Asiantuntija: Hyvätuloiset saivat tuplakevennykset – ”Parasta olisi, että veroja maksettaisiin enemmän”

Kuva: Lehtikuva

Hyvätuloisten motiivi rahoittaa hyvinvointipalveluja rapautuu. Yleisiä sosiaalipalveluja pidetään itsestäänselvyytenä, eikä solidaarisuus vaikeissa elämäntilanteissa oleville tahdo riittää, toteaa ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja.

Hän huomauttaa, että veronkevennysten myötä hyvätuloiset saavat yleiset sosiaalipalvelut kuten päivähoidon suhteellisesti huokeammin kuin muut.

– Verokevennysten myötä he maksavat hyvinvointipalveluista suhteellisesti vähemmän. Lisäksi päivähoidon maksukaton takia heille jää käteen enemmän rahaa.

Maaliskuun alusta päivähoidon maksuja alennettiin keskituloisilta ja poistettiin pienituloisimmilta. Eniten ansaitsevien maksut pidettiin ennallaan.

Kananojan mukaan päivähoitomaksujen porrastusta voisi jyrkentää.

– Monissa maissa päivähoidosta maksetaan reilusti enemmän. Suomessa maksupolitiikka ja verotus pitäisi katsoa kokonaan uudelleen. Ei hyvinvoivien maksuja voi kahta kautta vähentää.

Jaetaan mahdollisuudet ja riskit

Kananoja on huolissaan hyvinvointipalveluiden säilymisestä.

– Parasta olisi, että veroja maksettaisiin enemmän.

Hän varoittaa, että jos julkisten hyvinvointipalveluiden maksuja nostetaan reippaasti, keskiluokka siirtyy käyttämään yksityisiä palveluja.

– Jos hyvinvoivaa väestönosaa varten syntyy esimerkiksi oma päivähoitosysteemi, se ei ole pitkän päälle hyvä kehitys.

Vanhustenhoidossa maksut ovat Kananojan mukaan turhankin korkeat, sillä kaikilla keskituloisillakaan ei ole myytävää omaisuutta, jolla rahoittaa tehostetun palveluasumisen maksut.

– Menneiltä hallituksilta on jäänyt vanhustenhoidon maksujärjestelmä remontoimatta. Monilla vanhoilla on vaikeita tilanteita, myös kotipalveluissa.

Kananojan mukaan yhteisvastuu on vähentynyt.

– Viime vuosina on näyttänyt siltä, että vanhuuden riskejä ei kanneta yhdessä, vaan se menee omalle vastuulle.

Hän toivoisi nykyiseen hyvinvointikeskusteluun solidaarisuutta.

– Sitä 1970-luvun muutosten valmistelussa ollutta ajattelutapaa kaipaa tänä päivänä tosi paljon. Silloin ajatuksena oli, että annetaan samanlaiset mahdollisuudet päivähoidossa ja peruskoulussa ja että elämässä on riskejä kuten terveysriskejä, joita kansalaiset rahoittavat yhdessä verovaroin.

Hyvinvoinnin perusta kyseessä

Jos motiivi veronmaksuun häviää, samalla katoaa kolmen vuosikymmenen työ, jolla rakennettiin hyvinvoinnin perustaa.

Kananoja nimeää 1970-luvun alussa tulleet peruskoulun, kansanterveyden ja päivähoidon merkittävimmiksi hyvinvoinnin tukipylväiksi.

– Ne olivat hyvin käänteentekeviä muutoksia, joilla perustasoa vahvistettiin ja kansalaisten luokkajako koulutuksessa päättyi.

Kansanterveyslaki siirsi hoidon painopisteen perusterveydenhoitoon. Kananoja harmittelee, että lakia ei ole vieläkään saatu toimimaan tarkoitetulla tavalla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien yhdenmukaistaminen 1980-luvulla oli iso muutos, sillä aiemmin valtionosuudet jaettiin toimintokohtaisesti. Kananojan mukaan avohuollon sosiaalityöhön ei saatu rahaa juuri ollenkaan, mutta kylläkin laitosmuotoiseen huoltotyöhön eli mm. lastenkoteihin. Uusi rahoitusmalli turvasi, että kunnat saivat varoja myös ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen.

Kananojan mukaan kyse oli isosta uudistusryppäästä. Saman aikaan saatiin sosiaalihuoltolaki ja kuntapalveluita saattoivat ryhtyä tuottamaan ostopalveluina myös kolmas sektori ja yksityiset yritykset.

