Suurelle yleisölle hänen tunnetuin maalauksensa on kolmiosainen “Maallisten ilojen puutarha”, jossa Bosch kuvaa lukemattomin fantasiaa pursuavin yksityiskohdin Ilojen puutarhaa, Helvettiä ja Paratiisia.

Tämän maalauksen kanadalainen koreografi Marie Chouinard otti lähtökohdakseen tehdessään nimeänsä kantavalle ryhmälleen Boschin juhlavuoden teosta “The Garden of Earthly Delights”. Kantaesityksensä jälkeen esitys on kiertänyt maailmaa ja oli Tanssiviikon toinen päävieras.

Koreografia on siis rakenteeltaan sarja lyhyitä hetkiä, jotka yhdessä muodostavat runsaan asentojen ja liikkeiden kaleidoskoopin. Uskollisin maalaukselle esitys on ensimmäisen osan Ilojen puutarhassa, jossa käydään läpi lähes kaikki triptyykin keskiosan nautinnon ja ilojen muodot sen enempää niitä kommentoimatta.

Enemmän revittelyä on kakkososan Helvetin kakofonisessa sekoilussa, jossa tanssijat rymistelevät erilaisten esineiden kanssa ympäri näyttämöä kuin käsistä karanneissa bileissä.. Maalauksen väkivaltaa tai yököttävyyksiä ei nähdä, helvetillinen kauhu ja tuska on lopulta vain kesyn makaaberia.

Jonkin verran feminististä tulkintaa voi halutessaan nähdä kolmannen osan Paratiisissa, jossa Jumalan, Aatamin ja Eevan hahmoja vaihdellaan miehiltä naisille ja maalauksen pysähtyneitä asentoja muokataan eri suuntiin.

Boschin maalauksessa Jumalaa lukuun ottamatta kaikki hahmot ovat alasti. Chouniard toteuttaa tämän japanilaisesta butosta tutulla tyylillä tanssijoiden valkoiseksi kalkituin kehoin. Se sekä tanssijoiden tietoinen tunteista karsittu ulkoiseen liikkeeseen ja asentoihin keskittynyt esittämistapa tekee esityksestä artistisen, viileän ja etäännytetyn.

Sinänsä taitavasti ja viimeistellysti liikkuvat tanssijat ovat vain elävöitettyjä maalauksen hahmoja, eivät lihaa ja verta olevia ihmisiä, joten pisaraakaan siveettömyyttä tai muuta kohua herättävää esityksestä ei voi löytää.

Chouinardin teos on ilman muuta hieno ja upeasti toteutettu kunnianosoitus Hieronymus Boschille, mutta en voi olla ajattelematta, entä sitten? Jääkö siitä käteen mitään muuta kuin elollistettu maalaus, joka sinänsä ei ole mikään uusi keksintö.