Hussein asuu nyt Saudi-Arabiassa, aavikolla, pakolaisleirillä. Joka aamu hän kantaa kuusivuotiaan pikkuveljensä kanssa neljä 20 litran vesikanisteria tankkiauton jakelupisteeltä asuinteltoille. Matkaa kertyy kilometrin verran. Veljekset kitkuttavat kanisteri kerrallaan kohti telttoja, noin kymmenen metrin välein he pysähtyvät ja hakevat uuden kanisterin. Hiki virtaa.

– Se oli yksi monista kasvun kohdista siihenastisessa elämässäni, muistelee Hussein al-Taee, 35.

Hussein al-Taee? Kyllä, kyseessä on sama mies, joka työskentelee rauhannobelisti Martti Ahtisaaren perustamassa  konfliktinratkaisujärjestö CMI:ssä (Crisis Management Initiative) rauhanvälittäjänä ja neuvonantajana.

Keskustelut pidettiin sunnienemmistöisen Anbarin maakunnan pääkaupungissa Ramadissa.

– Me toimme sunnit ja shiiat saman pöydän ääreen keskustelemaan yhteisestä visiosta ja tulevaisuudesta, kansallisidentiteetistä ja oikeusvaltion rakentamisesta ensimmäistä  kertaa sitten Irakin sotien; alueella, joka on hiljan vapautunut Isis-järjestön vallasta. Yleisöä oli paljon, ja keskustelu oli hyvin vilkasta.

Mikä oli vallitseva tunnelma keskusteluissa ja alueen väestön keskuudessa? Mitä tapaamisista välittyi vahvimmin al-Taeen mieleen?

– Vallitseva tunnelma? Se oli, että terrorismi ja politiikka eivät saa enää erottaa meitä. Meidän täytyy sen sijaan tunnistaa ne hyvät nimittäjät, jotka meitä yhdistävät. Miten voimme rauhallisesti ja yhdessä rakentaa yhteiskuntaa nyt, kun Isis on viimein kukistettu, al-Taee sanoo.

Ramadin keskustelut olivat al-Taeelle myös eräänlainen henkilökohtainen kulminaatiopiste Irakin rauhanvälittäjän työssä.

– Kun me 2014 aloitimme rauhanneuvottelut Bagdadissa, olimme Saddam Husseinin entisessä palatsissa, jonka amerikkalaiset olivat pommittaneet puolittain hajalle. Siinä vaiheessa Isis oli vain 20 kilometrin päässä, ja keskustellessamme kuulimme sotimisen äänet.

Lue Hussein al-Taeen koko haastattelu Demokraatista 6/19.

– Siinä vaiheessa oli vaikea nähdä, että me saamme Isisin valtaamilla alueilla aikaan tilanteen, jossa sunnit ja shiiat visioivat keskenään yhteistä tulevaisuutta.

Palataan vielä toviksi seitsemänvuotiaan Husseinin arkeen aavikon pakolaisleirillä.

– Kahdessa viikossa olin muuttanut Bagdadin kodista aavikolle. Nyt isä alkoi jakaa vastuuta myös minulle, sillä olin perheen esikoinen ja poika. Isä vastasi pakolaisleirin ruuan ja veden jakamisen organisoinnista, al-Taee kertoo.

Hussein al-Taee mainitsee isänsä Asaad al-Taeen antaman esimerkin monissa kohdin. Isä vastusti Irakin diktaattorin Saddam Husseinin hallintoa ja istui vankilassa vuosia osallistuttuaan mielenosoituksiin.

– Isä ilmestyi elämääni vankilavuosiensa jälkeen, kun olin kuusi- tai melkein seitsenvuotias. Hän oli kai saanut armahduksen, mutta jälleen oli sota. Minuun teki suuren vaikutuksen nähdä, että vaikka on ollut elinkautisvankina mielipiteensä takia, ei todennäköisesti lopeta toimintaansa, koska vangitseminen on tehnyt niin vihaiseksi ja päättäväiseksi.

Persianlahden sodan aikaan isä osallistui Saddam Husseinin vastaiseen kapinointiin.

– Isä kuljetti haavoittuneita sairaalaan ja kuolleita ruumishuoneelle yrityksensä avolava-autolla.

Hussein seurasi aitiopaikalta, miten lähellä olevat aikuiset toimivat, kun kansa nousi maan diktaattoria vastaan.

– Seurasin ja kuuntelin pienenä lapsena hyvin läheltä, kuinka isä, enot, sedät ja tädit kävivät pitkiä keskusteluja. Kuka osallistuu, mitä tehdään, ketkä kaikki ovat kapinan tukijoukoissa. Samaan aikaan katselin, kun isän auton avolava värjäytyi punaiseksi verestä.

Lue Hussein al-Taeen koko haastattelu Demokraatista 6/19.

Toimittaja: Janne Ora