Kun vielä valtionosuudet sidottiin väestöpohjaan 1990-luvun alussa, se antoi kunnille mahdollisuuden toteuttaa haluamaansa sosiaalipolitiikkaa.

Yhteisvastuu punnitaan nyt

Kolmen vuosikymmenen saavutuksia yhdisti yhteisvastuun ajatus, Kananoja sanoo.

– Sitä ei enää ole. Yhteisvastuuta tunnetaan niin kauan, kun siitä itsekin voi saada jotain. Keskiluokka suostuu maksamaan veroja, kun se saa itsekin palveluja.

Keskiluokan saamat sosiaalipalvelut ovat tavallaan muuttuneet näkymättömiksi, itsestäänselvyyksiksi. Samalla sosiaalihuollolle jäävät kaikista vaikeimmissa tilanteissa olevien auttaminen, eli päihdeongelmaiset, mielenterveyspotilaat ja lastensuojelun asiakkaat.

– Siinä se solidaarisuus testataan, eli olenko valmis maksamaan veroja palveluihin, joita en itse tarvitse, Kananoja toteaa.

– Nyt ollaan käännekohdassa. Jos ei haluta maksaa veroja, niin yleinenkin palvelu kärsii. Verovaroistahan maksetaan sekä yleiset että erityispalvelut. Veronmaksuhalukkuuden katoaminen on hyvinvointivaltion suurin ongelma.

UP/Birgitta Suorsa

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Toivon, että hallitus ottaa vinkistä vaarin” – Essayah pitää lapsiasiavaltuutetun huolia oikeina ja oikeutettuina

Kuva: lehtikuva / roni lehti
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila antoi Helsingissä eduskuntaryhmien edustajille kertomuksen lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien tilasta Suomessa. Lapsiasiavaltuutettu antoi joka neljäs vuosi tehtävän kertomuksen eduskunnalle ensimmäistä kertaa.

Kansanedustaja, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah pitää  lapsiasiavaltuutetun huomioita Suomen lapsipolitiikan sirpaleisuudesta ja lapsivaikutusten arvioinnin heikkoudesta oikeina ja oikeutettuina. 

– Talousarvion yhteydessä lapsivaikutusten arviointi olisi mielestäni kaikkein keskeisintä, jotta lasten puolesta puhuminen ei jää juhlapuheiden asteelle. Toivon, että hallitus ottaa vinkistä vaarin ja toteuttaa arvioinnin jo kevään kehyspäätöksen yhteydessä. Lisäksi toivon, että myös kunnissa ja mahdollisesti tulevissa maakunnissa tehtäisiin lapsivaikutusten arvioinnit ainakin talousarvion käsittelyn yhteydessä, Essayah toteaa. 

– Hyvin suuri osa lapsiperheiden tarvitsemista palveluista tuotetaan ja niistä päätetään kunnissa ja hallituksen suunnitelman mukaan tulevaisuuden maakunnissa.

Eduskunnassa ei ole vielä tällä kaudella käyty aiheesta laajempaa keskustelua.

Essayah viittaa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan aikaisemmin tänään pitämäänsä puheenvuoroon, jossa hän ruoti eduskunnalle Suomen lapsipolitiikan tilaa. Kurttilan mukaan lapsi- ja perhepolitiikka sekavaa, sirpaleista ja lyhytnäköistä. Ongelmat kyllä nähdään, mutta ratkaisuyritykset jäävät lyhytjänteisiksi. Kokonaiskuva puuttuu ja isot rakenneuudistukset jäävät tekemättä.

Esimerkiksi perhevapaauudistus karahti Kurttilan arvion mukaan lopulta siihen, mihin päätöksenteko on kompastunut usein aiemminkin: huonoon valmisteluun. Lapsiasiavaltuutetun mielestä uudistuksessa keskityttiin liikaa työllisyyteen ja lasten ja perheiden näkökulma jäi turhan vähälle huomiolle.

Essayah käytti kristillisdemokraattien puheenvuoron lapsiasiainvaltuutetun kertomuksen esittelyssä Säätytalolla keskiviikkona. Hän asettui myös tukemaan lapsiasiainvaltuutetun vetoomuksen toivetta luoda lapsipolitiikalle yhteiset tavoitteet ja konkreettiset mittarit sekä laatia kansallinen lapsipolitiikan strategia YK:n lapsenoikeuksien sopimuksen pohjalta.

– Tietoon, politiikan läpinäkyvyyteen ja jatkuvuuteen perustuvan päätöksenteon kannalta eduskunnan määrittämät mittarit ovat välttämättömät. Eduskunnassa ei ole vielä tällä kaudella käyty laajempaa keskustelua lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisestä ja lapsiköyhyyden ehkäisystä. Lapsen puolesta –ryhmän keskustelualoite lapsiköyhyydestä jäi  vaille vastakaikua. Toivottavasti tämä tilanne korjataan pian, Essayah totesi

”Puhelinsoitto ei riitä” – SAK:n mallissa jokainen työtön on tavattava kasvotusten

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Palkansaajajärjestö SAK esittää jokaisen työttömän henkilökohtaista tapaamista heti työttömyyden alussa.

– Puhelinsoitto ei riitä, vaan työtön on tavattava kasvotusten. Oikeus henkilökohtaiseen palveluun pitää olla kaikilla työttömillä. Työttömät ovat erilaisia ja tarvitsevat yksilöllisiä palveluja, SAK:n johtaja Sinikka Näätsaari korostaa.

SAK:n kannustavassa työllistymismallissa työtön tapaa työvoimahallinnon asiantuntijan ensimmäisen kerran heti työttömyyden alussa. Tapaamisessa käydään läpi avoimet työpaikat sekä työttömän mahdollisuudet koulutukseen ja palveluihin.

SAK:n malliin sisältyvissä henkilökohtaisissa tapaamisissa arvioidaan myös työttömän työ- ja toimintakyky.

– Tarvittaessa työtön ohjataan työkykyä tukeviin moniammatillisiin palveluihin, joissa työttömällä on mahdollista saada tukea niin terveydenhoidon, sosiaalitoimen kuin koulutuksen asiantuntijoilta, SAK:n ekonomisti Tytti Naukkarinen toteaa.

Kyseessä on valtava määrä ihmisiä, joiden osaamisen ja osaamispotentiaalin me nyt hukkaamme.

Moniammatillisten palvelujen avulla tuettaisiin myös osatyökykyisten työllistymistä. Noin 1,9 miljoonalla työikäisellä suomalaisella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma, ja heistä noin 600 000 arvioi tämän vaikuttavan työhönsä tai työnsaantimahdollisuuksiinsa.

– Osatyökykyisten työllisyys on selvästi alhaisemmalla tasolla kuin työikäisten keskimäärin. Kyseessä on valtava määrä ihmisiä, joiden osaamisen ja osaamispotentiaalin me nyt hukkaamme, Naukkarinen korostaa.

Usein osatyökykyiset ovat löytäneet työpaikan yhdistyksistä ja säätiöistä palkkatuen siivittämänä. Hallitus on kuitenkin rajoittanut nimenomaan yhdistyksille ja säätiöille myönnettävän palkkatuen määrää kiintiöillä.

– Yhdistysten ja säätiöiden palkkatukirahat loppuvat usein jo kevään aikana, mikä vaikeuttaa osatyökykyisten työnsaantimahdollisuuksia. Palkkatukikiintiöstä onkin päästävä eroon, Tytti Naukkarinen vaatii.

Vastuu työttömille suunnattujen palvelujen järjestämisestä on vuonna 2020 siirtymässä maakuntien kasvupalveluille. Sinikka Näätsaari on huolissaan palvelujen kohtalosta uudistuksessa.

– Valtio rahoittaa maakuntien kasvupalveluja määrärahalla, joka ei ole kuitenkaan korvamerkittyä. On iso vaara, että maakunnat eivät kohdenna niitä tarpeeksi työttömien palveluihin vaan antavat niiden näivettyä.

Keskustelua aiheesta

”Sekavaa, lyhytnäköistä” – lapsiasiavaltuutettu rusikoi perhepolitiikan ja vaatii kansallista strategiaa

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Perhevapaauudistuksen kariutuminen kuvastaa Suomen kyvyttömyyttä pitkäjänteiseen perhepolitiikkaan, arvioi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

Lapsi- ja perhepolitiikka on Kurttilan mukaan sekavaa, sirpaleista ja lyhytnäköistä. Ongelmat kyllä nähdään, mutta ratkaisuyritykset jäävät sirpaleisiksi ja lyhytjänteisiksi. Kokonaiskuva puuttuu ja isot rakenneuudistukset jäävät tekemättä.

Perhevapaauudistus karahti Kurttilan arvion mukaan lopulta siihen, mihin päätöksenteko on kompastunut usein aiemminkin: huonoon valmisteluun.

– Hallitus oli käytännössä valmistellut uudistusta vain noin viisi kuukautta, hän huomauttaa.

Lapsiasiavaltuutetun mielestä uudistuksessa keskityttiin liikaa työllisyyteen ja lasten ja perheiden näkökulma jäi turhan vähälle huomiolle.

Pahoinvointi kasautuu tiettyihin perheisiin ja pitkittyy sukupolvesta toiseen.

Kurttila esittää, että Suomeen tulisi laatia kansallinen strategia lapsipolitiikasta. Sen perustana olisi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus.

Lapsiasiavaltuutettu antoi tänään eduskunnalle kertomuksen perhepolitiikasta ja lasten hyvinvoinnin tilasta. Katsauksen mukaan enemmistö suomalaisista lapsista voi hyvin, mutta sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen on voimakasta. Pahoinvointi kasautuu tiettyihin perheisiin ja pitkittyy sukupolvesta toiseen.

– Maahanmuuttajataustaisista pojista noin kolmannes sanoo, että olen yksinäinen, minulla ei ole yhtään läheistä ystävää. Joka kahdeksannen pojan kohdalla joudutaan toteamaan, että hän on toiminnallisesti lukutaidoton, Kurttila sanoo.

– Suomessa on voimakas keskiarvon harha. Kun keskimäärin asiat ovat aika hyvin, silloin ei hyvinvoinnin vajeisiin tarvitse pysähtyä. Tämä on kohtalonkysymys: riittääkö suuren enemmistön hyvinvointi vai pyritäänkö nostamaan systemaattisesti niitä, joilla menee heikommin?

Keskustelua aiheesta

”Olen täs­sä työs­sä mu­ka­na tu­los tai ulos -hen­ges­sä” – Pääministeri Sipilä purkaa hallituksen 1 000 päivää

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle tulee tänään täyteen tuhat päivää. Sipilä avaa omia tuntemuksiaan hallituksen johtamisesta Suomenmaassa julkaistussa blogikirjoituksessa.

Hänen mukaansa hallitus on saanut han­ka­las­ta läh­tö­ti­lan­tees­ta ja ko­vis­ta epäi­lyis­tä sekä vas­tus­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta 1 000 päi­väs­sä hyvän muu­toksen ai­kai­sek­si.

– Stra­te­gi­nen hal­li­tu­soh­jel­ma on osoit­ta­nut toi­mi­vuu­ten­sa. Tu­lok­set pu­hu­vat puo­les­taan.

Eri­tyi­sen iloi­nen Sipilä kertoo olevansa työl­li­syys­ke­hi­tyk­ses­tä. Eilen uutisoitiin, että Suomen työl­li­syy­sas­te lähestyy hallituksen 72 prosentin tavoitetta ja on tällä hetkellä 70,9 %.

– Lu­vut ovat kor­keim­mal­la ta­sol­la 27 vuo­teen. Työl­li­syys pa­ra­nee koko maas­sa. Tämä ja li­sään­ty­neet in­ves­toin­nit ovat kes­tä­vää alu­e­po­li­tiik­kaa.

– Vel­kaan­tu­mi­nen on jo tait­tu­nut, ve­ro­as­te las­ke­nut ja suu­ret uu­dis­tuk­set ete­ne­vät. Ve­lak­si elä­mi­nen jul­ki­ses­sa ta­lou­des­sa lop­puu suun­ni­tel­man mu­kai­ses­ti.

Sipilä toteaa, että Suomi ei ole pel­käs­tään päässyt Eu­roo­pan ta­lous­kas­vuun mu­kaan, vaan on nyt Eu­roo­pan kär­ki­kas­tis­sa. Sipilä ei kuitenkaan ota kantaa tämän enempää useiden tutkijoiden esittämään näkemykseen, jonka mukaan Suomen talouskasvu johtuu juuri maailmantalouden vetovoimasta.

Iloi­nen Sipillä kertoo olevansa myös pit­kä­ai­kais­työt­tö­mien mää­rän pie­ne­ne­mi­ses­tä.

– Joka nel­jän­nen pit­kä­ai­kais­työt­tö­män työt­tö­myys on päät­ty­nyt.

Sipilä kuvaa lisäksi, kuinka hallitus on onnistunut muun muassa normien purkamisessa, joka alkaa näkyä ihmisten arjessa. Toisaalta hän ei kuitenkaan kiinnitä huomiota esimerkiksi hallituksen kaavaileman perhevapaauudistuksen kaatumiseen.

– Eu­roo­pan suu­ret krii­sit ovat hel­pot­ta­neet. Suo­mi on ol­lut ak­tii­vi­nen vai­kut­ta­ja suu­riin ky­sy­myk­siin. Esi­mer­kik­si puo­lus­tu­syh­teis­tön sy­ven­tä­mi­ses­sä nä­kyy Suo­men vah­va kä­den­jäl­ki, sa­moin kuin di­gi­ta­li­soin­nis­sa ja kei­no­ä­lyn ot­ta­mi­ses­sa EU:n agen­dal­le, hän kirjoittaa lisäksi.

Nyt voin sa­noa, et­tä tu­lok­set on saa­vu­tet­tu.

Sipilä muistuttaa olevansa täs­sä työs­sä mu­ka­na tu­los tai ulos -hen­ges­sä.

– Nyt voin sa­noa, et­tä tu­lok­set on saa­vu­tet­tu tai saa­vu­te­taan. Täl­lä pe­rus­teel­la tein pää­tök­sen ol­la ke­säl­lä puo­lu­e­ko­kouk­sen käy­tet­tä­vis­sä.

– Nyt kat­som­me vah­vas­ti eteen­päin. Mi­ten löy­däm­me li­sää nii­tä kei­no­ja, mil­lä jo­kai­nen suo­ma­lai­nen pää­see osal­li­sek­si pa­ran­tu­nee­seen ti­lan­tee­seen. Hallituksen tu­hat en­sim­mäis­tä päi­vää ja hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti pää­mi­nis­te­ri­nä ovat ol­leet ras­kaat. Mut­ta saa­vu­te­tut tu­lok­set pal­kit­se­vat ja an­ta­vat us­koa eteen­päin.

Sipilä muistaa myös kiittää keskustan kenttäväkeä kannatuksesta.

– Se on aut­ta­nut jak­sa­maan vai­kei­na päi­vi­nä.

”Monissa perheissä korkeat maksut ovat johtaneet maksuhäiriöihin ja ulosottoon” – Sd-kansanedustajalta kirjallinen kysymys soten asiakasmaksuista

Kuva: Thinkstock

Kansanedustaja Satu Taavitsainen (sd.) on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän tiedustelee aiotaanko sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja alentaa sote-uudistuksen yhteydessä.

–  Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Suomessa kansainvälisesti ottaen korkeat ja ne ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1990, Taavitsainen perustelee.

– Tästä huolimatta Juha Sipilän (kesk. ) hallitus on mahdollistanut kunnille ja kuntayhtymille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen noin 30 prosentin korottamisen.

Hän huomauttaa, että asiakasmaksujen korotuksien lisäksi hallitus on päättänyt korottaa lääkkeiden ja matkojen omavastuita.

– Sote-uudistuksen yhteydessä olisi hyvä mahdollisuus tuntuvasti laskea asiakasmaksujen tasoa tai poistaa ne kokonaan, Taavitsainen katsoo.

Hän korostaa, työttömyydestä kärsivät perheet ovat korkeiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen yksi suurin kärsijä, samoin kuin pienituloiset työssäkäyvät, eläkeläiset ja vammaiset.

– Monissa perheissä korkeat tasamaksut ovat johtaneet maksuhäiriöihin, velkaantumiseen ja ulosottoon.

– Ihmiset ovat joutuneet perumaan lääkärinaikojaan, koska heillä ei ole varaa maksaa käyntiä. Myös lääkärin määräämiä lääkkeitä on jäänyt rahan puutteen vuoksi ostamatta.

Asiakkaan oikeutta asiakasmaksujen alentamiseen ei yleisesti tunneta.

Taavitsainen kiinnittää kirjallisessa kysymyksessään huomiota myös siihen, kuinka eri puolilta Suomea on tullut ilmi tapauksia, joissa pienituloiset ihmiset eivät ole saaneet lainmukaista kohtelua vedotessaan asiakasmaksulain 11 pykälässä mainittuun mahdollisuuteen potilas- ja asiakasmaksujen tilapäisestä alentamista tai perimättä jättämisestä.

Asiakasmaksulain 11 pykälässä säädetään kuntien velvollisuudesta kohtuullistaa tai jättää perimättä asiakasmaksuja, jos ne vaarantavat henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä.

– Tätä laissa säädettyä asiakkaan oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamiseen ei yleisesti tunneta, eikä sitä sovelleta kunnissa ja kuntayhtymissä. Aivan liian suuri osa työntekijöistä ja kuntalaisista ei edes tiedä lain antamasta mahdollisuudesta, Taavitsainen toteaa.

– Miten ministeri aikoo varmistaa, että kansalaiset ovat tietoisia mahdollisuuksistaan saada sosiaali- ja terveydenhuollon tasamaksuihin huojennusta, hän kysyykin hallitukselta.