Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Arvio: Mossad – Israelin salaisen palvelun suurimmat operaatiot

Vakoilu on muuttunut, Michael Bar-Zohar ja Nissim Mishal väittävät tietokirjassaan ”Mossad – Israelin salaisen palvelun suurimmat operaatiot”. Teknologinen kehitys merkitsee sitä, että Mossadin kaltaisten salaisten palveluiden pitää ottaa käyttöön hienostuneempia menetelmiä. Muun muassa turvakamerat, sormenjälkinäytteet, passien aitouden tarkastaminen ja DNA-näytteet ovat tulevan vakoilun haasteita.

Demokraatti.fi

Esimerkiksi Bar-Zohar ja Mishal nostavat Mossadin agenttien Dubaissa vuonna 2010 toteuttaman operaation. Siinä murhattiin Mahmoud Abdel Rauf al-Mabhouh, aseiden salakuljetuksesta Gazaan vastannut Hamasin johtaja. 1980-luvun lopussa perustettu Hamas on palestiinalainen puolue ja islamilaista ideologiaa ajava järjestö.

Al-Mahbhoun seuraaminen ja tappaminen tallentuivat kaupungin turvakameroille, joten poliisi uskoi tunnistavansa syylliset. Heitä oli kaikkiaan 27. Ketään ei silti otettu kiinni, eivätkä peitenimiä käyttäneiden agenttien nimet selvinneet. He peittivät jälkensä. Tapaus on kiinnostava, koska se kertoo nyky-Mossadin toiminnasta.

Subjektiivinen näkökulma

Mossad-kirja perustuu laajaan tutkimusaineistoon. Suurin osa siitä keskittyy vakoilujärjestön vanhoihin operaatioihin, joiden käsittely on asiakirjojen tultua julkisiksi mahdollista. Israel itsenäistyi vuonna 1948, Mossad perustettiin pian sen jälkeen. Nopeasti maailman häikäilemättömimmäksi ja tehokkaimmaksi kasvaneen salaisen palvelun vastuualueita ovat tiedustelun lisäksi al-Mabhouhin murhaamisen kaltainen vastaterrorismi ja muut toimet. Viimeksi mainittuihin kuuluu esimerkiksi juutalaisten pelastaminen vihollismaista.

Tekijät kiteyttävät Mossadin alkuperäisen luonteen seuraavasti: ”Mossad ei olisi ainoastaan Israelin pitkä käsi, vaan myös koko juutalaiskansan pitkä käsi.” Tässä se eroaa CIA:sta, FSB:stä, MI6:stä ja muista vastaavista järjestöistä, joille rotuasiat eivät ole tärkeitä. Mossad syntyi pitkälti reaktiona juutalaisten vainoon.

Bar-Zohar ja Mishal ovat isänmaallisia israelilaisia, joten heidän näkökulmansa on puolueellinen. Israel on koko olemassaolonsa ajan ollut ei-juutalaisten vihollisten piirittämä, joten yksisilmäisyys on ymmärrettävää. Maa on lisäksi Yhdysvaltojen läheinen liittolainen, mikä on omiaan vähentämään sen suosiota osassa Lähi-itää. Egypti, Iran ja Syyria ovat useaan otteeseen yrittäneet tuhota Israelin, mutta epäonnistuneet sen modernin armeijan ja vaarallisen tiedustelupalvelun takia.

Kekseliäisyys huipussaan

Mossadissa kerrotaan lähinnä agenttiryhmien onnistumisista, mutta mukana on myös muutama epäonnistuminen. Yleissävy on kehuva: ”Lehdistö ylisti vuolaasti salaisen palvelun omistautuneisuutta ja tehokkuutta. Israelista oli kovaa vauhtia tulossa maailman ainoa paikka, jossa koko maa rakasti ja ihaili varjojärjestöä.” (s. 112)

Tapauksista kerrotaan jännittävästi ja mukaansatempaavasti. Suomen kaltaisessa tyynessä maassa asuva lukija unohtaa välillä lukevansa todellisista tapahtumista, vaikka Steven Spielbergin vuoden 2005 München-elokuva tekikin aihetta tutuksi. Mossadin agentit metsästivät Hollywood-filmissä Saksan olympialaisiin iskeneitä palestiinalaisia terroristeja.

Tapahtumasarjaa käsitellään tarkasti Bar-Zaharin ja Mishalin kirjassa. He kertovat erääseen iskuun varatusta jännittävästä välineistöstä, johon kuuluu ”papereita joihin oli kirjoitettu lähetyskoodin avain näkymättömällä musteella, kirjoja jotka toimivat lähetyskoodeina, erityislaatuinen kirjoituskone, transistoriradio johon oli kiinnitetty lähetin, sähköparranajokone jonka johto toimi lähettimen antennina, Yardley-saippuaan ja sikareihin kätkettyjä dynamiiittipötköjä sekä syaniditabletteja itsemurhaa varten, kaiken varalta…”

Ihmisen kekseliäisyydellä ei ole tässäkään suhteessa rajoja. Mossad on kiehtova katsaus aiheeseen, josta ei meillä julkaistussa kirjallisuudessa juuri puhuta. Kirjan parasta antia on sen eläytyvä ja täsmällinen kieli, jonka suomentaja Tero Valkonen hyvin tavoittaa. Monimutkaisista asioista kerrotaan helposti ymmärrettävällä tavalla.

Pitkä hälytystila

Länsimaiden suhde Lähi-itään kiteytetään muutamaan täsmälliseen lauseeseen. Niissä puhutaan Irakille myydyistä putkista, joita diktaattori Saddam Hussein aikoi käyttää suurien tykkien rakentamiseen: ”Koko operaation hämmästyttävin piirre oli se, että suurin osa putkia laatineista valtioista ja yrityksistä tiesi tarkalleen, että osat tulivat valtavaan aseeseen, mutta kyynisyys ja ahneus sekä piittaamattomuus Lähi-idän sodista johtivat siihen, että he suostuivat mukisematta yhteistyöhön.”

Israelin virheet kirjoittajat kuittaavat inhimillisellä heikkoudella, mikä ei ole tasapuolista. Mossad on toisinaan joutunut toimimaan raakalaismaisesti. Bar-Zohar ja Mishal nostavat kirjan lopussa esiin Talmudin viisauden, jonka mukaan tappoaikeissa oleva kannattaa tappaa ensin. Raakaa ohjetta noudattanut Israelin valtio on säilyttänyt itsenäisyytensä, vaikka onkin joutunut olemaan vuosikymmeniä hälytystilassa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE