruskoulun tuomien uhkien kuvailussa saa aineistoon tutustuvan tuntemaan myötähäpeää puhujia kohtaan.

Tuskin EK sääntömuutoksellaan on halunnut luopua vaikutusvallastaan työmarkkinoilla.

Vasemmistonuorison piirissä ollut suosittu iskulause ”porvari nukkuu huonosti” saattoi sisältää suuremman totuuden kuin hokemaa toistelleet ymmärsivätkään.

Lyhyesti sanottuna 1960- ja 70-luvuilla käytiin ankaraa ideologista kamppailua, suorastaan hegemonia-taistelua, suomalaisen yhteiskunnan suunnasta. Tämän päivän politiikasta voisi hakea vertailukohtia 50 vuotta sitten tapahtuneeseen, vaikkapa työmarkkinoilta. Yhtä rajua sanailua ei sentään esiinny, mutta monia sellaisia piirteitä on ilmassa, jotka osoittavat eräänlaisen hegemoniakilpailun olevan menossa.

EK muutti sääntöjään, ettei sen ole mahdollista olla mukana tekemässä tulosopimuksia. Samalla muuttui myös SAK:n ja muidenkin palkansaajien keskusjärjestöjen asema. Ne eivät ole enää sopimusten osapuolia. Tämä rooli siirtyi liitoille samalla, kun työnantajat ajavat yhä vahvemmin sopimusten tekemistä paikallisella tasolla.

Tuskin EK sääntömuutoksellaan on halunnut luopua vaikutusvallastaan työmarkkinoilla. Se on vain omaksunut välillisen vaikuttamisen keinon.

EK laskenee, että sen tahto ja vaikutusvalta toteutuvat riittävästi oman viiteryhmän kiinteästä yhteistyöstä ilman keskusjärjestöjen muodollisia sopimuksiakin. EK:n vaikutusvalta ulottuu hyvin pitkälle myös paikalliseen sopimiseen, jossa lähtökohtaisesti työnantaja on aina niskan päällä.

Paikallinen sopiminen ei taida myöskään työnantajalle olla ihan helppo asia.

Palkansaajapuolella muutoksen vaikutukset eivät ole läheskään yhtä mutkattomia. Yhteisen vaikutusvallan säilyttämiseksi on ryhdytty kokoamaan suurliittoja, joiden jäsenkunnat ovat kuitenkin varsin heterogeenisia. Yhteisten tavoitteiden ajaminen näyttää vaikeutuvan varsinkin, kun vastapuoli voi laajassa mitassa turvautua porvarihallituksen tukeen.

Hegemoniataisteluun viittaavat myös ne puheenvuorot, joissa työtaistelutoimia enenevässä määrin leimataan poliittisiksi operaatioiksi.

Paikallinen sopiminen ei taida myöskään työnantajalle – vahvasta lähtöasetelmasta huolimatta – olla ihan helppo asia. Sitä osoittaa pankkialaa parhaillaan tulehduttava neuvottelu viikonloppujen aukioloajoista. Paikallisia ja pankkikohtaisia sopimuksia ei tunnu syntyvän kovin helposti eikä halvalla.

Vastakkain on muitakin arvoja kuin viikonlopputyöstä maksettava rahallinen korvaus. Miten perheestä huolehditaan, jos edes viikonloppua ei siihen voi varata?

Tarvittaisiinko sittenkin laajempaa sopimista?

Keskustelua aiheesta

”Toivon, että hallitus ottaa vinkistä vaarin” – Essayah pitää lapsiasiavaltuutetun huolia oikeina ja oikeutettuina

Kuva: lehtikuva / roni lehti
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila antoi Helsingissä eduskuntaryhmien edustajille kertomuksen lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien tilasta Suomessa. Lapsiasiavaltuutettu antoi joka neljäs vuosi tehtävän kertomuksen eduskunnalle ensimmäistä kertaa.

Kansanedustaja, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah pitää  lapsiasiavaltuutetun huomioita Suomen lapsipolitiikan sirpaleisuudesta ja lapsivaikutusten arvioinnin heikkoudesta oikeina ja oikeutettuina. 

– Talousarvion yhteydessä lapsivaikutusten arviointi olisi mielestäni kaikkein keskeisintä, jotta lasten puolesta puhuminen ei jää juhlapuheiden asteelle. Toivon, että hallitus ottaa vinkistä vaarin ja toteuttaa arvioinnin jo kevään kehyspäätöksen yhteydessä. Lisäksi toivon, että myös kunnissa ja mahdollisesti tulevissa maakunnissa tehtäisiin lapsivaikutusten arvioinnit ainakin talousarvion käsittelyn yhteydessä, Essayah toteaa. 

– Hyvin suuri osa lapsiperheiden tarvitsemista palveluista tuotetaan ja niistä päätetään kunnissa ja hallituksen suunnitelman mukaan tulevaisuuden maakunnissa.

Eduskunnassa ei ole vielä tällä kaudella käyty aiheesta laajempaa keskustelua.

Essayah viittaa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan aikaisemmin tänään pitämäänsä puheenvuoroon, jossa hän ruoti eduskunnalle Suomen lapsipolitiikan tilaa. Kurttilan mukaan lapsi- ja perhepolitiikka sekavaa, sirpaleista ja lyhytnäköistä. Ongelmat kyllä nähdään, mutta ratkaisuyritykset jäävät lyhytjänteisiksi. Kokonaiskuva puuttuu ja isot rakenneuudistukset jäävät tekemättä.

Esimerkiksi perhevapaauudistus karahti Kurttilan arvion mukaan lopulta siihen, mihin päätöksenteko on kompastunut usein aiemminkin: huonoon valmisteluun. Lapsiasiavaltuutetun mielestä uudistuksessa keskityttiin liikaa työllisyyteen ja lasten ja perheiden näkökulma jäi turhan vähälle huomiolle.

Essayah käytti kristillisdemokraattien puheenvuoron lapsiasiainvaltuutetun kertomuksen esittelyssä Säätytalolla keskiviikkona. Hän asettui myös tukemaan lapsiasiainvaltuutetun vetoomuksen toivetta luoda lapsipolitiikalle yhteiset tavoitteet ja konkreettiset mittarit sekä laatia kansallinen lapsipolitiikan strategia YK:n lapsenoikeuksien sopimuksen pohjalta.

– Tietoon, politiikan läpinäkyvyyteen ja jatkuvuuteen perustuvan päätöksenteon kannalta eduskunnan määrittämät mittarit ovat välttämättömät. Eduskunnassa ei ole vielä tällä kaudella käyty laajempaa keskustelua lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisestä ja lapsiköyhyyden ehkäisystä. Lapsen puolesta –ryhmän keskustelualoite lapsiköyhyydestä jäi  vaille vastakaikua. Toivottavasti tämä tilanne korjataan pian, Essayah totesi

Salama-alku toiseen erään! – Naisleijonat kiinni olympiapronssissa

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Suomi johtaa Pyeongchangin olympialaisten naisten jääkiekkoturnauksen pronssiottelua venäläisten OAR-joukkuetta vastaan 3–1.

Naisleijonien Susanna Tapani siirsi Suomen 2-0-johtoon toisen erän alussa, kun sitä oli pelattu vain 10 sekunttia.

OAR kuitenkin kavensi erän kolmannella minuutilla pelin 2-1.

Suomi kuitenkin tarrasi jälleen tiukemmin kiinni olympiapronssista, kun Linda Välimäki siirsi Suomen rystyllä 3-1-johtoon komean harhautuksen jälkeen.

Suomen ensimmäisen maalin teki Petra Nieminen ylivoimalla ensimmäisessä erässä ajassa 2.23.

OAR sai avauserän aikana kiekon kerran Suomen maalitolppaan, mutta ei saanut maalia aikaan.

Juttua on päivitetty klo 10:52.

Terveiset Kuntaliiton valtuuskunnasta

Suomen Kuntaliiton jäsenkunnat suorittivat liiton valtuuskunnan vaalin vaalipiireittäin 15.11. – 31.12.2017 välisenä aikana. Valtuuskuntaan valittiin vaaleissa kaikkiaan 76 jäsentä, joista yksi edustaa Ahvenanmaan maakuntaa. Demareita valtuuskuntaan valittiin yhteensä 17 ja minulla on kunnia edustaa Vaasan vaalipiirin demareita valtuuskunnassa tämän vaalikauden ajan.

Valtuuskunta kokoontui viimeviikolla 15.2. ensimmäiseen kokoukseensa järjestäytymisen merkeissä. Kuntaliiton valtuuskunnan järjestäytymiskokous valitsi kansanedustaja Mauri Pekkarisen (kesk.) valtuuskunnan puheenjohtajaksi ja kansanedustaja Sirpa Paateron (sdp) hallituksen puheenjohtajaksi. Demariryhmä järjestäytyi myös osaltaan kokouksessa ja valitsi ryhmän puheenjohtajaksi kansanedustaja Joona Räsäsen Lohjalta, jonka valtuuskunta valitsi myös valtuuskunnan I varapuheenjohtajaksi. Demariryhmän varapuheenjohtajaksi valittiin Miia Nahkuri Riihimäeltä.

Valintojen lisäksi kokouksessa käytiin keskustelua mm. valtuuskunnan työskentelyperiaatteista, esiteltiin Kuntaliiton toimintaa sekä avattiin Kuntaliiton valtuuston hyväksymää strategiaa toimikaudelle 2017-2021.

Kuntaliiton strateginen visio ”Onnistuva Suomi tehdään lähellä” perustuu missioon tehdä kuntien ja maakuntien kanssa kestävää tulevaisuutta. Tarkoitus on kuntien ja maakuntien kanssa yhteistyössä yhteensovittaa erilaisten kuntien ja maakuntien tarpeisiin sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja, huomioiden asukkaiden yhdenvertaisuus, sukupolvien ylittävä oikeudenmukaisuus ja sukupuolten välinen tasa-arvo.  Painopisteiksi tämän vision toteutumiseksi on nostettu ennakoinnin myötä askeleen edellä oleminen, yhteistyön tekeminen yli kunta- ja maakuntarajojen sekä uudistavan ja kokeilevan toimintakulttuurin luominen kuntiin ja maakuntiin.

Valtuuskunnan työskentelyperiaatekeskustelun yhteydessä poliittiset ryhmät linjasivat, että Kuntaliiton valtuustossa käytäntönä olleista ryhmäpuheenvuorojen säännönmukaisesta pitämisestä luovutaan valtuuskunnassa ja ryhmäpuheenvuoroja pidetään ainoastaan silloin kun tämä koetaan käsittelyssä olevien asioiden tai ajankohtaisen poliittisen tilanteen vuoksi tarpeelliseksi. Tarkoitus on jatkossa käydä entistä enemmän vapaampaa keskustelua ajankohtaisista asioista ja luoda tämän keskustelun myötä valtuuskunnan linjaa valmisteltavana oleviin sekä päivän polttaviin asioihin.

Tämä uusi keskusteleva tapa toimia otettiinkin heti ensimmäisessä kokouksessa käyttöön ja kokouksessa käytiin mielestäni hyvin hedelmällistä keskustelua mm. kuntien ja maakuntien yhteisestä edunvalvonta- ja palvelujärjestöstä. Tällaisen pohjoismaisen mallin käyttöönottoon liittyy monia herkkyyksiä sekä nykyisten jäsenten että maakuntien puolella, mistä syystä laajan keskustelun käyminen ja eri näkökantojen punnitseminen on ehdottomasti paikallaan ennen päätöksentekoa.

Kunnilla ja maakunnilla tulee varmasti olemaan myös jatkossa yhteisiä tarpeita sekä edunvalvonnassa, palveluissa kuin kehittämisessäkin, mikä puhuu yhteisen edunvalvonta- ja palvelujärjestön puolesta. Tulevien maakuntien itsehallinnon ”riittävyys” ja suhde valtioon taas laittaa miettimään, että minkälaisiin mahdollisiin intressiristiriitoihin yhteisessä edunvalvontajärjestössä voidaan törmätä? Kuntaliiton valtuuskunta kokoontuu seuraavaksi kevätkokoukseen 23.- 24.5., missä mahdollisesti jo linjataan maakuntien asemaa Suomen Kuntaliitossa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta