Sosiaalisessa mediassa tarkoitushakuisen kritiikin kohteeksi nostettiin yksittäisiä humanistisia tutkijoita ja tutkimushankkeita, joiden sisältöä pilkattiin hyödyttömäksi ja vaikeaselkoiseksi. Tieteentekijät vastasivat kritiikkiin viestimällä omista tutkimusaiheistaan kansantajuisesti. Kansan mielipide kääntyi tutkijoiden puolelle ja tiedeleikkauksilta vältyttiin.

Keskustan johtaman Valtiovarainministeriön esittämät leikkaukset Suomen Akatemian rahoitukseen herättivät ihmetystä, koska valtion taloustilanne parani kesän aikana. Vaikutti siltä, että rahoitusleikkauksissa on kyse Keskustan ideologisesta halusta jatkaa Sipilän hallituksen linjaa, joka on ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteiden kanssa.

Sanna Marinin hallitusohjelma sisältää lupauksen vahvistaa korkeakoulujen perusrahoitusta, selvittää tutkimusrahoituksen haasteet ja esittää niiden ratkaisemiseksi toimenpideohjelma. Tätä ohjelmaa hahmotellaan syksyn aikana parlamentaarisessa TKI-työryhmässä, jossa on edustajia kaikista eduskuntapuolueista. Matias Mäkysen (sd.) johtaman työryhmän tehtävä ei ole helppo, koska puolueet ovat erimielisiä tutkimuksen perustehtävistä.

Kokkolassa vieraillessaan pääministeri Sanna Marin korosti, että tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta tulee tarkastella pitkäjänteisesti kokonaisuutena, joka huomioi tutkijakoulutuksen, perus- ja soveltavan tutkimuksen. Käsitykseni mukaan pitkäjänteisen tutkimusrahoitusmallin löytäminen ei ole helppoa, mikäli kaksi kolmasosaa toiminnan rahoituksesta hankitaan elinkeinoelämältä. Kyynisimmät tutkijat ovat tosin huomauttaneet, että yliopistot toimivat nykyään suuryrityksiä lyhytjänteisemmin.

Suurimpana haasteena on, kuinka sovitella yhteen tutkijakoulutuksen ja pitkäjänteisen perustutkimuksen toimintaa ohjaavat arvot sekä elinkeinoelämän tarpeet saada sijoituksilleen vastinetta. Tieteen tulisi toimia huomattavasti pidemmällä aikajänteellä kuin elinkeinoelämä tai poliitikkojen yksittäiset hallituskaudet.

Suomen Akatemialla ja Business Finlandilla tulee olla jatkossakin valta päättää siitä, millä periaatteilla tutkimus- ja kehittämisrahoitusta tullaan jakamaan ja kilpailuttamaan. TKI-työryhmän pohdintojen täytyy siis toteutua vain rahoituksen rakenteiden tasolla eikä se saa puuttua toimiviksi todettuihin instrumentteihin.

Mikäli parlamentaarinen työryhmä ei saavuta yksimielisyyttä siitä, kuinka Suomen tutkimus- ja innovaatiotoimintaa tullaan tulevaisuudessa kehittämään, tiedettä uhkaavat uudet rahoitusleikkaukset. Tätä ei voi pitää Suomen kansallisen edun eikä yhdenkään eduskuntapuolueen näkökulmasta hyvänä vaihtoehtona.

TKI-työryhmä järjestää sidosryhmille avoimen kirjallisen lausuntomahdollisuuden ja kuulemistilaisuuden loka-marraskuussa. Tutkijoiden, korkeakoulujen ja akateemisten edunvalvontajärjestöjen tulee varmistaa, että tutkimuskentän ääni tulee vahvasti esiin, kun eri toimintavaihtoehtoja punnitaan. Elinkeinoelämän edunvalvojat eivät saa yksin sanella, millaisiksi tutkimustoiminnan ehdot tulevat Suomessa seuraavien vuosikymmenien aikana muotoutumaan.

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Kokkolasta.