– Ongelmana on jo nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän puute pätevistä lääkäreistä ja alan muusta henkilöstöstä. Lähivuosina ja vuosikymmeninä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöstöstä siirtyy eläkeikään vuosittain kasvava määrä lääkäreitä ja hoitohenkilöstöä, Simpanen katsoo.

– Suomen hallituksen ministerit ja poliitikot hallituspuolueissa erityisesti eivät näytä ymmärtävän sitä, että sairastuneen lääkärintutkimukseen pääsy riippuu lääkäreiden määrästä eikä suinkaan niiden rakennusten, ovien tai yhtiöiden määrästä joissa lääkärit työskentelevät.

– Tutkimuksiin ja hoitoon pääsyn nopeus ei lisäänny nykyisestä, vaikka maassamme olevat lääkärit, hoitohenkilöstö ja alan muut ammattiryhmät hajautuvat nykyistä useamman palveluntuottajan hallinnoimiin vastaanottokeskuksiin ja sairaaloihin.

– Nykyiset kelpoisuusvaatimukset täyttävällä koulutuksella ja tutkinnoilla tuskin saadaan eläkkeelle poistuman aiheuttamat virat ja toimet edes täytettyä, Simpanen epäilee.

Lääkäreiden suorittamien tutkimusten ja lääketieteellisen hoidon ja hoivan antavan henkilöstön hajautuminen toistensa kanssa kilpaileville useille eri tuottajille olisi Simpasen mielestä vahingollista väestön oikea-aikaisen hoidon saannille ja hoitoketjun saumattomalle toiminnalle.

– Hoidon saantia hajauttaminen ei tosiasiassa nopeuttaisi eikä hoitotuloksia parantaisi, mutta se aiheuttaisi mm. tutkimuslaitteiden ja tilojen suuria turhia ja päällekkäisiä investointitarpeita sekä käytössä olevien laitteiden ja tilojen käyttöasteen alentumisen. Tästä seuraisi yksittäiskustannusten nousu ja sosiaali- ja terveysmenojen voimakas kasvu.
– Oikean diagnoosin tekemiseksi, hoidon määräämiseksi ja hoitotoimenpiteiden suorittamiseksi tarvitaan riittävä määrä päteviä ihmisiä ja heidän käyttöönsä kehittyvä ajan tasalla oleva laitekanta. Kun siitä Suomessa huolehditaan, niin väestön hoidon ja hoivan tarve voidaan tyydyttää, Simpanen tietää.