Beatles-tuottaja George Martin on kuollut

Kuva: Lehtikuva
martin

Beatlesin viidenneksi jäseneksi luonnehdittu George Martin on kuollut. Beatlesin kanssa levytyssopimuksen tehnyt ja suurimman osan yhtyeen levyistä tuottanut Martin kuoli 90-vuotiaana tänään, kertovat useat viestimet.

Lisäksi levy-yhtiö Universal vahvisti tiedon hänen kuolemastaan.

Beatles-rumpali Ringo Starr pahoitteli Martinin poismenoa Twitter-viestissään. Starrin mukaan Martinia jäädään kaipaamaan.

George Martinin Beatlesille tuottamista singleistä 23 kipusi listaykköseksi Yhdysvalloissa ja 30 Britanniassa.

Martin tuotti myös muiden artistien kuten Dire Straitsin levyjä.

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

Hollywoodin nousevan ohjaajatähden kiitelty tieteiselokuva Arrival tarjoaa sentimentaalista soopaa

Hollywoodin nousevan ohjaajatähden kiitelty tieteiselokuva Arrival tarjoaa sentimentaalista soopaa.

Denis Villeneuve nousi amerikkalaisen rikosdraaman ykkösnimien kastiin elokuvillaan Incendies (2010), Vangitut (2013) ja Sicario (2015). Nyt hänen taiteellista vapauttaan rajoittavat latteat käsikirjoitukset, joiden laatimiseen hän ei ole itse osallistunut. Kliseistymisen rinnalla Villeneuvesta on kehittynyt yksi nykyelokuvan audiovisuaalisimmista elokuvantekijöistä.

Kanadan ranskankielisestä Quebecistä kotoisin olevan ohjaajan teokset ovat parhaimmillaan järisyttäviä kokemuksia, jotka on tehty katsottavaksi suurelta kankaalta elokuvateatterin pimeydessä. Yhä harvempi ensi-iltaelokuva menettää mitään pienemmältä ruudulta huonommalla äänentoistolla, joten tässä mielessä hän on jo nyt poikkeus. Elokuvan tulevaisuudesta vakavasti otettavana taiteenlajina kiinnostuneita kehitys on huolettanut jo pitkään.

Arrival (2016) on Villeneuven tähänastisen uran kallein teos. Siinä tuotannonnolliset vaateet puristavat hänen liikkumavaraansa vielä aiempaakin kapeampaan uomaan. Kädenjälki on yhä tunnistettava, mutta samalla huolestuttavia merkkejä geneerisyydestä on ilmassa.

Science fictionin karkeaa lajityyppiä edustava teos on tietoinen pyrkimys naittaa älyllisemmin motivoitunutta scifiä kaupallisesti helpommin markkinoitavaan muukalaisten tulon teemaan. Sen lähin sisarteos ei sentään ole Independence Day (1996) vaan Ensimmäinen yhteys (1997), jossa mieluummin punnitaan ihmiskunnan suhtautumista vieraisiin kuin halutaan räjäyttää heidät taivaan tuuliin.

Näyttävän toiminnallista spektaakkelia odottelevan aika voi käydä pitkäksi katsoessa elokuvaa kommunikoinnin vaikeudesta ja ihmiskunnan pienuudesta.

Selvimmin Arrival on ohjaajansa teos nimenomaan kuvallisen ilmaisun ja äänen aavamaisena yhdistelmänä. Syyllisyyden ja koston johtoajatukset sen sijaan loistavat poissaolollaan, mutta muiston ja psyyken kysymyksistä voi joku (yli-)innokas kenties vetää kaukaa haettuja yhteyksiä Villeneuven tuotannon mysteerisempiin painotuksiin.

Kahteentoista maailmankolkan osaan laskeutuvat soikionmuotoiset jättiläisalukset pelästyttävät kansakuntia kaikkialla, mutta herättävät myös uteliasta kiinnostusta. Ted Chiangin kirjasta laaditun käsikirjoituksen punnitumpaa laitaa edustavat esimerkiksi pyrkimykset valottaa ihmisten reaktiota pelkkää amerikkalais- tai maanpuolustusnäkökulmaa laveammin. Sotilaallinen varautuminen potentiaaliseen uhkaan ei tapahdu tällä kertaa tähtilippua heiluttavan sankaripresidentin johdolla, vaan avainhenkilöiksi nostetaan valkoisen tiedemaailman poikkeusyksilöt (Amy Adams, Jeremy Renner).

Lingvistiikan ja teoreettisen fysiikan asiantuntijat alkavat hakea keinoa keskustella muualta tulleiden kanssa, mutta yhteisen kielen löytäminen kysyy asemiesten hermoja. Forest Whitakerin ja Tzi Man yrmeät upseerit maapallon jättiläisvaltioista tasapainottavat elokuvan etnistä vaakaa kassahitiksi kaavaillun jutun sallimien rajojen verran. Rooleina ne ovat univormuparaatin jäykkiä ilmentymiä.

Näyttävän toiminnallista spektaakkelia odottelevan aika voi käydä pitkäksi katsoessa elokuvaa kommunikoinnin vaikeudesta ja ihmiskunnan pienuudesta. Yhteenoton odotuksen lisäksi haaleaa jännitystä haetaan viestien vaihdosta, joten elokuvan kannalta katsoja tulee kiinnittäneeksi liikaa huomiota esimerkiksi onnettomasti roolitettuun Renneriin.

Arrival on sinänsä kiehtova ajatus tehdä hoksnokkaa kysyvä suuren yleisön scifi, mutta sen ajatussisältö tarjoaa vain vastaavaa sentimentaalista soopaa kuin esimerkiksi Christopher Nolanin Interstellar (2014). Se lapioi kurkkuun ymmärryksemme rajat ylittävää kosmista lohdullisuutta näennäistieteellisten raamiensa siivellä. Sen imelän ikiaikainen viesti kehottaa tarttumaan hetkeen rohkeasti, vaikka sen lupaama onni jäisikin lyhyeksi.

Rane Aunimo
Demokraatti

Keskustelua aiheesta

Kirjavisassa Kaplinski: ”Nykyään tulee ikävä näitä avaria henkiä”

Jaan Kaplinski. Saatu 2001
Kosmopoliittinen virolaiskirjailija Jaan Kaplinski on ollut vuosikymmenten varrella tuttu näky suomalaisissa kirjallisuustapahtumissa.

Nippa nappa päästiin vastausmäärässä taas kipu- eli kymppirajan yli vaisumman viikon jälkeen. Tämä visateos näyttää herättäneen sivistyneillä pohdinnoillaan syvää ihastusta.

Unto Vesa ehti taas Tampereella painaa ensimmäisenä lähetä-nappia, vaikka kertoo vasta yrittävänsä”toipua valkoisten amerikkalaisten miesten aiheuttamasta takaiskusta”.

”Se parivaljakon Kirjavisassa jo mukana ollut on Johannes Salminen, joten tämänkertainen on Jaan Kaplinski ja heidän keskusteluteoksensa on ’Vieläkö Tartossa laulaa satakieli?'”

Helsinkiläinen Sirpa Taskinen kertoo Kaplinskista vähän lähemmin.

”Niin, satakieli laulaa Tartossa, vastasi Jaan Kaplinski Johannes Salmisen kysymykseen vuonna 1990. Sivistyneet herrat käyvät kirjeitse sivistynyttä keskustelua, mitä nyt Kaplinski runttaa Antti Eskolan, joka oli ottanut (väärin) kantaa Viron tilanteeseen. Siellä ilmeisesti seurattiin tarkkaan suomalaisten mielipiteitä, ja harmiteltiin meikäläisten varovaisuutta. Politiikkaa ei tuona Neuvostoliiton hajoamisen ajankohtana voinut välttää, vaikka Kaplinskin ominta aluetta ovatkin kiinalainen runous ja filosofia sekä buddhalaisuus.

Jaan Kaplinski on syntynyt Tartossa 1941, mutta perhe muutti joksikin aikaa Puolaan, josta hänen filologian professori-isänsä oli kotoisin. Epäonnekseen he muuttivat takaisin Viroon, jolloin isä vangittiin ja kuoli keskitysleirillä. Kaplinski opiskeli kielitiedettä Tarton yliopistossa ja hän on virontanut kirjallisuutta useista kielistä. Hän on työskennellyt muun muassa sosiologina ja toimittajana ja ollut myös Riigikogun jäsen. Hänen runojaan on käännetty kymmenelle kielelle.”

Maijaliisa Mattila Tampereelta on murheissaan tälläisten viisaiden äänien alitarjonnasta tässä ajassa.

”On se sitten kamalaa – eli erinomaista – että visaäijä viekoittelee ihan oikean viisauden pariin tässä hullussa nykymaailmassa! Sitaatissa mainittu ’läntinen humanistinen koulutus’ saa nykyään enemmän ja enemmän takkiinsa, mutta sen juuret juontuvat antiikista asti eikä rautaesirippukaan kaikkia juuria katkaissut. Tämän paljastaa Jaan Kaplinskin ääni. – – –

Nykyään tulee ikävä näitä avaria henkiä. Johannes Salminen surkuili sitä, ettei Suomessa ole osattu oikein hyödyntää lähellä olevaa rikasta venäläistä kulttuuria. Salmisen artikkeleita on ilmestynyt kokoelmissa ’Den blå stenen. Anteckningar om öst och väst’ (1994) ja ’Gränsland’ (1984).”

Veli-Pekka Salminen Helsingistä päästää vähän soraääntäkin.

”Kirjoittajien humanismi on laaja-alaista. He yrittävät omista näköalapaikoistaan katsoen asettaa tapahtumarikkaan kirjoitusajankohdan ilmiöitä isompaan kuvaan, myös historiallisesti. Syntyy runsaasti teräviä havaintoja ja oleellisia yhteyksiä saadaan esiin.

Keskeiseksi teemaksi nousee Venäjä – kiintoisaa luettavaa tänäkin päivänä! Toki jotkut ajatukset ovat vähemmän vakuuttavia. Kuten se Kaplinskin arvelu, että Venäjän bolsevikkivallankaappaus 1917 olisi mahdollistanut myöhemmät hyvinvointivaltiot.”

* * *

Helsinkiläinen Raila Rinne nostaa esiin samojen miesten toisen kirjan.

”Kirjoittajien laaja lukeneisuus, etenkin Vanhan testamentin ja antiikin historian syvä tuntemus, suorastaan häikäisee. Muistan toki lukeneeni Johannes Salmisen viisaita esseitä takavuosien sanomalehdistä, mutta Tarton kielitieteilijä on jäänyt vieraammaksi, vaikka hän kävi useita kertoja Suomessa puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa ja hänen haastattelujaan näkyi joskus lehdissä. Jaan Kaplinski osaa suomea monen muun vieraan kielen lisäksi.

Salminen ja Kaplinski jatkoivat maailmanmenon tarkastelua kirjassa ’Valkoiset yöt ja mustat’. Se sisältää kirjeenvaihtoa vuodelta 2001. Elämä Virossa on muuttunut kiihkeäksi kapitalismiksi. Manhattanilla räjähtää, Lähi-itä käryää, kaivattu rauha repeilee aina jossakin.”

Mauri Panhelainenkin on Kaplinskia livenä kuunnellut.

”Neljännesvuosisata sitten Berliinin muuri murtui, mutta toinen muuri särkyi Baltiassa. Jaan Kaplinski kirjoittaa, että virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset murtautuivat parissa vuodessa läpi unohduksen muurin, joka oli lännessä vallinnut vuodesta 1940 aina vuoden 1988 henkiinheräämiseen saakka. Virolaiset halusivat jälleen sitoutua  länteen, vaikka heitä masensi länsimaiden hallitusten laimeat reaktiot siihen, miten Moskova uhkaili Baltian maita niiden vapautumispyrkimyksistä. Toisaalta Kaplinskia huolestutti noina aikoina myös jyrkkä kansallismielisyys ja nouseva konservatismi virolaisessa kulttuurielämässä.

Kaplinskin ystävällinen hahmo on tullut tutuksi lukevalle yleisölle Helsingin kirjamessuilla, joillaa hän on useana vuonna osallistunut erinomaisesti suomen kieltä osaavana kirjallisiin ja yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Luulen, että Kaplinski kohtasi visakirjan keskustelukumppaninsa Johannes Salmisen myös yleisön edessä kirjamessuilla, vaikka sellainen tapahtumaa ei ole jäänyt muistiin.”

Veikko Huuska Ikaalisista muistelee merkittäviä hetkiä.

”Hieno kirja, jonka silloin tuoreeltaan luin: molemmat olivat jo entuudestaan tuolloin kirjatuttuja.  Myöhemmin minulla – kuten varmaan monella muullakin (kirjavisalaisellakin) – oli ilo tavata Kaplinski useampiakin kertoja: olin kuuntelemassa hänen luentojaan ja pari kertaa tapasin hänet eräiden seminaarihommien yhteydessä. Hänen kanssaan jutellessaan oikeasti tunsi, että tässä on merkittävä henki!”

* * *

Sitten vielä highlightseja espoolaisen Eero Reijosen perusteellisesta vastauksesta

”Kerran vuodessa täytyy kisaduunarin visaisäntää lipaista. Tässä tämä; hieno, upea valinta marraspähkinäksi. Ajankohtainenkin. Pysyvästi. – – –

Jaan Kaplinski ja Johannes Salminen, melkein näköyhteyden päässä toisistaan, raportoivat kirjeissään historian suuresta murroksesta. Markkinatalous on saamassa tyrmäysvoittoa sosialismista. Verettömiä vallankumouksia tehdään, mutta niitä myös tukahdutetaan verisesti. Tämän toteavat myös viisaat esseistimme. Mutta he näkevät tapahtumat paljon laajemmassa perspektiivissä. He viitsivät ja osaavat ajatella  laajasti tapahtumien sidoksista historiaan ja myös  niiden vaikutuksesta tulevaisuuteemme.

Tiukkaa kritiikkiä bolsevikeille, tietenkin. Kaplinski itse on sen kokenut ja asiantuntija jos kuka. Nykyisin yhä kovemmin tiukkapipoista uusliberalismia kritisoiva esseisti, kaikkinaisen suvaitsemattomuuden ja sotaisan dualismin vieroksuja, totesi jo ennen Viron itsenäisyysjulistusta, ettei puhdasoppinen markkinatalous ole muuta puhdasoppista aatetta parempi. – – –

Jaan Kaplinski, runoilijakin maailmanluokkaa, omalla Eino Leino -pystilläkin palkittu ja Pispalan maisemistakin kirjoittanut taiteilija, on tämän visakallon intellektuellien ykkösketjuun sijoittama ajattelija: ’Euroopassa ei-eurooppalaisesta tulee epäilyttävä. Eurooppa tuntee itsensä piiritetyksi linnoitukseksi, jota tulee puolustaa terroristeilta ja maahantunkeutujilta. Kolmas maailmansota voi kenties olla Euroopan sota niitä vastaan, jotka piirittävät sitä, tai joiden se kuvittelee piirittävän itseään.’ (Kaplinski: ’Titanic’, 1995).”

Kaplinskin tunnistivat myös Pertti Vuorela, Espoo ja  Juhani Niemi, Hanko. Helsinkiläinen Petri Kettunen tarjoaa ihan fiksuksi vastaukseksi Paul Austerin ja nobelisti J. M Coetzeen välisestä kirjeenvaihdosta koottua kirjaa ”Tässä ja nyt. Kirjeitä ystävyydestä”.  Annettakoon tuo lukuvinkiksi viisaista kirjeenvaihdosta kiinnostuneille. Palkinto tällä kertaa Maijaliisa Mattilalle. (rb)

Viikon  48 sitaatti

Nyt seuraa se syyskauden puolipakollinen jännitysmomentti – tehtäväksi on siis aseteltu dekkari. Eikä kuka tahansa kioskikirjailija, vaan yksi niin sanotun nordic noir -ilmiön keskeisistä tekijöistä. Hänen elämänsä muuttui parikymmentä vuotta sitten, kun hän sapattivapaallaan kirjoitti ensimmäisen rikosromaaninsa. Sen jälkeen hän jätti bisnesmaailman hommansa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi – ei varmaan ole tarvinnut katua.
Kuka, mikä, mitä kaikkea muuta? Vastaukset osoitteeseen viimeistään 7.12. mennessä osoitteella Demokraatti /Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”’Olin vain kävelyllä’, vanhus sanoi toivoen, etteivät poliisit huomaisi värinää hänen äänessään.
’Vai niin’ sanoi Tom-niminen poliisi. ’Puun takana pitkä takki päällä. Tiedätkö, miksi me kutsumme sellaisia?’
’Lopeta jo, Tom!’ Nyt puhui nainen ’Pahoittelen vielä kerran’ , hän sanoi vanhuksen puoleen kääntyen. ’Täällä puistossa oli muutama tunti sitten tappelu. Nuori poika pahoinpideltiin. Oletteko te nähnyt tai kuullut jotain?’
’Tulin vasta äsken’, vanhus sanoi ja keskittyi katsomaan naista välttyäkseen kohtaamasta miehen tutkivaa katsetta. ’En ole nähnyt mitään. Paitsi Otavan ja Ison karhun.'”

Keskustelua aiheesta

Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalit jaettu: mukana muun muassa Markku Pölönen ja Martti Suosalo

Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saa tänä vuonna kymmenen taiteen ja kulttuurin alalla ansioitunutta suomalaista.

He ovat ohjaaja ja näyttelijä Dick Idman, tietokirjailija Anna Kortelainen, viulisti Pekka Kuusisto, taidemaalari Kuutti Lavonen, kirjailija Kai Nieminen, kääntäjä Janina Orlov, elokuvaohjaaja Markku Pölönen, näyttelijä Martti Suosalo, kuvittaja Virpi Talvitie ja tanssitaiteilija Juhani Teräsvuori.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Suomalaistaiteilijoilta viime hetken kannanotto – Aki Kaurismäki, Paleface ja 41 muuta: ”Guggenheimin toivotamme tervetulleeksi…”

Kuva: Lehtikuva
kaurismäki
Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki.

Joukko suomalaisia taiteilijoita on tänään allekirjoittanut seuraavan kannanoton koskien Guggenheim-museota:

– Me taiteilijat emme hyväksy Guggenheim-säätiön rahoittamista verorahoilla, kun samaan aikaan Suomen omilta museoilta leikataan rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.

– Olemme kuitenkin ilahtuneita monien varakkaiden henkilöiden kiinnostuksesta designia ja arkkitehtuuria kohtaan ja toivomme, että tämä näkyy myös heidän suhtautumisessaan suomalaisia muotoilijoita, arkkitehtejä ja museoita kohtaan.

– Guggenheimin toivotamme tervetulleeksi yksityisellä rahalla rakennettuna ja ylläpidettynä, he toteavat.

Allekirjoittajia on yhteensä 43.

Heidän joukossaan ovat muun muassa elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki,  galleristi Ilona Anhava, kirjailija Johanna Sinisalo, arkkitehti Tarja Nurmi, Kansallismuseson näyttelypäällikkö Minerva Keltanen, Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin johtaja Leena-Maija Rossi, kirjailija Monika Fagerholm sekä muusikko-räppäri Paleface.

”Guggenheimin toivotamme tervetulleeksi yksityisellä rahalla rakennettuna ja ylläpidettynä.”

Helsingin kaupunginvaltuusto ratkaisee tänä iltana Guggenheim-hankkeen kohtalon.

Käytännössä valtuusto ottaa kantaa siihen, hyväksyykö se kaupungin ja Guggenheim Helsingin tukisäätiön välisen sopimuksen.

Äänestyksestä odotetaan tiukkaa.

Helsingin kaupunginteatteri juhlii Myrskyluodon Maijalla

maija

Remontin alta ensi vuonna kuoriutuvan Helsingin kaupunginteatterin suuren näyttämön syyskauden avaavana musikaalina tullaan elokuussa 2017 näkemään Lasse Mårtensonin säveltämä ”Myrskyluodon Maija” nähdään. Kaupunginteatteri juhlistaa uudella kotimaisella suurmusikaalillaan 50 vuotta täyttävää, peruskorjattua teatteritaloaan ja Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä osana Suomi 100 -ohjelmaa. Myrskyluodon Maijan ensi-ilta on 21.8.

– Suurella ylpeydellä tuomme tämän upean tarinan ja musiikin yhdistelmän vihdoin myös näyttämölle”, iloitsee teatterinjohtaja Asko Sarkola, jonka teatterihistoriaan jääneen puhelinsoiton jälkeen lupa musiikin käyttöön aikoinaan tunnetulta heltisi säveltäjältä.

Myrskyluodon Maija kuvaa suomalaisen naisen elämää ja itsenäistymistä 1800-luvun Ahvenanmaalla, keskellä merta Myrskyluoto-nimisellä saarella. Teos tuli tunnetuksi Anni Blomqvistin romaanisarjaan perustuvana tv-sarjana 1976, johon Lasse Mårtenson sävelsi unohtumattoman musiikin. Tämä suomalaisten sieluun soimaan jäänyt musiikki kuullaan nyt ensimmäistä kertaa näyttämöllä musikaaliteoksena.

Musikaalin dramatisoi Anni Blomqvistin teosten pohjalta Seppo Parkkinen  ja ohjaa Kari Rentola. Mårtensonin musiikin on sovittanut Arttu Takalo, ja mukana on Maija Vilkkumaan uusia sanoituksia. 17-henkisen orkesterin kapellimestari on Eeva Kontu. Koreografiat 30-henkiselle ensemblelle suunnittelee Jyrki Karttunen

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta