Niinistön nosti esiin asian, joka on toistaiseksi saanut Suomessa vähän huomiota, vaikka on aivan keskeinen tulevan presidentin Joe Bidenin ajattelussa. Kyse on maailman demokratioiden yhteistyöstä.

Näin Niinistö puhui asiasta.

– Nyt on kuulunut myöskin keskustelua, joka on otsikoitu demokratioiden liitoksi. Sillä tarkoitettaisiin jotain sellaista, josta me olemme vanhan perinteen mukaan käyttäneet vähän harhaanjohtavaakin läntistä maailmaa koskevaa nimitystä. Eli niitä maita, jotka ovat ottaneet käyttöönsä läntisen demokratian periaatteet. Ja sellaisia maitahan on paljon Aasiassa. Näin ollen tämä tulee olemaan mielenkiintoinen keskustelu seurata, miten tällainen demokratioiden liitto -ajattelu mahdollisesti etenee, Niinistö sanoi.

Kaikkia valtioita ajatus ei siis koskisi, kuten vaikkapa YK koskee, vaan vain demokratiat olisivat tervetulleita.

Foreign Affairs -lehden  kirjoitus oli tämän vuoden tammikuulta ja vasta aika näyttää, tuleeko ideasta lopulta totta Bidenin alkavalla kaudella.

Se, millaisia ajatuksia Niinistöllä on tarkemmin kyseiselle hankkeelle, jäi eilisessä tiedotustilaisuudessa kuulematta.

SDP:n europarlamentaarikko Eero Heinäluoma totesi viikonloppuna Demokraatissa, että Bidenin iso ratkaisu on, lähteekö hän edistämään tällaista uutta järjestöä.

– Tällainen demokratioiden liitto olisi tietysti suoranainen haastaja YK:lle ja mullistaisi maailman järjestystä periaatteellisella tavalla. Uusien maailmanorganisaatioiden perustaminen toisi myös epävakautta kansainväliseen järjestelmään, joten on mielenkiintoista nähdä, lähteekö Biden käytännössä edistämään näin perustavaa laatua olevia muutoksia, Heinäluoma pohti.

Heinäluoma tiesi myös kertoa jo republikaanien edesmenneen presidenttiehdokkaan John McCainin kehitelleen ajatusta maailman demokratioiden liitosta runsas kymmenen vuotta sitten.

Ulkopoliittisen instituutin (Upi) johtaja Mika Aaltola toteaa Bidenin pitäneen demokratioiden liitto -ajatusta esillä puheissaan usean vuoden. Hän arvioi sen olevan osa tulevan presidentin ulkopoliittista linjaa.

Bidenin ajatteluun on vaikuttanut esimerkiksi Yhdysvaltoihin vuoden 2016 vaaleissa kohdistunut häirintä ja moni muu tekijä, jossa Biden kokee demokratioiden olevan haavoittuvia.

– Mutta toisaalta demokratioiden välillä on erityistä solidaarisuutta.

Kyse Bidenin ajattelussa on Aaltolan mukaan demokraattisen arvopohjan ja koheesion valjastamisesta yhteisten isojen haasteiden kuten ilmastonmuutoksen ja koronapandemiaan voittamiseksi mutta samalla myös geopoliittiseksi välineeksi.

– Bidenilla on tällainen hahmotelma, jossa demokratioiden pitäisi katsoa toistensa perään, puolustaa ja padota autokraattisten (yksinvaltaisten) maiden vaikutusta.

Aaltola sanoo, että Bidenin ajatus poikkeaa Donald Trumpin suurvaltakorostuksesta. Trumpin idea oli saada suurvallat puheväleihin, jotta ne voisivat sopia maailman asioista keskenään.

– Tätä hän yritti matkalla Kiinaan ja useamman kerran Putinin kanssa, mutta sopiminen osoittautui mahdottomaksi.

– Bidenin hanke on hyvin perinteinen yhdysvaltalainen liittoutuminen ja kumppanin hakeminen pienistä ja keskisuurista demokratioista, ei vain transatlanttisesti vaan myös esimerkiksi Uudesta-Seelannista Australiaan ja Intiaan sekä eteläiseen Amerikkaan.

