Arkkipiispaehdokas: Suoraa yhteyttä sosialidemokratian ja luterilaisuuden välillä ei ole

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

SDP:n kansanedustaja, teologian tohtori Ilkka Kantola on arkkipiispan vaalin kolmas virallinen ehdokas. Valitsijayhdistys jätti vaaliasiakirjat tuomiokapituliin tänään.

Rovasti, teologian tohtori Heli Inkinen ja Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström ovat myös ehdolla vaaliin. Ehdokkaiksi ovat tulossa myös nykyinen Espoon piispa, teologian tohtori Tapio Luoma sekä teologian tohtori Ville Auvinen.

Kantola toimi Turun arkkihiippakunnan piispana 1998–2005. Kansanedustajana hän on ollut vuodesta 2007 alkaen.

Arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käydään 8.2.2018 ja mahdollinen toinen kierros 1.3.2018.

Ilkka Kantola kertoo Demokraatille, että tällä hetkellä näyttää siltä, että vaaliin tulisi viisi ehdokasta. Ville Auvinen, jota pidetään konservatiivien ehdokkaana, istuu Kantolan tavoin Turun kaupunginvaltuustossa. Auvinen on kristillisdemokraatti.

– Meitä yhdistää politiikka, mutta muutoin näkemykset ovat ehkä vähän erilaiset, Kantola muotoilee.

Muilla ehdokkailla ei puoluepoliittista taustaa tiettävästi ole.

”Niin kauan kuin kirkko torjuu nämä parit, se koetaan vähemmistöjen syrjimisenä.”

Teologiselta profiililtaan Porvoon piispa Björn Vikström ja Ilkka Kantola ovat hyvin lähellä toisiaan.

– Ehkä näin voi sanoa. Hän näytti aiemmin avioliittolakiin muutokseen liittyvässä keskustelussa käyttäneeen puheenvuoron, jossa näki järkevimmäksi, että kirkko luopuisi vihkioikeudestaan, jotta kirkkoa repivä riita voitaisiin välttää. Nyt hän kuitenkin näyttää ottaneen etäisyyttä tähän ja asettuneen kirkossa tehdyn selvityksen kannalle, jonka mukaan kirkon olisi syytä päätyä vihkimään kaikkia maamme avioliittolain laillisina pitämiä parisuhteita. Käsitykseni on että kirkolliskokoukselle on annettu piispojen yksimielinen esitys, ettei kirkko luopuisi vihkioikeudestaan.

Kantola katsoo niin ikään, että kirkon olisi vihittävä saman sukupuolen pareja pitäen kiinni vihkioikeudesta.

– Ja siirtymäaikana annettaisiin niille papeille oikeus väistyä, jotka omantunnon nojalla eivät voi vihkiä.

Kantola toivoo, että kirkolliskokous voisi nopeasti päättää saman sukupuolen parien vihkimisen sallimisesta. Käytännössä asian eteneminen vaikuttaa kuitenkin hyvin hitaalta.

– Kirkon päättäjien olisi analysoitava tarkkaan ne asenteet, joita suomalaisessa yhteiskunnassa on. Hyvin laajalti on totuttu siihen, että kirkon eettiset ratkaisut eivät poikkea siitä, mitä yhteiskunnassa pidetään oikeana. Olisi syytä ymmärtää, että kirkon avioliittokäsityksen on oltava sama kuin yhteiskunnan.

– Niin kauan kuin kirkko torjuu nämä parit, jotka toivovat kirkollista vihkimistä, se koetaan vähemmistöjen syrjimisenä, vaikka kuinka kauniisti puhuttaisiin, että kaikilla on sama ihmisarvo. Erityisesti nuori sukupolvi on hyvin kriittinen kaikkea syrjintää ja suvaitsemattomuutta kohtaan, Kantola jatkaa.

Ilkka Kantola uskoo, että avioliittolain soveltaminen kirkossa on yksi arkkipiispanvaalin keskeisiä keskusteluteemoja. Myös muun muassa suhtautuminen pakolaisiin ja sitä kautta kirkon ja valtion suhde nousee esiin. Julkisuudessa on puhuttu muun muassa pakolaisten piilottelusta, joka on jonkin verran hiertänyt kirkon ja valtiovallan välejä.

”Olisi tavattoman yksinkertaista väittää, että sosialidemokratia olisi vain luterilaisuuden pohjalta noussutta.”

Tänä vuonna vietetään reformaation 500-vuotismerkkivuotta. Kantolan mukaan se saa pohtimaan laajasti, miten reformaatio ja luterilaisuus näkyvät tämän päivän yhteiskunnassa.

Kantola toteaa, että EU:n myötä eri kirkollisista perinteistä juontuvat erot eurooppalaisessa sosiaalipolitiikassa ovat tulleet näkyvämmäksi kuin aiemmin. Keski- ja Etelä-Euroopassa katolisuuden myötä perheen asema esimerkiksi ihmisten hoivasta on vahvempi kuin meillä luterilaisuuden hapattamassa Suomessa.

– Meillä ihmistä ei jätetä niin helposti toisten hyväntahtoisuuden varaan. Katsotaan varmimmaksi, että yhteiskunta huolehtii. Juuri tämä luterilaisuudesta peräisin oleva piirre on aika vahva pohja pohjoismaiselle hyvinvointivaltioajattelulle ja sosialidemokratialle. On siis pyritty rakentamaan sosiaalivakuutusjärjestelmä, jossa yhteisö verovaroin tuo turvaa erilaisten riskien keskelle joutuville, sairastuneille tai vaikkapa lapsen syntyessä. Tämä on linjassa luterilaisen sosiaaliopin kanssa.

Hiljattain Suomessa vieraili amerikkalainen professori Robert H. Nelson, joka on kirjoittanut kirjan Lutheranism and the Nordic Spirit of Social Democracy: A Different Protestant Ethic. Hänen näkemyksistään uutisoitiin laajasti.

Kirjan mukaan sosialidemokratia on vain maallista luterilaisuutta. (Nelsonin Suomessa pitämästä esitelmästä suomennetut teesit on luettavissa tämän jutun alta.).

Ilkka Kantolan mukaan Nelsonin ajattelussa on oikeita huomiota. Se kaipaisi kuitenkin täydennyksekseen valistuksen filosofian vaikutuksen arviointia. Valistus otti etäisyyttä kristilliseen teologiaan ja korosti ihmistä kaiken mittana.

Kantola muistuttaakin, että työväenliike ja sosialidemokratia nousi myös valistuksen juuresta.

– Olisi tavattoman yksinkertaista väittää, että sosialidemokratia olisi vain luterilaisuuden pohjalta noussutta. Pidän valistuksen merkitystä myös todella tärkeänä sen kannalta, miten sosialidemokratia korostaa sivistystä ja oikeusvaltiota. Kirkkojen työstämässä kristinuskossa on ollut keskeistä myös hierarkia ja auktoriteetti, demokratiajuonne on ollut heikompi. Valistuksen ajattelu lähti purkamaan hierarkioita ja oli sen takia niin ikään sosialidemokratialle tärkeää, Ilkka Kantola tähdentää.

Robert H. Nelson luterilaisuuden ja sosialidemokratian suhteesta:

Pohjoismaisen sosialidemokratian perusarvot ovat pitkälti samoja kuin luterilaisen kristinuskon perusarvot. Itse asiassa sosialidemokraattiset arvot ovat käytännössä pohjoismaisen luterilaisuuden historialliset arvot uuteen kieliasuun kirjoitettuna.

Esitän kymmenen tärkeintä esimerkkiä:

– Kristittyjen Jumalan lupaus maanpäällisestä taivaasta muuttui pohjoismaisessa sosialidemokratiassa lupaukseksi taloudellisen kehityksen tuomasta uudesta maanpäällisestä taivaasta, jonka ihmiset itse rakentavat poistamalla aineellisen puutteen.

– Kristittyjen (ja luterilaisten) usko siihen, että ihmiset on luotu ”Jumalan kuvaksi” muuttui sosialidemokraattiseksi ideaksi siitä, että kaikki Pohjoismaiden kansalaiset ovat tasavertaisia keskenään.

– Protestanttinen (ja luterilainen) käsitys uskovien yhteisestä pappeudesta muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa ideaksi Pohjoismaista kansankotina, jossa kaikkien kansalaisten tulee olla yhtä sitoutuneita ja osallistua yhtä lailla yhteisen hyvän luomiseen.

– Luterilainen vaatimus siitä, että uskovien tulee toimia antaumuksella Jumalan palveluksessa muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa ideaksi siitä, että kaikkien tulee työskennellä ahkerasti pohjoismaisen yhteiskunnan hyväksi, palvella uutta yhteiskunnallisen kehityksen jumalaa, joka toisi pelastuksen maan päälle.

– Luterilainen käsitys kultaisen säännön noudattamisesta (”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”) muuttui sosialidemokratiassa solidaarisuuden periaatteeksi, ja luottamuksen osoittamiseksi kanssaihmisiin.

– Luterilainen usko yksilöiden omantunnon vapauteen (, jota Martti Lutherin sanoma ”tässä seison enkä muuta voi” symboloi) muuttui pohjoismaiseksi sitoumukseksi sananvapaudesta, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta, ja muista ihmisoikeuksista.

– Luterilainen vaatimus siitä, että kaikki pystyvät lukemaan katekismusta ja Raamattua muuttui pohjoimaiseksi ideaksi laadukkaasta koulutuksesta kaikille.

– Monet kristinuskon ja luterilaisuuden käskyt kuten ”jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa.” (Matteus 19:21) muuttui pohjoismaisessa sosialidemokratiassa ajatukseksi siitä, että yhteiskunta pitää huolen niistä, jotka eivät pysty pitämään huolta itsestään.

– Kymmenen käskyä muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa vaatimukseksi siitä, että kaikkien tulee elää lakeja noudattaen.

– Kristitty (ja luterilainen) usko siitä, että kaikki ihmiset on yhtä lailla luotu Jumalan kuvaksi muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa sukupuolten tasa-arvoksi, joka on pisimmällä maailmassa Pohjoismaissa.

Mies närkästyi – ei päässyt bussin kyytiin, rikkoi tuulilasinpyyhkijän, esti bussin kulun

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Mies ei pitänyt, kun häntä ei laskettu bussiin. Bussi ei ole ollut ajossa. Kuvan bussi ei ollut osallisena.

Närkästyneen miehen epäillään estäneen bussin liikkeellelähdön Espoossa – väänsi tuulilasinpyyhkijän varren
Poliisi epäilee närkästyneen miehen estäneen linja-auton liikkeellelähdön Espoon Otaniemessä varhain perjantaina. Miehen epäillään suutuspäissään vääntäneen bussin tuulilasinpyyhkijän varren.

Hälytys Otaniemeen tuli ennen puolta kuutta aamulla. Ilmoituksen mukaan päihtynyt mies estää bussin liikkumisen seisomalla kulkupelin edessä.

Kun poliisi saapui paikalle, mies seisoi yhä bussin edessä kiinni keulassa.

Poliisin tiedotteen mukaan kuljettaja kertoi miehen suivaantuneen, koska ei päässyt bussiin sisälle, sillä linja ei ollut vielä ajossa. Tämän vuoksi miehen epäillään vääntäneen lasinpyyhkijän varren ja menneen protestiksi auton eteen.
Epäilty lähti lopulta paikalta poliisiauton kyydissä. Asiaa tutkitaan liikennerikkomuksena ja lievänä vahingontekona.

    

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

JSN:ltä langettavat Ylelle ja Iltalehdelle – vanha venäläinen aprillipila toi tuomion

Kuva: Sirpa Taskinen
- Minä en aseisiin tartu, vakuuttaa Hippu Ähtäristä.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) on antanut kaksi langettavaa päätöstä Ylen ja Iltalehden viime kesänä julkaisemista sotahirviuutisista. Yle ja Iltalehti uutisoivat tuolloin puna-armeijan kouluttaneen hirviä taistelutarkoituksiin. JSN:n mukaan tiedot ja kuvat juttuihin oli saatu uudesta turisteille suunnatusta museosta, mutta ne olivat alun perin lähtöisin venäläisen tiedejulkaisun aprillipilajutusta vuodelta 2010.

JSN toteaa päätöksessään, että Ylen ja Iltalehden olisi pitänyt muun muassa korjata virheelliset uutiset selkeämmin ja nopeammin.

JSN:n selvityksen mukaan Neuvostoliitossa kokeiltiin hirvien käyttämistä vetojuhtina, mutta niitä ei koulutettu taistelutarkoituksiin Suomea vastaan Ylen ja Iltalehden juttujen väittämällä tavalla.
JSN päätti asiasta keskiviikkona.

(STT)

 

Keskustelua aiheesta

Uudesta Länsimetrosta paljastui ikävä moka: Yli miljardin maksaneesta uutuudesta unohtui keskeinen asia – nyt kuljettajat ajelevat kupla otsassa

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Tapiolassa kuljettaja joutuu hoitamaan tarpeensa pusikkoon.

– Kun koeliikenne länteen tänä syksynä käynnistyi, kävi ikävällä tavalla ilmi, että Länsimetro suunniteltiin automaattiohjattavaksi. Niinkin pieni, mutta ihmiselle aika olennainen asia kuin vessa, pääsi unohtumaan, toteavat HKL:n raitiovaunun- ja metrojunankuljettajia edustava pääluottamusmies Pekka Hirvonen ja kunnossapidossa työskentelevä Kari Uusikumpu.

Sekä kuljettajia että kunnossapidon ja huollon henkilöstöä työskentelee metrotunneleissa koko rataverkon laajuudella.

Asiasta kertoo tuore JHL:n jäsenlehti Motiivi.

Pääteasemalla melkein puolen kilometrin matka vessaan – yhteen suuntaan, Tapiolassa vessaa ei ole

Espoon Matinkylän pääteaseman takana, ns. Tiistilän kuilussa, syvällä maan uumenissa on monttu, jossa tehdään metrojunien huolto- ja kunnostustöitä, kertoo Motiivi. Sieltä edestakainen vessareissu kestää noin 20-25 minuuttia.

– Mitattu on. Kävelyä lähimpään vessaan tulee noin 400 metriä ja sitten hissillä ylös. Pelkkään matkaan menee normaalivauhdilla noin 8-10 minuuttia suuntaansa, vahvistaa Uusikumpu.

Matinkylän huoltomonttu on käytössä seuraavat neljä viisi vuotta. Kun länsimetro on laajentunut Kivenlahteen, siirtyvät huollot sinne.

– Pitääkö sinnitellä sinne asti? Vai saisiko Matinkylän vessan hiukan lähemmäksi? Eihän se länsimetro maksanut kuin hiukan yli miljardin, ihmettelevät Hirvonen ja Uusikumpu.

Tapiolan kääntöraide on käytössä arviolta seuraavat 50 vuotta. Siellä ei ole vessaa ensinkään.

– Siellä ei ole myöskään hissiä. Nouset ensin maanpinnalle 252 rappua, yhteensä 44 metriä, ja voit sitten asioida pusikossa, kertoo Uusikumpu.

Keskustelua aiheesta

Tieliikennelain uudistus etenee eduskuntaan – luvassa enemmän vastuuta tienkäyttäjille

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Tieliikennelain uudistus etenee eduskuntaan. Hallitus antoi tänään asiasta esityksensä. Lakiuudistus pyrkii yhdenmukaistamaan ja selkeyttämään liikenteen sääntelyä.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) mukaan laissa on pyritty huomioimaan erityisesti jalankulkijat ja pyöräilijät.

Uudistus on antamassa aiempaa enemmän vastuuta tienkäyttäjille, ja sillä myös valmistaudutaan liikenteen automaation etenemiseen, kuten robottiautoihin.

Keskustelua aiheesta

Perussuomalaisten valtuutetulle vaaditaan tuomiota pahoinpitelystä – osapuolen kova syyte: Valtuutettu löi, kun hänelle selvisi, että kannatan SDP:tä

Vaasassa alkoi eilen oikeudenkäynti, jossa Vaasan kaupunginvaltuuston toiselle varapuheenjohtajalle Jukka Mäkyselle (ps.) sekä toiselle vaasalaismiehelle vaaditaan tuomiota pahoinpitelystä, kertoo Pohjalainen.

Kihlakunnansyyttäjä vaati lehden mukaan Mäkyselle vähintäänkin 3 kuukauden ehdollista vankeustuomiota 47-vuotiaan miehen pahoinpitelystä. 47-vuotiaalle miehelle vaaditaan puolestaan 60 päiväsakon sakkorangaistusta. Kumpikin mies kiistää syyllisyytensä ja vaatii syytteiden kumoamista.

Tapahtumasarja sattui jo reilu kaksi vuotta sitten vaasalaisessa anniskeluravintolassa. Syyttäjän mukaan vaasalaismies löi tapahtumassa ensin Mäkystä nyrkillä silmäkulmaan, jonka jälkeen Mäkynen puolestaan löi miestä nyrkillä kasvoihin. Kumpikin osapuoli sai tilanteessa vammoja, 47-vuotiaalta vaasalaismieheltä murtui tapauksessa myös kallo. Osapuolet vaativatkin toisiltaan myös korvauksia.

Miehillä on tapahtumasta erilaiset muistikuvat. Mäkysen mukaan mies oli tullut puhumaan hänelle perussuomalaisista ja takinkäännöstä, selviää Pohjalaisen uutisesta.

– Toisen kerran näin hänet, kun hän kävi päälleni, Mäkynen kertoi.

Mäkynen kertoo miehen vielä tulleen viime tapaninpäivänä soittamaan yöllä hänen ovikelloaan ja uhkailleen Mäkystä ja tämän perhettä.

Mäkynen kertoi lisäksi, että mahdollisten pahoinpitelyjen tapahtumailtana hän oli juonut vai kaksi olutta. Hän kertoi 47-vuotiaan miehen käyneen kimppuunsa, sillä hän ei pitänyt valtuutetun poliittisista toimista.

Kun sanoin kannattavani SDP:tä, niin nyrkistä tuli.

Pohjalaisen uutisesta selviää, että 47-vuotias vaasalaismies puolestaan kertoi tuntevansa Mäkysen ainoastaan lehtien palstoilta. Miehen version mukaan valtuutettu oli tullut hänen pöytäänsä puhumaan politiikasta. Keskustelu oli hänen kertomansa mukaan jatkunut säyseänä, kunnes Mäkyselle oli selvinnyt mitä puoluetta mies kannattaa.

– Kun sanoin kannattavani SDP:tä, niin nyrkistä tuli. Seuraavaksi heräsin, kun portsari nosti minut lattialta ja talutti ambulanssiin, mies kertoo Pohjalaisen mukaan.

– En ole koskaan lyönyt nyrkillä ketään, enkä osaa edes tapella, hän jatkoi.

Vaasalaismies myönsi juoneensa illan aikana 8 olutta. Sairaalassa hänen verensä alkoholipitoisuudeksi mitattiin reilu kaksi promillea.

Paikalla kuullun todistajan mukaan 47-vuotias mies oli lyönyt Mäkystä kohti ja osunutkin. Muut paikalla olleet todistajat eivät olleet nähneet lyöntejä.

Kuultavana ollut järjestyksenvartia puolestaan kertoi, että tanssilattian edustalla oli kauhea mytty ja kaksi miestä potki maassa makaavaa seuruetta. Potkijat olivat paenneet paikalta, eikä heitä löytynyt.

47-vuotias mies puolestaan tunnusti käyneensä vierailemassa Mäkysen asunnolla.

– Olin katkera ja halusin kysyä, miksi hän löi, Pohjalaisessa kerrotaan.

Tuomiot tapauksesta julkistetaan 8 joulukuuta.