Kirjallisuus
5.10.2016 13:37 ・ Päivitetty: 5.10.2016 13:37
Antti Eskola läpivalaisee vanhuutta puhuttelevasti
Suomalaisen sosiaalipsykologian ja sosiologian uranuurtaja Antti Eskola ei ole unohtanut tieteenalansa opetuksia vanhuuden päivilläänkään. Eskola (s. 1934) kertoo uusimmassa teoksessaan “Vanhuus” omasta vanhenemisestaan, mutta suhteuttaa sen muiden vanhojen ihmisten ja koko vanhuuden ikäkauden ongelmalliseen asemaan nuoruutta ja tehokkuutta palvovassa nyky-yhteiskunnassa.
Alaotsikon kolmesta adjektiivista ensimmäinen, “helpottava”, viittaa eläkkeelle pääsemiseen pitkän ja kaiken antaneen uran jälkeen, “kiinnostavuus” nousee vanhuuden erikoisesta luonteesta suuren tuntemattoman kynnysvaiheena. Kolmas, “huolestuttava”, viittaa paljolti vanhusten heikkoon ja heikkenevään yhteiskunnalliseen asemaan, niin taloudelliseen kuin henkiseenkin.
Antti Eskola:
Vanhuus – Helpottava, huolestuttava, kiinnostava
Vastapaino 2016
Taloudellisesti vanhuksia on palloteltu kotoa laitoksiin ja takaisin aina sen mukaan kumman vaihtoehdon on oletettu tulevan halvemmaksi yhteiskunnalle. Sosiologi Eskola arvostelee vallassa olevaa porvarihallitusta, jonka jokainen päätös hyödyttää vain pääoman edustajia.
Vanhuksia myös väheksytään henkisesti. Paradoksaalisesti juuri silloin kun heistä pyritään tekemään nuorekkaita ja vauhdikkaita. Vanhukset eivät saa olla vanhuksia, ja vanhus joka ei pelaa tennistä tai päristele moottoripyörällä, kokee olevansa epäonnistunut vanhenemisessaan.
Vanhuudesta kiintoisan tekee etenkin uskonnollisten ja filosofisten peruskysymysten pohtiminen, mihin lähestyvä kuolema herättää ja inspiroi. Kuolevaisuus on pohjimmiltaan hyväkin asia, koska ikuinen elämä kävisi ajanmittaan ikävystyttäväksi.
Kuolevaisuus on myös harvoja asioita – tai ainoa – joka yhdistää kaikkia elollisia ruohonkorresta viisaaseen filosofiin. Tästä nousee kosminen yhteydentunne.
Eskola ei tätä suoraan totea, mutta kuolevaisuuden tiedostamista ja yhteisyyttä voisi pitää myös aidon ja kestävän yhteiskunnallisen yhteisöllisyyden ja tasa-arvoisuuden perustana.
Liittyyhän kovaan kilpailuun aina jonkinlainen yli-ihmishybris ja usko voittajan kuolemattomuuteen.
Eskola paljastaa myös että hän ei kaipaa maanpäälistäkään kuolemattomuutta elämäkertojen muodossa. – Hän on hävittänyt kaikki kalenterinsa, päiväkirjansa ja muun dokumentaarisen aineiston, joista elämäkerrat kudotaan.
Tosin Eskolan niin eläkkeelle siirtymisen jälkeen julkaisemat omaa uskonnollista etsintää sisältävät teokset ja kuin tämä Vanhuuskin pitävät sisällään elämäkerrallista aineistoa, joka puhuttelee lukijaa kuin lukijaa.
Pekka Wahlstedt
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.