Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Musiikki

Brel oli kovinta prolemusaa Työväen Musiikkitapahtuman perjantai-illassa

Timo Tuomisen Brel-tulkinnat olivat Työväen Musiikkitapahtuman perjantai-ohjelmiston huippuhetki. Taustalla tumista säestäneestä bändistä basisti Esko Grundström ja rumpali Tuomas Timonen.

Jos oli 45. Työväen Musiikkitapahtuman torstainen avaus sekä kattaukseltaan (suoraan Kotkasta Juha Vainio- sanottaijapalkinto taskussaan saapunut Paula Vesala sekä Michael Monroe) että yleisömäärässä menestys, oli perjantai-ilta paljon vähäverisempi. Tasapaksuhkosta ohjelmistosta erottuivat edukseen nyt ne tämän festivaalin monimuotoisuttaa ilmentävät marginaalisemmat aktit.
Punainen Lanka oli saanut ohjelmakartalta alkuillan avaajan epäkiitollisen paikan, mutta hoiti hommansa tyylillä. Laulujen saama vastaanottokin koheni sitä mukaa kuin väkeä alkoi valua Puusalin penkeille. Pieneltä breikiltä – piirun verran vajaa 40 vuotta – tositoimiin estradeille palannut Punainen Lanka näytti Valkeakosken setillään, miksi sitä voi pitää yhtenä keskeisenä maailmanmusiikin pioneerina Suomessa ja jo ajalta, jolloin koko world music -käsitettä ei vielä edes tunnettu. Lauluissa soivat niin lattari- ja afrorytmit  kuin suomalaisen kansanmusiikin kalevalaiset helinät.

Lähempänä populaarimusiikin valtavirtoja oltiin sitten Harri Saksalan tutussa Simon & Garfunkel -coveroinnissa “Taistelija” ja Eija Ahvon laulamassa kotimaisessa klassikossa “Jäähyväiset aseille”, joka muuten ei ole Liisa Tavin tuotantoa, kuten sisäänspiikkauksessa ilmoitettiin, vaan hienon uuden aallon bändin, tamperelaisen  Kollaa kestään biisikatalogista, josta Tavi sen repertuaariinsa nappasi.

Perjantai-illan raikkain ja railakkain tunti vietettiin festarialueen pienimmällä ja tarjonnaltaan monina vuosina kiinnostavimmalla SAK-lavalla. Kansallisteatterin näyttelijä Timo Tuominen toi musiikkitapahtumaan viitisen vuotta sitten kasaamansa Jacques Brel -lauluohjelman, jossa kuullaan nippu belgialaisen lauluntekijämestarin karheankomeita lauluja Tuomisen omina, uusina suomennoksina.

Kansallisteatterin Lavaklubin tiiviissä tilassa Tuomisen Brel-tulkinnat saavuttavat varmasti isomman intensiteetin kuin heinäkuisen auringon alla Kanavarannassa, mutta kiitettävän korkeaksi fiilis nousi näinkin. Yhtenä huipentumana kuultiin  Brelin kipakka “Les bourgeois” (“Porvarit”), joka saattoi olla koko festivaaliviikonlopun tiukinta työväenmusiikkia. Brelin sydänhän sykki aina päähänpotkitun kansanosan puolesta.

 

Timo Lassyn saksofoni soi komeasti Valkeakosken festiivaalilla, jonne myös laatujazz istuu hyvin.

Timo Lassyn saksofoni soi komeasti Valkeakosken festivaalilla, jonne myös laatujazz istuu hyvin.

Musareiden keskilinjaan nähden vahvasti marginaalissa oli myös  hienon bändinsä kanssa Puusalissa soittanut saksofonisti Timo Lassy. Viime kesänä Valkeakoskella Kirjazzin pääesiintyjänä ihastuttanut suomalaisten nuoren polven nykyjazzin eturivin taitureihin kuuluva Lassy otettiin innostuneesti vastaan musiikkitapahtumassakin, mutta keikan lopetus oli järjestäjien puolelta tökerö. Lassyn bandin vetäessä vielä viimeistä biisiään, päälavalta alkoi jytyyttää jo Hayseed Dixien yhdentekevä hillbilly-tuuttaus, niin että Lassyn ja kumppaneiden kiitoskumarrukset hautautuivat jo yleiseen kakofoniaan.

Miksi muuten heviklassikoita bluegrassiksi vääntävä cover-orkesteri Hayseed Dixies oli Valkekoskella taas? Bändi on ihan kohtuuhupaisa ilmestys kerran nähtynä, mutta kahta vetoa tämä vitsi ei oikein kestä.

Jyväskylästä Suomen rock-kartalle 30 vuotta sitten ponnahtanut Miljoonasade on paljon kestävämpää laatua. Tämäkin orkesteri on uudellenkasautunut, mutta Punaista Lankaa paljon pienemmän tauon jälkeen. Oli jopa  hämmästyttävää nähdä, kuinka pähkinöiksi Miljoonasade festariväen yhä pisti. Vanhat klassikot “Lapsuuden sankarista” “Olkinaiseen” ja “Voipalloon” otettiin vastaan ihan hurmiossa, mutta myös bändin toisen elämän (2014-) aikana syntynyt uustuotanto eli tänä vuonna ilmestyneen albumin “Sähköinen rouva Maa” biisit tuntuivat tehoavan yllättävän hyvin.

Työväen Musiikkitapahtuman lauantai on ainakin paperilla perjantaita moni-ilmisempi ja tietysti määrällisesti runsaampi. Varmoja kansanvillitsijöitä ovat tietysti Antti Tuisku ja Kaija Koo, mutta marginaaleista kiinnostuneiden kannattaa tsekata Puusalin puolelta ainakin nousevat kotimaiset tämän vuosikymmenen tulokkaat Tilhet, pajut ja muut ja Tiisu sekä amerikkalainen jazzvokalisti Stacey Kent, joka mitä oletettavimmin on Valkeakosken työväenmusiikkifestivaalin esiintyjälistoilla ensimmäinen Grammy-ehdokkuuteen yltänyt.

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE