Arkkipiispaehdokas: Suoraa yhteyttä sosialidemokratian ja luterilaisuuden välillä ei ole

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

SDP:n kansanedustaja, teologian tohtori Ilkka Kantola on arkkipiispan vaalin kolmas virallinen ehdokas. Valitsijayhdistys jätti vaaliasiakirjat tuomiokapituliin tänään.

Rovasti, teologian tohtori Heli Inkinen ja Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström ovat myös ehdolla vaaliin. Ehdokkaiksi ovat tulossa myös nykyinen Espoon piispa, teologian tohtori Tapio Luoma sekä teologian tohtori Ville Auvinen.

Kantola toimi Turun arkkihiippakunnan piispana 1998–2005. Kansanedustajana hän on ollut vuodesta 2007 alkaen.

Arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käydään 8.2.2018 ja mahdollinen toinen kierros 1.3.2018.

Ilkka Kantola kertoo Demokraatille, että tällä hetkellä näyttää siltä, että vaaliin tulisi viisi ehdokasta. Ville Auvinen, jota pidetään konservatiivien ehdokkaana, istuu Kantolan tavoin Turun kaupunginvaltuustossa. Auvinen on kristillisdemokraatti.

– Meitä yhdistää politiikka, mutta muutoin näkemykset ovat ehkä vähän erilaiset, Kantola muotoilee.

Muilla ehdokkailla ei puoluepoliittista taustaa tiettävästi ole.

”Niin kauan kuin kirkko torjuu nämä parit, se koetaan vähemmistöjen syrjimisenä.”

Teologiselta profiililtaan Porvoon piispa Björn Vikström ja Ilkka Kantola ovat hyvin lähellä toisiaan.

– Ehkä näin voi sanoa. Hän näytti aiemmin avioliittolakiin muutokseen liittyvässä keskustelussa käyttäneeen puheenvuoron, jossa näki järkevimmäksi, että kirkko luopuisi vihkioikeudestaan, jotta kirkkoa repivä riita voitaisiin välttää. Nyt hän kuitenkin näyttää ottaneen etäisyyttä tähän ja asettuneen kirkossa tehdyn selvityksen kannalle, jonka mukaan kirkon olisi syytä päätyä vihkimään kaikkia maamme avioliittolain laillisina pitämiä parisuhteita. Käsitykseni on että kirkolliskokoukselle on annettu piispojen yksimielinen esitys, ettei kirkko luopuisi vihkioikeudestaan.

Kantola katsoo niin ikään, että kirkon olisi vihittävä saman sukupuolen pareja pitäen kiinni vihkioikeudesta.

– Ja siirtymäaikana annettaisiin niille papeille oikeus väistyä, jotka omantunnon nojalla eivät voi vihkiä.

Kantola toivoo, että kirkolliskokous voisi nopeasti päättää saman sukupuolen parien vihkimisen sallimisesta. Käytännössä asian eteneminen vaikuttaa kuitenkin hyvin hitaalta.

– Kirkon päättäjien olisi analysoitava tarkkaan ne asenteet, joita suomalaisessa yhteiskunnassa on. Hyvin laajalti on totuttu siihen, että kirkon eettiset ratkaisut eivät poikkea siitä, mitä yhteiskunnassa pidetään oikeana. Olisi syytä ymmärtää, että kirkon avioliittokäsityksen on oltava sama kuin yhteiskunnan.

– Niin kauan kuin kirkko torjuu nämä parit, jotka toivovat kirkollista vihkimistä, se koetaan vähemmistöjen syrjimisenä, vaikka kuinka kauniisti puhuttaisiin, että kaikilla on sama ihmisarvo. Erityisesti nuori sukupolvi on hyvin kriittinen kaikkea syrjintää ja suvaitsemattomuutta kohtaan, Kantola jatkaa.

Ilkka Kantola uskoo, että avioliittolain soveltaminen kirkossa on yksi arkkipiispanvaalin keskeisiä keskusteluteemoja. Myös muun muassa suhtautuminen pakolaisiin ja sitä kautta kirkon ja valtion suhde nousee esiin. Julkisuudessa on puhuttu muun muassa pakolaisten piilottelusta, joka on jonkin verran hiertänyt kirkon ja valtiovallan välejä.

”Olisi tavattoman yksinkertaista väittää, että sosialidemokratia olisi vain luterilaisuuden pohjalta noussutta.”

Tänä vuonna vietetään reformaation 500-vuotismerkkivuotta. Kantolan mukaan se saa pohtimaan laajasti, miten reformaatio ja luterilaisuus näkyvät tämän päivän yhteiskunnassa.

Kantola toteaa, että EU:n myötä eri kirkollisista perinteistä juontuvat erot eurooppalaisessa sosiaalipolitiikassa ovat tulleet näkyvämmäksi kuin aiemmin. Keski- ja Etelä-Euroopassa katolisuuden myötä perheen asema esimerkiksi ihmisten hoivasta on vahvempi kuin meillä luterilaisuuden hapattamassa Suomessa.

– Meillä ihmistä ei jätetä niin helposti toisten hyväntahtoisuuden varaan. Katsotaan varmimmaksi, että yhteiskunta huolehtii. Juuri tämä luterilaisuudesta peräisin oleva piirre on aika vahva pohja pohjoismaiselle hyvinvointivaltioajattelulle ja sosialidemokratialle. On siis pyritty rakentamaan sosiaalivakuutusjärjestelmä, jossa yhteisö verovaroin tuo turvaa erilaisten riskien keskelle joutuville, sairastuneille tai vaikkapa lapsen syntyessä. Tämä on linjassa luterilaisen sosiaaliopin kanssa.

Hiljattain Suomessa vieraili amerikkalainen professori Robert H. Nelson, joka on kirjoittanut kirjan Lutheranism and the Nordic Spirit of Social Democracy: A Different Protestant Ethic. Hänen näkemyksistään uutisoitiin laajasti.

Kirjan mukaan sosialidemokratia on vain maallista luterilaisuutta. (Nelsonin Suomessa pitämästä esitelmästä suomennetut teesit on luettavissa tämän jutun alta.).

Ilkka Kantolan mukaan Nelsonin ajattelussa on oikeita huomiota. Se kaipaisi kuitenkin täydennyksekseen valistuksen filosofian vaikutuksen arviointia. Valistus otti etäisyyttä kristilliseen teologiaan ja korosti ihmistä kaiken mittana.

Kantola muistuttaakin, että työväenliike ja sosialidemokratia nousi myös valistuksen juuresta.

– Olisi tavattoman yksinkertaista väittää, että sosialidemokratia olisi vain luterilaisuuden pohjalta noussutta. Pidän valistuksen merkitystä myös todella tärkeänä sen kannalta, miten sosialidemokratia korostaa sivistystä ja oikeusvaltiota. Kirkkojen työstämässä kristinuskossa on ollut keskeistä myös hierarkia ja auktoriteetti, demokratiajuonne on ollut heikompi. Valistuksen ajattelu lähti purkamaan hierarkioita ja oli sen takia niin ikään sosialidemokratialle tärkeää, Ilkka Kantola tähdentää.

Robert H. Nelson luterilaisuuden ja sosialidemokratian suhteesta:

Pohjoismaisen sosialidemokratian perusarvot ovat pitkälti samoja kuin luterilaisen kristinuskon perusarvot. Itse asiassa sosialidemokraattiset arvot ovat käytännössä pohjoismaisen luterilaisuuden historialliset arvot uuteen kieliasuun kirjoitettuna.

Esitän kymmenen tärkeintä esimerkkiä:

– Kristittyjen Jumalan lupaus maanpäällisestä taivaasta muuttui pohjoismaisessa sosialidemokratiassa lupaukseksi taloudellisen kehityksen tuomasta uudesta maanpäällisestä taivaasta, jonka ihmiset itse rakentavat poistamalla aineellisen puutteen.

– Kristittyjen (ja luterilaisten) usko siihen, että ihmiset on luotu ”Jumalan kuvaksi” muuttui sosialidemokraattiseksi ideaksi siitä, että kaikki Pohjoismaiden kansalaiset ovat tasavertaisia keskenään.

– Protestanttinen (ja luterilainen) käsitys uskovien yhteisestä pappeudesta muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa ideaksi Pohjoismaista kansankotina, jossa kaikkien kansalaisten tulee olla yhtä sitoutuneita ja osallistua yhtä lailla yhteisen hyvän luomiseen.

– Luterilainen vaatimus siitä, että uskovien tulee toimia antaumuksella Jumalan palveluksessa muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa ideaksi siitä, että kaikkien tulee työskennellä ahkerasti pohjoismaisen yhteiskunnan hyväksi, palvella uutta yhteiskunnallisen kehityksen jumalaa, joka toisi pelastuksen maan päälle.

– Luterilainen käsitys kultaisen säännön noudattamisesta (”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”) muuttui sosialidemokratiassa solidaarisuuden periaatteeksi, ja luottamuksen osoittamiseksi kanssaihmisiin.

– Luterilainen usko yksilöiden omantunnon vapauteen (, jota Martti Lutherin sanoma ”tässä seison enkä muuta voi” symboloi) muuttui pohjoismaiseksi sitoumukseksi sananvapaudesta, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta, ja muista ihmisoikeuksista.

– Luterilainen vaatimus siitä, että kaikki pystyvät lukemaan katekismusta ja Raamattua muuttui pohjoimaiseksi ideaksi laadukkaasta koulutuksesta kaikille.

– Monet kristinuskon ja luterilaisuuden käskyt kuten ”jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa.” (Matteus 19:21) muuttui pohjoismaisessa sosialidemokratiassa ajatukseksi siitä, että yhteiskunta pitää huolen niistä, jotka eivät pysty pitämään huolta itsestään.

– Kymmenen käskyä muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa vaatimukseksi siitä, että kaikkien tulee elää lakeja noudattaen.

– Kristitty (ja luterilainen) usko siitä, että kaikki ihmiset on yhtä lailla luotu Jumalan kuvaksi muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa sukupuolten tasa-arvoksi, joka on pisimmällä maailmassa Pohjoismaissa.

”Tämä kampanja tuli todella tarpeeseen” – Pardian tutkimus: Työpaikalla koetusta seksuaalisesta häirinnästä on yhä vaikea puhua

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Palkansaajajärjestö Pardian tuoreen jäsentutkimuksen mukaan työpaikalla koetuista häirintäkokemuksista puhuminen on edelleen vaikeaa ja niihin ei puututa riittävän aktiivisesti.

Jäsentutkimuksesta selviää esimerkiksi, että vain 37 prosenttia häirintää kokeneista miehistä on puhunut siitä edes jonkun kanssa työpaikalla, naisista vastaava luku on puolestaan 66 prosenttia.

Yleisimmin häirinnästä kerrotaan työtoverille (46 %) ja esimiehelle (16 %).

Yleisimmät syy sille, miksei häirintää nosteta esille, ovat ne, että työpaikalla ei haluta tiukkapipon mainetta (39 %) tai myrkyttää työpaikan ilmapiiriä (21 %).

Vaikean asian esiin nostamisen pelätään tuottavan myös vakavampia seurauksia. Osa pelkää puhumisen heikentävän omaa asemaansa työpaikalla (22 %).

– #MeToo-kampanjan nähdään kuitenkin lisänneen työpaikoilla häirinnästä puhumista, siihen suhtaudutaan vakavammin ja monet ovat kiinnittäneet huomiota myös omaan käyttäytymiseensä ja muuttaneet sitä. Tämä kampanja tuli todelliseen tarpeeseen ja sille on tarvetta niin kauan kuin seksuaalista häirintää tapahtuu, Pardian puheenjohtaja Niko Simola sanoo.

Häirintä aiheuttaa lisästressiä töissä.

Palkansaajajärjestön teettämästä kyselystä selviää, että häirityistä 33 prosenttia kokee sen aiheuttavan lisästressiä työssä ja 24 prosenttia kertoo työn mielekkyyden ja työmotivaation laskeneen. Monille häirintä herättää ahdistusta ja pelkoa (19 %) ja tuottaa voimattomuuden tunnetta (16 %).

Lisäksi häirintä haittaa päivittäistä työntekemistä. Häirityistä 44 prosenttia on alkanut karttaa häiritsijää ja 30 prosenttia häirinnälle altistavia tilanteita. Työtehtävää tai työpaikkaa on vaihtanut häirinnän takia viisi prosenttia ja kaksi prosenttia on joutunut sairauslomalle.

