Mutta näin on ollut aina. Toisella kädellä on heilutettu miekkaa ja toisella levitelty propagandalehtisiä. Vain välineet ovat muuttuneet – sekä fyysisessä että henkisessä sodankäynnissä.

Ensin pyrittiin vaikuttamaan informaatioon, mutta se ei enää riitä: tavoitteena on manipuloida itse mieltä, sen rakenteita ja haavoittuvuuksia.

KOGNITIIVINEN TURVALLISUUS -kirja kartoittaa näitä uusia tasoja ja välineitä sekä niiden vaikutusvoimaa tämän päivän sodissa.

Kirjaa vaivaa kuitenkin hienoinen mustavalkoisuus: pahantahtoiset itäiset valtiot asetetaan vastakkain valistuneiden länsimaiden kanssa. Trumpin Yhdysvaltoja kyllä kritisoidaan, mutta marginaalisesti verrattuna Putinin Venäjään.

Yhdessä artikkelissa muistutetaan myös siitä, että Yhdysvallat ja Nato ovat historian saatossa tehneet pioneerityötä propagandan ja psykologisen sodankäynnin saralla. Silti kokonaiskuvaa hallitsee Venäjän ja lännen välinen syvä railo.

Tällainen idän ja lännen vastakkainasettelu on kohtalokasta, koska sodat syttyvät juuri sen kaltaisista jakolinjoista. Klassinen vastakohtaisuus kummittelee myös Ukrainan sodan taustalla.

INFORMAATIOVAIKUTTAMISEN kenttä on sirpaleinen.

Samoista ilmiöistä käytetään vuoroin termejä informaatiosodankäynti, kybersodankäynti ja informaatiovaikuttaminen. Tämä pirstaleisuus vaikeuttaa ilmiön määrittelyä, säätelyä ja kokonaisuuden hallintaa.

Lisäksi informaatiovaikuttaminen ylittää kaikki fyysiset rajat, vaikka maailma jakaantuu kansallisvaltioihin. Se, minkä jotkut valtiot haluavat kieltää kognitiivisen turvallisuuden nimissä, saattaa toisille merkitä vain vapautta ilmaista omia ajatuksiaan.

Vaikuttajia ja kohteita on monia: yksittäisistä kansalaisista ja ryhmistä valtioihin ja kansainvälisiin liittoumiin.

Näin myös perinteinen raja sodan ja rauhan välillä hämärtyy. Samoin raja totuuden ja harhan välillä – ja tekoäly voi viedä tämän niin pitkälle, että keinotekoinen näyttää aidommalta kuin aito, jäljitelmä todellisemmalta kuin alkuperäinen.

KIRJAN kiinnostavimpia huomioita on, että yhtenäinen yhteiskunta on vaikea horjuttaa. Siksi vihollinen pyrkii luomaan eripuraa ja hajanaisuutta vääristyneen informaation ja muiden väärinymmärrystä synnyttävien keinojen avulla.

Mutta juuri tätä nykyinen hallitus päätöksillään lietsoo: jännitteitä ihmisten, ryhmien ja luokkien välille. Epäilyyn ja salaliittoteorioihin taipuvainen voisi jopa spekuloida, että hallitus toimii kuin Putinin etäispesäke – niin tehokkaasti se on heikentänyt yhteiskunnan sisäistä luottamusta.

Tasa-arvo ja sen synnyttämä yhteisöllisyys ovat kuitenkin tehokkaampia suojia kuin mikään tekninen keino, vaikka teknisillä ratkaisuilla on tärkeä roolinsa hybridisodankäynnissä.