– Demokratioiden yhteisen tahtotilan löytäminen on bidenilaista multilateralismia, klubin muodostamista, jossa voidaan sopia demokratioiden keskinäisistä turvattomuuteen liittyvistä asioista, turvata demokratiaa ja käydä geopoliittisesti kamppailua suhteessa autokratioihin, Aaltola sanoo.

Multilateralismi tarkoittaa monenkeskistä valtioiden toimintaa.

Kuten Foreign Affairs -lehden Bidenin artikkelistakin käy ilmi, Bidenin hankkeen tarkoitus on laittaa myös kuriin Kiinaa, joka Aaltolan sanoin hyväksikäyttää demokratian haavoittuvuuksia hankkeillaan ja rahalupauksillaan.

Toisaalta Aaltola arvioikin, että Suomessa herättänee myös huolta se, joutuuko Eurooppa valitsemaan puolia, koska meillä Kiinan markkinat ovat hyvin tärkeässä roolissa.

Oma kysymyksensä Suomessa on myös Venäjä.

– Tietenkin Venäjän sulkeminen pois yhteistyöstä ei ole koskaan ollut Suomelle kauhean mieluisa asia. Demokratioiden allianssissa tai liitossa erityisesti Bidenilla ja demokraateilla on Venäjän suhteen hampaankolossa. Tätä kautta varmasti Suomessa haluttaisiin nähdä, mitä se tarkoittaa.

Aaltola toteaa, että Suomessa on ollut usein odottaa ja katso -asenne siihen, mitä tällaiset uudet avaukset tarkoittavat – mutta selvää on totta kai se, että demokraattisten haavoittuvuuksien parantamiseen maamme suhtautuu positiivisesti.

Entä jos Biden lähtee liikkeelle.

Mika Aaltola pitää itsestään selvänä, että Suomi saa kutsun.

– Suomi on yksi maailman vankimpia demokratioita. Suomi on hyvin läpinäkyvä ja luottamusta herättävä. Oikeusvaltio on hyvässä arvossa. Ilman muuta Suomi sinne kutsutaan. Jos tällainen kokoontuminen tulee ja se on Bidenin hallinnon ensimmäisiä aloitteita, siihen suhtaudutaan hyvin positiivisesta Euroopassa ja sinne mennään, Aaltola näkee.

Erityistä Venäjän reaktiota asiaan ei ainakaan Aaltola odota.

– En usko, että tuohon nyt niinkään reagoidaan. Mutta kyllähän Venäjä pitää itseään jonkinlaisena demokratiana, jossa käydään jonkinlaisia nimellisiä vaaleja. On jännittävää nähdä, onko tällaisilla manageeratuilla demokratioilla jokin argumentti, jolla heidät pitäisi hyväksyä demokratioiksi. En usko, että se toimisi, ainakaan suhteessa USA:han.

Aaltola itse uskoo, että Biden toteuttaa ajatuksensa demokratioiden liitosta.

– Kyllä minä luulen, se on hänellä ollut niin tärkeässä roolissa että sitä ajetaan jollakin tavalla. Luulen, että siihen tartutaan myös Euroopassa. Tällaista ei ole aikaisemmin tehty.

70-luvulta lähtenyt demokratian leviämisprosessi on pysähtynyt eikä niiden määrä ole enää noussut. Myös USA on Aaltolan mukaan itse esimerkki demokratian terveyden heikentymisestä. Asia on siis Bidenin kannalta myös sisäpoliittinen.

– Ihan sisäisistä syistäkin Biden varmaan haluaa tuoda esiin demokratioiden ryhtiliikkeen. Tämä tuntuu olevan hänen nimikkoprojektinsa. Olisi hassua ajatella, että sitä ei pidettäisi yllä.

Aaltola uskoo, että Bidenin hankkeella voi olla myös eräänlainen geoekonominen eli kauppapoliitiikkaan ja kauppasopimuksiin liittyvä tarkoitusperä. Tähän antaa osviittaa sekin, että EU:n ja USA:n vapaakauppasopimusneuvotteluissa (TTIP) on pyritty luomaan sopimuksen sisään erilaisia demokratiakriteereitä kuten työntekijöiden oikeuksia ja ilmastokriteereitä.

Demokratioiden liiton rakennetta voisi mahdollisesti verrata esimerkiksi G20- ja G7-maiden tapaan toimia ja tavata huippukokouksissa.

Aaltola ei usko, että YK:lla on erityistä halua ottaa kantaa Bidenin visioon ja ryhmään, jonka status voisi olla samantapainen kuin esimerkiksi G20-mailla.

– Demokratioilla on yhteisiä intressejä, kuten demokraattisten prosessien vaaliminen ja vaalihäirintä, miksipä ei saisi yhteistä intressiryhmää perustaa. Ei se lähtökohtaisesti ole YK:n tavoitteiden vastainen, Aaltola arvioi.

Hän vertaa, että esimerkiksi kylmän sodan aikana oli liittoutumattomien maiden maaryhmä.

– Ennen ajateltiin multilateralismia inklusiivisena (sisään sulkevana). Eli kaikki pääsivät mukaan, olivatpa mitä valtioita vain, kansanmurhan syyllistyneitä tai kirkkaita hienoja demokratioita. Kaikki saivat yhden äänen kansainväliseen yhteistyöhön.

Nyt sen sijaan on edistymässä malli, jossa ei enää luoteta niin paljon, luottamus on kadonnut koronan ja monen muun kansainvälisen ilmiön seurauksena.

– Esklusiivisemman (ulossulkevan) multilateralismin muodot ovat yleistymässä. Tämä (demokratioiden liitto) edustaa sitä. Tietyillä mailla on luottamusta ja yhteisiä etuja varjeltavanaan. Tavallaan se kilpailee YK:n kanssa, tavallaan se on edunvalvontaryhmä YK:n sisällä, Aaltola pohtii.

Hän muistuttaa, että Kiina on ajanut autokraattisten maiden rintamaa ja hakenut liittolaisia vaikkapa Venezuelasta ja Kuubasta YK-järjestelmän sisällä.

– Tämä on trendi puolin ja toisin. Kysymys on, pitäisikö demokratioiden tehdä sama, jotta ne pystyvät kamppailemaan vaikutusvallasta nousevan Kiinan kanssa.

Ajatus demokratioiden liitos on Aaltolan mukaan myös republikaanisen puolueen sisällä jaettu.

– USA on perinteisesti ajanut demokratioiden levittämistä.

Tämä kuitenkin sai vähän pahankin kaiun esimerkiksi Irakin sodan aikana.

– Nyt tässä ei ole nyt kyse levittämisestä vaan siitä, että olemassaolevat demokratiat koordinoisivat toimintaansa peremmin ja pitäisivät enemmän yhteyttä. Tässä on kyse demokratioiden neuvonpidosta ja yhteisen arvojen ja käytänteiden turvaamisesta ja sitten päälle siitä, miten demokratia voisivat tulpata erityisesti Kiinan vaikutusvallan nousua ja myös Venäjän esimerkiksi suhteessa Itä-Eurooppaan.

Bidenin ajattelun Aaltola näkee nousevan myös demokraattien, ex-presidentti Barack Obaman ja ulkoministeri Hillary Clintonin perinnöstä. Biden oli Obaman varapresidentti. Clinton korosti demokraattisten vapauksien lisäämistä.

Vielä vallassa oleva presidentti Trump halusi saada Venäjästä liittolaisen suhteessa Kiinaan.

Aaltola toteaa, että demokraatit suhtautuvat hyvin skeptisesti Putinin Venäjään. Tästä huolimatta Upin johtaja uskoo, että Bidenin aikana USA:n suhteet Venäjään paranevat. Kun kongressi veti eri linjaa ja Trump ei tiennyt, mitä Venäjän kanssa tekisi, nyt odotettavissa on kuitenkin selkeä linja, jonka Aaltola uskoo myös johtavan neuvottelutuloksiin.