– Pardian mielestä jokaisella työpaikalla on oltava nollatoleranssi seksuaaliseen häirintään. Häirintävapaalla työpaikalla on myönteinen vaikutus keskinäiseen luottamukseen ja työhyvinvointiin. On korkea aika parantaa työelämän laatua myös tältä osin, Simola vaatii.

Käytännöt tunnetaan huonosti.

Pardia huomauttaa, että häirinnän lopettamiseen liittyvät käytännöt tunnetaan työpaikoilla huonosti. Jo pelkästään häirinnästä puhumisen estää usein se, ettei toimintaohjeita tunneta.

Kyselyyn vastanneista 43 prosenttia ei tiedä onko työpaikalla ohjeita seksuaaliseen tai sukupuoliseen häirintään puuttumiseksi ja 50 prosenttia onko työpaikalla yhdyshenkilöä, johon ottaa yhteyttä häirintätilanteessa. Vastaajista 20 prosenttia kertoi, että työpaikalla on yhdyshenkilö, ja 30 prosenttia ettei ole.

Häirintää viimeisen kahden vuoden aikana kokeneiden miesten kohdalla 24 prosentilla häirintä jatkuu edelleen, naisilla 20 prosentilla.

Kyselyssä paneuduttiin myös häirinnän loppumiseen. Yleisemmin se on loppunut kenenkään puuttumatta siihen (48 %). Näissä tapauksissa häirintä on loppunut, kun häiritsijä on vain lopettanut sen, jäänyt eläkkeelle, tai häiritsijä tai häiritty on vaihtanut työpaikkaa, tai häiritty on alkanut välttää häirinnälle altistavia tilanteita.

Häirintä on loppunut 16 prosentissa tapauksista, kun häiritty on keskustellut häiritsijän kanssa asiasta. Vain harvoin häirintä on loppunut niin, että häiritty on kertonut häirinnästä esimiehelle tai työsuojeluvaltuutetulle, joka on puuttunut siihen (7 %).

Ensiarvoisen tärkeää on, että häirintä tunnistetaan.

Järjestö huomauttaa, että erityisen ongelmallisia häirintätilanteet ovat kun häiritsijä on asiakas tai esimies.

Esimiehen häiritessä pelätään usein sanktioita, mikä estää asian esille nostamisen. Simola muistuttaa, että työnantajan tulee huolehtia siitä, ettei työntekijä joudu työelämässä seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan häirinnän kohteeksi. Vastuu häirinnän poistamisesta siirtyy työnantajalle siinä vaiheessa, kun työnantaja on saanut tiedon työntekijän kokemasta häirinnästä.

– Seksuaalisen häirinnän vähentämisessä ensiarvoisen tärkeää on, että häirintä tunnistetaan ja tunnustetaan vakavaksi työpaikan ongelmaksi ja luodaan toimivat käytännöt tuoda häirintäkokemukset esille ja puuttua niihin, Simola sanoo.

Pardian jäseniltään teettämässä kyselystä selvisi, että kumpikaan sukupuoli ei ole suojassa seksuaaliselta häirinnältä. Tutkimuksen mukaan naisista 13 prosenttia ja miehistä 12 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää viimeisen kahden vuoden aikana.

Yleisin häirinnän muoto on härskit puheet tai kaksimieliset vitsit, jotka koetaan häiritseviksi tai loukkaaviksi (73 % häirityistä).

Häirintää kokeneista naisista suurempi osa (61 %) on kokenut suoraan omaan persoonaan kohdistuvaa häirintää kuin miehistä (57 %). Omaan persoonaan kohdistuva häirintä voi olla esimerkiksi sanallista vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevia huomautuksia tai seksuaalisesti värittyneitä kirjeitä, sähköposteja, tekstiviestejä tai puhelinsoittoja.

Ääritapauksissa häirintä voi olla myös fyysistä vastentahtoista koskettelua, halaamista tai suutelemista, äärimmillään jopa raiskaus tai sen yritys.

Kyselystä selvisi, että ikä vaikuttaa häirityksi tulemiseen. Nuoret naiset kokevat useammin häirintää kuin tätä vanhemmat naiset ja miehet.

Kuten EK:n viime viikolla julkaisemassa tutkimuksessa, myös Pardian jäsenkyselyssä asiakastyötä tekevät kokevat selvästi enemmän häirintää kuin muut (17 %).

Ehdotuksia häirinnän vähentämiseksi.

Kyselyssä nousi lisäksi esiin ehdotuksia häirinnän vähentämiseksi:

”#MeToo-kampanjana työpaikalla käsitellään seksuaalista ja sukupuolista häirintää, laaditaan yhteiset selkeät käyttäytymisen pelisäännöt työpaikalle positiivisessa ja yhteisöllisessä hengessä sekä sitoudutaan häirinnän nollatoleranssiin ja nimetään yhdyshenkilöt häirintätilanteita varten. Tätä varten tarvitaan oppimateriaaleja.”

”Asiakastyössä häirintä on saatu loppumaan siirtämällä häiritsevä asiakas muiden palveltavaksi. Olisi hyvä, että asiakaspalvelutehtävissä olisi sekä mies- että naispuolisia työntekijöitä. Hankaliin asiakaspalvelutilanteisiin on saatava koulutusta”

”Uusi nuori työntekijä työpaikalla on erityisen altis häirinnälle. Häirinnän ja siihen puuttumisen esiin nostaminen työhön perehdytyksessä on tärkeää.”

Pardian tutkimuksen aineisto kerättiin tammi-helmikuun vaihteessa ja kyselyyn vastasi 6065 Pardian jäsentä. Vastaajista 77 prosenttia oli naisia ja 23 prosenttia miehiä. Heistä puolet oli valtion palveluksessa ja puolet työskenteli Kelassa, yliopistoissa sekä yksityisellä sektorilla.

Palkansaajajärjestö Pardia on suomalainen ammattiliitto, johon on järjestäytynyt noin puolet valtion henkilöstöstä. Pardiaan kuuluu 24 jäsenjärjestöä, joiden yhteinen jäsenmäärä on noin 60 000

Lukioiden ja ammattikoulujen yhteishaku syksyn koulutuksiin alkamassa – Tutkija: Taikakeinoa nuorten syrjäytymisen torjumiseen ei ole

Kuva: LEHTIKUVA / PATRICIA GABRIEL-ROBEZ
Opiskelijat kuuntelevat ryhmätyön esittelyä Laurea-ammattikorkeakoulussa.

Yhteishaun kynnyksellä nuorten syrjäytyminen on jälleen ajankohtainen kysymys.

Lukioiden ja ammattikoulujen yhteishaku syksyn koulutuksiin käynnistyy alkaneella viikolla. Yhteishaku alkaa tiistaina 20. helmikuuta ja päättyy tiistaina 13. maaliskuuta.

Ammatillinen koulutus on muuttumassa merkittävästi. Tarjolla olevien tutkintojen määrä on puolittumassa, jolloin ammatillisia perustutkintoja on 43, ammattitutkintoja 65 ja erikoisammattitutkintoja 56.

Vaikka ammatillisen koulutuksen hakukohteet vähenevät, opiskelijat saavat tutkintonsa sisällä tehdä yksilöllisiä valintoja huomattavasti enemmän kuin aiemmin.

Ppiskelijoilta vaaditaan aiempaa itsenäisempää otetta opintoihin.

Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Anu Gretschel muistuttaa, että yksinkertaista taikakeinoa syrjäytymisen torjumiseksi ei ole.

STT:n haastattelemat Gretschel ja yliopistonlehtori Anne-Mari Souto Itä-Suomen yliopistosta ovat huolissaan, onko nuoruuden ymmärtäminen ylipäätään unohtunut, kun syrjäytymistä ehkäiseviä toimia suunnitellaan.

Sipilän hallitus esitti jo viime vuoden budjettiriihessään ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseksi. Souto ja Gretschel kysyvät, vastaako tämä siihen tosiasiaan, että kaikki nuoret eivät ole vielä 15-vuotiaina varmoja koulutusvalinnastaan.

Lisäksi ammatillinen koulutus on uudistunut voimakkaasti, ja opiskelijoilta vaaditaan aiempaa itsenäisempää otetta opintoihin. Henkilökohtaisen suunnitelman mukaan etenevissä opinnoissa tehdään paljon itse ja työn kautta oppien.

Souton mukaan yleinen harha on, että työssäoppimisen lisääminen parantaisi yksiselitteisesti ammatillisen koulutuksen onnistumista. Seurannassa on huomattu monen nuoren keskeyttävän opinnot juuri työssäoppimisjakson aikana.

– Voiko työelämälle sysätä vastuuta kasvatuksellisista tehtävistä, joita tarvitaan, kun kyseessä ovat alaikäiset ja kasvavat yksilöt? Souto kysyy.

Tutkijat eivät suoraan tyrmää uudistusta. Souto muistuttaa, että vuodenvaihteessa voimaan tulleen uudistuksen seurauksia on vielä liian aikaista arvioida.

– Yhtäältä olen todella huolissani ja toisaalta siitä voi tulla paljon hyvääkin.

Uudistus haastaa pedagogisia ratkaisuja.

Opetusministeriön ammatillisen koulutuksen osaston ylijohtaja Mika Tammilehto kertoo, että uudistus haastaa pedagogisia ratkaisuja.

Hän pohtii, että syrjäytymisuhan alla olevien nuorten auttamisessa pitääkin ottaa huomioon koko perusopetuksen ja toiseen asteen nivelvaihe.

– Ylipäätään ydinkysymys on, onko nuorella edellytyksiä tavoitteelliseen, pitkäjänteiseen oppimiseen. Jos niitä ei ole, sellaista henkilöä ei pitäisi vielä siinä vaiheessa ottaa koulutukseen, vaan hoitaa ensin asiat kuntoon, että tavoitteellinen oppiminen on mahdollista. Tarvitaan yhteistyötä niin koulutuksen järjestäjän, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä nuorisotoimen kesken, Tammilehto sanoo.

Peruskoulun päättäneet nuoret voivat hakeutua ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen (Valma). Sitä ei yleensä kuitenkaan tarjota ensimmäisenä vaihtoehtona, vaan vasta sitten, kun muiden koulujen ovet ovat sulkeutuneet.

AKT:n Hilkka Ahteen työsyrjintäjutun vuosia jatkunut käsittely saa tänään jatkoa korkeimmassa oikeudessa

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
AKT:n viestintäpäällikkö Hilkka Ahde (edessä) sekä AKT:n entinen puheenjohtaja Timo Räty (oikealla) ja asianajaja Heikki Lampela hovioikeudessa marraskuussa 2014.

Korkein oikeus (KKO) järjestää tänään suullisen käsittelyn Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n viestintäpäällikkönä toimineen Hilkka Ahteen työsyrjintäjutussa.

Käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2015 AKT:n ex-puheenjohtajan Timo Rädyn työsyrjinnästä. Vuoden 2016 marraskuussa hovioikeus kuitenkin hylkäsi syytteen työsyrjinnästä äänestysratkaisulla.

Ahde oli jättänyt vuoden 2011 kesäkuussa kantelun Rädyn käytöksestä aluehallintovirastoon, joka kehotti myöhemmin AKT:ta korjaaviin toimiin epäasiallisen kohtelun loppumiseksi.

Tapaus sai paljon julkisuutta, ja liittoa syytettiin lopulta jopa omien sääntöjensä rikkomisesta, kun AKT:n valtuuston puheenjohtaja ei ottanut esitystä Rädyn hyllyttämisestä käsittelyyn.

Liitto irtisanoi Ahteen seuraavan vuoden maaliskuussa. Ahteen irtisanominen kuitenkin peruttiin nopeasti ja hänen tehtävänimikkeensä vaihdettiin viestintäpäälliköstä yhteyspäälliköksi.

Asiassa on kyse siitä, irtisanottiinko Ahteen työsuhde sen vuoksi, että hän oli kannellut Rädyn käytöksestä aville.

Räty kertoi hovioikeudelle äänestäneensä AKT:n hallituksessa irtisanomisen puolesta luottamuspulan eikä kantelun takia. Se oli myös irtisanomisen ilmoitettu syy.

Hovioikeus totesi kuten käräjäoikeuskin, että Ahteen käsittelypyyntö työsuojeluviranomaisille olisi ollut syrjivä irtisanomisperuste. Hovioikeuden mukaan ei kuitenkaan ollut riittävää varmuutta siitä, että juuri se oli irtisanomisen syy.

Ahde pitää sanoistaan kiinni.

Ahteen mukaan Räty syyllistyi työsyrjintään, ja Ahde vaatii häneltä tuhannen euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Lisäksi Ahde vaatii noin 25 000 euron oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hänen mukaansa irtisanomisen todellinen syy oli hänen tekemänsä kantelu.

Ahde perustelee kantaansa muun muassa sillä, että luottamuspulan perusteeksi ei ole esitetty mitään erityistä syytä. Hänen mukaansa myös ajallinen yhteys löytyy kantelun ja irtisanomisen väliltä, sillä avin kehotus korjata epäasiallinen kohtelu oli noussut esille

AKT:n valtuuston ja hallituksen kokouksissa tammi-helmikuussa. Myös syyttäjä valitti hovin ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen.

Hovioikeus tuomitsi Rädyn vuonna 2015.

Räty tuomittiin hovissa vuonna 2015 Ahteen työpaikkakiusaamisesta vuosina 2006–2012. Oikeuden mukaan Räty oli kiusannut myös entistä sihteeriään. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi tammikuussa 2014 Rädyn 80 päiväsakkoon, mikä hänen tuloillaan oli noin 2 000 euroa.

Helsingin hovioikeus päätti helmikuussa 2015 pitää tuomion voimassa.
Oikeuden mukaan Räty syyllistyi työturvallisuusrikokseen sekä Ahteen osalta myös pahoinpitelyyn.

Myös kaksi AKT:n luottamushenkilöä tuomittiin sakkoihin, ja AKT sai 20 000 euron yhteisösakon.

Keskustelua aiheesta

Salolaismies sai oudon puhelun ”poliisilta” – mitä sitten tapahtui on rikos

Poliisiksi tekeytynyt soittaja sai lauantaina huijattua salolaiselta mieheltä tämän verkkopankkitunnukset, kertoo Lounais-Suomen poliisi. Tuntemattomasta numerosta tulleessa soitossa soittaja oli huijannut salolaismiestä esittämällä poliisia.

Kaksi tuntia kestäneessä puhelussa huijari oli saanut vietyä mieheltä verkkopankin tunnukset, avainluvut sekä salasanat.

– Mies ei osannut epäillä soiton todenperäisyyttä, poliisi kertoi tiedotteessa.

Poliisin mukaan mies oli huomannut myöhemmin, että rahaa oli kadonnut tileiltä.

Poliisi tutkii rikosepäilyä petoksena sekä virkavallan anastuksena ja muistuttaa, että oikea poliisi ei koskaan kysy ihmisiltä heidän pankkitunnuksiaan.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Saastunut vesijohtovesi sairastutti 400 – jätevesiputki ja talousvesiputki halkesivat maaperän liikkeen vuoksi samaan aikaan Nousiaisissa alkuvuonna

Varsinaissuomalaisessa Nousiaisten kunnassa noin 400 ihmistä sairastui alkuvuodesta 2018 vatsatautiin saastuneen vesijohtoveden takia.

Vatsatautiepidemia alkoi, kun jätevesiputki ja talousvesiputki halkesivat maaperän liikkeen vuoksi samaan aikaan.

Äänekosken tapaan myös Nousiaisissa vesijohtoverkostoa puhdistettiin huuhtelemalla kloorilla, ja asukkaat joutuivat pitkään keittämään käyttämänsä vesijohtoveden.

Suomen lähihistorian pahin vesikriisi koettiin Pirkanmaan Nokialla loppuvuodesta 2007. Nokialla tuhansia ihmisiä sairastui vatsatautiin sen jälkeen, kun kaupungin vesilaitoksella vahingossa avattiin puhtaan juomaveden ja kiintoaineksesta puhdistetun jäteveden yhdistävä venttiili. Seurauksena yli 400 000 litraa jätevettä pääsi sekoittumaan juomaveteen.

AVAINSANAT