ehdokasmainos

MTV: Soini ei syty Tanskan korulaille – “Keltään ei pidä vihkisormuksia kerätä pois”

Kuva: Lehtikuva
Ulkoministeri Timo Soini ei hyväksy Tanskan niin sanottua korulakia.

Ulkoministeri Timo Soini (ps.) ei lämpene Tanskassa eilen hyväksytylle niin sanotulle korulaille. Sen mukaan poliisi voi takavarikoida turvapaikanhakijoilta noin 1 300 euron ylittävät käteisvarat tai arvoesineet.

Päätöksellään Tanska haluaa vähentää maahanmuuton vetovoimaa.

MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa esiintynyt Soini sanoi, että Suomenkin pitää toimia vetovoiman vähentämiseksi, mutta korulain tapaiseen menettelyyn hän ei lähtisi.

– Keltään ei pidä vihkisormuksia tai muita kerätä pois, hän sanoi.

60% on vielä kaukana – “Jokaiselle pitäisi maksaa 1 700 euroa kuussa”

Kuva: Jari Soini
jhl
Kaikki eivät saa palkkakakusta riittävää palaa.

Vilkastunut julkinen keskustelu työelämän parantamisesta ja minimipalkkalainsäädännöstä on erittäin tervetullutta, ammattiliitto JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen kiittää.

– Onkin korkea aika puhua siitä, miten edistetään jokaisen oikeutta työhön ja turvattuun toimeentuloon.

Asara-Laaksonen muistuttaa, että Suomessa on paljon pienipalkkaisia työntekijöitä, jotka ansaitsevat alle 1 700 euroa kuukaudessa. On myös aloja, joilla ei ole omaa työehtosopimusta eikä siten myöskään vähimmäispalkkaa.

Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan kohtuullinen palkka on 60 % kunkin maan kansallisesta keskipalkasta.

– Jos Suomi vihdoinkin sitoutuisi tähän säännökseen, jokaiselle pitäisi maksaa vähintään 10 euron tuntipalkkaa tai 1 700 euroa kuukaudessa.

Asara-Laaksosen mukaan vähimmäispalkkojen nouseminen lisäisi myös tasa-arvoa, koska pienipalkkaisten enemmistö on naisia.

– Vähimmäispalkka ei rapauttaisi työehtosopimusjärjestelmää, vaan jopa vahvistaisi sitä.

Matalapalkkatöiden runsastuminen lisäisi eriarvoisuutta ja köyhyyttä.

SAK:n tavoite on, että työehtosopimusten vähimmäispalkka olisi 1 800 euroa kuukaudessa. Toiseen suuntaan vetävät monet oikeistopoliitikot ja virkamiehet, jotka rummuttavat matalapalkkatyön lisäämistä keinona vahvistaa valtiontaloutta.

– Se keino ei kerta kaikkiaan toimi. Matalapalkkatöiden runsastuminen vain lisäisi eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Ostovoima ja kotimarkkinat kärsisivät, Asara-Laaksonen älähtää.

– Samalla merkittävä osa palkkakustannuksista siirtyisi työnantajilta valtion ja veronmaksajien itsensä maksettavaksi, koska matalapalkkaiset ihmiset joutuvat täydentämään toimeentuloaan sosiaaliturvan avulla.

Työehtosopimusten sitovuudesta on pidettävä kiinni jatkossakin, Asara-Laaksonen toteaa.

– Sen rinnalla kohtuullista palkkaa koskeva säännös olisi keino parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden asemaa.

Vähimmäispalkkojen nousulla voitaisiin myös torjua niin sanottuja  keltaisia työehtosopimuksia. Keltaisilla työehtosopimuksilla tarkoitetaan työnantajan perustamien ammattiliittojen tekemiä sopimuksia, joiden tarkoitus on romauttaa palkkoja.

Parhaillaan yritetään rakentaa työllisyyttä edistävää ratkaisua kolmikannassa eli hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Asara-Laaksonen toivoo, että tässä yhteydessä otetaan vakavasti työn alle myös vuorotteluvapaajärjestelmän vahvistaminen.

Nyt voi soittaa kotiin äidille – mutta kohta nollatuntisopimuslaisten tilanne saattaa parantua

Kuva: Johannes Ijäs
FullSizeRender8
Kansalaisaloitteen nollatuntisopimusten kieltämisestä tehnyt Operaatio Vakiduuni järjesti eilen mielenilmauksen eduskunnan edessä. Paikalla oli myös kansanedustajia, muun muassa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Kansalaisaloitteen nollatuntisopimusten kieltämisestä tehnyt Operaatio Vakiduuni järjesti eilen illansuussa mielenilmauksen eduskunnan edessä. Mukana oli myös kansanedustajia eri puolueista.

Vapaaehtoisten aktiivien liikkeelle laittama kansalaisaloite nollatuntisopimusten kieltämiseksi tulee syksyllä eduskuntakäsittelyyn.

Mielenilmauksen jälkeen eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sosialidemokraattiset jäsenet järjestivät Eroon nollatuntisopimuksista – Uusi-Seelanti näyttää suuntaa -tilaisuuden, jossa ääneen pääsivät niin poliitikot, järjestöihmiset, tutkijat kuin nollatuntisopimuksien kurjuuden henkilökohtaisesti kokeneet.

Paikalla oli myös apulaispääsihteeri Tom Buckley Uuden-Seelannin Ammattiliitto Unitesta. Uusi-Seelanti on kieltänyt nollatuntisopimukset ja Buckley toivoi, että Suomi voisi olla toinen maa, joka tekee näin. Järjestys olisi näin ollen sama kuin aikanaan äänioikeuden antamisessa naisille.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) totesi, että Suomessa kuullaan usein, että pelisääntöjen luomisesta erilaisen määräaikaisen työn tekijöille seuraisi työpaikkojen menetyksiä. Kansainvälisten tutkimusten valossa tämä ei ole totta.

Tom Buckley todisti, että Uudessa-Seelannissa työttömyys on nollatuntisopimusten kiellon myötä alentunut. Ammattiliitto Uniten tiedossa ei ole merkittäviä hinnannousuja tuotteissa, joita myyvät nollatuntisopimuksista luopuneet työnantajat. Ammattiliiton omalla ihmiset herätelleellä kampanjalla oli maassa merkittävä rooli, että nollatuntisopimuksista tuli parlamentin yksinmielisen päätöksen jälkeen kiellettyjä huhtikuun alusta 2016.

Jo alkuvuonna 2015 kaikki pikaruokasektorin suuret työnantajat lopettivat nollatuntisopimuskäytännön. He takasivat työntekijöille 80 % viimeisten kolmen kuukauden aikana tehdyistä keskityötunneista.

Solidaarisuus työyhteisöissä heikkenee.

Tutkija Mikko Jakonen Jyväskylän yliopistosta kertoo, että Suomessa nykyisin jopa 4 % työvoimasta (n. 90 0000) työskentelee nollatuntisopimuksilla. Puolet on alle 25-vuotiaita. Suurin ryhmä ovat opiskelijat, joista suurin osa ei toisaalta kaipaakaan lisätyötunteja.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan nollatuntisopimukset koskevat erityisesti naisia ja naisten heikompi asema työmarkkinoilla tulee niissä kärjistyneesti esiin. Ylipäänsä luonteeltaan epävarman prekaarin työn varaan on vaikea rakentaa pysyvyyttä vaatimaa elämää.

Vuokratyöntekijöiden, nollatuntisopimuslaisten ja muiden prekaaria työtä tekevien neuvotteluasema työmarkkinoilla on heikko. Kilpailukykysopimus ja muut työvoimapoliittiset linjaukset, kuten vaatimukset matalapalkka-alojen määrän kasvusta lisäävät Jakosen mukaan prekaarin työn määrää.

Epävarmat työt kasvattavat köyhyyttä, heikentävät arkipäivän elämänsuunnittelua ja kohdistuvat negatiivisesti niihin, joilla on jo muutoinkin alistettu asema yhteiskunnassa. Työnantajalle nollatuntisopimukset voivat tuntua hyvältä diililtä, mutta ne vaikuttavat negatiivisesti työntekijöiden sitoutumiseen. Työyhteisöt muuttuvat pirstaleiseksi ja niiden solidaarisuus heikkenee.

Jakosen mukaan nollatuntisopimusten pitäisi olla hyväksyttyjä vain silloin, jos kyseessä on työntekijän oma valinta.

Kauhean vaikea siihen on päästä käsiksi.

Edunvalvontakoordinaattori Hanna Sauli, Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:stä muistuttaa, että alle 18 viikkotyötunnin sopimukset voivat olla tärkeitä muun muassa opiskelijoille. Hän ehdottaisikin, että minimituntimäärän sijasta voitaisiin säätää viikkotuntimäärän maksimivaihteluvälistä. Se toisi ennakoitavuutta myös opiskelijoille ja muille pienillä tuntimäärillä työskenteleville.

0-40 tunnin sijaan voisi esimerkiksi tehdä 5–10-, 10–20- ja 20–40- tunnin sopimuksia. Työsuhde olisi muutettava täysipäiväiseksi, jos työntekijä tekee käytännössä täyttä päivää.

Nollatuntisopimukset aiheuttavat myös työttömyysturvaan kohtuuttomuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa nollatuntisopimuksesta tai osa-aikatyöstä irtisanoutuminen johtaa kolmen kuukauden karenssiin, vaikka työnantaja ei olisi tarjonnut riittävästi tunteja.

Lähihoitaja-kotiavustaja Nina Kokkinen kertoi työskennelleensä henkilökohtaisena avustajana yksityisessä yrityksessä nyt kolme vuotta. Hän kertoo tehneensä säännöllistä työtä, mutta koko ajan nollatuntisopimuksella. Jos työpaikalla alkaa vaatia parannuksia, työtunnit saattavat Kokkisen mukaan helposti vähetä. Hänen kokemuksensa on, että työntekijöitä hallitaan pelolla.

– Useimmilla on niin, että kun tulee riitaa palkasta, tunnit tippuvat. Jos sairastutaan, pelätään, että tunnit tippuvat. Jos asiasta puhutaan edes työpaikan sisällä, tunnit tippuvat, yhteiskuntasuhteiden päällikkö Hanna Kuntsi Palvelualojen ammattiliitto PAMista kuvaa nollatuntisopimuslaisten kokemuksia.

Toisaalta kaltoinkohteluun ei tällä hetkellä voi puuttua. Lainsäädäntö ei tarjoa tähän kättä pidempää.

– Jos tunnit on 0-40, ei se ole laitonta, ei siinä ole mitään, mihin oikeasti tarttua. Voi soittaa kotiin äidille, mutta kauhean vaikea siihen on päästä käsiksi. Jos nollasopparilla olevan tai pienillä tunneilla olevan työn menettää, ei ole paljon vaihtoehtoja mihin mennä nykytilanteessa.

Tällä hetkellä esimerkiksi kaupan työttömyys on noin 14 000 ja avoimia myyjän paikkoja on noin 1 700.

– Pienillä paikkakunnilla on vaikea löytää uutta työtä. Jos sitä tarjotaan lähimmästä kaupasta nollasopparilla, se otetaan, Kuntsi maalaa.

Meidän täytyy löytää tärkeimmät kipupisteet.

Hanna Kuntsi uskoo, että nollatuntisopimuksista saadaan vielä Suomessakin aikaan kunnollinen yhteiskunnallinen keskustelu.

– Meillä alkaa olla valtava massa ihmisiä, jotka haluavat tehdä enemmän ja sitoutua työnantajaansa. Tätä keskustelua ei voi enää sivuuttaa sillä, että tämä muoto sopisi opiskelijoille tai pienten lasten äideille, jotka haluavat tehdä pientä päivää.

Operaaatio Vakiduunin keulahahmo, kansalaisaloitteen alullepanija Mika Kolehmainen kiitti SDP:tä siitä, että puolue kokee nollatuntisopimuslaisten aseman korjaamisen tärkeäksi.

– Laittoivat ihan puheenjohtajankin sinne vesisateeseen, Kolehmainen sanoi ja viittasi siihen, että puheenjohtaja Antti Rinne (sd.) oli paikalla eilisessä mielenilmauksessa.

Kolehmainen tarkensi kansalaisaloitetta siltä osin, että jos työ on esimerkiksi kerhotoimintaa, sitä voisi tarjota alle 18 tuntia viikossa. Varsinaisesti kansalaisaloite esittää nollatuntisopimusten kieltämistä ja osa-aikatyöhön vähintään 18 tunnin viikkotyöaikaa.

Tarja Filatov uskoo, ettei saloite mene lakiteknisten seikkojen vuoksi eduskunnassa läpi, mutta sen tavoitteet tulevat toteutumaan.

– Meidän täytyy löytää tärkeimmät kipupisteet, joita korjata nyt ja sitten saada prosessi liikkeelle. Tärkeintä on, että asia menee eteepäin. En uskalla sanoa varmaksi mitään, eduskunnassa yksikään laki ei mene läpi, ellei ole enemmistöä. Työttömyysturva ja vakiintunut työaika ovat asioita, joissa voimme käsitykseni mukaan saada edistystä aikaiseksi, Filatov valoi uskoa.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) kertoo olevansa vakuuttunut, että kansalaisaloitteen tekijät ovat oikealla asialla. Kyse on suorastaan ihmisoikeuksista ja oikeudesta säännölliseen ja ennakoitavaan toimeentuloon.

– Reilussa työelämässä ei tarvitse pelätä omien oikeuksien puolesta toimimista. Hyvä työelämä on niin työntekijän kuin työnantajan etu. Vakityösuhteet ovat myös yhteiskunnan etu. Se on myös asiakkaan etu.

– Jos nollasopimuslainen lähtee puolustamaan esimerkiksi asiakkaan etua, voi tulla hankalan työntekijän leima, ja kun tunteja jaetaan, ykskaks huomataan, että tunteja ei olekaan, Mäkisalo-Ropppon kertoi asiaosaisilta kuulemastaan palautteesta.

SDP:n kansanedustaja Ilmari Nurminen muistutti myös, että sote-alan kulkiessa yhä markkinaehtoisempaan suuntaan, nollatuntisopimusten väärinkäytön lopettaminen pitää nähdä myös markkinaehtoisuuden pelisääntöjen vahvistamisena.

“Meidän oli viisaampi väistyä” – SDP:n puoluekokous siirtyi päivällä ilman suurta draamaa

Kuva: Kari Hulkko
puoluekokous
Kuvassa puoluekokousedustajia Seinäjoen puoluekokouksessa vuonna 2014. Ensi vuonna kokoonnutaan Lahteen.

Tällä viikolla ilmeni aikatauluongelma. Eduskunnan valtiopäivien avajaiset osuvat ensi vuonna samalle päivälle, kun SDP:n puoluekokous alkaa Lahdessa. Puoluehallitus päätti nopeasti siirtää 3-päiväistä puoluekokousta yhdellä päivällä.

Puoluekokous järjestetään Lahdessa siis perjantaista sunnuntaihin 3.–5. helmikuuta.

Valtiopäivien avajaisissa Finlandia-talolla 2. helmikuuta ensi vuonna on erityistä juhlantuntua, koska Suomi sai itsenäisyytensä sata vuotta sitten.

Puhemiesneuvosto päätti vuosi sitten syksyllä avajaispäivän. SDP:n puoluesihteeri Reijo Paananen muistelee, että SDP vahvisti oman puoluekokousajankohtansa suunnilleen samoihin aikoihin.

– Siinä ei yksinkertaisesti tieto kulkenut paikasta toiseen.

Paanasen mukaan perinteisesti harva kansanedustaja on puoluekokousedustajana, mutta useimmat haluavat olla läsnä kokouksissa – myös Lahdessa.

– Meillä ei ollut missään vaiheessa sellaista ajatusta, että valtiopäivien avajaiset ja puoluekokous olisivat päällekkäin. Se ei olisi ollut kenenkään etu, hän korostaa.

SDP:n puoluehallitus päätti sopuisasti siirtää puoluekokouksen toiseen ajankohtaan.

– Katsoimme, että on viisaampaa meidän väistyä tässä tilanteessa. Varsinkin, kun valtiopäivien avajaisissa juhlitaan samalla 100-vuotista Suomen itsenäisyyttä, Paananen perustelee.

Nyt pitää vain tulla valituksi 500 joukkoon ja valmistautua hyvin kokoukseen.

Sitä hän kuitenkin vielä ihmettelee, että eduskunta järjesteli työskentelynsä esimerkiksi viime kesän puoluekokousryppään aikana niin, että suuret puolueet saivat rauhassa kokoustaa. Nyt tämä ei käynyt, kun kyseessä oli suurin oppositiopuolue.

Puoluesihteeri Paanasen mukaan päivämäärän siirrosta ei tullut mitään suurta draamaa. Käytännönjärjestelyt eivät muodostuneet ylitsepääsemättömiksi, vaikka varaukset olikin jo tehty.

– Onneksi saimme edelleen samat tilat Lahden messukeskuksesta ja lähes tulkoon samat hotellitkin.

Kokousedustajien elämää muutos ei ihmeitä hetkauta. Ensimmäistäkään ei ole edes vielä valittu.

– Nyt pitää vain tulla valituksi 500 joukkoon ja valmistautua hyvin kokoukseen, Paananen evästää.

Hänen mukaansa aikataulun siirto on saanut myönteistä palautetta. Eräskin potentiaalinen edustaja iloitsi, että pääsee käyttämään torstaina saunavuoronsa.

– Aika monelle työssäkäyvälle perjantaista olisi tullut ansionmenetyksiä, Reijo Paananen muistuttaa.

Lahden puoluekokouksessa SDP:lle valitaan muun muassa puolueen puheenjohtaja ja puoluesihteeri.

Persujen hapertuminen jatkuu – nyt loikka Kokoomukseen Tampereella

Kuva: Tampereen kaupunki
Tampere keskusta
Öistä Tamperetta.

Perussuomalaisten Tampereen kaupunginvaltuutettu ja valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Seppo Silvennoinen on liittynyt kokoomuksen jäseneksi, kertoo kokoomuslainen Verkkouutiset.

Tampereella kokoomuksen valtuustoryhmä kasvoi näin yhdellä.

Samalla Seppo Silvennoisesta tulee kokoomuksen ja RKP:n Tampereen valtuustoryhmän jäsenen. Puolueilla on Tampereella yhteinen valtuustoryhmä.

Silvennoinen valittiin kaupunginvaltuustoon vuonna 2012, hän on ollut myös perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaana.

Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmään kuuluu Silvennoisen siirtymisen myötä 18 valtuutettua.

 

Nyt löytyi demari, joka puolustaa kokoomusavustajan kohuloikkaa — “Väännetäänpä rautalangasta”

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n entinen kansanedustaja ja puoluesihteeri Mikael Jungner puolustaa kokoomuksen Joonas Turusen kohuttua siirtymistä terveysfirma Mehiläisen palvelukseen. Tapauksesta syntyi aiemmin viikolla jupinaa. Esimerkiksi SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin kutsui sitä esimerkiksi suomalaisesta piilokorruptiosta.

Jungner on toista mieltä.

— Meidän olisi syytä kaivata lisää näitä Joonas Turusen kaltaisia siirtymiä, ei vähemmän. Monen iskulause tuntuu tänään olevan ”Siiloilla Suomi nousuun”. Kummallista ajattelua.

Jungner kirjoittaa blogissaan Verkkouutisissa, kuinka julkisuudessa ollaan laajasti huolissaan siitä, että Turunen veisi mukanaan sote-salaisuuksia Mehiläiselle.

— Luulisi että tuon sijaan oltaisiin huolissaan siitä, että noita salaisuuksia ylipäätään on. Itse ainakin olisin huolissani, jos olisi jotain soteen liittyviä salaisuuksia, joita ei olisi kerrottu eduskunnalle tai laajemmin kansalaisille. Kummallista ajattelua.

Jungnerin mukaan tämä ei ole vain nykyisen opposition ja median ongelma.

— Edellisellä hallituskaudella kummeksuttiin laajasti liikkumista politiikan ja palkansaajaliikkeen välillä. Aivan yhtä kummallista ajattelua tuo kuin tämä nykyinenkin.

Jungner muistaa, että kun hän siirtyi aikoinaan sosialidemokraattien hallitusryhmän ykkösavustajan paikalta Microsoftille, sitä ei juuri kummeksuttu. Päinvastoin, siitä onniteltiin.

— Nyt olisi syytä ottaa järki käteen ja epäpolitisoida nämä siirtymät politiikan ja yritysmaailman tai politiikan ja palkansaajaliikkeen välillä. Nuo siirtymät kun ovat hyvästä, eivät pahasta. Noihin siirtymiin kun pitäisi kannustaa, ei jarruttaa.