Kirjavisa: Suomi ei lähtenyt Väisäsestä

Hannu Väisästä juhlittiin Finlandia-voittajana vuonna 2007.
Hannu Väisästä juhlittiin Finlandia-voittajana vuonna 2007.
Hannu Väisästä juhlittiin Finlandia-voittajana vuonna 2007.

Runsas vihjailu tuotti vuoden toiseen tehtävään ihastuttavan vilkkaan osanoton. Ja laajan tietämyksen.

Kultturin kanssa aikoinaan läheisesti tekemisissä ollut Kaarina Suonio Hattulasta tuntee paitsi monitaitoisen taiteilijan myös visaketkun motivointipyrkimykset. Mutta helppouden tunne vähän kostautuu…

”No nyt panit helpon. Se tietysti kannustaa lehden vanhoja ja uusia lukijoita. Kysytty kirjailija on Hannu Väisänen ja teos on ’Vanikan palat’. – – –

Jotenkin Väisäsen tapa suhtautua asioihin on niin vastaansanomattoman sydämellistä ja samalla rohkeaa, että voi puhua sanan parhaassa merkityksessä elämäntaiteilijasta. Väisänen on kohta kai myös Ranskan kansalainen, mikä on Oulun pojalle ja kasarmin kasvatille luonteva askel.”

Anja Valtanen Keravalta taas on visassa ainakin melkein ensikertalaisia. Helppoudesta hän on Suonion kanssa samoilla linjoilla, ja teoskin menee oikein:

”No kerrankin tärppäsi, mutta niin taitaa tehdä monella muullakin. Sehän ei tahtia haittaa. Kirjailijavihje oli jo vahva ja tekstikin tuntui tutulta. Omasta kirjahyllystä se löytyi: Hannu Väisäsen kirjan ’Toiset kengät’ neljännen painoksen sivu 37 alkaa kyseisellä sitaatilla. Erikoinen ja kiinnostava kirja niin kuin kirjailijakin.”

Helsinkiläinen Sirpa Taskinen on tehnyt eräänlaisen Canossan matkan Väisäsen kirjojen pariin.

”Aikoinaan en lämmennyt Vanikan paloille, joten Oulu-trilogian muut osat jäivät lukematta. Tartuin visassa haettuun Toiset kengät -kirjaan siis varauksella, mutta se olikin ihan mukavasti kerrottua pojan kasvutarinaa varsin hankalassa perhetilanteessa.

Hannu Väisäsen (s. 1951) kirjoista suosikkini on lyhytproosateos ’Apupata’, jossa hän kertoo huvittavia sattumuksia elämästään Ranskassa. Viimeisimmässä ’Piisamiturkki’-kokoelmassa nimikertomus on myös hauska.”

Tervakoskelaiseen Ossi Lehtiöön Väisänen on tehnyt vaikutuksen heti kättelyssä joka saralla.

”Hannu Väisäsestä riittäisi varmaan enemmän puhetta, mutta jokainen hänen näyttelynsä, jonka olen nähnyt, on ollut järisyttävä kokemus. Samoin hänen teoksensa, jotka kaikki olen lukenut, ovat vaikuttaneet minuun, ikätoveriinsa, todella syvästi.”

***

Mauri Panhelainen Jyväskylästä versioi vastauksensa loppuun tähän kohtaan hyvin istuvaa sanontaa.

”Kirjavisan ansiosta paluu Väisänen proosan lukijaksi vahvisti käsitystä, että miehestä tosiaan on moneksi, myös hyväksi kirjailijaksi. Ranskassa suuren osan elämästään asunut 64-vuotias Hannu Väisänen esitellään usein kansainvälisenä taiteilijana, joka on menestynyt suomalaisuudestaan huolimatta. Kirjalliset teokset, ehkäpä hänen maalaustaiteensakin, jossa Kalevala on yksi innoittajista, tuntuvat todistavan toista. 1950- ja 60-luvun Suomi kehrää aitona kuin lapsuuden kotikissa hänen muistikuviinsa perustuvissa romaaneissaan. Väisänen on aikoinaan lähtenyt Suomesta, mutta Suomi ei ole lähtenyt Väisäsestä.”

Lappilan kirjapiirin kirjurina on tuttuun tapaan ollut Kirsti Luova.

”Lappilan kirjapiirissä oli yhtenä kirjavalintana pari vuotta sitten Väisäsen romaani Taivaanvartijat. Se käsittelee alttaritaulun maalaamista, mutta ohessa hyvin maallisia tekijöitä joita kirkkotaiteenkin tekemiseen liittyy. Väisänen osaa ihailtavalla tavalla vetää kaaria pikku yksityiskohdista suuriin peruskysymyksiin. Jo kirjan alussa on kerrassaan hienosti kuvattu värejä taiteessa. Herkullisia ovat taiteilijan mielleyhtymät: —’raidalliset villasukat saappaissa kuin Duomon pylväät’. Jos on nähnyt Firenzen tuomiokirkon kolmesta erivärisestä marmorista tehdyt raidalliset pylväät, ilahtuu vertauksesta!”

Ulla Vaara Lahdesta lisää ansioluetteloon sen kolmannen taiteen.

”Vanikan palat palkittiin vuoden kaunokirjallisena teoksena Kiitos kirjasta -mitalilla vuonna 2005. Luettuani kirjan tiesin, että hyvä kirjailija on syntynyt. Viimeistään sen tiesi koko Suomi, kun Hannu Väisäsen Toiset kengät -romaani voitti Finlandia-palkinnon 2007.

Mutta ei tämä tässä; vielä suuremman hurmion olen kokenut, kun tutustuin Hannu Väisäsen maalauksiin. Viimeksi näin hänen teoksiaan Galerie Forsblomissa 2014. Eniten minua ovat viehättäneet Väisäsen rausku-maalaukset, jotka ovat sanoin kuvaamattoman vaikuttavia.

Se ’kolmas soppa’ oli lavastustyö Oulun kaupunginteatterin Toiset kengät -romaanista tehtyyn näytelmään, joka kantaesitettiin 2014. Tulevaisuudessa neljäs soppa voisi olla vaikkapa oopperan libretto yhteistyössä säveltäjä Kaija Saariahon tai Magnus Lindbergin kanssa, jotka ovat Hannu Väisäsen Pariisin-ystäviä.”

***

Eero Reijonen Espoosta heittäytyy pitkässä vastauksessaan muun muassas formula-maailmaan.

Proustia visakirjailija kertoo itsekin ihailleensa ja tuoksuttelun mestarin maitokahvin voi myös jokainen kadonneen maaailman tuntija haistaa Oulun neljästä jättipiipusta tulevasta aromista, joita visataiteilija itse ei luokittele edes hajuksi, ainakaan sen negatiivisessa mielessä. Kahdeksaan aistiin uskova visakirjailija edustaa tietysti myös Rainer Maria Rilken koulukuntaa esineiden havaintomaailman korostajana. Visakirjailijan maailmassa, siis nuoren Anteron elämässä, esineet ovat luottamushenkilöitä, jotka eivät, toisin kuin ihmiset, petä koskaan.´- – –

Hannu Väisäsen Toiset kengät – 60-lukulaiset mokkapatiinit – jäivät kauppaan, mutta kaikkea muuta kertyi nuoren miehen matkaan. Lähtökohdat olivat kieltämättä huonot – varikolta piti startata, kuivaan keliin startata sadekelin renkailla ja renkaidenvaihto tehtiin jakoavaimella. Mutta maaliin päästiin. Ja Podiumille sekä kuskien, että valmistajien sarjassa.”

Hilkka ja Risto Kaipainen Hyvinkäältä kaivelevat vielä vähän ammoisia Finlandia-polemiikkeja.

”Muistamme Väisänen palkinnosta seuranneen keskustelun siitä, että kuvataiteilija ei voi olla kirjallisuuspalkinnon arvoinen kirjailija ja että oululainen palkittavan valitsija veti selvästi kotiin päin. Oltiinpa näistä asioista mitä mieltä tahansa, Hannu Väisäsen romaanisarja ja sitä seuranneet julkaisut kyllä naulaavat hänet selvästi kirjallisuutemme kaanoniin yhtä hyvin kuin muut vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaat, joissa oli monta eturivin kirjaiijaamme.”

Eli siinä piste sille keskustelulle. Ja samalla koko kakkosvisalle. Väisäsen tunnistaneita olivat myös tamperelaiset Irma Lehto, Unto Vesa ja Jari-Pekka Vuorela sekä Raila Rinne ja Irma Koski Helsingistä, Veikko Huuska Ikaalisista, Pertti Vuorela Espoosta ja Juhani Niemi Hangosta. Palkinto Anja Valtaselle. (rb)

Viikon 4 sitaatti

Tähän tammikuun viimeiseen sitaattiin pitäisi löytyä vastaus helposti, jopa niin sanotusti heittämällä, käden käänteessä ja ihan pikasilmäyksellä. Polttaa jo… Aikuisille kirjoittaessaan tämä kirjailija on viihtynyt usein historiallisten teemojen parissa vaikkakin viimeisimmässä työssään möyri maan syvyyksissä.

Kuka hän on, mikä runo, mikä kokoelma? Vastaukset viimeistään 3.2. mennessä osoitteeseen Demokraatti, PL 338, 00531 Hki tai kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Mahtimummeli määrää:
’Ei kukaan saa tehdä väärää,
ei herjata, ei sotia,
ei ottaa liikaa totia.’
Mahtimummeli säätää:
’Pitää karvanaamat häätää.
Vappua pidetään jouluna,
koirankoppia kouluna.
Kaikki yöt pitää valvoa
ja mummeleita palvoa.’”

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat