Tilaisuudessa keskustelijoina toimivat Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan toimitusjohtaja Matti Apunen, työeläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander sekä STTK:n lakimies Inka Douglas.

Julkistamistilaisuuden avauspuheenvuorossa STTK:n puheenjohtaja Antti Palola korosti, ettei STTK halua pamfletilla esittää työviikon lyhentämistä, vaan avata ennen kaikkea työajasta käytävää keskustelua.

STTK:n mukaan suurin osa suomalaisista uskoo viikkotyöaikansa pidentyvän tulevaisuudessa. Samanaikaisesti uskotaan työmarkkinoiden polarisoitumiseen: osalla työmäärä kasvaa ja osa ei saa tehdä niin paljon töitä kuin haluaisi.

Vastaajista enemmistö (55 %) uskoo viikkotyöaikansa pidentyvän seuraavan 20 vuoden aikana. Arvio työajan pitenemisestä ei kuitenkaan vastaa suomalaisten toiveita. Selvästi yli puolet (61 %) vastaajista haluaisi lyhentää työaikaa, jotta työtä riittäisi useammalle.

Evan toimitusjohtaja Matti Apunen antoi julkistamistilaisuudessa esitykselle täystyrmäyksen.

Apusen mukaan ajatus siitä, että otetaan vähän kaikkien työajasta, jotta voimme antaa enemmän joillekin on “kaunis ja ihailtava”. Se ei kuitenkaan matemaattisista ja psykologisista syistä voi toimia.

– Lyhennetty työaika ei lisää työllisyyttä, jos se ei lisää työllistämisen kannattavuutta. Vasta jos työajan lyhentäminen laskee työvoimakustannuksia tai nostaa tuottavuutta, se tuottaa parempaa työllisyyttä, Apunen painotti.

– Käytännössä kuitenkin käy päinvastoin ja työvoimakustannukset nousevat, jos sama palkka maksetaan pienemmästä tuntimäärästä, hän jatkoi.

Ilmarisen johtajan Jakko Kianderin mukaan työviikon lyhentämisen suurimpina esteinä ovat väestön vanheneva ikärakenne sekä tuottavuuden kasvun heikkeneminen.

– Olen pessimistinen työajan lyhenemiselle edes tulevaisuudessa, sillä väestön ikärakenteen vanhenemiselle ei ole näkyvissä loppa, Kiander totesi.

STTK:n Palola ei usko, että nykytyöaika on työaikojen kehityksen päätepiste.

– Suomessa työaika on lyhentynyt eri tavoin lähes puoleen siitä, mitä se oli 1900-luvun alussa. Sen on mahdollistanut tuottavuuden kasvu, josta osa on siirtynyt palkkoihin, osa lyhyempiin työaikoihin.

– Taantuma on pitänyt talouskasvun nollassa ja luonut painetta työaikojen pidentämiseen, mikä Suomessa näkyy muun muassa kilpailukykysopimuksessa. Samalla globaali kilpailu ja teknologinen kehitys eriyttävät työaikoja kysynnän vaihtelun mukaan, Palola tiivisti.

Pamfletin julkaistamistilaisuudessa keskustelua herätti myös maakohtaisen työkulttuurin vaikutus työaikoihin sekä teknologisen kehityksen myötä yleistynyt vapaa- ja työajan sekoittuminen.

Panelistien mukaan työpäivän päättymisen entistä liukuvampi raja asettaa haasteita työnjohtamiselle sekä työntekijöiden jaksamiselle.

– Suomessa ollaan lojaaleja työpaikalle ja työajat saattavat helposti mennä överiksi. Esimiehen on tärkeä kertoa työtehtävien tavoitteet ja valvoa työntekijän liikarasittumista, Kiander sanoi.

STTK:n mukaan työ on hyvinvoinnin kivijalka, mutta Suomessa on korkea työttömyys, vaikea pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys. Samanaikaisesti digitalisaatio ja tekoäly luovat työtä, mikä ei ole entiseen tapaan sidottu aikaan ja paikkaan.

– Työnteon kahdeksasta neljään –periaate ei tulevaisuudessa välttämättä ole vallitseva idea, eikä työtä ehkä riitä kaikille, Palola perusteli.

Keskustelun päätteeksi Apunen korosti, että vaikka teknologinen kehitys syö työpaikkoja, historiassa tapahtuneet teknologiset murrokset ovat kuitenkin osoittaneet, että ne eivät syö työtä. Muutokset puolestaan luovat aina myös uusia aloja.

Pitkällä tähtäimellä työajan lyheneminen on STTK:n arvion mukaan edelleen mahdollista. Talouden ”uusi normaali” ennustaa kuitenkin talouskasvun hidastumista. Jos ennuste toteutuu, työajan lyhennys on ehkä totta nyt syntyville sukupolville.