Mielipiteet
12.2.2018 13:45 ・ Päivitetty: 15.8.2018 12:54
Avoin kirje sosialidemokratialle
Mikä on vasemmiston tehtävä tänään ja tulevaisuudessa? Yhteiskunta ja työ ovat murtumassa uuteen muotoon, emmekä me voi tätä kehitystä estää tai edes jarruttaa. Eikä meidän pidäkään!
Perinteisistä työpaikoista on tulossa luksusta, joita riittää vain harvoille etuoikeutetuille. Työnantajia, työn luojia ja työntekijöitä olemme tulevaisuudessa me itse. Jakoa työntekijöihin ja työnantajiin tai omistajiin ja palkansaajiin ei enää ole. Jos tämä tuntuu kaukaiselta ajatukselta, missä on työntekijä ja työnantaja kun puhutaan toiminimellä vanhusten kotihoitoa tekevästä lähihoitajasta? Vuokratuolilla työtään tekevästä parturi-kampaajasta? Isolla rakennustyömaalla alihankkijana toimivasta lvi-asentajasta tai sivutuloverokortilla kolmea työtä tekevästä kirvesmies-järjestyksenvalvoja-äänimiehestä? Työ on pätkää ja silppua ja osa-aikaista.
Digitalisaation takia työn tuottavuutta pitää ruveta arvioimaan uusilla tavoilla. Tuottavuus ei voi enää perustua maapalloa tuhoavaan talouskasvun mittaristoon, vaan meidän on ruvettava arvottamaan tekemistä uudella tavalla. Tämä muutos tapahtuu parhaillaan. Se on jo täällä.
Mikä on sosiaalidemokraattisen liikkeen rooli tässä tilanteessa? Me jurnutamme 8-tuntisesta työpäivästä ja haikailemme takaisin 80-luvulle. Tämä voi olla sokki, mutta 8-tuntinen työpäivä eli kunniakkaat 100 vuotta ja nyt se on kuollut. Työelämä ei näytä enää samalta. Kuitenkin kun suunnitellaan päivähoitojärjestelmiä, olettamus on, että perheessä on kaksi vakituisessa työsuhteessa olevaa aikuista. Meidän rakenteemme eivät tunnista sitä, miltä nykyajan perheet ja työelämä näyttävät.
Vasemmiston tärkein, kaikkein tärkein, tehtävä 2000-luvulla on varmistaa, että muutos tapahtuu tavalla, joka on sosiaalisesti kestävä ja oikeudenmukainen. Omaisuutta on edelleen, työtä on, vaikka se muuttaa muotoaan, markkinatalouteen pohjaava järjestelmä jatkaa matkaansa, vaikka tuleekin muuttumaan. Nyt murros on ollut oikeiston käsissä ja me olemme tyytyneet toivomaan, että menneisyys palaisi vallitsevaksi olotilaksi. Meidän pitää varmistaa, että omaisuuden kasaantuminen muutamien käsiin lakkaa ja että varallisuus jakaantuu tasapuolisesti ja sosiaaliturva toteutuu muillakin kuin palkansaajilla.
Meidän tulee rakentaa malleja yhteiskunnasta kuten olemme tehneet jo edelliset sata vuotta. Yhteiskunta ei ollutkaan valmis. Tarvitaan samaa rohkeutta, jolla taisteltiin naisten äänioikeus, peruskoulu, vanhempainvapaat, julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto tai se 8-tuntinen työpäivä. Mitä nuo sosiaaliset ja yhteiskunnalliset innovaatiot ovat seuraavalle sadalle vuodelle? Luotan, että aate kantaa.
Oikeisto ei ole koskaan pystynyt rakentamaan kivijalkoja, joilla yhteiskuntaamme kannatellaan ja nykyinen hallitus on siitä malliesimerkki. Se pystyy vain repimään ja rikkomaan, nöyryyttämään ja kyykyttämään. Myymään pois ja kutsumaan haaskat paikalle. Ja ennen kaikkea se kykenee varmistamaan, että muutoksen sivutuotteena on omaisuuden kerääntyminen yhä harvempien käsiin. Tasa-arvo yhteiskunnassa ei koskaan ole syntynyt vahingossa, talouskasvun tai muun sivutuotteena. Se on aina tarvinnut kovaa työtä, määrätietoisuutta sekä visiota.
Vasemmiston työn on alettava alusta.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.