– Kun pääsemme eroon tästä pirulaisesta ja jo kiusan aikana, on etsittävä ratkaisuja terveydenhuollon pitkäjänteiseen kantokykyyn.

Filatovin mukaan tämä on yksi uusien aluevaltuutettujen päänsäryistä: Mistä riittävä määrä ammattilaisia oman alueen terveydenhoitoon, hoivaan ja sosiaalityöhön?

– Armeijassa on reserviläisiä. He käyvät normaalisti töissä, mutta ovat käytettävissä kriisissä. Toivottavasti emme joudu ikinä näitä reserviläisiä aktivoimaan.

– ”Reserviläiset” roikkuivat pitkään pätkätöissä työn ja työttömyyden välimaastossa. Nyttemmin onneksi osataan vakinaistaa sijaisia, mutta pitkittyneen pandemian aikana tarvittaisiin vielä reservin reserviä.

Hän huomauttaa, että korona on tehnyt näkyväksi sen, miten tiukkaan trimmattu ja tehokas julkinen terveydenhuoltomme on.

– Henkilömitoitukset ovat niukat ja sairastumiset vaarantavat herkästi turvallisen hoidon, jos sijaisia ei löydy.Tehokkuuden kääntöpuolena on haavoittuvuus, kun kapasiteettia pitäisi äkkiä nostaa yli normaalin varautumistilanteen. Ammattilaisia ei yksinkertaisesti ole saatavilla.

Filatov korostaa, että on pidettävä huolta hoivan vetovoimasta ja pitovoimasta. Vetovoimaan kuuluu se, että alalle halutaan. Suomessa koulutuspaikat vielä täyttyvät ja hakijoita on enemmän kuin koulutuspaikkoja.

Hän pitää mielenkiintoisena sitä, että tuoreessa yhteishaussa ammattikorkeakoulu Xamkin uuteen englanninkieliseen Nursing-sairaanhoitajakoulutukseen oli 1 545 hakijaa, joista ensisijaisia on 237. Tarjolla oli 50 aloituspaikkaa.

– Lisää ammattilaisia saadaan kouluttamalla. Pitovoimassa meillä on paljon tekemistä. Erityisesti koronan tuoma työn lisärasitus on saanut monen miettimään alanvaihtoa, jopa lopettamaan työt, vaikka seuraavaa askelta ei vielä ole näkyvissä.

Filatov muistuttaa, että ammattilaisten saatavuuteen ja riittävyyteen ei ole vippaskonsteja.

– Tarvitaan parempia työympäristöjä. On kuunneltava tarkkaan hoito- ja hoiva-alan ammattilaisten näkemyksiä.

Tes-kierroksen aikana esillä on palkkakysymykset, mutta työssä jaksaminen ja viihtyminen on hänen mukaansa muutakin.

– Se on työntekijää arvostavaa ja kuuntelevaa johtamista, viisasta työn organisointia, mahdollisuutta tehdä työnsä hyvin ja kouluttautua lisää ja erikoistua. Se on urakehityksen näkymiä, riittävää henkilöstöä, ammattitaitoon sopivaa työnkuvaa ja niin edelleen.

– Palkkausta ei voi sivuuttaa työvoiman saatavuudessa. Ala tarvitsee pitkäaikaisen palkkaohjelman ja ”samapalkkaisuusohjelman”, Filatov painottaa.

Hän korostaa, että hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatio eli palkkojen yhdenvertaisuuden rakentaminen on tehtävä huolella.

– Ei suoraan vanhan päälle, vaan toimenkuvat uudistaen ja työn vaativuutta aidosti arvioiden. Tämä on vaativa suoritus, mutta hyvin tehtynä se lisää alan houkuttavuutta. Se myös maksaa.

Työssä jaksaminen on työkyvystä huolehtimista, Filatov kirjoittaa. Henkilön jaksamista eläkepäiviin asti voidaan tukea kevennetyllä työllä tai lyhennetyllä työajalla.

– Julkisella puolella on vielä paljon parannettavaa osatyökykyisten työllistämisessä. Itse asiassa osatyökykyisten työllistäminen on vähentynyt kunnissa. Osatyökykyisen työntekijän hoidon ja kuntoutuksen koordinointi on vähentynyt.

– Ei tuhlata ihmistä. Arvostetaan heitäkin, jotka eivät yllä 120-prosenttiseen työpanokseen, Filatov vetoaa blogissaan.