Barokkiorkesteri lähetti taas säkenöivää musiikkipostia

Kuva: Jaakko Paarvela
Suomalaisen barokkiorkesterin soittajat ottivat Hämeenlinnan konsertissaan haltuun Vivaldin haastavan Vuodenajat.

Talvinen lumimyräkkä ja puistattava pakkasviima eivät estäneet Suomalaisen barokkiorkesterin lämpimien sävelterveisten tunkeutumista runsaan hämeenlinnalaisyleisön sisimpään.

Suomalainen barokkiorkesteri

Säveltäjät Antonio Vivaldi ja Nicola Porpora; FiBO Playersin solistina Sergey Malov, viulu ja viola da spalla

Konsertin kruunasi Sergey Malov soittimineen. Viulun rinnalla oli soitinharvinaisuus viola da spalla (”olkapääviulu”), laajan viuluperheen jäsen barokin ajalta.

Soitin roikkuu kaulalla hihnassa ja sitä soitetaan vähän kuin viulua. Se on alttoviulua suurempi, viola da gambaa pienempi, aika lailla musisoivien lasten ensimmäisen sellon mittainen.

Soittimessa on karhea sointi. Sen matala äänenväri on persoonallinen, soitinperheen muista jäsenistä selvästi erottuva.

Vuodenajat haastaa aina

Antonio Vivaldin ”Vuodenajat” (op. 8), neliosainen ”luonnonhistoriikki”, soi FiBO Playersin käsissä omintakeisesti, mutta ei ylilyöden. Ensemblea johtanut Sergey Malov hoiti niin rispaantuneet poikkeamat kuin tutuiksi käyneet ohjeet. Persoona todella paloi!

Muusikot toteuttivat liidaajansa mielihaluja, oikkujakin, taitavan tiimiläisen herkkyydellä. Ilman näitä luottohenkilöitä koko konsertti olisi jäänyt tyylillisesti ja nautintoarvoiltaan torsoksi.

Vuodenaikojen ”Kevät” oli hehkuvan kevyt, virmana liitävän musisoinnin iloa ja pakahdusta. Soittimet sekä vuoropuhelivat korrektisti että rupattelivat inhimilliseen tapaan toistensa päälle.

”Kesän” hienoisesti tukahduttava lämpö leyhähteli, tehokkaasti ravisteleva tremolo jo oli sekoittaa sävelpakkaa. Ja kun kiihkeä meno alkoi, vauhtia riitti. Raikas, lähes villi meno vuorotteli aavistelevan odotuksen ja irtiottojen kesken. Oli rymähdyksiä, hengenohuita lipaisuja, riuskan pyörteisiä heittoja.

”Syksy” kasvoi kuin kypsyvä ihme vuosi vuoden jälkeen. Ilmeikkyys oli vapautunutta, oli heittäytymistä ja pärskeistä laitojen yli lyömistä. Ja väsymystä kuin raskasta köyttä vedettäessä tai kosteaa kangasta kuivaksi kierrettäessä. Ja päätteeksi paraatimarssi niskoja veikeästi nakellen.

Kun ”Talvi” pudotteli kylmänhuuruisia hiutaleita, sooloviulu katsoi parhaaksi lähteä omille teilleen. Osan lyhykäinen rytmiheiluri houkutteli kuulijaa reen vällyjen alle. Letkeätä vilkkautta ja jytkettä.

Pehmeästi soiva viola da spalla

Viola da spallan pehmeä ja hieman nasaali sointi oli elementissään Vivaldin sellokonserton alun sekvenssirappusia kavuttaessa. Toista osaa vei inhimillistä puheenpartta mukaileva lauserytmi. Kun nopean osan maalisuora avautui, omaperäinen kiihdytys ja selkeäiskuinen purkaus veivät pääosan.

Vivaldin ooppera ”Dorilla in Tempe” (RV 709) on rakkautta pulppuava paimenidylli. Rrrr… mikä rariteetti! Sen sisältämässä Sinfoniassa on muusikoiden komeita yksilösuorituksia ja tasapainoista yhteissoitantaa. Lopun muistuma Vuodenaikojen Kevääseen yllättää kuin tutun pastillin maku.

Sinfoniassa jousille ja basso continuolle C (RV 114) oli viiltävää latausta ja kuin nykäyksittäin etenevä ote. Lopun puristus oli tehokas.

Vivaldin aikalaisen Nicola Porporan sellokonsertto alkaa rytmikkäästi tampaten ja liukulaineilla edeten. Soolosoitin, viola da spalla, mallaa matalahkolla, käheällä äänellään, tunnustelee, vetäytyy.

Toinen osa on kuin vauhtiviiva läpi viivaston, kolmannessa taas kaihon raskautettu kulkumies taivaltaa horjahtelevilla nuottiviivoilla juttukaveria etsiskellen. Viimeinen osa kirmaa taiturillisesti syöksähdellen.

FiBOn musisointi oli terävästi rytmitettyä ja kulmissa hallitusti kallistelevaa sallittuja nautintoaineita tuhlaillen. Tempovaihteluiden houkutus oli hallinnassa, improvisaatioelkeet lähes vailla moitittavaa. Linjaa näyttää vetävän hyvä maku ja elämysten aito tarjoaminen.

Matti Saurama

 

 

 

Keskustelua aiheesta

Paleface ja Jarkko Martikainen pohtivat Valkeakosken musiikkitapahtumassa työväenlaulukulttuurin nykytilaa

Kuva: Kari Hulkko
Paleface tositoimissa Työväen Musiikkitapahtumassa muutama vuosi sitten.

Työväen Musiikkitapahtuman päiväkohtainenohjelma on nyt saatu järjestykseen, ja luvassa on taas ensi heinäkuussa täysipainoiset neljä päivää monipuolista musiikkia ja vähän puhetta sen kyljessä.  Tapahtuma täyttää nyt 45 vuotta ja on nyös osa Suomen 100-vuotisjuhlavuotta.

Tämän kesän musiikkitapahtuma kunnioittaa työväenlauluperinnettä seminaarilla ”Tieto, taistelu, trauma – Kun laulu ottaa kantaa”. Seminaari järjestetään tapahtumalauantaina 29.7. Jylhävaarassa kello 11-14 ja sinne on vapaa pääsy.

Työväen musiikkikulttuurin historiaan luotaavien esitysten lisäksi seminaariin osallistuvat tämän päivän artisteista Jarkko Martikainen ja Paleface. Seminaarin toteuttavat Saijaleena Rantanen Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta ja Susanna Välimäki Turun yliopistosta yhteistyössä Työväen Musiikkitapahtuman ja Tyovaenlaulu.fi -portaalin kanssa.

Työväenmusiikkia on käytetty taistelulauluina, joukkohengen luojana, tarinankerrontana, tiedonvälittäjänä, muistamisen muotona ja surun ilmaisijana. Seminaari esittelee uusia avauksia ja näkökulmia työväenmusiikkiin.

Esitelmät valottavat työväenmusiikin eri muotoja, käyttöyhteyksiä ja merkityksiä historiassa ja nykypäivässä muun muassa valistustyön, siirtolaisuuden, naishistorian sekä yksilön ja yhteisön välisen neuvottelun näkökulmista. Suomi 100 -juhlavuotena ja sisällissodan muistovuoden kynnyksellä on tärkeää pohtia, miten työväenmusiikin perintö näkyy ja kuuluu nykypäivässä. Keskustelun lomassa kuultavat musiikkiesitykset herättävät työväenliikkeen keskeiset teemat eläviksi.

Seminaarin koko ohjelma osoitteessa www.valmu.com/tyovaenlauluseminaari.

Työväen Musiikkitapahtuman päiväkohtainen ohjelma

Torstai 27.7.
Sanni, Pete Parkkonen, SF-Blues, Hauli Bros, Ykspihlajan Kino-orkesteri ym.

Perjantai 28.7.
Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani, Atomirotta, Anna Puu, Jarkko Martikainen ja Luotetut Miehet, Paleface, Pauli Hanhiniemen Retkue, M.A. Numminen ym.

Lauantai 29.7.
Lauri Tähkä, Chisu, Edu Kettunen & Hoedown, Mariska, Kotiteollisuus, Ilmo Korhonen & Ahti Jokinen, Vesterinen Yhtyeineen, Pekkaniskan Pojat, Maltti ja Valtti, Milla Rumi, Eva & Manu, Ajantaju ym.

Sunnuntai 30.7.
Vatsastapuhuja Sari Aalto, esineteatteriesitys Kirjaslammen soittoniekat

Keskustelua aiheesta

Freukkarien Pekka Myllykoski rakasti myös lintuja

Kuva: lehtikuva/jukka ritola
Muusikko Pekka Myllykoski 1957-2017.

Freud Marx Engels & Jung -yhtyeestä tunnettu laulaja ja sanoittaja Pekka Myllykoski on kuollut pitkään sairastettuaan. Hän oli kuollessaan 57-vuotias.

Myllykosken Mikko-veli kertoo STT:lle, että Pekka Myllykoski kuoli levollisesti kotonaan tänään Helsingissä.

Freud Marx Engels & Jung -yhtye perustettiin vuonna 1984. Outlaw-kantribiisejä suomeksi esittävä yhtye on julkaissut tähän mennessä useita albumeja ja sen tuotannosta on tehty kokoelmalevyjä. Yhtyeen oli tarkoitus esiintyä muun muassa Tampereella heinäkuussa.

