Teatteri ja Tanssi
7.5.2018 08:12 ・ Päivitetty: 7.5.2018 08:12
Arvio Kansallisbaletin kevään viimeisestä ensi-illasta: Yölliset näyt lumoavat katsojan
Kansallisbaletin kevään viimeinen ensi-ilta on ranskalaisen, useasti palkitun koreografin Angelin Preljocajn koko illan nykytanssiteos “Les Nuits – Yölliset tunnit”. Sen kantaesitys oli Ranskassa vuonna 2013.
Teoksen pohjana ja innoittajana ovat Tuhannen ja yhden yön tarinat, mutta esitys ei suinkaan kerro näitä tarinoita. Preljocaj on pikemminkin ottanut niiden tunnelman, mielikuvat ja aistillisuuden helminauhana soljuvien kohtausten lähtökohdaksi. Erillisiä tapahtumia yhdistää yö, rakkaus ja itämaisuus aina Bollywoodista alkaen.
Esitys on yhtä aikaa äärimmäisen tyylikäs ja erittäin sensuelli. Mutta myös uhkaava. Liike- ja tunnelmasiirtymät pehmeästä argessiiviseen ovat välillä hiuksenhienoja. En koskaan aikaisemmin ole tullut edes ajatelleeksi, että parturissa käynti voisi olla yhtä aikaa näin eroottista ja väkivaltaista.
Kansallisbaletti
Les Nuits – Yölliset tunnit
Koreogafia Angelin Preljocaj – Musiikki kooste – Lavastus Constance Guisset – Puvut Azzedine Alaïa – Valot Cécile Giovansili Vissière
Naiset ovat useimmiten halujen kohteita, mutta myös kovapintaisia subjekteja kuten vaikkapa tiukassa Man’s World -osuudessa.
Koko esityksen ajan liikutaan nautinnon ja tuskan hienovaraisella rajalla. Parhaiten se näkyy neljässä erilaisessa duetossa, joissa kussakin on oikeastaan kyse neljästä erilaisesta rakkaussuhteesta ja suhteen vaiheesta.
Mihinkään tunnelmaan tai tapahtumaan, ehkä alun lähes meditatiivisen hidasta kylpyläkohtausta lukuun ottamatta, ei jäädä viipymään. Kohtauksesta toiseen leikataan tiiviissä tahdissa, eikä silti missään ole kiireen tuntua.
Koreografisesti esitys on varsinainen runsaudensarvi, ja vaativa sellainen. Välillä hyvinkin vauhdikkaassa liikekielessä on melkein kaikkea mahdollista arabialaisesta tanssista nykybalettiin. Tulos ei kuitenkaan ole sekasotku, vaan harkittua ja upeaa liikettä, jossa ei ole mitään turhaa.
Kansallisbaletin tanssijat panevat itsensä likoon täysillä ja onnistuvat loistavasti.
Yhtä monipuolinen kuin liikekieli on myös teoksen musiikkikooste, jossa on runsaasti itämaisia sävyjä, mutta myös mausteena muutama hyvinkin tuttu länsimainen kappale.
Visuaalisesti esitys on yhtä nautinnollinen kuin tanssillisestikin. Constance Guisset’n lavastus ja Cécile Giovansili Vissièren valot luovat näyttämölle hehkuvia yöllisiä näkyjä.
Jos haluaa, Les Nuits -esityksestä voi poimia viittauksia ja kommentteja nykymaailman menoon, mutta siitä voi nauttia myös pelkästään intensiivisenä, aisteja hivelevänä tanssiteoksena.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.