Kolumni

Tuula Petäkoski-Hult

Kirjoittaja on FT ja Lempäälän työväenyhdistyksen puheenjohtaja.

Kirjoittaja on FT ja Lempäälän työväenyhdistyksen puheenjohtaja.

Asiakas keskiössä?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on edennyt vuosien aikana poukkoillen sinne tänne ja tuonne. Pitkään puhuttiin siitä, että maahan halutaan luoda tasa-arvoinen ja tasavertainen kaikki kansalaiset samalle viivalle tuova sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä. Samalla piti päästä eroon ”hallintohimmeleistä”, joilla puheissa ensisijaisesti tarkoitettiin kuntien muodostamia erikoissairaanhoidon palveluita tuottavia kuntayhtymiä.

Tavoitteena oli ja on edelleenkin tuottaa kansalaisille hyvät ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka on integroitu niin, että asiakas saa tarvitsemansa palvelut ja palvelukokonaisuuden ilman luukulta luukulle siirtymistä sekä ilman kohtuuttomia odotusaikoja.

Haasteena on ollut peruskuntien ja erikoissairaanhoidon palveluiden välinen yhteistyö.

Tämä tavoite on ollut olemassa jo pitkään ja monet kunnat ovat integroineet (yhdistäneet ja kehittäneet) sosiaali- ja terveyspalvelunsa yhteiseksi organisaatioksi jo vuosia sitten. Useissa kunnissa ja kaupungeissa on sote-johtaja sekä lautakunta, joka voi olla nimettynä esim. perusturva- tai sotelautakunnaksi. Haasteena on ollut peruskuntien ja erikoissairaanhoidon palveluiden välinen yhteistyö, joka osin kyllä toimii hyvin, mutta osin ei ja erikoissairaanhoidon katsotaan vievän suuren osan kuntien palveluiden rahoittamisesta.

Tämän hetkinen maakunta- ja sote-visio poikkeavat aikaisemmista niin, että mukaan kootaan kuntien sote-palveluiden lisäksi nykyisten maakuntaliittojen (pääosin kuntien rahoittamia eli kuntayhtymiin verrattavia) tehtävät sekä maakuntien alueella toimivien viranomaisten tehtävät yhteiseen organisaatioon, jota kutsutaan maakuntahallinnoksi. Näin synnytetään uusia, isoja organisaatioita, joiden ketteryydestä ja asiakaspalvelusta ei ole vielä mitään kokemusta eikä käsitystä. Näin tehty valtiollistaminen etsii maailmalta vertaistaan.

Aikaisempien vuosien aikana monet kunnat ovat vienosti toivoneet erikoissairaanhoidon siirtämistä valtion vastuulle Norjan mallin mukaan. Tämä ei kuitenkaan toteutunut perustuen osin siihen, että Norjassa kustannukset nousivat tämän muutoksen myötä. Suomessa tavoite on kuitenkin säästää uudistuksen avulla miljardeja. Tosin nyt keskustelussa tuodaan esille, että tulevaisuudessa tämä säästää. Ehkä, mutta tulevaisuudessa Suomen väestörakennekin on taas erilainen.

Käykö niin, että teemme miljardeja maksavan uudistuksen aikana, jolloin meillä ei ole siihen varaa? Eikö massiivisen uudistuksen sijaan olisi voitu tutkia ja analysoida erityisesti sote-palveluissa ja ennaltaehkäisevässä, terveyttä edistävässä toiminnassa ne kipukohdat, jotka meillä ovat olemassa ja etsiä niihin vastaukset?

Tällä hetkellä maakuntauudistuksen veturit eivät juuri esitä tavoitteeksi ”hallintohimmeleiden” vähentämistä, koska ilmeisesti nyt tehdään himmeleistä suurinta.

Isolta osalta uudistuksen tarvetta on perusteltu väestön ikääntymisellä sekä terveyserojen kaventamisella. Tutkimusten mukaan terveyserot ovat suurimmillaan suurissa kaupungeissa kaupunginosien välillä. Miten uudistus vastaa tähän haasteeseen? Väestön ikääntyminen on tosia, mutta mehän olemme tähdänneetkin siihen, että ihmiset elävät pidempään ja mielellään parempikuntoisina kodeissaan joko itsenäisesti tai tarvittaessa erilaisen avun ja apuvälineiden turvin.

Tällä hetkellä maakuntauudistuksen veturit eivät juuri esitä tavoitteeksi ”hallintohimmeleiden” vähentämistä, koska ilmeisesti nyt tehdään himmeleistä suurinta. Asiakkaiden eli kuntien asukkaiden on yhä vaikeampi seurata ja arvioida, miten uudistus tulee vaikuttamaan heidän palveluihinsa ja siihen, mistä he palveluita voivat hakea ja valita.

Pakko on kuitenkin myöntää se tosiasia, että tulevaisuudessakin Suomessa eri alueilla asuvilla on erilaiset mahdollisuuden valita julkisten ja yksityisten palveluiden välillä, kun yksityisiä toimijoita on vähän tai ei juuri ollenkaan. Palveluiden digitaalisuuden kehittyminen tulee mahdollistamaan monia hyviä asioita, mutta eivät ratkaise kaikkia asiakaspalvelutilanteita eivätkä toimi auttavina käsinä.

Lopuksi voidaan vielä todeta, että palveluiden sähköiseksi tekeminen on täysin mahdollista nykyisessäkin järjestelmässä, jos vain laitetaan toimeksi ja mahdollistetaan myös tietojärjestelmien välillä tapahtuva tiedonsiirto sellaiseksi, että asiakas ja asiakkaan paras on keskiössä.

 

Kirjoittaja on FT ja Lempäälän työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Tuula Petäkoski-Hult

Kirjoittaja on FT ja Lempäälän työväenyhdistyksen puheenjohtaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

Kolumni

Esko Vatanen

Kirjoittaja on työelämäasiantuntija

Kirjoittaja on työelämäasiantuntija

Verodopingista heti kilpailukielto

Siirryttäessä uuteen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantomalliin nykyisen hallituksen tekemän linjauksen mukaan palveluiden tuottajiksi tulevat merkittävin osin yksityiset yritykset. Kuntien oikeus palveluiden tuottamiseen tullaan lailla kieltämään.

Usein kansainvälisessä omistuksessa olevat yritykset ovat ryhtyneet huolella viimeistelemään palvelukonettaan siihen kuntoon, että ainakin tuottavuus sekä työn että voittojen osalta on kohdallaan. Toki myös palvelut valtaosin ovat kunnossa.

Mistä tässä on sitten oikein kysymys?

Ei ainakaan siitä, että esimerkiksi englantilaiset, saksalaiset ja yhdysvaltalaiset pääomasijoitusyhtiöt olisivat huolissaan suomalaisten terveydestä tai sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän toimivuudesta. Kyllä kyse on ihan rahasta.

Varsinkin terveyspalvelua antavien yritysten toiminta on ulkomaalaistenkin pääomasijoitusyritysten mielestä niin tuottavaa toimintaa, että siihen on tällä hetkellä kannattavaa sijoittaa. Siksi nykyinen porvarihallitus tekee ideologisista syistä sote-uudistuksella tilaa niille markkinoilla.

Miksi terveys- ja osin sosiaapalveluiden myyminen on niin tuottavaa, että siihen halutaan sijoittaa?

Raskas, kallis ja hankala terveyden- ja sosiaalihuolto tulee jäämään julkisen sektorin tehtäväksi jatkossakin.

Kolme perussyytä löytyy helposti. Ensinnä työn tuottavuus on alalla hyvä. Alan palkat ovat matalia ja suomalainen työlainsäädäntö antaa moneen muuhun maahan verrattuna lähes vapaat kädet järjestellä työsuhteet sellaisiksi kuin työnantaja haluaa. Esimerkiksi määräaikaisilla tai 0-sopimuksilla kikkaileminen on yllättävän helppoa ja työntekijöiden etujen ajaminen ilman ammattiliittojen kanneoikeutta on usein käytännössä mahdottomuus.

Vaikka maakuntamalliin siirryttäessä palveluiden kunnasta siirtyminen uuteen järjestelmään tapahtuu työntekijöillä vanhoin työsuhteen ehdoin, niin palvelujen kilpailuttamisen jälkeen saattavat ehdot muuttua. Ja muutos ei ole välttämättä työntekijän kannalta edullinen. Vaikka palkka pysyisikin samana tai vaikka hivenen nousisi, tulee muun muassa työaika todennäköisesti nousemaan ja muissa eduissa voi tapahtua heikennyksiä, joten kokonaisuus jäänee miinukselle. Tähän ei ole suunnitteilla mitään suojamekanismeja.

Toiseksi palveluiden kilpailuttamisen kautta tulee markkinoille siirtymään sellainen palvelutuotanto, joka on helppoa toteuttaa. Raskas, kallis ja hankala terveyden- ja sosiaalihuolto tulee jäämään julkisen sektorin tehtäväksi jatkossakin. Markkinoilla toimivat yrityksen eivät sitä itselleen halua ja niistä ne eivät tule tarjouksia jättämään, vaikka niistä kilpailutuksia järjestettäisiinkin. Näiden osa-alueiden hoitaminen tulee jäämään maakuntiin perustettavien yhtiöiden tehtäväksi.

Kolmas ja tärkein syy sijoittamisen kannattavuudelle on se, että suomalainen ja eurooppalainen verolainsäädäntö on niin tehoton, että se mahdollistaa lähes 100 prosentin vapaan verodopingin käytön yhteiskunnan varoin yksityisen liiketoiminnan voittojen maksimoinnissa. Kansainvälisten sijoitusyhtiöiden omistamat terveys- ja sosiaalipalvelualan yritykset voivat konsernin sisäisin laskutus- ja velkajärjestelyin hävittää voiton olemattomiin ja liiketoimintaa pyöritetään myös veroparatiisien kautta, jolloin verotettava tuotto saadaan kirjanpidollisesti näyttämään puhtaalta nollalta.

On syytä myös muistaa, että vaikka lyhyellä tähtäimellä vapaiden markkinoiden luominen sote-alalle saattaa kustannuksia laskea, niin se ei todennäköisesti ole pysyvä ilmiö.

Viimeaikoina ovat alan yrittäjät tulleet näyttävästi julkisuuteen esittämällä omia verojalanjälkiään ja kertomalla maksavansa kaikki veronsa Suomeen. On myös näytetty mittavia summia, kuinka paljon veroja on maksettu. Valitettavasti tämä on usein vain silmän lumetta. Tottakai yritykset maksavat arvonlisäveronsa ja suorittavat työntekijöittensä palkoista tuloveron ennakonpidätykset, mutta siihen se valitettavan usein jää. Piilotettujen voittojen verot jäävät saamatta. Ja piilotetut voitotkin maksetaan meidän veronmaksajien pussista.

Siirryttäessä uuteen palvelutuotantomalliin tulisikin suomalaista verotuskäytäntöä kehittää niin, että kuvatun kaltainen verodoping kielletään. Ja verodopingista kiinni jäädessä tulisi kilpailukielto asettaa heti. Nythän käytännössä on käytössä Norjan hiihtoliiton malli, jossa ei testejä suoriteta ja sattumalta kiinni jääneitäkään ei rangaista asiaan kuuluvalla tavalla.

Pitemmällä aika välillä myös eurooppalaisen lainsäädännön yhtenäistäminen on välttämätöntä, että yrityksen kotimaalla ei voida vääristää kilpailua.

