Näin katsoo juuri vuosittaisen raporttinsa hallituksen talouspolitiikasta antanut Talouspolitiikan arviointineuvosto.

Arviointineuvoston mukaan lyhyellä aikavälillä tulisikin välttää kokonaiskysyntää heikentäviä lisäsopeutuksia.

Hyvinvointialueille olisi järkevää antaa lisäaikaa säästöjen toteuttamiseen, arviointineuvoston tiedotteessa todetaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat kasvaneet nopeasti, ja monet hyvinvointialueet olivat selkeästi alijäämäisiä 2023 ja 2024. Hyvinvointialueiden sääntely edellyttää kertyneiden alijäämien kattamista vastaavilla ylijäämillä 2025 ja 2026, mikä vaatii monella alueella merkittäviä menoleikkauksia. Jos hyvinvointialueet onnistuvat kattamaan kertyneet alijäämät määräaikaan mennessä, sallii sääntely niiden lisätä menojaan nopeastikin vuonna 2027.

SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON uudistuksen onnistumista ei ole perusteltua arvioida vain toteutuneen menokasvun perusteella. Menojen kasvun ja alijäämien taustalla on hyvinvointialueista riippumattomia syitä, kuten inflaation kiihtyminen ja palkkojen suhteellisen nopea nousu. Uudistuksen arviointi edellyttää kehityksen seurantaa pidemmällä aikavälillä sekä talous- ja hyvinvointivaikutusten laajempaa tarkastelua, arviointineuvosto huomauttaa.

Sen mukaan vaikeudet lääkäreiden rekrytoinneissa saattavat olla merkittävin yksittäinen este riittävien terveydenhuoltopalvelujen turvaamiselle. Hallituksen päätös korottaa korvauksia yksityisten lääkäripalvelujen käytöstä ei välttämättä helpota ongelmaa, sillä se todennäköisesti lisää lääkärien kysyntää yksityisellä sektorilla. Ratkaisuiksi ehdotetaan lääkäreiden työpanoksen parempaa kohdentamista, lääkärikoulutuksen kasvattamista ja ulkomaisten osaajien houkuttelua.

HALLITUS päätti keväällä 2024 merkittävistä uusista sopeutustoimista julkisen talouden velkasuhteen vakauttamiseksi hallituskauden loppuun mennessä. Tärkein uusi sopeutustoimi on syyskuussa 2024 voimaan astunut yleisen arvonlisäverokannan korottaminen, joka indeksijäädytysten vuoksi heikentää myös monia tulonsiirtoja. Eläkeläiset ovat arviointineuvoston mukaan kuitenkin pääosin suojassa arvonlisäveron korotukselta ja siksi on luontevaa, että hallitus kiristää myös eläkkeiden verotusta hieman.

Sopeutustoimista huolimatta velkasuhteen vakauttaminen on edelleen hyvin epävarmaa. Taustalla on heikko työllisyyskehitys ja hyvinvointialueiden nopeasti kasvaneet kustannukset. Uusia kokonaiskysyntää heikentäviä sopeutustoimia tulisi välttää lyhyellä aikavälillä, sillä hallituksen finanssipolitiikka kiristyy jo merkittävästi kuluvana vuonna vuoteen 2024 verrattuna. Julkista taloutta voidaan myös vahvistaa uudistuksilla, jotka eivät saman tien heikennä kokonaiskysyntää. Hallitusohjelmassa mainittu eläkeuudistus on tässä tärkeä mahdollisuus.

TYÖPAIKKOJEN ja työntekijöiden keskittyminen suuriin kaupunkeihin luo kasautumisetuja, jotka hyödyttävät sekä työntekijöitä että yrityksiä. Työntekijät löytävät helpommin osaamistaan vastaavia työpaikkoja, mikä mahdollistaa kaupunkien korkeamman palkkatason.

Kaupungistuminen tukee arviointineuvoston mukaan myös työn tuottavuuden ja työllisyyden kehitystä koko kansantalouden tasolla. Työperäinen maahanmuutto voi osaltaan vahvistaa tätä kehitystä ilman, että väestön tarvitsee vähentyä muilla alueilla.

Vuoden alusta vastuu työllisyyspalveluista siirtyi kunnille. Uudistus kasvatti kuntien osuutta kuntalaisille maksettavista työttömyyskorvauksista luoden kunnille selkeän kannustimen edistää työllistymistä.

Työllistymisen esteiden poistaminen vaatii kuitenkin usein myös terveys- ja sosiaalipalveluita, jotka ovat nykyään hyvinvointialueiden vastuulla, arviointineuvosto näkee.

TALOUSPOLITIIKAN arviointineuvostolle tehdystä tutkimuksesta puolestaan paljastuu, että esteet työttömien työnhakijoiden maantieteellisessä tai ammatillisessa liikkuvuudessa eivät ole viime vuosina merkittävästi hidastaneet työpaikkojen täyttymistä tai nostaneet työttömyyttä Suomessa.

Vaikka esteet työpaikan vastaanottamiselle kaukaa kotoa tai toisesta ammatista ovat yksilötasolla merkittävät, tällä on kokonaistyöttömyyden kannalta varsin vähän merkitystä. Tulosten mukaan maantieteellinen ja ammatillinen kohtaanto-ongelma yhdessä selittävät vain noin viisi prosenttia viime vuosien työttömyysasteesta.

– Tuloksemme haastavat käsityksen, että työttömien asuminen kaukana työmahdollisuuksista tai epäsopiva ammattitausta olisivat tällä hetkellä erityisen merkittäviä työllistymisen esteitä, tutkimusjohtaja Tuomo Suhonen Laboresta toteaa tiedotteessa.

Tutkimuksessa havaittiin, että liikkuvuuden esteiden merkitys yllättäen pieneni 2010-luvulla samaan aikaan työmarkkinoiden yleisen epätasapainon kasvaessa. Maantieteellisen ja ammatillisen kohtaanto-ongelman pieneminen näyttää selittyvän sillä, että työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat ovat keskittyneet aiempaa enemmän samoille seuduille ja ammatteihin. Työnhakijoiden halukkuudessa tai mahdollisuuksissa ottaa vastaan työtä kaukaa kotoa tai oman ammattiryhmänsä ulkopuolelta ei sinänsä näytä tapahtuneen merkittäviä muutoksia tarkastellulla ajanjaksolla.

Talouspolitiikan arviointineuvostolle tekemässään tutkimuksessa Veikko Uusitalo, Merja Kauhanen ja Tuomo Suhonen Laboresta sekä Annika Nivala Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT) tarkastelivat Suomen työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia vuosina 2006-2021.

Toisen talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportin mukaan Helsingin työssäkäyntialueella palkat ovat selvästi muuta Suomea korkeammat.

Lisätty jutun loppuun taustaraportteja koskeva osuus kello 10.25.