Jotkut työntekijät tietävät oikeutensa, mutta eivät halua vaatia niitä, koska pelkäävät rasittavansa työkavereitaan tai leimautuvansa hankalaksi työntekijäksi.

Raportin kirjoittanut Tampereen yliopiston apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha tarjoaa ensimmäiseksi lääkkeeksi tilanteeseen tiedon lisäämistä esimerkiksi tiedotuskampanjalla. Hän korostaa työpaikkojen ilmapiirin vaikutusta omaishoitajien hyvinvointiin sekä lainsäädännön mahdollisuuksia muuttaa asenteita.

– Eivät lastenhoidonkaan vapaat olleet läpihuutojuttu, hän muistuttaa.

Kalliomaa-Puha listaa raportissa myös muutosehdotuksia lakiin. Suurin osa niistä kohdistuu omaishoitajien ansionmenetysten korvaamiseen ja työttömyysturvaan.

– Osasyy siihen, ettei vapaita käytetä, on se, että ne ovat palkattomia, hän huomauttaa.

Kalliomaa-Puha ehdottaa esimerkiksi, että omaishoitosopimukseen perustuva omaishoito kirjattaisiin laissa soviteltuun työttömyysturvaan oikeuttavaksi, jos omaishoitajan on mahdollista hakea ainoastaan osa-aikaista työtä. Lisäksi hän muistuttaa, että koska omaishoito päättyy usein yllättäen, omaishoidon tukea voitaisiin jatkaa ainakin kuukaudella omaishoidon päättymisen jälkeen.

Ministeri Saarikko kehuu raporttia erityisesti siitä, että se huomioi omaishoitajien tilanteiden moninaisuuden. Virallisia sopimusomaishoitajia on Suomessa reilut 40 000, mutta läheistään auttaa Kalliomaa-Puhan mukaan noin joka kolmas työikäinen.

Saarikko korostaa, että omaishoidosta käytävä keskustelu voi koskea ketä tahansa, sillä kuka vain voi päätyä hoitajaksi tai hoidettavaksi.

Perheystävällisillä työpaikoilla ei kuuluisi hänen mielestään ajatella ainoastaan pikkulapsiperheitä, sillä omaa vanhempaansa hoitava keski-ikäinen voi olla hoidosta yhtä rasittunut kuin perinteinen ruuhkavuosivanhempi.

– Jokaisella on omakohtainen kokemus, eikä lain määritelmä omaishoidosta ole välttämättä ihmisen arkikokemus kuormittavuudesta, Saarikko toteaa.

Raportti painottaa joustavan ja monipuolisen tukipaletin tarvetta myös siksi, että omaishoidon tarpeet vaihtelevat suuresti: skaala vaihtelee ympärivuorokautisesta intensiivihoidosta kevyeen ja satunnaiseen avustamiseen.

Työnantajat eivät välttämättä välittömästi innostu esimerkiksi omaishoitajien ylimääräisistä vapaapäivistä. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) korostaa kuitenkin, että työntekijöiden hyvinvointi ja työn ja vapaa-ajan tasapaino vaikuttavat kilpailukykyyn ja tuottavuuteen.

– Lähtökohtaisesti vastaus on aina ensin ei, jos puhutaan lisävapaista ja joustoista. Vastakysymyksenä on kuitenkin se, että lisääkö tuottavuutta olla kokonaan pois töistä, Saarikko toteaa.

Omaishoidon ja ansiotyön yhdistämistä käsittelevän selvityksen tekijä, Tampereen yliopiston apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha toivoo yritysten ymmärtävän, ettei niillä ole varaa menettää hyviä työntekijöitä.

– Tutkimukset osoittavat, että omaishoitajat ovat äärimmäisen sitoutuneita työhönsä, hän sanoo.

Ministeri Saarikko näkee, että muutoksia on vaikea tehdä ilman työmarkkinajärjestöjä, sillä monissa tapauksissa kyse on työehtosopimuksissa määriteltävistä asioista.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä muistutetaan kuitenkin, että työpaikka ja työn luonne vaikuttavat joustomahdollisuuksiin.

Suuressa työpaikassa on helpompaa järjestellä työtehtäviä tai etsiä sijainen kuin pienessä, ja asiantuntijatyötä voi yleensä tehdä etänä, toisin kuin vaikkapa vuorotyötä terveydenhuoltoalalla.