On syytä myös muistaa, että vaikka lyhyellä tähtäimellä vapaiden markkinoiden luominen sote-alalle saattaa kustannuksia laskea, niin se ei todennäköisesti ole pysyvä ilmiö. Kun kansainvälisten pääomasijoittajien tavoite on maksimoida jatkuvasti pääoman tuotto, eli voitot, niin se kiihdyttää yrittäjyyden keskittymistä ja saattaa johtaa myös hintojen kartellisoitumiseen. Suomi on kuitenkin kansainvälisessä mittapuussa niin pieni markkina tälläkin alalla, että se voidaan ihan hyvin jakaa yritysten kesken jollakin klubilla, joka sijaitsee Suomea lämpimämmässä ilmatilassa.

Ja ainahan on mahdollista, että pääomasijoittajat eivät saa mielestään riittävää voittoa Suomesta, jolloin ne vetäytyvät täältä. Jos näin käy, niin silloin ollaan lirissä, jos omaa julkista tuotantoa ei enää ole olemassa.

 

Kirjoittaja on työelämäasiantuntija Esko Vatanen

Kirjoittaja on työelämäasiantuntija

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Pekka Salmi

Kirjoittaja on apulaispormestari ja Tampereen sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja.

Kirjoittaja on apulaispormestari ja Tampereen sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja.

Demokratia on osa yliopistoa

Tampereella valmistellaan kahden yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistymistä. Tampere3-nimellä valmisteltava kokonaisuus on merkittävin koulutuspoliittinen hanke Tampereella vuosikymmeniin. Korkeakoulujen yhdistäminen voimavarojen kokoamiseksi on tärkeää, jotta korkeakoulutuksemme pysyisi kehityksessä mukana ja pystyisi myös jatkossa houkuttelemaan opiskelijoita, tutkijoita ja rahoitusta sekä tavoittelemaan korkeaa kansainvälistä tasoa.

Toteutuessaan Tampere3 luo Tampereelle vuotuiselta liikevaihdoltaan yli 400 miljoonan euron korkeakouluyhteisön, jossa on 35 000 opiskelijaa. Opiskelijamäärältään uusi korkeakoulu on samaa suuruusluokkaa kuin Helsingin yliopisto ja yli kaksi kertaa suurempi kuin esimerkiksi Turun ja Oulun yliopistot. Aluetalouden näkökulmasta hanke on vaikutuksiltaan erittäin merkittävä.

Mahdollisimman laajaa demokratiaa ei pidä nähdä hidasteena vaan mahdollisuutena.

Tampereella on tuhannen taalan paikka näyttää, miten vaikeita ja merkittäviä hankkeita viedään eteenpäin. Olenkin ollut huolissani viime aikoina esiin nousseista henkilökunnan ja opiskelijoiden kannanotoista. Jos he kokevat olevansa yhden historian merkittävimmän koulutuspoliittisen hankkeen ulkokehällä, voiko lopputuloksena syntyä mitään hyvää ja pysyvää.

Monialaisuus ja -tieteisyys on välttämätöntä, jotta hanke voi luoda jotain uutta ja innovatiivista. Jotta Tampereen uudesta yliopistosta voi tulla menestys, on johtamisjärjestelmän tuettava yliopiston autonomiaa ja tiedeyhteisön toimintaedellytyksiä.

On välttämätöntä, että henkilöstön ja opiskelijoiden osaaminen pääsee vaikuttamaan yliopiston toimintaan aina korkeimpiin hallinnollisiin elimiin saakka. Mahdollisimman laajaa demokratiaa ei pidä nähdä hidasteena vaan mahdollisuutena.

Kirjoittaja on apulaispormestari ja Tampereen sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja. Pekka Salmi

Kirjoittaja on apulaispormestari ja Tampereen sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Sipilän ees-taas -hallitus

Nykyinen hallitus tekee historiaa ainakin kuvainnollisesti. Hallitusohjelman piti olla ennennäkemätön ja nostaa Suomi nousuun. Sitä odotellessa, täytyy arvioida hallituksen toimintaa kokonaisuudessaan. Ja hallituksen saavutuksia arvioidaan sillä, mitä se on saanut aikaan.

Nyt muistuu mieleen ainakin kymmenen lakiesitystä, mitkä on vähän ajan kuluttua peruttu. Miksi näin on menetelty, voi vain arvailla, koska Sipilän, Soinin tai Orpo/Stubbin pään sisään ei pääse. Jotakin sen täytyy kuvastaa hallituspuolueiden ja – johtajien yhteistyökyvystä. Päätöksiä tehdään nopeasti ja mutu-tunteella. Vasta jälkikäteen mietitään, minkälainen kompromissista tuli, puhumattakaan päätösten vaikuttavuusarviointien tekemisestä. Osaksi kysymys voi olla virkamiesvallasta tai -esityksistä.

Virkamiehet esittelevät erilaisia vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseksi. Sitten hallituskolmikko sorvaa vaihtoehdoista sekasikiön ymmärtämättä, että kaikki voi vaikuttaa kaikkeen. Kun hallitus peruu esityksensä, mitä hallitus on tehnyt. Vastaan, että ei mitään.

Millaiselta Sipilän johtaman regiimin työskentely näyttää ulospäin? Kansalaisilla ei varmaan ole kovin turvallinen olo, koska sokea Reettakin näkee työskentelyn epäjohdonmukaisuuden. Hallituskolmikolla voi tietysti olla taktiikka heittää kansalle ja toimittajille ”täkyjä”. Sitten katsotaan, mitä seuraa. Jos nousee älämölö, haudataan ja vaietaan esitys kuoliaaksi. Ei vaikuta pitkäjänteiseltä ja harkitulta päätöksenteolta.

Hallitus on ”oravanpyörässä”, liikettä on, mutta maisemat eivät vaihdu.

Jopa joku televisioesiintyminen on vaikuttanut pääministeriin ja hän on pyörtänyt päätöksensä. Voi sanoa, että hallituksella on niin hyvä itsetunto, että se uskaltaa myöntää virheensä ja peruuttaa kaksi askelta taaksepäin. Itsetunnosta en tiedä, mutta näennäistoiminnalta tekemiset vaikuttavat. Päätöksenteko puhkeaa nopeasti kukkaan ja sitten hitaasti esitykset lakastuvat. Hallitus on ”oravanpyörässä”, liikettä on, mutta maisemat eivät vaihdu.

Sipilä esittelee mielellään prosessikaavioita. Nyt minä esitän hänelle muutosprosessia. Päätöksenteon valmisteluu kannattaisi käyttää se aika, mikä menee nyt asioiden perumiseen tai lykkäämiseen.

Kyllä lainvalmistelijoissa on ihan fiksuja osaajia. He pystyvät kertomaan myös sen, miltä päätöspulla lopulta maistuu kansalaisen suussa, ja miten se vaikuttaa hänen elämäänsä. Toisaalta miten leikkaus vaikuttaa kansantalouteen, parantaako se taloutta vai taannuttaako rahavirtoja. Virkamiehet tarvitsevat aikaa valmistelussa ja ministeriöiden välistä yhteistyötä, jotta kaikki toinen toisiinsa vaikuttavat seikat saadaan puntariin.

Turhaa työtä on turha tehdä eikä aina tarvitse painostusryhmiä tai lobbareita kuunnella.

Vaikka päätöksiä on peruttu tiivistyvään tahtiin, vielä kannattaisi harkita muutamaa suunnitemaa. Yksi tärkeimmistä on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus.

Yhtiöittämisvaatimus on ihan mieletön hoitoketjujen ja kokonaisuuden hallinnan kannalta. Maakuntauudistus kaventaa demokratiaa ja kuntien itsehallintoa. Lisäksi se on epäoikeudenmukainen, koska isot kasvukeskukset pannaan maksumiehiksi. Tämä taannuttaa niiden elinvoimaa ja siten koko Suomea.

Työttömyysturvaan tehdyt heikennykset pitäisi perua. Jos TE-keskuksien toimintaa ei vahvisteta, alun perin ulkoistettaviksi aiottu työttömien kolmen kuukauden välein tapahtuva puhuttelu muuttuu näennäistoiminnaksi ja rangaistukseksi.

Hallitus vetoaa aina ohjelmaansa. Se on kokonaisuus, johon ei tule puutua. Toisin on käynyt monet kerrat. On pitänyt tinkiä siitä, mistä on yhdessä sovittu. Hallitus on perunut keskeisiä aikomuksiaan jo yli kymmenen kertaa. Sipilän trio syyllistyy siihen, mitä se lähti vastustamaan. Asioitten jahkaamiseen ja päättämättömyyteen.

Aikaa kuluu turhaan päätösten valmistelusta eduskunnan päätökseen, koska iso osa lakiesityksistä menee uudelleen valmisteluun, lykätään tai perutaan. Turhaa työtä on turha tehdä eikä aina tarvitse painostusryhmiä tai lobbareita kuunnella.

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd) Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Heikki Näreikkö

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

”Veltosta” lepo

Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin päätti tutkituttaa Pertti ”Veltto” Virtasen kaupunginvaltuustosta poissaolojen syyt. Virtasen antamat selitykset poissaoloille kun julkisuuteenkin tulleiden tietojen mukaan ovat ristiriitaisia.

Virtanen kulki aikoinaan ”Hämpillä” päässä KooVeen pipa, harteilla Tapparan takki ja jaloissa Ilveksen verkkarit. Näin jälkeenpäin ajatellen – oli siinä ideaa.

Virtasen ura on monipuolinen. Sen aikana elettiin niin henkisesti kuin aineellisestikin pääasiassa ”hyviä aikoja”. Kun huonot ajat koittivat Virtanen hävisi hetkeksi, mutta palaisi jälleen. Virtasta houkuttelivat omiin riveihinsä kaikki niin sanotut perinteiset puolueet.

Sanna Marin ja hänen sukupolvensa ovat Virtasesta ja hänen sukupolvestaan vapaat. Toivottavasti myös Virtasen edustaman sukupolven menettelytavoista.

Veikkaan, että joku tekee Virtasesta ja hänen poliittisesta urastaan jopa väitöskirjan. Ilman Virtasta ei nimittäin voi suomalaista poliittista populismia sivuuttaa. Ei, vaikka on Soini ja hänen gradunsa. Väitöskirja saattaisi korvata osin ne kaksi ”väikkäriä”, joita Virtanen on ihan julkisuudessakin sanonut tekevänsä.

Virtanen ehti sooloilla hetken ennen kuin Soini imaisi hänet joukkoihinsa. Suomessa tai Tampereella perinteiset puolueet pitivät Virtasta yksittäisenä ilmiönä ja taisivat jopa kilpailla hänestä tai hänen saamisestaan ehdokkaakseen.

Yksittäisenä ilmiönä Virtanen menestyi. Niinpä hänelle sallittiin kaikki. Hänestä tuli instituutio, jonka kohtelulla mitattiin Suomen suvaitsevaisuutta.

Hänelle sallittiin baskerit aina eduskuntaa myöten. Kukaan viime vuosikymmenten valtaapitävistä tai heidän juoksupojistaan ei uskaltanut laittaa suitsia Virtasen käyttäytymiselle. He olivat itse kukin olleet ostamassa häntä aatteestaan välittämättä.

Sanna Marin ja hänen sukupolvensa ovat Virtasesta ja hänen sukupolvestaan vapaat. Toivottavasti myös tuon sukupolven menettelytavoista.

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja. Heikki Näreikkö

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Ismo Alhoniemi

Kirjoittaja on Rantaperkiön työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja päätoimittaja TUL:ssa.

Kirjoittaja on Rantaperkiön työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja päätoimittaja TUL:ssa.

Ihminen on keskiössä

Kun Rantaperkiön työväenyhdistyksen perustava kokous kutsuttiin koolle 110 vuotta sitten, oli yhdistyksen perustamiselle selvät syyt. Ihan samat syyt, kuin muillakin työväenyhdistyksillä ja koko työväenliikkeellä vielä pitkään tämän jälkeenkin. Ajat olivat tuolloin täysin erilaiset kuin tänään, ihmisten ongelmat arkipäivässä olivat täysin toiset ja elinolosuhteet eivät taatusti vastanneet tämän päivän ihmisen käsityksiä, odotuksia ja vaatimuksia.

Työväenliike, Rantaperkiön työväenyhdistys yhtenä mukana olleista teki ”pitkän päivätyön” ajaessaan työläisten etuja ja vaikuttaessaan elinolosuhteiden parantumiseen. Työväenliike oli pienen ihmisen puolella ja arjen asialla saadakseen esimerkiksi ihmisten työajan lyhenemään, palkan nousemaan, asuinolosuhteet siedettäviksi ja taatakseen kaikille hyvän koulutuksen.

Tänään siis elämme toisenlaisessa yhteiskunnassa ja jokainen meistä kohtaa toisenlaisia haasteita, vaatimuksia ja odotuksia kuin 110 vuotta sitten. Yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana läpi vuosien. Työskentelen Suomen Työväen Urheiluliitossa päätoimittajana ja niin TUL:ää kuin RTY:tä ja esimerkiksi ammattiliittoja yhdistää merkittävä asia: me olemme edelleen jäseniämme varten, eikä toisinpäin.

Vaikka suurimmat yhteiskunnalliset epäkohdat on vuosikymmenien saatossa korjattu, on sosialidemokraattisille puolueosastoille edelleen tarvetta

Kansalaisyhteiskunnassa jokaiselle toimijalle on oma tärkeä tehtävänsä. On kyse sitten urheiluseuran harjoituksista ja matalan kynnyksen harrastetoiminnasta, ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonnasta tai SDP:n osaston toiminnasta, on keskiössä aina ihminen. Hänen puolestaan toimintaa järjestetään, hänen etujaan halutaan ajaa.

Puolueet, osastot, urheiluseurat ovat osa kansalaisyhteiskuntaa, osa vapaaehtoista toimintaa. Vaikka suurimmat yhteiskunnalliset epäkohdat on vuosikymmenien saatossa korjattu, on sosialidemokraattisille puolueosastoille edelleen tarvetta. Me olemme jäseniämme varten, me olemme kaikkia asukkaita varten. Vaikka emme enää vaadi samoja asioita, kuin kymmeniä vuosia sitten, on hyvin paljon asioita, joissa voidaan tehdään arjen hyvinvointia edistäviä päätöksiä. Asioita muutetaan edellään aktiivisella vaikuttamisella.

Vapaaehtoinen toiminta tarvitsee vapaaehtoisia käsiä. SDP:n olemassa olon yksi oikeutus tulee siitä, saadaanko puolueen ja osastojen toimintaan mukaan nuoria ja nykyisiä aktiiveja nuorempaa väkeä. Me entiset nuoret olemme hyvä voimavara, mutta tulevaisuus huutaa nimenomaan nuoria johtokuntiin ja kunnallisjärjestöihin vaikuttamaan sekä ideoimaan.

Kirjoittaja on Rantaperkiön työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja päätoimittaja TUL:ssa. Ismo Alhoniemi

Kirjoittaja on Rantaperkiön työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja päätoimittaja TUL:ssa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta