Péter Magyarin on nähty tuovan uuden alun Unkariin, Alternative für Deutschlandin murskavoiton Saksi-Anhaltissa kaatavan liittokansleri Friedrich Merzin ja niin edelleen.

Tajusin tämän lukiessani hattujen ja myssyjen historiaa 1700-luvun niin sanotusta vapauden ajasta, joka päättyi Kustaa III:n yksinvaltiuteen vuonna 1772.

Kaarle XII:n kuoltua 1718 kuninkaalta riisuttiin valta. Kaikki valta annettiin säädyille, tavanomaisiin päätöksiin riitti kolmen säädyn konsensus, mutta perustuslain muuttamiseen ja privilegioihin puuttumiseen vaadittiin yksimielisyys.

Parlamentarismi johtikin nopeasti katastrofaalisiin sotiin Venäjän kanssa, talouskriisiin ja nälänhätään, kun säädyt riitelivät vuosikausia etuoikeuksista.

KUVIO kuulostaa tutulta, sillä siinä on paljon yhtymäkohtia nyky-Eurooppaan.

Ukrainan sodan jälkeen Eurooppa on purkanut riippuvaisuutta Venäjästä korvaamalla sitä Yhdysvalloista. Presidentti Trump ei ole pelännyt käyttää tätä hyväksi ja hän onkin lätkinyt Euroopalle raippatulleja, vaatinut kasvattamaan puolustusmenot viiteen prosenttiin sekä sivuuttanut Euroopan Ukrainassa, Gazassa ja viimeisimpänä Iranissa.

Samalla Euroopan talousveturi Saksan kaikki vientialat ovat ajautuneet rakenteelliseen taantumaan.

Euroopan liberaali eliitti joutuu nielemään Trumpin vaatimukset, koska yksin se olisi vieläkin suuremmissa ongelmissa.

Alistumisessa on kyse myös oman valta-aseman ja privilegioiden säilyttämisestä. Siksi se on mielistellyt kilpaa Valkoista taloa, joka on nimennyt Euroopan liberaalit poliittiseksi vihollisekseen.

TÄMÄ MIELISTELY johtuu EU:n päätöksentekojärjestelmästä. EU on valtioiden liitto, joten kaikki valta on EU-maiden johtajien muodostamalla Eurooppa-neuvostolla.

Ja koska jäsenmaita kunnioitetaan, jokaisella maalla on yksi ääni ja suurissa asioissa on yksimielisyysvaatimus. Tämän vuoksi merkittävätkin päätökset tulevat myöhässä, riittämättöminä ja usein oikeusperusteiltaan kyseenalaisina.

Jos Eurooppa haluaisi katsoa Trumpin bluffin, EU:n tulisi rakentaa uskottava armeija, purkaa energiariippuvaisuus ja siirtyä kauppasotaan Yhdysvaltain kanssa. Ja jotta tämä olisi mahdollista, EU:n velkasääntöjä tulisi löysätä ja EU:n budjettia kasvattaa vähintäänkin yhteisvelalla.

Komissio vastaa kauppaneuvotteluista, joten EU:n tulisi siis löytää yksimielisyys turvallisuus-, energia- ja talouspolitiikasta. Ja tässä olisi kyse vain transatlanttisista suhteista, ei esimerkiksi ympäristökriisistä.

Jos Eurooppa-neuvoston 27 johtajaa eivät kuitenkaan löydä konsensusta, EU:ssa ei ole mitään prosessia tai tasapainottavaa mekanismia ulos umpikujasta.

Polarisaation ja yksimielisyysvaatimuksen vuoksi Eurooppa ei kykene reagoimaan oman taloudellisen ja poliittisen painoarvonsa syksyyn.

TAHTOVIEN koalitioon on ladattu paljon toiveita. Sen tulisi ryhdistäytyä ja kehittää Yhdysvalloista riippumatonta turvallisuutta ja hakea joustoa EU:n nykyisiin sääntöihin ja päätösprosesseihin.

Ruotsissa säätyjen ja puolueiden riitely johti 50 vuodessa parlamentarismin lakkauttamiseen. Eurooppaa ei kuitenkaan odota edistysmielinen yksinvaltius ja veretön vallankumous. Polarisaatio ja yksimielisyysvaade muuttavat hitaasti mutta varmasti koko mantereen Itä-Saksaksi.

Ei ole suuri ihme, että suvereenisuutta vaativa laitaoikeisto on jo noussut koko Euroopan suosituimmaksi puolueperheeksi.

Kirjoittaja on Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija.