x

Latvalalle kovat sakot ja ehdollista – tuomariston päätös korostaa kuljettajan vastuuta rallin onnettomuustilanteissa

Kuva: Pertti Knuuttila
Jari-Matti Latvala painoi pään pensaaseen vastoinkäymisiä kohdatessaan. Talli jakoi vain tiedotteen.

Jari-Matti Latvalan ulosajon seurauksia puitiin Monacossa Monte Carlon rallin tuomariston toimesta pitkälle sunnuntain puolelle Suomen aikaa. Kello 02.00 julkaistiin päätös, joka langetti Latvalalle 5 000 euron sakon ja ehdollisen uhkan yhdestä sarjan osakilpailusta sulkemiseksi, mikäli sama sääntörikkomus toistuu.

Katsoja ei tilanteessa loukkaantunut, mikä selvästikin on helpottanut tuomariston asiaan suhtautumista.

Latvalaa, tallipäällikkö Jost Capitoa ja tiimimanageri Sven Smeetsiä tuomaristo kuuli eilen kello 23.15 alkaneessa tuomariston kokouksessa. Tuomaristo piti lausumassaan ja Latvalan auton sisäkameravideon katsottuaan mahdottomana, ettei autokunnan miehistö olisi huomannut osumista katsojaan, joka osui konepeltiin ja tuulilasiin. Näkyvyys autosta mudasta ja vesihöyrystä huolimatta ei ollut niin huono.

Lisäksi Latvala oli pyytänyt WRC-TV:n reportteri Julian Porteria tarkistamaan, oliko katsoja kunnossa erikoiskokeen maalin jälkeen pysähdyttyään korjaamaan ja vaihtamaan vasemman etupyörän tukivartta. Eli Latvala oli saanut tiedon tai oli tietoinen osumisesta katsojaan. Latvala ei kuitenkaan päätöksen mukaan kyennyt tarkasti vastaamaan tuomaristolle, mistä tieto oli peräisin.

Tuomaristo piti lausumassaan ja Latvalan auton sisäkameravideon katsottuaan mahdottomana, ettei autokunnan miehistö olisi huomannut osumista katsojaan.

Tuomariston päätös on linjassa sääntökirjan ja Kansainvälisen autourheilun kattojärjestön FIA:n liikenneturvallisuuskampanjan kanssa.

Se alleviivaa kuljettajan vastuuta onnettomuustilanteissa niin siviililiikenteessä kuin autourheilun suljetuissa nopeuskilpailuissa ja erikoiskokeilla. Onnetonta on, että näin käy MM-sarjan kokeneimmalle kuljettajalle. Periaatteen luulisi olevan kaikkien autourheilun lisenssinhaltijoiden dna:ssa.

Talli tiedotti, Latvala poistui nopeasti Monacosta

Latvala poistui asuinpaikkakunnaltaan Monacosta antamatta haastatteluja kilpailua seuraaville median edustajille. Samaan aikaan kuin kilpailun viimeistä erikoiskoetta ajettiin, Latvala istui lentokoneessa kohti Helsinkiä.

Volkswagenin talli tiedotti kisayhteenvedossa Latvalan sitaatin:

” Kakkoskuljettajani Miikka Anttila ja minä hyväksymme tuomariston päätöksen täydellisesti. Katsojien ja osanottajien turvallisuus on aina ensisijaista kaikissa ralleissa. Miikalla ja minulla ei ole epäilystäkään siitä. Me kadumme erittäin paljon tapahtunutta ja teemme kaiken mahdollisen välttääksemme tämän kaltaisen tapahtumasta uudelleen. Samaan aikaan, olemme tyytyväisiä, että katsoja selvisi tilanteesta ja mitään vakavaa ei tapahtunut.”

Kauden avaus paketissa

Sebastien Ogier nappasi odotetun voiton ja vielä kolme lisäpistettä rallin viimeiseltä erikoiskokeelta, eli täyden 28 pisteen potin.

– Tämä on fantastinen voitto. Neljäs voitto tässä aina vaikeassa rallissa. Tämä ralli oli tiimityötä enemmän kuin koskaan, sanoi ranskalainen maalissa.

Tosin Ogierin voitto oli ”vasta” kolmas MM-sarjaan kuuluneessa Montessa.

Vuonna 2009 hän voitti kisan S2000-luokan Peugeotilla osana rallin IRC-sarjaa. Kolmella peräkkäisellä voitolla Ogier ja kartturi Julien Ingrassia nousevat kunniataulukossa Sandro Munarin, Walther Rörhlin, Tommi Mäkisen ja Sebastien Loebin rinnalle.

– Oli sääli, että Kris (Meeke) joutui keskeyttämään. En haluaisi voittaa näin. Olisin halunnut ajaa kilpaa maaliin asti, muotoili Ogier.

Kisan kakkoseksi ajoi niin ikään Volkswagenia käskevä Norjan Andreas Mikkelsen 1.54,5 hävinneenä ja kolmanneksi Hyundain belgialainen Thierry Neuville 3.17,9 voittajasta. Latvalan nollakisasta johtuen merkkimestaruustilanne on tasan VW:n ja Hyundain välillä, molempien kerätessä 25 pistettä.

Lappi myhäili – paras yksityiskuljettaja

Pieksämäen Esapekka Lappi paistoi kilpaa auringon kanssa Monacon satama-altaan maali-AT:lla. Kisan paras yksityiskuljettaja oli maalissa tyytyväinen, mutta tyylilleen pidättyvä.

– En olisi kyllä sen torstain ja perjantain jälkeen uskonut, että täällä ollaan maalissa luokan kakkosena, tokaisi Lappi.

– Se tuli kuin itsestään kun sai kokemusta näistä teistä ja oloista. Eilen pääsi jo vauhtiin luokan pohja-ajalla ja tänään tiesi, miten rengas toimii, jatkoi Lappi nousten Skodallaan vielä yhden sijan eilisen kolmannesta.

Lappi kertoi kerran aiemmin lähteneensä – kolme vuotta sitten San Remossa – kisaan täysin rauhallisesti, olosuhteisiin tutustuen ja silloinkin lopputulos oli kakkonen. Yleiskilpailussa hän oli lopulta uskomattomasti kahdeksas ja 2.10,2 luokan voittaneelle Fordin Elfyn Evansille jääneenä.

Monten ensikertalainen Teemu Suninen oli lopulta yleiskilpailun 12. ja luokassaan viides. Hän taipui lopulta suomalaisten jäsenten välisissä Lapille 2.58,8.

Max Vatanen ei onnistunut uusimaan viime vuotista luokkavoittoaan, vaan joutui taipumaan neljänneksi. Parhaimmillaan hän oli toisena.

– Tämä on aina vaikea kilpailua. Lunta ja jäätä vain kaipaamaan. Ne olisivat olleet minulle eduksi, tuumi Brittein saarten mestaruussarjan tällä kaudella ajava Vatanen.

Monten WRC3-luokan voittajaksi ajoi norjalainen Ole Christian Veiby Lievestuoreelta operoivan Eero Räikkösen Printsportin Citroen C3:lla.

– Kilpailu oli hieno ja tunne täällä maalissa on uskomaton. Kisa oli ongelmaton, auto toimi koko ajan. Vain yksi rengasrikko, kuittasi Veiby.

Citroen valmistautuu kauteen 2017 verhon takana

Citroenin tallipäällikkö Yves Matton harmitteli Kris Meeken huonoa onnea ja keskeytystä. Talli ei aja tänä vuonna täyttä MM-sarjaa, eikä siis kilpaile merkkimestaruudesta.

– Meidän ensi vuoden automme on vielä salaisuus. Sen merkki on Citroen, mutta malli täysin uusi, joka julkaistaan ja tulee tuotantoon vasta kesällä. Meillä on valmistelut pitkällä, sanoi Matton.

– Kesällä testaamme myös Suomessa, hän jatkoi. Testejä on ajamassa yhteensä neljä kuljettajaa.

MM-sarjan seuraava osakilpailu ajetaan kolmen viikon päästä Ruotsissa, pääpaikkana Karlstad. Tosin reitin erikoiskokeita ajetaan Norjan puolella.

Me Naiset: Muistisairas Mauno Koivisto muutti hoitokotiin – Tellervo opettelee nyt elämään arkea yksin

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto sekä presidentti Martti Ahtisaari osallistuivat itsenäisyyspäivän ekumeeniseen juhlajumalanpalvelukseen Helsingin tuomiokirkossa 6. joulukuuta 2016. Tämä on viimeisimpiä Maunosta otettuja kuvia.

– Olimme suunnitelleet, että asuisimme yhdessä niin pitkään kuin olemme elossa, Tellervo Koivisto kertoo tänään ilmestyvässä Me Naisissa.

Tellervo ja  1980-luvun tasavallan presidentti Mauno Koivisto ovat siirtyneet elämässään seuraavaan vaiheeseen, kun Alzheimeria sairastava presidentti muutti hiljattain hoitokotiin. Mauno Koivisto kaatui yöllä kotonaan tammikuussa. Tapaturmassa häneltä murtui olkapään luu, ja käsi on nyt kantositeessä.

– Hän tarvitsee kaikessa ammatti-ihmistä hoitamaan, kun käsi on sidottuna, Tellervo Koivisto kertoo.

– Mauno on hoitokodissa toistaiseksi, mutta koska hänellä on jo ikää ja  muistisairaus, kotiinpaluu voi jäädä haaveeksi, Terllervo Koivisto kertoo.

Koivisto valittiin tasavallan presidentiksi 1981 Urho Kekkosen jälkeen.

 

Elinkeinoelämän Eva nyt kunta-alan pienipalkkaisten kimpussa – töissä on 7–8 prosentin lisähinta

Kuva: Getty Images
Hänellä on Evan mukaan 7-8 prosenttia lisää palkkaa.

Kunta-alan työehtosopimuksilla tehtävä työ on 7–8 prosenttia kalliimpaa kuin sama työ yksityisellä sektorilla, laskee Elinkeinoelämän valtuuskunta (Eva). Suurin lisäkustannus tulee työnantajan eläkemaksusta, joka on kunnissa keskimäärin neljä prosenttiyksikköä korkeampi kuin yksityisellä sektorilla. Kunnissa on aikoinaan myönnetty parempia eläke-etuja kuin yksityisellä puolella.

Loput selittyvät eroilla kuntien ja yritysten työehtosopimuksissa. Kuntatyössä voi olla alempia vähimmäispalkkoja kuin yksityisellä puolella, mutta toisaalta lyhyempiä työaikoja ja pitempiä lomia.

Tutkimuspäällikkö Ilkka Haaviston tekemä laskelma esitetään Evan julkaisussa ”Onko kuntatyö kallista?”. Laskelmassa on mukana kuusi ammattiryhmää: lähihoitajat, sairaanhoitajat, siivoojat, huoltomiehet, lastentarhanopettajat ja luokanopettajat.

Kaikkiaan Haavisto laskee, että kuntatyön lisähinnasta kertyy kunnille vuodessa 1,5–1,7 miljardin euron kustannustaakka.

– Se on kunnille merkittävä kilpailuhaitta suhteessa yksityisen sektorin palveluntuottajiin. Kunnat lähtevät takamatkalta kilpailuun yritysten kanssa, toteaa Haavisto.

Hän esittää, että eläkemaksuista syntyvää lisähintaa pitäisi tasata ja kunta-alan työehtoja muuttaa työnantajalle edullisemmiksi.

– Jos työnantaja ei ole kilpailukykyinen, siitä on haittaa myös työntekijälle, Haavisto perustelee.

AVAINSANAT

Ihmisten on edelleen vaikea ymmärtää, minkälainen vallankumous Suomessa on tapahtumassa

Kansanedustaja Eero Heinäluoma käytti poikkeuksellisen kovaa kieltä Lännen median haastattelussa tämän viikon maanantaina. Hän kuvasi Juha Sipilän hallituksen toimia ”yhden sortin vallankumoukseksi”, jota läheskään kaikki eivät ole huomanneet.

Kun kaikki huomio on keskittynyt sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen, on niiden ohella ideologinen yksityistämisbuumi tarttumassa myös työllisyyspalvelujen hoitoon. Alueelliset TE-keskukset on uudistusten vimmassa päätetty lakkauttaa, ja työllisyyden hoito siirretään maakunnille.

Mikäli kunta haluaa jatkossa olla mukana tarjoamassa työllisyyspalveluja, on sen pakkoyhtiöitettävä toimintansa ja kilpailtava yksityisten yritysten kanssa maakunnan rahoista.

Pitkäaikaistyöttömät jäävät tämänkin hallituksen uudistuksen maksumiehiksi.

Suomen kansantalouden ja yhteiskunnan suurin ongelma on massiivinen 125 000 pitkäaikaistyöttömän joukko. On vaikea kuvitella, että markkinaehtoinen työllisyyspolitiikka voisi tarjota mitään hyvää tälle joukolle. Parhaat kokemukset työllistämisestä Suomessa ovat syntyneet, kun julkinen ja yksityinen toimija tekevät luovaa yhteistyötä.

Uusi maakunnallinen työllisyydenhoito ei suosi tällaista ajattelua. Kun työllisyydenhoidossa maksetaan jatkossa tuloksen mukaan, syntyy tehokasta työllisyydenhoitoa ainoastaan helposti työllistyville. Pitkäaikaistyöttömät jäävät tämänkin hallituksen uudistuksen maksumiehiksi.

EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan puheet palkkojen 10–15 prosentin alennuksista tuntuvatkin hölmöläisen jorinoilta.

Huhtikuun kuntavaaleista on hyvää vauhtia tulossa sote- ja maakuntavaalit. Ihmisten on edelleen vaikea ymmärtää, minkälainen vallankumous Suomessa on tapahtumassa vuoden 2019 alussa. Kansalaisille syötetään valheellista kuvaa valinnanvapauden ihanuudesta, vaikka siihen liittyvät kansantaloudelliset riskit ovat megaluokkaa. Sote-uudistuksella tavoitellaan kolmen miljardin säästöjä, jotka voivat toteutua ainoastaan palvelutasoa heikentämällä.

Kovien puheiden melskeessä on ehkä vaikea havaita, että Suomen talous on pitkän taantuman jälkeen kääntynyt nousuun. Aktian viime viikolla julkaistun ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa tänä ja ensi vuonna 1,4 prosenttia. Ennusteen mukaan kotimainen kulutus pysyy tulevina vuosina talouden moottorina. EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan puheet palkkojen 10–15 prosentin alennuksista tuntuvatkin hölmöläisen jorinoilta. Palkkojen leikkaus söisi kotimaisen kysynnän, ja taantuman riski kasvaisi jälleen Suomessa.

Työpaikoista entistä suurempi osa on osa-aikatöitä. Erityisesti naisten työt ovat muuttumassa osa-aikaisiksi. Lisäksi kasvun eväät jakaantuvat Suomessa entistä epätasaisemmin. Vuosina 2000–2014 nettotuottavuus kasvoi 21,6 prosenttia. Työntekijän reaalipalkka kasvoi tänä aikana vain 1,8 prosenttia. Yksityistämisen vallankumous kerää voitot omistajien pohjattomiin taskuihin.

Nyt loppui venkoilu ”oikeasta demariudesta” – ”Riittää, kun allekirjoittaa arvot ja käyttäytyy asiallisesti”

Kuva: Jari Soini

Lahden puoluekokouksen alla käytiin sosiaalisessa mediassa kiivasta keskustelua, kuka on oikea sosialidemokraatti.

Oikeistodemariksi mielletty SDP:n tuore puoluesihteeri Antton Rönnholm huomauttaa, että tätä keskustelua käydään tasaisin väliajoin.

– Tarve järjestää maailmaa ja lokeroida ihmisiä on tavallaan luonnollista – se on myös voimaantumista siitä, että on olemassa ”me” ja ”he”.

Lokeroiva keskustelu käy hänen mielestään kuitenkin hankalaksi, jos SDP haluaa olla aidosti koko kansan ja kaikenlaisten ihmisten puolue, jonka arvoihin ihmiset voivat kiinnittyä.

– Pitkään mukana olleet ovat jo kasvattaneet niin paksun nahan, ettei lokeroinnista tarvitse välittää. Mutta uudet tulijat saattavat miettiä, halusivatko nämä minut mukaansa oikeasti.

Kukin meistä antaa omassa kunnassaan kasvot puolueen toiminnalle.

Rönnholmille kenenkään ei tarvitse todistella mitään ”oikeasta demariudestaan”.

– Jos allekirjoittaa edustamamme arvot ja käyttäytyy asiallisesti, se riittää oli sitten kuka tai mistä tahansa, hän vakuuttaa.

Itse puoluekokouksessa Rönnholm aisti energisen fiiliksen. Hän toivoo, että uusi positiivinen kulma näkyy myös kuntavaalien lähestyessä.

– Jokainen puolueen jäsen on tavallaan aatteen lähettiläs. Siitä tulee myös vastuuta: kukin meistä antaa omassa kunnassaan kasvot puolueen toiminnalle ja arvoille.

Siksi hänen mielestään onkin tärkeää laskea kymmeneen ennen kuin sanoo, mitä heti tekisi mieli tokaista.

– Ja nukutaan yön yli, ennen kuin painetaan somessa enteriä – vaikka kuinka harmittaisi, Antton Rönnholm varoittaa.

Lue SDP:n puoluesihteerin laaja henkilöhaastattelu Demokraatin viikkolehdestä, joka ilmestyy 23.3. Katso ja kuuntele myös video, jossa Rönnholm puntaroi muun muassa presidentti Donald Trumpin puhetyyliä.

”Jaamme huolen perusopetuksen ryhmäkokojen paisumisesta” – Kiuru: SDP tukee OAJ:n toimenpidepakettia

Kuva: Jukka-Pekka Flander
– Kun porkkanarahoja ei enää ole, pitää ryhtyä lainsäädännöllisiin toimiin, jotta jokaisella lapsella olisi aidosti oikeus sopivaan opetusryhmään, kansanedustaja Krista Kiuru sanoo.

Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan sivistysjaoston puheenjohtaja Krista Kiurun (sd.) mukaan SDP tukee opetusalan ammattijärjestö OAJ:n tänään esiteltyä toimenpidepakettia.

– Jaamme huolen perusopetuksen ryhmäkokojen paisumisesta ja olemme tulleet SDP:n uudessa koulutuspoliittisessa ohjelmassa saman suuntaisiin johtopäätöksiin kuin OAJ, kertoo Kiuru.

– Oppilaiden ja opettajien koulukohtainen suhdeluku varmistaisi paremmin laadukkaan ja riittävän yksilöllisen opetuksen. Oppilaiden taustojen monimuotoistuminen edellyttää, että opetusryhmien koot ovat kohtuulliset. OAJ:n ehdotus mahdollistaisi aikuisten ja lasten suhdeluvun tarkistelun esimerkiksi koulukohtaisesti, sillä eri oppimistilanteissa ryhmäkoko voi olla erisuuruinen. Samalla esitetty suhdeluku kuitenkin huolehtisi siitä, että ylisuurista ryhmistä päästään eroon.

Edeltävillä hallituskausilla on tuettu ryhmäkokojen pienentämistä erillisrahoituksella. Viime hallituskaudella rahoitus kaksinkertaistettiin 60 miljoonaan euroon. Lisäksi otettiin käyttöön koulujen välistä eriarvoisuutta vähentävä tuki.

Parhaimmillaan opetuksen laadun parantamiseen käytettiin Kiurun mukaan kahdella erillisellä avustuksella noin 80 miljoonaa euroa. Lisäksi hallituskauden lopulla tuettiin 10 miljoonalla erityisen tuen ja erityisopetuksen parantamista.

– Viime kaudella uudistettiin peruskoulua parlamentaarisen työn pohjalta. Yhdessä linjattiin, että uutta oppimista ja peruskoulu-uudistusta tulee tukea pitämällä kiinni ryhmäkokojen pienentämiseen ja koulujen väliseen eriarvoisuuden vähentämiseen tarkoitetuista laaturahoista. Yhdessä linjatusta parlamentaarisesta sovusta huolimatta Sipilän hallitus päätyi jo hallitusohjelmassaan leikkaamaan nämä rahat. Sekä SDP että OAJ ovat vaatineet, että opetuksen laaturahoista olisi pidetty kiinni, hän toteaa.

Olemme halunneet jo pitkään ryhmäkokojen sääntelyä.

SDP on esittänyt omassa koulutuspoliittisessa ohjelmassaan perusopetuslain parlamentaarista kokonaisuudistusta jatkoksi perusopetuksen uudistamiselle.

Parhaiten ja heikoiten menestyvien lasten ero oppimistuloksissa on kasvanut esimerkiksi matematiikassa ja lukutaidossa. Yhä suurempi määrä lapsia ja nuoria ei saavuta perusopetuksen vähimmäistavoitteita, mikä johtaa heidän osaltaan syrjäytymisriskiin niin jatko-opinnoista kuin työelämästäkin.

– Perusopetuslakia uudistamalla pystyttäisiin velvoittamaan kuntia toteuttamaan yhtäläisesti valtakunnallista aikuisten ja lasten suhdelukua. Näin voitaisi varmistaa, että jokaisessa Suomen kunnassa noudatettaisi yhtäläisiä sääntöjä, Kiuru sanoo.