Hän on jättänyt aiheeseen liittyen kirjallisen kysymyksen.

– Ministeriöillä ja tutkimusorganisaatioilla ei ole yhteistä säännönmukaisesti toimivaa foorumia, jossa keskustella lainsäädäntöön liittyvistä uudistustarpeista tai havaituista ongelmista, Eloranta toteaa tiedotteessa.

Hänen mukaansa keskustelua käydään usein liian myöhäisessä vaiheessa. Eloranta varoittaa, että sen seurauksena lainsäädäntö voi olla toimimatonta tutkimuksen kannalta, resursseja käytetään tehottomasti ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan edellytykset voivat jopa heikentyä.

Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelmassa, TKI-tiekartassa, sekä terveysalan tutkimus- ja innovaatiostrategiassa suomalaiselle tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnalle on asetettu korkeat odotukset. Eloranta huomauttuukin, että, suomalaista tutkimuslainsäädäntöä onkin uudistettu aktiivisesti. Hän mainitsee erityisesti terveyteen liittyvän tutkimuksenalan, esimerkkeinä biopankkilaki ja genomilaki.

– Suomen tavoitteena on pitkään ollut luoda tutkimustoimintaa tukevaa lainsäädäntöä, mutta toteutuneet muutokset eivät kaikki ole aina toivotulla tavalla parantaneet kansallisen TKI-toiminnan edellytyksiä.

Ongelman juurisyiksi Eloranta nostaa osaamis- ja resurssivajeen tutkimuslainsäädännön lainvalmistelussa. Vaikutusten arvioinnin lisäksi puute on tiedosta ja kommunikaatiosta modernin tutkimustoiminnan luonteesta ja lainsäädännöllisistä tarpeista.

– Ajatustenvaihtoa tutkimusorganisaatioiden ja lainvalmistelun välillä ei ole riittävästi.

Elorannan mielestä säännöllisesti kokoontuva tutkimuslainsäädäntöneuvosto voisi toimia keskeisenä foorumina Suomen valtionhallinnon ja tutkimuskentän välillä tutkimuslainsäädännöllisten ja -hallinnollisten asioiden käsittelyssä.

– Näin olisi mahdollista saada aikaan aiempaa paremmin tutkimustoimintaa tukevaa lainsäädäntöä.