Marraskuussa 2014 uutisoitiin Myllykosken sairastavan kurkkusyöpää. Hän keikkaili vielä sairastumisensa jälkeen. Myllykoski puhui avoimesti julkisuudessa kamppailustaan alkoholismin kanssa. Mikko Myllykoski kertoo, että Pekka selätti alkoholismin ja oli elämänsä kunnossa, kun sai syöpä-diagnoosin.

Pekka Myllykoski oli paitsi muusikko, myös luontoharrastaja.

– Pekka rakasti yli kaiken lintuja, luontoa ja Lappia, veli kertoo ja sanoo veljen opettaneen hänetkin rakastamaan luontoa.

 

Keskustelua aiheesta

Kaija Saariahon ja Peter Sellarsin ajaton ja ajankohtainen puheenvuoro

Kuva: Heikki Tuuli
Davone Tines vasemmalla), Anthony Roth Costanzo ja Nora Kimball-Mentzos Kaija Saariahon oopperassa Only the Sound Remains.

 

 

Säveltäjä Kaija Saariahon taiteilijakuva täydentyy jälleen omalla jäljittelemättömällä tavallaan.

Japanilaisten no-näytelmien pohjalta tehty tarinapari vie kuulijan hiljaisuuden, pysähtyneisyyden ja sävyjen harsomaiseen maailmaan. Tapahtumattomuus on vain näennäistä, se kun on niin toisenlaista mihin tyhjää kiertävässä markkinahyrrässä pyörivät ovat tottuneet.

OOPPERA

Suomen kansallisooppera

Kaija Saariaho: Only the Sound Remains

Libretto Kaija Saariaho (Ezra Poundin ja Ernest Fenollosan No-näytelmien käännösten pohjalta) – Musiikinjohto André de Ridder – Ohjaus Peter Sellars – Lavastus Julie Mehretu Puvut  Robby Duiveman – Valaistus James F. Ingalls – Koreografia Nora Kimball-Mentzos – Äänisuunnittelu Christophe Lebreton – Rooleissa Anthony Roth Costanzo, Davone Tines, Nora Kimball-Mentzos – Solistikvartetti Tuuli Lindeberg, Katariina Heikkilä, Matias Haakana, Nicholas Söderlund – Muusikkoryhmä Eija Kankaanranta (kantele), Camilla Hoitenga (huilu), Heikki Parviainen (perkussio); jousikvartetti  Meta4 

Ensimmäinen tarina kertoo hovin papin rukoushetkestä. Rukouksen kohde on meritaistelussa kuollut mies, jonka keisarilta saama luuttu on nyt papin hallussa. Miehen varjon ilmaannuttua pappi käy keskustelua tämän kanssa, kokee lähentyvänsä hahmoa intohimoisesti. Kun hahmo katoaa, vain ääni jää, Only the Sound Remains.

Toisessa tarinassa kalastaja löytää ihastuttavan höyhenviitan. Aikoessaan viedä sen kotiin henki ilmestyy hänelle. Kalastajan kieltäytyessä henki kertoo, ettei voi palata taivaaseen ilman viittaa. Kalastaja liikuttuu ja myöntyy ehdolla, että henki tanssii hänelle. Tämä vastaa että epäily kuuluu kuolevaisille, hänelle ei petosta ole. Sitten henki tanssii ja katoaa.

Musiikin väräjävä pinta väikkyy rikkain sävyin

Kaija Saariahon musiikissa sointivärit leijailevat keveinä kuin hiutaleet, musiikin väräjävä pinta väikkyy rikkain sävyin. Tavanomaisuudesta poikkeavin ratkaisuin valikoitu esittäjistö sekä soitinvalikoima saa teoksen puhkeamaan silkkaan kauneuteen, sykkimään tunteitten herkkyyttä, myös tarjoamaan vakavahenkisyyttä. Tekijän ohutsäikeinen sävelsivellin herättää hitaan ja hiljaisen näyttämön riittävään eloon ja tarjoaa kuulijalle omanlaisensa nautinnon.

Vain rakenteen muoto ja teoksen mitta nostavat aran kysymyksen. Olisiko teosta voinut sen henkeä särkemättä terävöittää, olisiko sitä ollut syytä paikoin lyhentää tai tiivistää.

Only the Sound Remains on paitsi no-näytelmien uusi päivitys myös peräti inhimillinen tarinapari. Tämän- ja tuonpuoleisen kohtaaminen, etäisyys ja läheisyys, sisäinen ja ulkoinen, alinen ja ylinen… käsitepareja oopperan sanomasta riittää.

Varjoteatteria, homoeroottisuutta

Peter Sellarsin ohjaus on pelkistetty ja paljon kertova. Varjoteatterin, valojen ja väistyvän häviämisen keinot ovat hyvässä käytössä. Niukkuus on hyve, hiljaisuus ja vaimeus ottavat vallan kuin massa-ajatus muualla. Homoeroottisuus piirtää oopperaan oman raitansa. Lavastajan graafiset, läpikuultavaa japaninpaperia markkeeraavat näyttämökuvat määräävät tunnelmaa hillitysti. Valaistus on onnistunut kertojan äänen jatke. Puvuista huomion kaappaa tanssijan ilmava ja harsomainen, valkea viitta. Se tuntuu keskustelevan tanssijansa kanssa, muokkaavan tilaa, ojentavan liikkeitten myötä kulmikkuutta ja käänteitä pehmeän olemuksensa lävitse.

Solistien, Davone Tinesin täyteläisenä soiva baritoni ja Anthony Roth Costanzon vapautuneen kirkas kontratenori, äänet lumoavat. Tanssija Nora Kimball-Mentzosin tanssi huokuu elastisuutta ja terävyyttä, liikkeen suloa ja tahtoa. Solistikvartetin säikeinä viiltävät dissonanssit kirkastavat neliäänisen satsin pintaa. Korkeakorkoista antia.

Luonteikas kantele on onnistunut soitinvalinta, huilu itseoikeutettu puhallin. Perkussion keinovaroissa soi aito kaiku idästä. Jousikvartetti sekä täydentää muita että tuo oman sanottavansa selvästi esille. Hyvin valikoitu muusikkoryhmä. Kapellimestari André de Ridder onnistuu nimikkeensä mukaisesti mestarillisesti.

Matti Saurama

 

Keskustelua aiheesta

Oopperan johdolla ja ohjaajalla sukset ristissä Ringin toteutuksesta – Kari Heiskanen luopuu urakasta

Kuva: Kari Hulkko
Ohjaaja Kari Heiskasella oli eri visiot Ringin toteutuksesta kuin oopperanjohtaja Lilli Paasikivellä ja kapellimestari Esa-Pekka Salosella.

Suomen kansallisoopperassa vuosina 2019–2021 esitettäväksi suunnitellun Richard Wagnerin jättimäisen oopperatetralogian ohjaaja vaihtuu.

”Nibelungin sormuksen” ohjaajaksi alun perin kiinnitetty  Kari Heiskasen on oopperan johdon kanssa keskusteltuaan päättänyt luopua urakasta. Oopperan taiteellisen johtajan Lilli Paasikiven sekä taiteellisen partnerin Esa-Pekka Salosen näkemykset suurproduktion toteutustavasta eriävät Heiskasen visiosta, eikä yhteistyön jatkamiselle näin ollen ole edellytyksiä.

Heiskasen lisäksi lavastussuunnittelija Antti Mattilan kanssa on sovittu, ettei työ Ringin parissa jatku.

Esa- Pekka Salosen johtaman uuden Ringin ensi-ilta on joka tapauksessa syksyllä 2019. Uusi taiteellinen työryhmä kerrotaan myöhemmin.

Kari Heiskanen toimii nykyisin vakinaisena ohjaajana Helsingin kaupunginteatterissa. Tämän kevään hän työskentelee kuitenkin vierailijana vanhassa kotiteatterissaan Ryhmäteatterissa, jonne hän ohjaa Aleksis Kiven ”Seitsemän veljestä”  Suomenlinnan kesänäyttämölle. Sen ensi-ilta on kesäkuun 15. päivä.

Keskustelua aiheesta

Dylan vastaanottaa vihdoin Nobel-palkintonsa

Kuva: Lehtikuva

Amerikkalaismuusikko Bob Dylan aikoo viimein vastaanottaa viime vuonna saamansa kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Ruotsin akatemia kertoi keskiviikkona, että palkinto luovutetaan Dylanille viikonloppuna, kun tämä keikkailee Tukholmassa.

– Akatemia luovuttaa Dylanille Nobel-diplomin ja -mitalin ja onnittelee häntä kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittamisesta, akatemian sihteeri Sara Danius kirjoitti akatemian blogissa.

Daniuksen mukaan Dylan ei kuitenkaan pidä viikonloppuna palkinnonsaajilta vaadittavaa Nobel-luentoa. On mahdollista, että Dylan pitää luennon myöhemmin ja se nauhoitetaan.

Varsinaiset Nobel-juhlallisuudet järjestettiin jo joulukuussa. Tuolloin Dylan ilmoitti, ettei pääse paikalle muiden tehtävien vuoksi. Hän kuitenkin painotti kunnioittavansa suuresti Nobel-palkintoa.