Kirjavisa: Suomi ei lähtenyt Väisäsestä

Hannu Väisästä juhlittiin Finlandia-voittajana vuonna 2007.

Runsas vihjailu tuotti vuoden toiseen tehtävään ihastuttavan vilkkaan osanoton. Ja laajan tietämyksen.

Kultturin kanssa aikoinaan läheisesti tekemisissä ollut Kaarina Suonio Hattulasta tuntee paitsi monitaitoisen taiteilijan myös visaketkun motivointipyrkimykset. Mutta helppouden tunne vähän kostautuu…

”No nyt panit helpon. Se tietysti kannustaa lehden vanhoja ja uusia lukijoita. Kysytty kirjailija on Hannu Väisänen ja teos on ’Vanikan palat’. – – –

Jotenkin Väisäsen tapa suhtautua asioihin on niin vastaansanomattoman sydämellistä ja samalla rohkeaa, että voi puhua sanan parhaassa merkityksessä elämäntaiteilijasta. Väisänen on kohta kai myös Ranskan kansalainen, mikä on Oulun pojalle ja kasarmin kasvatille luonteva askel.”

Anja Valtanen Keravalta taas on visassa ainakin melkein ensikertalaisia. Helppoudesta hän on Suonion kanssa samoilla linjoilla, ja teoskin menee oikein:

”No kerrankin tärppäsi, mutta niin taitaa tehdä monella muullakin. Sehän ei tahtia haittaa. Kirjailijavihje oli jo vahva ja tekstikin tuntui tutulta. Omasta kirjahyllystä se löytyi: Hannu Väisäsen kirjan ’Toiset kengät’ neljännen painoksen sivu 37 alkaa kyseisellä sitaatilla. Erikoinen ja kiinnostava kirja niin kuin kirjailijakin.”

Helsinkiläinen Sirpa Taskinen on tehnyt eräänlaisen Canossan matkan Väisäsen kirjojen pariin.

”Aikoinaan en lämmennyt Vanikan paloille, joten Oulu-trilogian muut osat jäivät lukematta. Tartuin visassa haettuun Toiset kengät -kirjaan siis varauksella, mutta se olikin ihan mukavasti kerrottua pojan kasvutarinaa varsin hankalassa perhetilanteessa.

Hannu Väisäsen (s. 1951) kirjoista suosikkini on lyhytproosateos ’Apupata’, jossa hän kertoo huvittavia sattumuksia elämästään Ranskassa. Viimeisimmässä ’Piisamiturkki’-kokoelmassa nimikertomus on myös hauska.”

Tervakoskelaiseen Ossi Lehtiöön Väisänen on tehnyt vaikutuksen heti kättelyssä joka saralla.

”Hannu Väisäsestä riittäisi varmaan enemmän puhetta, mutta jokainen hänen näyttelynsä, jonka olen nähnyt, on ollut järisyttävä kokemus. Samoin hänen teoksensa, jotka kaikki olen lukenut, ovat vaikuttaneet minuun, ikätoveriinsa, todella syvästi.”

***

Mauri Panhelainen Jyväskylästä versioi vastauksensa loppuun tähän kohtaan hyvin istuvaa sanontaa.

”Kirjavisan ansiosta paluu Väisänen proosan lukijaksi vahvisti käsitystä, että miehestä tosiaan on moneksi, myös hyväksi kirjailijaksi. Ranskassa suuren osan elämästään asunut 64-vuotias Hannu Väisänen esitellään usein kansainvälisenä taiteilijana, joka on menestynyt suomalaisuudestaan huolimatta. Kirjalliset teokset, ehkäpä hänen maalaustaiteensakin, jossa Kalevala on yksi innoittajista, tuntuvat todistavan toista. 1950- ja 60-luvun Suomi kehrää aitona kuin lapsuuden kotikissa hänen muistikuviinsa perustuvissa romaaneissaan. Väisänen on aikoinaan lähtenyt Suomesta, mutta Suomi ei ole lähtenyt Väisäsestä.”

Lappilan kirjapiirin kirjurina on tuttuun tapaan ollut Kirsti Luova.

”Lappilan kirjapiirissä oli yhtenä kirjavalintana pari vuotta sitten Väisäsen romaani Taivaanvartijat. Se käsittelee alttaritaulun maalaamista, mutta ohessa hyvin maallisia tekijöitä joita kirkkotaiteenkin tekemiseen liittyy. Väisänen osaa ihailtavalla tavalla vetää kaaria pikku yksityiskohdista suuriin peruskysymyksiin. Jo kirjan alussa on kerrassaan hienosti kuvattu värejä taiteessa. Herkullisia ovat taiteilijan mielleyhtymät: —’raidalliset villasukat saappaissa kuin Duomon pylväät’. Jos on nähnyt Firenzen tuomiokirkon kolmesta erivärisestä marmorista tehdyt raidalliset pylväät, ilahtuu vertauksesta!”

Ulla Vaara Lahdesta lisää ansioluetteloon sen kolmannen taiteen.

”Vanikan palat palkittiin vuoden kaunokirjallisena teoksena Kiitos kirjasta -mitalilla vuonna 2005. Luettuani kirjan tiesin, että hyvä kirjailija on syntynyt. Viimeistään sen tiesi koko Suomi, kun Hannu Väisäsen Toiset kengät -romaani voitti Finlandia-palkinnon 2007.

Mutta ei tämä tässä; vielä suuremman hurmion olen kokenut, kun tutustuin Hannu Väisäsen maalauksiin. Viimeksi näin hänen teoksiaan Galerie Forsblomissa 2014. Eniten minua ovat viehättäneet Väisäsen rausku-maalaukset, jotka ovat sanoin kuvaamattoman vaikuttavia.

Se ’kolmas soppa’ oli lavastustyö Oulun kaupunginteatterin Toiset kengät -romaanista tehtyyn näytelmään, joka kantaesitettiin 2014. Tulevaisuudessa neljäs soppa voisi olla vaikkapa oopperan libretto yhteistyössä säveltäjä Kaija Saariahon tai Magnus Lindbergin kanssa, jotka ovat Hannu Väisäsen Pariisin-ystäviä.”

***

Eero Reijonen Espoosta heittäytyy pitkässä vastauksessaan muun muassas formula-maailmaan.

Proustia visakirjailija kertoo itsekin ihailleensa ja tuoksuttelun mestarin maitokahvin voi myös jokainen kadonneen maaailman tuntija haistaa Oulun neljästä jättipiipusta tulevasta aromista, joita visataiteilija itse ei luokittele edes hajuksi, ainakaan sen negatiivisessa mielessä. Kahdeksaan aistiin uskova visakirjailija edustaa tietysti myös Rainer Maria Rilken koulukuntaa esineiden havaintomaailman korostajana. Visakirjailijan maailmassa, siis nuoren Anteron elämässä, esineet ovat luottamushenkilöitä, jotka eivät, toisin kuin ihmiset, petä koskaan.´- – –

Hannu Väisäsen Toiset kengät – 60-lukulaiset mokkapatiinit – jäivät kauppaan, mutta kaikkea muuta kertyi nuoren miehen matkaan. Lähtökohdat olivat kieltämättä huonot – varikolta piti startata, kuivaan keliin startata sadekelin renkailla ja renkaidenvaihto tehtiin jakoavaimella. Mutta maaliin päästiin. Ja Podiumille sekä kuskien, että valmistajien sarjassa.”

Hilkka ja Risto Kaipainen Hyvinkäältä kaivelevat vielä vähän ammoisia Finlandia-polemiikkeja.

”Muistamme Väisänen palkinnosta seuranneen keskustelun siitä, että kuvataiteilija ei voi olla kirjallisuuspalkinnon arvoinen kirjailija ja että oululainen palkittavan valitsija veti selvästi kotiin päin. Oltiinpa näistä asioista mitä mieltä tahansa, Hannu Väisäsen romaanisarja ja sitä seuranneet julkaisut kyllä naulaavat hänet selvästi kirjallisuutemme kaanoniin yhtä hyvin kuin muut vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaat, joissa oli monta eturivin kirjaiijaamme.”

Eli siinä piste sille keskustelulle. Ja samalla koko kakkosvisalle. Väisäsen tunnistaneita olivat myös tamperelaiset Irma Lehto, Unto Vesa ja Jari-Pekka Vuorela sekä Raila Rinne ja Irma Koski Helsingistä, Veikko Huuska Ikaalisista, Pertti Vuorela Espoosta ja Juhani Niemi Hangosta. Palkinto Anja Valtaselle. (rb)

Viikon 4 sitaatti

Tähän tammikuun viimeiseen sitaattiin pitäisi löytyä vastaus helposti, jopa niin sanotusti heittämällä, käden käänteessä ja ihan pikasilmäyksellä. Polttaa jo… Aikuisille kirjoittaessaan tämä kirjailija on viihtynyt usein historiallisten teemojen parissa vaikkakin viimeisimmässä työssään möyri maan syvyyksissä.

Kuka hän on, mikä runo, mikä kokoelma? Vastaukset viimeistään 3.2. mennessä osoitteeseen Demokraatti, PL 338, 00531 Hki tai kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Mahtimummeli määrää:
’Ei kukaan saa tehdä väärää,
ei herjata, ei sotia,
ei ottaa liikaa totia.’
Mahtimummeli säätää:
’Pitää karvanaamat häätää.
Vappua pidetään jouluna,
koirankoppia kouluna.
Kaikki yöt pitää valvoa
ja mummeleita palvoa.’”

Keskustelua aiheesta

Hoitajat pelkäävät: Jokaista työvuoroa varten solmitaan erillinen työsopimus

Kuva: Lehtikuva / Samuli Ikäheimo

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super ei hyväksy sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus maksatetaan työntekijöille.

Liiton edustajisto vaatii, että henkilöstö – joka on epätietoinen tulevasta – on otettava mukaan sote-uudistuksen maakuntatason valmisteluun.

– Noudatettavalla henkilöstöpolitiikalla on suora vaikutus uudistuksen onnistumiseen ja työntekijöiden työhyvinvointiin, koolla oleva edustajisto muistuttaa.

Noin 200 000 sosiaali- ja terveysalan työntekijän työnantaja vaihtuu uudistuksen myötä. Superilaiset ovat huolissaan, että yhtiöittämisvelvoite ja valinnanvapaus toteutuessaan heikentäisivät henkilöstön asemaa ja työsuhteiden ehtoja.

– On oletettavaa, että epätyypilliset työsuhteet lisääntyvät.

Super uskoo, että yhtiömuotoisella työnantajalla voi olla houkutus ryhtyä ”tes-shoppailuun” ja valita työnantajalle edullisempi yksityissektorin työehtosopimus. Tämä tarkoittaa työntekijöiden työsuhteen ehtojen, kuten palkkauksen, heikkenemistä. Palkan alentuessa myös eläke-edut heikkenevät.

Hoidettavat asiakkaat ovat joka päivä avun tarpeessa.

Liitto pelkää, että yksityisissä hoiva-alan yrityksissä yleistyvät niin sanotut runkosopimukset. Ne ovat vain työnantajan ja työntekijän välisiä aiesopimuksia työllistämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaista työvuoroa varten solmitaan erillinen työsopimus.

– Tässä työntekijälle ei turvata mitään suojaa esimerkiksi sairauspoissaoloissa. Tämä selittää osaltaan yksityisen sektorin matalampia sairauspoissaoloja. Säilyttääkseen palkkansa työntekijän on työskenneltävä myös sairaana.

Sama logiikka toimii Superin mukaan myös niin sanotuissa nollasopimuksissa, joissa työaikaa ei ole sovittu tarkemmin.

– Hoito- ja hoiva-aloille nämä työsopimusmallit eivät sovellu. Hoidettavat asiakkaat ovat joka päivä avun tarpeessa.

Super moittii myös sitä, että lakiehdotuksen valmistelussa ei ole tehty kattavaa henkilöstövaikutusten arviointia.

– Uudistuksen vaikutukset työntekijöihin tulevat olemaan lähinnä negatiivisia. Paine säästöihin on kova ja oletettavaa on, että säästöjä pyritään saamaan aikaan henkilöstömenoista säästämällä.

Superin edustajisto muistuttaa, että päätökset koskettavat valtaosin naisia.

– Mikäli edellä mainitut uhkakuvat toteutuvat, uudistuksen negatiiviset seuraukset lisäävät entisestään naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa suomalaisessa työelämässä.

”Jätetään tukkimatta mahdollisuus hallintarekisteröintiin silloin, kun…” – Ihalainen: Lakiesitys palautettava kiireelliseen lisävalmisteluun

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
SDP:n talousvaliokunnan vastuukansanedustaja Lauri Ihalainen.

SDP on yhdessä vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa jättänyt tänään talousvaliokunnassa vastalauseen talousvaliokunnan mietintöön koskien hallituksen esitystä uudeksi arvopaperimarkkinalainsäädännöksi.

Suurimpana kiistakysymyksenä lakiesityksessä on mahdollisuus osakkeiden nimettömään omistamiseen ns. hallintarekisterin kautta. Viranomaiset ja kansalaisjärjestöt ovat vastustaneet hallintarekisteröintiä, joka heikentää viranomaisten tiedonsaantia ja vähentää omistusten läpinäkyvyyttä.

– Hallituksen esityksessä ei avata mahdollisuutta hallintarekisteröidä omistuksia Suomessa. Sen sijaan siinä tietoisesti jätetään tukkimatta mahdollisuus hallintarekisteröintiin silloin, kun  suomalaisyhtiö laskee osakkeensa liikkeeseen ulkomaisessa arvopaperikeskuksessa, toteaa SDP:n valiokunnan vastuukansanedustaja Lauri Ihalainen.

EU:n uuden arvopaperikeskusasetuksen myötä suomalaiset yhtiöt voivat jatkossa valita myös ulkomaisen arvopaperikeskuksen osakkeidensa liikkeeseen laskuun. Tällöin Suomen lainsäädäntö nykyisessä tai hallituksen esityksessä esitetyssä muodossa sallisi hallintarekisteröinnin, mikä mahdollistaisi myös omistusten piilottelun.

– Vaadimme, että lakiesitys palautetaan kiireelliseen lisävalmisteluun ja siihen lisätään selkeä sijoittajiin kohdistuvat hallintarekisteröinnin kielto myös sijoitettaessa ulkomailla liikkeeseen laskettuihin suomalaisyhtiöiden arvopapereihin. On myös varmistettava, että tiedot omistajista ja sijoituksista todella saadaan ulkomaisista arvopaperikeskuksista, kertoo Ihalainen.

SDP vaatii hallitusta estämään osake-omistusten piilottamisen hallintarekisteriin ulkomaille.

Hallitus on esittänyt, että EU:n arvopaperikeskusasetus estäisi omistusten piilotteluun puuttumisen.

Tämä väite on kuitenkin ristiriidassa esimerkiksi EU:n komission talousvaliokunnan puheenjohtajalle Kaj Turuselle (ps.) asiasta esitettyihin kysymyksiin lähettämien vastausten kanssa. Myös arvopaperikeskusasetuksen piirissä ETA-maana oleva Norja soveltaa vastaavaa lainsäädäntöä kuin mitä oppositiopuolueet vaativat Suomeen.

– On eriskummallista, että naapurimaamme voi edistää läpinäkyvyyttä ja rajoittaa hallintarekisteröintiä myös ulkomailla, mutta meillä hallitus katsoo olevan EU-säännösten vastaisia. Miksei Norjan malli kelpaa hallitukselle? Ihalainen kysyy.

Myös talousvaliokunnan puheenjohtaja, perussuomalaisten Turunen on ollut tähän asti oppositiopuolueiden kanssa samalla linjalla.

– Suomen ei tarvitse eikä kannata muuttaa osakeyhtiölakia niin, että omistukset voitaisiin piilottaa hallintarekisteriin ulkomaille, Turunen linjasi Helsingin Sanomissa 19.12.2016.

Ihmisoikeuskomissaarilta karu vastaus suomalaisille: ”Riskinä on, että lapset traumatisoituvat loppuiäkseen”

Kuva: suomen punainen risti
Punaisen Risti jakoi ruokaa ja muita tarvikkeita Idomenin epävirallisella pakolaisleirillä Pohjois-Kreikassa Makedonian rajalla.

Kansanedustajat Susanna Huovinen (sd.) ja Petri Honkonen (kesk.) saivat harvinaisen tilaisuuden kysyä Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaarilta tämän näkemyksiä ajankohtaisiin ihmisoikeuskysymyksiin.

Huovinen kysyi komissaari Nils Muižnieksilta pakolaislasten traumojen tunnistamisesta ja Honkonen Unkarin tilanteesta.

Susanna Huovinen oli huolissaan turvapaikkaa hakevista lapsista. Monet ovat menettäneet läheisensä ja joutuneet kokemaan kotimaissaan tai pakomatkallaan järkytyksiä tai jopa hyväksikäyttöä ja väkivaltaa.

Hän kysyi Muižnieksin käsitystä siitä, kuinka hyvin jäsenmaissa tunnistetaan traumatisoituneet lapset ja miten hyvin heitä kyetään auttamaan.

Ihmisoikeuskomissaarin vastaus oli karu. Hänen mukaansa traumatisoituneita pakolaisia ei kyetä auttamaan riittävästi – olivat he sitten lapsia tai aikuisia. Muižnieks kiitti monien pakolaisia vastaanottavien maiden viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen tekevän hienoa työtä, mutta yleisesti ottaen mielenterveyspalveluita ei ole tarjolla läheskään tarpeeksi.

– Arvioisin, että suuri osa pakolaisista on kokemustensa takia enemmän tai vähemmän traumatisoituneita ja mielenterveyspalveluiden tarve on huutava. Varsinkin lasten kohdalla riskinä on, että he traumatisoituvat ilman apua loppuiäkseen, Muižnieks totesi.

Mielenterveyspalveluita ei ole tarjolla läheskään tarpeeksi.

Honkonen kysyi Unkarissa valmisteilla olevasta lainsäädännöstä, joka rajoittaa kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Hän paheksui sitä, että lain vastustajat ovat joutuneet väkivallan kohteeksi.

Muižnieks jakoi Honkosen huolen Unkarin uudistuksista. Hän kertoi laatineensa asiasta omat kommenttinsa, jotka toimittaa Unkarin viranomaisille. Ne tulevat myös julkisiksi.

Komissaari on huolissaan myös Unkarin parlamentin aikeista kieltää yksityisrahoituksella toimivan yliopiston Central European Universityn toiminta.

– Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen raportissani aion nostaa esiin akateemisen vapauden, jota Central European Universityn ympärilläkin käytävä keskustelu käsittelee, hän mainitsi.

Ihmisoikeuskomissaari Nils Muižnieks käy puhumassa parlamentaarisessa yleiskokouksessa kerran vuodessa, kun hän esittelee edellisen vuoden toimintakertomuksensa. Puheenvuoronsa jälkeen hän vastaa kyselytunnin tapaan eurooppalaisten kansanedustajien kysymyksiin.

Huovinen ja Honkonen osallistuvat Ranskan Strasbourgissa pidettävään Euroopan neuvoston parlamentaariseen yleiskokoukseen. Yleiskokous on koolla neljä kertaa vuodessa. Siihen osallistuu jäsenet ja varajäsenet yhteen laskien yli 700 kansanedustajaa Euroopan neuvoston jäsenmaista.

Demokraatin vappunumeron voi lukea näköislehtenä maksutta

Kuva: Ilkka Yrjä

Helsingin postikeskuksessa järjestettiin keskiviikkoiltana ja torstain vastaisena yönä poliittinen mielenilmaus, käytännössä ulosmarssi, joka saattaa viivästyttää myös Demokraatti-lehden vappunumeron jakelua.

Postin mukaan ammattiosaston järjestämä mielenilmaus viivästyttää osittain postinkulkua tänään torstaina.

Demokraatin vappunumeron voi lukea näköislehtenä maksutta Lehtiluukussa.

linkki: http://www.lehtiluukku.fi/lue/demokraatti-27.4.2017/146062.html

Toimitus pahoittelee lehden tilaajille mahdollisesti koituvaa harmia.

Apuselta täystyrmäys neljän päivän työviikolle – ”Kaunis ja ihailtava ajatus, joka ei toimi käytännössä”

Kuva: Topi Juga
Keskustelu työviikon lyhentämisestä puhututti panelisteja (vasemmalta) Jaakko Kianderia, Inka Douglasia ja Matti Apusta. Keskustelua veti Marja-Liisa Rajakangas STTK:sta.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK julkaisi torstaiaamuna pidetyssä keskustelu- ja julkistamistilaisuudessa pamfletin ”Jos työviikko olisi neljä päivää?”.

Tilaisuudessa keskustelijoina toimivat Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan toimitusjohtaja Matti Apunen, työeläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander sekä STTK:n lakimies Inka Douglas.

Julkistamistilaisuuden avauspuheenvuorossa STTK:n puheenjohtaja Antti Palola korosti, ettei STTK halua pamfletilla esittää työviikon lyhentämistä, vaan avata ennen kaikkea työajasta käytävää keskustelua.

STTK:n mukaan suurin osa suomalaisista uskoo viikkotyöaikansa pidentyvän tulevaisuudessa. Samanaikaisesti uskotaan työmarkkinoiden polarisoitumiseen: osalla työmäärä kasvaa ja osa ei saa tehdä niin paljon töitä kuin haluaisi.

Tiedot ilmenevät STTK:n Aula Researchilla teettämästä tutkimuksesta, johon vastasi 1 177 työssäkäyvää ja opiskelevaa, 18-65-vuotiasta suomalaista maaliskuun lopulla.

Vastaajista enemmistö (55 %) uskoo viikkotyöaikansa pidentyvän seuraavan 20 vuoden aikana. Arvio työajan pitenemisestä ei kuitenkaan vastaa suomalaisten toiveita. Selvästi yli puolet (61 %) vastaajista haluaisi lyhentää työaikaa, jotta työtä riittäisi useammalle.

Neljäsosa työssäkäyvistä (26 %) olisi valmis jakamaan osan töistään työttömien työllistämiseksi. Näin siitä huolimatta, että palkka alenisi työajan lyhentymistä vastaavassa suhteessa. Lähes yhtä suuri osa (25 %) vastaajista ei osaa kertoa kantaansa. Puolet (49 %) ei haluaisi tinkiä omastaan työttömien työllistämiseksi.

Evan toimitusjohtaja Matti Apunen antoi julkistamistilaisuudessa esitykselle täystyrmäyksen.

Apusen mukaan ajatus siitä, että otetaan vähän kaikkien työajasta, jotta voimme antaa enemmän joillekin on ”kaunis ja ihailtava”. Se ei kuitenkaan matemaattisista ja psykologisista syistä voi toimia.

– Lyhennetty työaika ei lisää työllisyyttä, jos se ei lisää työllistämisen kannattavuutta. Vasta jos työajan lyhentäminen laskee työvoimakustannuksia tai nostaa tuottavuutta, se tuottaa parempaa työllisyyttä, Apunen painotti.

– Käytännössä kuitenkin käy päinvastoin ja työvoimakustannukset nousevat, jos sama palkka maksetaan pienemmästä tuntimäärästä, hän jatkoi.

Ilmarisen johtajan Jakko Kianderin mukaan työviikon lyhentämisen suurimpina esteinä ovat väestön vanheneva ikärakenne sekä tuottavuuden kasvun heikkeneminen.

– Olen pessimistinen työajan lyhenemiselle edes tulevaisuudessa, sillä väestön ikärakenteen vanhenemiselle ei ole näkyvissä loppa, Kiander totesi.

Olen pessimistinen työajan lyhenemiselle edes tulevaisuudessa, sillä väestön ikärakenteen vanhenemiselle ei ole näkyvissä loppa.

STTK:n Palola ei usko, että nykytyöaika on työaikojen kehityksen päätepiste.

– Suomessa työaika on lyhentynyt eri tavoin lähes puoleen siitä, mitä se oli 1900-luvun alussa. Sen on mahdollistanut tuottavuuden kasvu, josta osa on siirtynyt palkkoihin, osa lyhyempiin työaikoihin.

– Taantuma on pitänyt talouskasvun nollassa ja luonut painetta työaikojen pidentämiseen, mikä Suomessa näkyy muun muassa kilpailukykysopimuksessa. Samalla globaali kilpailu ja teknologinen kehitys eriyttävät työaikoja kysynnän vaihtelun mukaan, Palola tiivisti.

Pamfletin julkaistamistilaisuudessa keskustelua herätti myös maakohtaisen työkulttuurin vaikutus työaikoihin sekä teknologisen kehityksen myötä yleistynyt vapaa- ja työajan sekoittuminen.

Panelistien mukaan työpäivän päättymisen entistä liukuvampi raja asettaa haasteita työnjohtamiselle sekä työntekijöiden jaksamiselle.

– Suomessa ollaan lojaaleja työpaikalle ja työajat saattavat helposti mennä överiksi. Esimiehen on tärkeä kertoa työtehtävien tavoitteet ja valvoa työntekijän liikarasittumista, Kiander sanoi.

STTK:n mukaan työ on hyvinvoinnin kivijalka, mutta Suomessa on korkea työttömyys, vaikea pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys. Samanaikaisesti digitalisaatio ja tekoäly luovat työtä, mikä ei ole entiseen tapaan sidottu aikaan ja paikkaan.

Vaikka teknologinen kehitys syö työpaikkoja, historiassa tapahtuneet teknologiset murrokset ovat osoittaneet kuinka ne eivät kuitenkaan syö työtä.

– Työnteon kahdeksasta neljään –periaate ei tulevaisuudessa välttämättä ole vallitseva idea, eikä työtä ehkä riitä kaikille, Palola perusteli.

Keskustelun päätteeksi Apunen korosti, että vaikka teknologinen kehitys syö työpaikkoja, historiassa tapahtuneet teknologiset murrokset ovat kuitenkin osoittaneet, että ne eivät syö työtä. Muutokset puolestaan luovat aina myös uusia aloja.

Pitkällä tähtäimellä työajan lyheneminen on STTK:n arvion mukaan edelleen mahdollista. Talouden ”uusi normaali” ennustaa kuitenkin talouskasvun hidastumista. Jos ennuste toteutuu, työajan lyhennys on ehkä totta nyt syntyville sukupolville.