Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Arvio: Hannu Raittilan Terminaalia rusentaa faktapohjainen esitelmöinti

Hannu Raittilan (s. 1956) uuden romaanin esinäytös keskittyy kahteen ikiystävyyttä vannovaan koulutyttöön Helsingissä 1990-luvulla. Paula ja Sara fanittavat Twin Peaks-televisiosarjaa niin että Paula kutsuu itseään Laura Palmeniksi sarjan Laura Palmerin mukaan. (Hänen oikea nimensä on Lampen.)

Demokraatti.fi

Tytöt alkavat hengailla Helsinki-Vantaan lentoasemalla. He oppivat tuntemaan terminaalit ja koko alueen, tutustuvat kenttähenkilökuntaan ja tarjoavat rahaa vastaan pieniä palveluja matkustajille.

Kyseessä on elitistinen, tyttövaltainen harrastus tai alakulttuuri. Romaanin yhdeksi lähteeksi mainitaan asiasta julkaistu tutkimus, jota myös lainataan.

Tytöt elävät melkein omillaan, tukipisteenään eräs taidehenkinen kommuuniyhteisö. Saran äiti on alkoholisoitunut yksinhuoltaja, Paula/Lauran äiti Pirjo taas Yleisradion uutistoimittajana jatkuvasti poissa. Tytär on tulosta lyhyestä suhteesta, joka johti pika-avioliittoon ja kertakaikkiseen pikaeroon. Isästä, meriupseeri Johan Lampenista tytöllä ei ole mitään muistoja.

Pirjo uskoo, tai ainakin vakuuttelee itselleen, että mahdollisimman suuri itsenäisyys on hyväksi lapsille.

Uudistettuja ihmissuhteita

”Helmikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2010 Helsinki-Vantaan lentokentällä oli samalla hetkellä neljä ihmistä, joita yhdisti menneisyys. Heillä on yhteinen tulevaisuus, mutta sitä yksikään ei kuitenkaan silloin tiennyt saati ymmärtänyt.”

Nämä neljä ovat rajavartioston kommodori Johan Lampen, tv-toimittaja Pirjo Lampen, lentokentän mediapalveluja hoitava Sara Heinäniitty sekä Paula, nykyään virallisestikin Laura Palmen. Kolme heistä kertoo vuorotellen kronologista tarinaa, joka ulottuu juhannukseen 2012. Paula/Laurasta tulee sen poissaoleva keskus.

Lauran havaitsee Sara, onkien tietoonsa, että tätä tuodaan Suomeen tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon. Laura näyttää myös olevan raskaana.

Johan ei voisikaan tuntea tytärtään, mutta Pirjon hän tunnistaa kolmen vuosikymmenen takaakin. Se suistaa hänet jonkinlaiseen shokkiin. Pirjo on kentällä testailemassa draamaideaa Terminaali. Muita kolmea Pirjo ei näe eikä ajattele.

Pian tiedetään, että Paula/Laura on karannut hoitopaikastaan ja kadonnut. Johan, Pirjo ja Sara alkavat vaihtaa vähiä tietojaan ryhtyen etsintäoperaatioon. Samalla kukin käy läpi omia ja toistensa vaiheita lapsuusmuistoja myöten. Näin syntyy taustoja, henkilöhistorioita ja luonnekuvia, ehkä omalaatuisia muttei mahdottomia.

Tyttöharrasteen jälkisatoa

Romaanissa on otteita 1990-alkavista ”Laura Palmenin päiväkirjasta” ja tekstistä ”Laura Palmenin elämä”, jota ilmeisesti on joskus kirjoittanut Sara. Jotenkin niitä putkahtaa myös Pirjon ja Johanin sähköposteihin, mutta lähettäjästä ei ole varmuutta.

Tekstinpätkät ja Sara selvittävät tyttöjen lentokenttäjutun etenemistä. 2001 he olivat menossa New Yorkiin, kun 11.9. terrori-isku sulki USA:n ilmatilan ja pysäytti lennon Kanadaan. Siellä he osallistuivat liikennekaaoksen kontrollointiin saaden jonkinlaisen toimiluvan alalle. Vähitellen heistä tuli kenttäammattilaisia ja halpalipuilla lentäviä globaaleja kiertolaisia.

Laura ehti solmia lumeavioliiton saaden USA:n kansalaisuuden. Papereita hänelle kertyi monilla nimillä. Tytöt tulivat tekemisiin myös lentokenttien rikollisten sivuilmiöiden kanssa. Lauraa viehättivät palestiinalaisten ns. terroristijärjestöt, joille lentoliikenne oli keskeistä. Ikiystävykset erosivat Damaskoksessa 2006, kun Sara sai tarpeekseen ja palasi Suomeen.

Sovituksen operaatio

Globaaliksi paisuvaan etsintään liittyy trillerimäisyyttä. Herää epäilys, että Lauran perässä olisi 2010 ollut tappaja. Omituisia puhelinsoittoja ja viestejä ilmaantuu.

Johania, Pirjoa ja Saria ajaa toimintaan syyllisyys, yritys sovittaa laiminlyöty vanhemmuus ja ystävyys. Johanilla on kyse myös ammattietiikasta. Merivartioston pelastuskokemukset ovat jättäneet syviä traumoja.

Johan päättää huterin perustein, että Paula/Laura on jossain eteläisellä Tyynellämerellä. ”Etsi ja pelasta” -komentolausetta seuraten hän tekee sinne pitkän purjehduksen erikoislaatuisin järjestelyin.

Pirjo ja Sara tutkivat tarinan palestiinalaishaaraa, osin valonarkojen kontaktien kautta. Kadonneesta löytyykin havaintoja Lähi-idästä. Palattuaan Johan käyttää väärin virka-asemaansa ja hakeutuu yhteistyössä Venäjän tiedustelupalvelun kanssa alueelle, jossa Syyrian sisällissotaa yritetään rauhoittaa.

Leppymätöntä esitelmöintiä

Menemättä paljastuksiin voi sanoa, että etsinnästä tulee murheellinen menestys. Pieni epilogi juhannukselta 2017 lohduttaa, että elämä jatkuu silti.

Mikään juonista ei kuitenkaan hallitse romaania, eivät myöskään henkilöhahmot.

Raskaana kuin planeetan massa romaania rusentaa faktapohjainen esitelmöinti mistä tahansa missä aihe viivähtää. Näin käsitellään esimerkiksi lentoliikenteen kehitys, rajavartioston toimintamuodot, tähtinavigointi merenkulussa, lintukannat lentokenttien lähellä, Yleisradion organisaatiomuutokset, palestiinalaisten vastarintaliike ja niin edelleen loputtomiin.

Raittila on joskus tuskaillut epäuskoaan fiktioon, kaiketi verrattuna faktisen maailman kiinnostavuuteen. Näkökanta sekin, mutta ikävä tulee, jos johtopäätöksenä on tämän romaanin muotorakenne.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE