Ahneesta kullanetsijästä kertova teos ammentaa Matthew McConaugheyn kaljusta ja kaljamahasta sekä Wall Street -kuplasta.

Monien muiden amerikkalaisten elokuvahankkeiden tavoin myös Patrick Massettin ja John Zinmanin käsikirjoitus pölyttyi usean ohjaajan pöydällä ennen päätymistään kuvattavaan kuntoon vuonna 2015.

Elämänsä kultasuonta kaukomailta etsivästä eksentrisestä liikemiehestä kertovaa skenaariota tarjottiin ensin toimintaelokuvien ekspertille Michael Mannille ja hänen vetäytymisensä jälkeen rotupoliittisilla julistuksilla maineensa luoneelle Spike Leelle. Lopulta pyöröovesta ilmestyi Stephen Gaghan, jonka omituiseen uraan pelkistyy sikäläisen elokuvabisneksen arvaamattomuus.

Viimeksi mainittu nappasi vuosituhannen alussa itselleen himoitun Oscar-patsaan huume-eepos Trafficin (2000) käsikirjoituksesta. Sen jälkeen Gaghanilla oli tarpeeksi nimeä ensimmäiseen omaan ohjaukseen, mutta jännäriä tapailevasta teoksesta muodostui haukuttu floppi Abandon (2002).

Myyttinen paluu vai väsynyt huti?

Elokuva on saanut ”innoituksensa tositapauksesta”, kuten pahaenteinen amerikkalainen vastuuvapauslauseke kuuluu. Herää epäilys ”oikei­den tapahtumien” raskaasta vääristelystä, jossa tapauksen kontekstikin menettää merkityksensä. Tiettävästi elokuva yhdistelee useita eri tapauksia ja ihmisiä.

Viime vuosina fyysistä ulkonäköään usein muovannut Matthew McConaughey esittää opportunistista kullanetsijää Kenny Wellsia, joka kaivaa uutta huomista Indonesian syvistä viidakoista. Hän muotoilee härskistä bisnesmiehestä sutkin velmun ja rakastettavan luuserin, jolla on suuri maha ja kalju päälaki. Paljasta takamustakin esitellään toisella puoliskolla.

Mitä kerrotaan, ja miten

Gold on etenkin alkupuolellaan enemmän veijarikomedia kuin vakava draama tai synkkä satiiri käsistä karkaavista unelmista. Paha vain, että elokuvataide on hienoimmillaan liikettä ja hiljaisuuden voimaa, mutta Gaghanin teoksessa kohtaukset seisovat ja huutavat.
Eniten ääntä pitää lähes kaikissa kohtauksissa suvereenisti vääntelevä Wells, joka on menettää henkensäkin ennen onnistumistaan uhkapelissä. Mutta sokaisevatko suunnattomat rikkaudet rakkaudelta, oikealta ystävyydeltä ja totuudelta?

Aiheesta pilkistää myös ajankohtainen tendessi, vaikka tarina sijoittuu 1980-luvulle ja juppiaikaan. Pörssimarkkinoiden huipulle nousevasta limanuljaskasta kertova elokuva versioi Talking Headsin tekemää Wall Streetin (1987) tunnuskappaletta ja tapailee The Wolf of Wall Streetin (2013) iskevää lurjusmaisuutta, mutta yrityksestä puuttuu vimma ja aatteen palo.

Mitä oikeastaan halutaan sanoa ja kuinka vakuuttavasti?

Tyylien sillisalaatti vie puhdin komedialta ja saa traagisemmat sävyt maistumaan väkinäisiltä. Wellsistä itsestään muodostuu outo väliinputoaja, joka ei ole kumpaakaan: sankari tai konna.

Onnellisen lopun pakollisuus vääntää juonen muotoon, josta ei tunnista sen tarkoitusta.

ELOKUVA:
Gold
Ohjaus: Stephen Gaghan
Pääosissa: Matthew McConaughey, Edgar Ramírez, Bryce Dallas Howard, Corey Stoll
2016, 121 minuuttia
★★☆☆☆

Rane Aunimo
Demokraatti