Laukaisu Floridassa on siirtynyt jo useita kertoja. Viimeksi syynä olivat hydrauliset häiriöt laukaisujärjestelmissä.
Projektin vetäjä, professori Jaan Praks kertoo, että aiemmin viivästykset ovat tulleet ilmi useita päiviä aiemmin, eivätkä valmistelut ole olleet yhtä pitkällä kuin nyt.

– Kaikki on lähtökuopissa, vaikka täysin varma ei koskaan voi olla, hän toteaa.

Kova tuuli, sade tai kylmyys voisi huomenna vielä estää laukaisun. Praksin mukaan sää on kuitenkin 80 prosentin varmuudella laukaisuun sopiva. Jos sää aiheuttaisikin viivästyksen, kyse olisi todennäköisesti vain yhdestä päivästä.

Aalto-2 lähtee matkaan osana QB50-missiota. Tehtävän tarkoitus on tutkia Maan ilmakehän ja avaruuden välisen rajakerroksen termosfäärin ominaisuuksia.

Praksin mukaan kyse on vielä melko tuntemattomasta rajapinnasta.

– Olen jopa nähnyt esitelmän, jossa sitä kutsuttiin ignorosfääriksi, koska sitä ei ole aiemmin mitattu satelliiteilla.

Cygnus-aluksen sisuksissa Kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle lähtee 28 muutakin pientä satelliittia. Praks kertoo, että mukana on paljon muutakin.

– Rahdissa menee paljon tavaraa astronauteille, korjaustavaraa, teknisiä laitteita ja jopa vessapaperia.

Vaikka matka alkaa jo huomenna, Aalto-2 ryhtyy varsinaiseen työhönsä parhaassakin tapauksessa vasta noin kuukauden kuluttua. Ensin laukaisun on sujuttava ongelmitta, ja sitten raketin on onnistuttava viemään Cygnus lähelle ISS:n kiertorataa.

Kun Cygnus pääsee kiertoradalle, se avaa aurinkopaneelit ja lähtee itse suunnistamaan kohti ISS:n asemaa. Praksin mukaan alus voi telakoitua avaruusasemaan noin kolme päivää myöhemmin.
Kolme tai neljä viikkoa myöhemmin satelliitit jatkavat matkaa omille teilleen. Praks kertoo, että lähettäminen tapahtuu japanilaisella robottikädellä japanilaisten työvuoron aikana. Avaruusasemalla vuorot on jaettu eri maiden kesken.
Jännitettävää siis riittää.

– Laukaisu on hyvin kriittinen osa avaruusmatkaa. Sitten jännitetään, että Cygnus pääsee turvallisesti kiertoradalle, telakointi onnistuu ja että satelliitit saadaan rahdista omille radoilleen, Praks luettelee.

Aalto-2 mittaa termosfääriä noin kuuden kuukauden ajan, ja tuona aikana satelliitin mittaustietoja ladataan sekä Espoon Otaniemestä että Japanista käsin. Puolen vuoden taivalluksen jälkeen satelliitti lopulta törmää ilmakehään ja palaa tuhkaksi.

Praks kertoo, että satelliittia operoimassa on mukana Aalto-yliopiston opiskelijoita. Operointi tarkoittaa, että satelliittiin otetaan yhteyttä päivittäin mittaustietojen lataamiseksi ja järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi.

Aalto-2 on Aallon satelliittiperheen nuorempi vesa. Sen edeltäjä, Aalto-1, joutuu kuitenkin vielä odottamaan avaruusmatkansa alkua Hollannissa. Praksin mukaan ykkössatelliitti odottaa siirtoa Intiaan, josta se lopulta aloittaa seikkailunsa. Viivästys on ollut erittäin pitkä, sillä laukaisusopimus allekirjoitettiin jo keväällä 2015.

Pikkusisarusta Praks kuvailee paikoin jopa edeltäjäänsä paremmaksi. Monet asiat optimoitiin siihen edeltäjäänsä paremmin, ja esimerkiksi paino saatiin pidettyä alhaisempana.

Anne Salomäki