tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Kolumni

Tuula Petäkoski-Hult

Kirjoittaja on Pirkanmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Asiakas keskiössä?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on edennyt vuosien aikana poukkoillen sinne tänne ja tuonne. Pitkään puhuttiin siitä, että maahan halutaan luoda tasa-arvoinen ja tasavertainen kaikki kansalaiset samalle viivalle tuova sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä. Samalla piti päästä eroon ”hallintohimmeleistä”, joilla puheissa ensisijaisesti tarkoitettiin kuntien muodostamia erikoissairaanhoidon palveluita tuottavia kuntayhtymiä.

Tavoitteena oli ja on edelleenkin tuottaa kansalaisille hyvät ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka on integroitu niin, että asiakas saa tarvitsemansa palvelut ja palvelukokonaisuuden ilman luukulta luukulle siirtymistä sekä ilman kohtuuttomia odotusaikoja.

Haasteena on ollut peruskuntien ja erikoissairaanhoidon palveluiden välinen yhteistyö.

Tämä tavoite on ollut olemassa jo pitkään ja monet kunnat ovat integroineet (yhdistäneet ja kehittäneet) sosiaali- ja terveyspalvelunsa yhteiseksi organisaatioksi jo vuosia sitten. Useissa kunnissa ja kaupungeissa on sote-johtaja sekä lautakunta, joka voi olla nimettynä esim. perusturva- tai sotelautakunnaksi. Haasteena on ollut peruskuntien ja erikoissairaanhoidon palveluiden välinen yhteistyö, joka osin kyllä toimii hyvin, mutta osin ei ja erikoissairaanhoidon katsotaan vievän suuren osan kuntien palveluiden rahoittamisesta.

Tämän hetkinen maakunta- ja sote-visio poikkeavat aikaisemmista niin, että mukaan kootaan kuntien sote-palveluiden lisäksi nykyisten maakuntaliittojen (pääosin kuntien rahoittamia eli kuntayhtymiin verrattavia) tehtävät sekä maakuntien alueella toimivien viranomaisten tehtävät yhteiseen organisaatioon, jota kutsutaan maakuntahallinnoksi. Näin synnytetään uusia, isoja organisaatioita, joiden ketteryydestä ja asiakaspalvelusta ei ole vielä mitään kokemusta eikä käsitystä. Näin tehty valtiollistaminen etsii maailmalta vertaistaan.

Aikaisempien vuosien aikana monet kunnat ovat vienosti toivoneet erikoissairaanhoidon siirtämistä valtion vastuulle Norjan mallin mukaan. Tämä ei kuitenkaan toteutunut perustuen osin siihen, että Norjassa kustannukset nousivat tämän muutoksen myötä. Suomessa tavoite on kuitenkin säästää uudistuksen avulla miljardeja. Tosin nyt keskustelussa tuodaan esille, että tulevaisuudessa tämä säästää. Ehkä, mutta tulevaisuudessa Suomen väestörakennekin on taas erilainen.

Käykö niin, että teemme miljardeja maksavan uudistuksen aikana, jolloin meillä ei ole siihen varaa? Eikö massiivisen uudistuksen sijaan olisi voitu tutkia ja analysoida erityisesti sote-palveluissa ja ennaltaehkäisevässä, terveyttä edistävässä toiminnassa ne kipukohdat, jotka meillä ovat olemassa ja etsiä niihin vastaukset?

Tällä hetkellä maakuntauudistuksen veturit eivät juuri esitä tavoitteeksi ”hallintohimmeleiden” vähentämistä, koska ilmeisesti nyt tehdään himmeleistä suurinta.

Isolta osalta uudistuksen tarvetta on perusteltu väestön ikääntymisellä sekä terveyserojen kaventamisella. Tutkimusten mukaan terveyserot ovat suurimmillaan suurissa kaupungeissa kaupunginosien välillä. Miten uudistus vastaa tähän haasteeseen? Väestön ikääntyminen on tosia, mutta mehän olemme tähdänneetkin siihen, että ihmiset elävät pidempään ja mielellään parempikuntoisina kodeissaan joko itsenäisesti tai tarvittaessa erilaisen avun ja apuvälineiden turvin.

Tällä hetkellä maakuntauudistuksen veturit eivät juuri esitä tavoitteeksi ”hallintohimmeleiden” vähentämistä, koska ilmeisesti nyt tehdään himmeleistä suurinta. Asiakkaiden eli kuntien asukkaiden on yhä vaikeampi seurata ja arvioida, miten uudistus tulee vaikuttamaan heidän palveluihinsa ja siihen, mistä he palveluita voivat hakea ja valita.

Pakko on kuitenkin myöntää se tosiasia, että tulevaisuudessakin Suomessa eri alueilla asuvilla on erilaiset mahdollisuuden valita julkisten ja yksityisten palveluiden välillä, kun yksityisiä toimijoita on vähän tai ei juuri ollenkaan. Palveluiden digitaalisuuden kehittyminen tulee mahdollistamaan monia hyviä asioita, mutta eivät ratkaise kaikkia asiakaspalvelutilanteita eivätkä toimi auttavina käsinä.

Lopuksi voidaan vielä todeta, että palveluiden sähköiseksi tekeminen on täysin mahdollista nykyisessäkin järjestelmässä, jos vain laitetaan toimeksi ja mahdollistetaan myös tietojärjestelmien välillä tapahtuva tiedonsiirto sellaiseksi, että asiakas ja asiakkaan paras on keskiössä.

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Kirjoittaja on Tampereen kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja (sd.)

Tapparalle ja Ilvekselle Tampere -palkinto

Tampere on jääkiekkokaupunki.Tämä tuli viimeksi hyvin esille, kun jääkiekon SM-liigan puolivälierien paikallisottelut villitsivät tamperelaiset kiekkofanit. Hakametsän jäähalli oli loppuunmyyty useaan otteeseen. Kauden päätteeksi Tapparan kultamitalia juhli Keskustorilla arviolta 20 000 ihmistä. Jääkiekon asemaa Tampereella vahvistaa pääseurojen välinen kilpailuasetelma, joka innostaa ja lisää lajien mielenkiintoa.

Tampereen ja suomalaisen jääkiekon historiat yhdistyvät monella tapaa. Tampereelle valmistui Suomen ensimmäinen tekojäärata Koulukadulle vuonna 1956 ja ensimmäinen jäähalli Hakametsään vuonna 1965. Suomen Jääkiekkomuseo sijaitsee Tampereella ja myös SM-liigan toimisto sijaitsi pitkään Tampereella.

Tamperelaiset jääkiekkojoukkueet menestyvät myös junioritasolla ja naisten sarjoissa. Champions Hockey Leaguen kautta kaupungin tunnettavuus kasvaa myös Euroopassa. Vaikka Tampereella osataan montaa muutakin palloilu- ja urheilulajia, on jääkiekon asema erittäin vahva.

Kaksi pääseuraa, Tappara ja Ilves, tekevät nuorisotyön ja huippu-urheilun lisäksi myös loistavaa markkinointityötä Tampereen puolesta. Tampere tunnetaan etenkin mustasta makkarasta, Särkänniemestä, kaupungin kulttuurilaitoksista ja jääkiekosta unohtamatta esimerkiksi kaupungin jalkapallokulttuuria. Erilaiset tapahtumat ovat elintärkeitä kaupungin vetovoiman, tunnettavuuden ja elinkeinoelämän kannalta.

Tampereen päivänä palkitaan ansioituneita henkilöitä, jotka toiminnallaan, usein koko elämäntyöllään, ovat edistäneet Tampereen kehitystä ja tamperelaisten hyvinvointia tai olleet lisäämässä Tampereen vetovoimaa Suomen suosituimpana kaupunkina.

Koska palkinto tulee myöntää yksittäisille henkilöille, ehdotin, että palkinto myönnettäisiin Tamhockey Oy:n toimitusjohtaja Mikko Leinoselle ja Ilves-Hockey Oy:n toimitusjohtaja Risto Jalolle.

Tein kaupunginvaltuuston kokouksessa maanantaina 14. elokuuta valtuustoaloitteen, jossa esitän, että vuonna 2017 Tampereen palkinto myönnettäisiin tamperelaisille jääkiekkoseuroille Tapparalle ja Ilvekselle Tampereen liikuntakulttuurin ja tunnettavuuden eteen tehdystä työstä.

Koska palkinto tulee myöntää yksittäisille henkilöille, ehdotin, että palkinto myönnettäisiin Tamhockey Oy:n toimitusjohtaja Mikko Leinoselle ja Ilves-Hockey Oy:n toimitusjohtaja Risto Jalolle. Kummallakin toimitusjohtajalla on vahva pelaajatausta, ja kummatkin on aateloitu Suomen jääkiekkoleijoniksi.

Leinonen on Tapparan kasvatti, joka voitti Tapparassa kaksi Suomen mestaruutta 1970-luvulla. Leinonen pelasi myös NHL:ssä ja Ruotsin pääsarjassa. Leinonen edusti Suomea kolmissa MM-kisoissa, yksissä olympialaisissa ja Kanada-cupissa.

Leinosen toimitusjohtajakauden aikana Tappara on selviytynyt viitenä peräkkäisenä kautena liigan finaaleihin ja voittanut kaksi Suomen mestaruutta.

Risto Jalo oli Ilveksen avainpelaajia, kun seura voitti viimeisimmän mestaruutensa vuonna 1985. Myös Jalo on pelannut NHL:ssä ja ulkomailla Ruotsissa sekä Italiassa. Hän on edustanut Suomea neljissä MM-kisoissa ja yksissä olympialaisissa. Jalo on toiminut Ilveksen toimitusjohtajana kahteen eri otteeseen. Hän on ollut keskeinen tekijä Ilveksen uuden nousun rakentamisessa pitkään jatkuneen vaikean jakson jälkeen.

Uskon, että Tapparan ja Ilveksen seuratyö niiden eri tasoilla saisi palkinnon myötä lisää arvostusta ja voimaa. Se antaisi myös lisää henkistä puhtia uuden Kansi- ja Areena -hankkeen toteuttamiselle.

Kirjoittaja on Tampereen kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja (sd.)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Paavo Luokkala

Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja

Luontoon ja torille !

Alkaa olla meille kaupunkilaisillekin sadonkorjuun aika – meinaan vaan, että marjoja ja sieniä alkaa olla metsässä ja vedenviljaakin olisi tarjolla. Eipä silti etteikö omasta pihastaan tai parvekkeeltaankin saisi sitä ja tätä. Makeat tomaatit kypsyvät meidän parvekkeella, niin että aamiaispöytään saa aina taatusti tuoreet. Yrttejäkin siellä rehottaa.

Juuri kypsyneet mustikat ovat tietysti paras aamupuuron ryydittäjä, mutten minä kovin mielelläni mene itikoitten imeksittäväksi, eikä selkäkään kykkimisestä juuri tykkää.

Torista tuli taas mieleeni muistuttaa, että purkakaa nyt ihmeessä viimeinkin vanha tavara-asemarakennus

Tammelantori on mieleiseni marjapaikka, samoin erinomainen kala-apaja. Kun pistää muutaman kympin syötiksi, niin nappaa varmasti ja mustikatkin pääsevät pakkaseen. Marjat ostan mieluiten suoraan poimijoilta. Hintakin on sopiva varsinkin, kun tietää, ettei siitä välistä kukaan trokari vedä omaan pussiinsa. Mustikoita lukuunottamatta kyllä muita marjoja poimin itsekin – metsästä ja marjatilalta.

Torista tuli taas mieleeni muistuttaa, että purkakaa nyt ihmeessä viimeinkin vanha tavara-asemarakennus Ratapihankadun tieltä. Rakennus oli jo 90-luvulla kauttaaltaan viiden sentin homeessa, eikä se sieltä häviä kovin vähillä miljoonilla. Ei siitä homesienestä juuri poimittavaksikaan ole.

Sieniäkin alkaa hiljakseen nousta.

Jos se on niin hieno rakennus kuin kauempana asuvat uskovat, niin rakennetaan vanhojen piirustusten mukaan uusi samanlainen kauppahalliksi Tammelantorille. Tulee taatusti halvemmaksi ja tuleva käyttökin on varmasti tiedossa. Itse tiedän kaupunginvaltuuston ulkopuolelta vain yhden henkilön, joka kannattaa nykyisen säilyttämistä (ja joka on allekirjoittanut sen adressinkin moneen kertaan).

Sieniäkin alkaa hiljakseen nousta. Niiden perään lähden metsään kunhan ilmat sen verran viilenevät, että kehtaa laittaa pitkälahkeisia ja -hihaisia kuteita ylleen ja sandaaleja sopivammat jalkineet. Eikä sen niin väliä ole, vaikkei saalis niin suuri olisikaan. Aina olen jaksanut itse kantaa kotiin sen mitä olen poiminutkin – usein toki täyden kopallisen.

Suosittelen!

Paavo Luokkala

Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Tuula Petäkoski-Hult

Kirjoittaja on Pirkanmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Ja helma heilahtaa

Pirkanmaan Demarinaiset ja Pirkanmaan sosialidemokraattinen piiri pitivät viime lauantaina seminaarin Valkeakoskella Työväen musiikkijuhlien yhteydessä. Seminaarin nimi ”Ja helma heilahtaa” liittyy siihen, että Pirkanmaan Demarinaiset ry viettää 100-vuotisjuhlavuottaan. On hienoa, että juhla osuu samalla vuodelle kotimaamme 100 vuotisen itsenäisyyden juhlinnan kanssa.

Sosialidemokraattisten naisten toiminnan historia kantaa pidemmälle menneisyyteen kuten myös Suomen itsenäistymistavoitteet. Molemmat juhlijat aloittivat vuonna 1917 reippain askelin omaa, itsenäistä toimintaansa. Alkuvaiheessa askelet eivät aina olleet samansuuntaisia. Vallitseva politiikka vaikutti sosialidemokraattisten naisten ja miesten mahdollisuuksiin toimia yhteiskunnassa oman aatesuuntansa arvoihin perustuen.

Syksyllä julkaistavassa Demarinaisten historiassa, FM Johanna Salin toteaa, että ”Sosialidemokraattiset naiset ovat omalta osaltaan olleet rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa. Naispiiri on onnistunut innostamaan suuren joukon naisia järjestötoimintaan ja toimimaan yhteiskunnallisten uudistusten puolesta. Naispiirin toiminnan alkuvaiheessa painotettiin valistustyön tekemistä työläisnaisten keskuudessa.”

Pirkanmaan Demarinaisten toiminta on ollut ja on edelleenkin alueellisesti ja valtakunnallisesti vaikuttavaa.

Juhlivan yhdistyksen nimi on vuosien saatossa vaihtunut. Toiminnan alussa nimi oli Pohjois-Hämeen sosialidemokraattinen naispiirijärjestö. Nykyinen nimi Pirkanmaan Demarinaiset on muutaman vuoden takaa. Nimen muutoksiin on vaikuttanut muun muassa vaalipiirijaon ja vaalipiirin nimen muutos.

Ei ole kovinkaan montaa vuosikymmentä siitä, kun Valkeakoski tuli osaksi Pohjois-Hämeen eli nykyistä Pirkanmaan vaalipiiriä kuuluttuaan ennen sitä Hämeen eteläiseen vaalipiiriin. Tämä tapahtui 1990.

Pirkanmaan Demarinaisten toiminta on ollut ja on edelleenkin alueellisesti ja valtakunnallisesti vaikuttavaa. Koko toiminta-ajan ammatilliset ja aatteelliset järjestöt ovat olleet yhteistyökumppaneitamme. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa ja myös sisarjärjestöjen kanssa on edelleen aktiivista. Tätä yhteistä tekemistä ja vaikuttamista haluamme edelleen kehittää ja toteuttaa.

Minulla oli ilo ja kunnia tuoda juhlaan myös Demarinaisten naisliiton tervehdys, naisliiton ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Pirkanmaan Demarinaiset ovat olleet ja ovat naisliitossa aktiivisia ja aloitteellisia. Tulevana syksynä naisliiton liittokokous pidetään Tampereella. Se on meille kaikille yhteinen ponnistus. Osallistujia on yli 200.

Demarinaiset ovat huolestuneena seuranneet ja avoimesti ilmaisseet huolensa maan hallituksen toimista. Onneksi monet sellaiset lakiesitykset, jotka olisivat selvästi heikentäneet naisten ja lasten asemaa, ovat kuitenkin vesittyneet. Harmillisesti sellaisia on tullut hyväksytyksikin, kuten esimerkiksi muutokset päivähoidossa eli nykyisin puhutussa varhaiskasvatuksessa.

Yhtä asiaa haluan korostaa. Naisliitto on osaltaan käsitellyt Kestävän kehityksen ohjelmaa ja päättänyt ottaa käyttöönsa puolueen häirintäohjesäännön.

Subjektiivinen oikeus on kaventunut 20 tuntiin. Perheiden kesäloman viettoon on vaikuttanut ja vaikuttaa niin sanottu kiky-sopimus, jossa kunta- ja valtiosektorin työntekijöiden lomarahasta leikattiin 30 prosenttia. Tämä ei siis koske yksityistä sektoria, mikä vaikuttaa työntekijöiden väliseen tasa-arvoon.

Sosialidemokraattiset Naiset pyrkii johdonmukaisesti edistämään monia asioita, mutta etenkin kestävää kehitystä politiikkalinjauksissaan ja päätöksenteossa. YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin pääseminen on keskeinen keino vähentää ilmastonmuutoksen aiheuttamaa uhkaa. Naisten ja lasten aseman parantaminen, demokratian edistäminen, kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen niin Suomessa kuin globaalisti luovat myös osaltaan kestävää pohjaa tasa-arvoiselle kehitykselle.

Yhtä asiaa haluan korostaa. Naisliitto on osaltaan käsitellyt Kestävän kehityksen ohjelmaa ja päättänyt ottaa käyttöönsa puolueen häirintäohjesäännön. Se kattaa kaikenlaisen häirinnän ja syrjinnän ennaltaehkäisyn SDP:n tilaisuuksissa, sen kaikilla järjestötasoil­la. Suurempiin tilaisuuksiin nimetään häirintäyhdyshenkilöt, joille voi ilmoittaa mahdollisesta häirinnästä. Yleisesti ottaen häirinnän kasvaminen on huolestuttavaa, mutta on hyvä, että siihen kiinnitetään huomiota ja toimitaan ennaltaehkäisevästi.

Tuula Petäkoski-Hult

Kirjoittaja on Pirkanmaan Demarinaisten puheenjohtaja

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

Töitä tarjolla

Kuntavaaleja käytiin muun muassa teemalla ”Työ on ihmisen perusoikeus”. Yleensä käsite työ liitetään palkkatyöhön. Mutta voiko väittää vastaan, etteikö perheenäiti tekisi työtä kotona. Työn tekemiseen näyttää siis liittyvän ihmisen erilaiset motiivit.

 

Duunari raataa saadakseen palkkapussin. Kotiäiti hoitaa lapsiaan huolehtiakseen jälkikasvunsa tarpeista. Joku saattaa tehdä jopa vapaaehtoistyötä. Yhtä kaikki, työ on tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa. Se antaa elämälle paitsi toimeentuloa, myös henkisiä haasteita. Työn täytyy olla merkityksellistä, työssä pitää voida kehittyä ja työntekijän pitää saada päättää siitä, miten työ tehdään. Silloin työntekijä voi hyvin ja tuottaa tulosta.

 

Työnantajat marisevat usein, että heillä olisi työtä tarjolla, mutta ei ole hakijoita.

 

Nyky-Suomessa työmarkkinat ovat valitettavasti luonteeltaan vinksahtaneet. Meillä on pakkotyötä, pakkotyönhakua ja pakkoyrittäjyyttä. Se lisäksi työnhakijoille tarjotaan epätyypillisiä työsuhteiden muotoja, joita ovat esimerkiksi osa-aikatyö, määräaikaistyö, kotona tehtävä työ ja työvoiman vuokraukseen perustuva työ. Missä luuraavat oikeat työpaikat?

 

Työnantajat marisevat usein, että heillä olisi työtä tarjolla, mutta ei ole hakijoita. Vaikeasti tarjottavien työpaikkojen määrä ei ole lisääntynyt. Näin todisti professori Pertti Koistinen hiljakkoin Aamulehdessä. Ongelman ydin ei ole haluttomat työntekijät, vaan työpaikoissa on jotakin mätää. Koistinen kehottaakin työnantajia itsetutkiskeluun. Jokin asia mättää näissä työpaikoissa, joita ei saada täytettyä.

 

Villakoiran ydin saattaa olla joissakin työsuhteen ehdoissa, jotka työntekijän näkökulmasta viittaavat, jos ei nyt ihan pakkotyöhön, niin ainakin sinne päin. Työsopimus voi olla nolla-tuntisopimus, joka edellyttää pienellä varoitusajalle töihin lähtöä kahdeksi tunniksi. Ei tällainen työ elätä. Työ voi olla hyvin sesonkiluonteista, muutamana päivänä pitäisi huhkia vuorokaudet ympäriinsä ja sitten pitää vapaata. Pyritään tasaamaan tunnit, ettei syntyisi ylitöitä.

 

On olemassa työpaikkoja ja työnantajia, joiden työpaikat menevät kuin kuumille kiville, ja hakijoita on satamäärin yli tarjonnan.

 

Sitten mukaan tulevat työnantajan asenteet. Jos et suostu mihin tahansa, niin huomenna ei satukaan olemaan töitä tarjolla. Opiskelijoilla teetetään minusta ihan orjatyöhön verrattavaa duunia. Jopa korkeasti koulutettuja nuoria otetaan ”harjoittelemaan” palkatta. Kun olet riittävästi harjoitellut, otetaan seuraava ”harjoittelija”.

 

Työttömiin kohdistetut toimenpiteet eivät ole rakentavia. Työnvälitystoimistot ovat ”rangaistuslaitoksia”, joissa sovelletaan yhteiskunnan kurinpitomenettelyä ja virkailijoiden mielivaltaa. Mikäli naama ei miellytä, ohjataan koulutettu ihminen ennalta huonoksi työpaikaksi tiedettyyn työpaikkaan isännän saappaan alle käskettäväksi osa-aikatyöhön.

 

Jos työntekijä itse irtisanoutuu työsuhteesta, seuraa siitä karenssi ja korvausten menetys. Tyhjiä tunteja ei pysty täyttämään toisella työnantajallakaan, koska voimassaolevan sopimuksen työtunneista ei ole etukäteen tietoa. Tämän lisäksi tyhjistä työtunneista ei kerry eläkettäkään. Muualla kuin työnvälitysalalla tällainen sanktioiden käyttäminen olisi ihmisoikeuskysymys.

 

On olemassa työpaikkoja ja työnantajia, joiden työpaikat menevät kuin kuumille kiville, ja hakijoita on satamäärin yli tarjonnan. Mitään muuta ei tarvita kuin tarjota reiluja työehtoja ja kohtuullinen korvaus. Koska työnantajat ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan saaneet nauttia ylitarjonnasta ja jonoista porttien ulkopuolella, tilanne on ehkä muuttumassa. Työnantajien olisi aluksi lähdettävä muokkaamaan omia asenteitaan. Pikkiriikkisen nöyryyttä ja vastaantuloa työntekijöitten suuntaan olisi paikallaan ja käydä vaikkapa kurssi rekrytoinnin saloista.

 

Niin työn, työnantajan kuin työntekijän arvostus lähtee molemminpuolisesta kunnioituksesta ja reiluista pelisäännöistä. Onneksi Lauri Lylyn pormestariohjelmaan on kirjattu työllisyyden parantaminen ykkösasiana. Mutta myös se, ettei hinnalla millä hyvänsä. Työpaikkojen pitää olla reiluja, työnantajien noudattaa työehtosopimuksia ja maksaa veronsa.

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Heikki Näreikkö

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

Rohkeutta, tahtoa, uskoa, toivoa – jopa hitusen järkeä

Mies, toveri, kaveri, veijari, johtaja, vaikuttaja – mikä lie?

Hän tulee ja sanoo, että hoidetaan meille kaikille ja ennen kaikkea lapsillemme töitä ja toimeentulo. Kun näin käy, meillä on varaa hoitaa lapsien vanhemmat ja  isovanhemmatkin.

Sen lisäksi tai siksi tarjoamme lapsillemme kasvatuksen ja koulutuksen varhaiskasvatuksesta yliopistoihin asti.

Pormestari ei siihen yksin pysty, siksi hän pyytää yhteistyöhön julkisen sektorin lisäksi kolmatta ja etenkin yrityksiä.

Miehen viesti on yhteistyö.

Mies on laittanut itsensä kovaan peliin. Niin kovaan, että mahtaako hän itsekään sitä vielä ymmärtää? Tai – sitten ymmärtää.

Miehen viesti on yhteistyö.

Eväät yhteistyölle on ammennettu työelämän ristiriitojen sovittelusta.

Kadehrittava annos rohkeutta ja hermoja – ties mistä.

Tahto – luojan tekosiako sekin?.

Ehkä myös usko ja toivo?

Mutta – ei yksi mies maailmaa muuta

Mies, toveri, kaveri, veijari, johtaja, vaikuttaja – mikä lie on uskoakseni puhutellut vajavaisen kansakoulun pohjalta maistereita, lisensiaatteja, tohtoreita, professoreita ynnä muita.

Mutta, ei yksi mies maailmaa muuta – ei edes Tamperetta.

Rohkeutta, tahtoa, uskoa ja toivoa hän kuitenkin tuo – ehkä hitusen jopa järkeä.

Unohdinko rakkauden?

En unohtanut.

Heikki Näreikkö

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta