– Kun esimerkiksi uudistuksen keskeinen tavoite on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen ja palveluiden saatavuuden parantaminen, niin vaikutukset kotitalouksiin ja kansalaisille on kuvattu hyvin niukasti, Kostiainen aloittaa.

Myöskään kansalaisten yhdenvertaisuutta ja palveluiden saatavuutta ei ole arviointineuvoston mukaan käsitelty lakiluonnoksissa riittävästi.

– Se, että siirrytään yli 300 kunnan järjestämisvastuusta 18:sta maakunnan järjestämisvastuuseen ei ole vakuutus sille, että palvelut ja yhdenvertaisuus paranevat.

Toinen aika iso ongelma on Kostiaisen mukaan se, että maakuntien rahoituksen eri vaihtoehtoja ei ole käyty läpi.

– Miksi valtion rahoitukseen perustuva malli on parempi kuin maakuntien verotusoikeus, hän kysyy.

Arviointineuvosto kiinnittää huomiota myös niin sanottuun pehmeään budjetointiin, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että valtio antaa maakunnille tietyn määrän rahaa, jolla palvelut pitäisi toteuttaa. Jos raha ei riitä, maakunta voi pyytää sitä lisää.

– Tässä budjetointimallissa on vaara, että kustannusten kasvun nousun hillitseminen vaarantuu.

Myös digitalisointiin liittyvien investointien yritysvaikutukset tulisi arviointineuvoston mukaan arvioida. Nyt ICT-muutosten kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 2 miljardia euroa. Arviointineuvoston mukaan tällä on merkittävä vaikutus alan kotimaiseen työllisyyteen ja yritysten kannattavuuteen.

– Mitä se merkitsee Suomessa ICT-alan yrityksille? Tarkoittaako se lisävolyymiä vai rakennemuutosta, Kostiainen kysyy.

Lainsäädännön arviointineuvoston lausunnot eivät ole velvoittavia. Ministeriöt päättävät itsenäisesti kuinka paljon he ottavat lausunnoista onkeensa.

– Se on ministeriön kunnianhimosta ja poliittisesta arvioinnista kiinni, mitä otetaan huomioon.

Arviointineuvoston lausunto on luettavissa täältä.