Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kolumnit

Brexit-diili on pelkkä avioerosopimus, joka ei vielä määrittele juuri lainkaan EU:n ja Britannian tulevia suhteita

Kolumnit

Eeva Lennon

Lontoossa asuva toimittaja.

Britannian pääministeri Boris Johnson.

Britannian parlamentin alahuone hyväksyi vihdoin tiistai-iltana pääministeri Boris Johnsonin EU:n kanssa tekemän brexit-sopimuksen. Mutta se kieltäytyi noudattamasta Johnsonin hätäistä aikataulua, jonka mukaan asiat on lyötävä lukkoon EU:n kanssa sovittuun aikarajaan lokakuun loppuun mennessä.

Eeva Lennon

Alahuone haluaa tutkia kunnolla maan tulevaisuudelle niin tärkeän lakiehdotuksen. Britannia siis ilmeisesti lähtee EU:sta, mutta ei vielä lokakuun lopussa, sillä EU myöntää sille varmasti hiukan lisäaikaa.

Mutta tämähän on vasta alkua, pelkkä avioerosopimus, joka ei vielä määrittele juuri lainkaan EU:n ja Britannian tulevia suhteita. Brexitistä riittää briteille työtä ehkä vielä kymmeneksi vuodeksi. Kaikki ne, jotka täällä perin juurin kyllästyneinä kolmen vuoden brexit-farssiin halusivat ratkaisua millä hinnalla tahansa, saavat pettyä pahasti.

Heti brexitin jälkeen on ruvettava neuvottelemaan uudesta kauppasopimuksesta. Monet kansanedustajat pelkäsivät, että jos uutta kauppasopimustakaan ei saada neuvotelluksi sille sovitun määräajan kuluessa vuonna 2020, silloin uhkaa taas uusi tilanne ilman sopimusta koko tuhoisuudessaan. Johnson lupasi, että parlamentti saa silloin itse pyytää EU:lta niin pitkän lisäajan kuin tarvitaan, ja se löi tilanteen lukkoon. Kyllin monta konservatiivien kapinallista, ja työväenpuolueen brexit-vaalipiirien kansanedustajaa oli valmis tukemaan sopimusta. Sopimusta koskevan lakiehdotuksen puolesta äänesti peräti 29 kansanedustajan enemmistö.

EU puolustaa omiaan ja EU:lle ratkaisun A ja O oli ns. perälaudassa.

Mutta miten Johnson pääsi näinkin pitkälle ja sai niin paljon enemmän kannatusta kuin edellinen pääministeri Theresa May omalle sopimukselleen, joka oli melkein samanlainen? Yksi syy oli tietysti, että mahdollinen taloudelle tuhoisa vaihtoehto eli brexit ilman sopimusta alkoi tuntua todelliselta ja monet olivat valmiita tekemään millaisen sopimuksen tahansa sen estämiseksi. Toinen tärkeä syy oli, että Irlannin kysymys saatiin ratkaistuksi uudella sopimuksella sillä tavalla, että myös konservatiivisen puolueen brexit-fanaatikot saattoivat sen hyväksyä.

EU puolustaa omiaan ja EU:lle ratkaisun A ja O oli ns. perälaudassa, eli EU halusi kaikin keinoin estää kovan tulli- ja muun rajan syntymisen EU:n jäsenen Irlannin Tasavallan ja Britannian mukana yhteisöstä lähtevän Pohjois-Irlannin välille. Kovan rajan poistuminen EU:n puitteissa oli aikanaan yksi edellytys Pohjois-Irlannin ja tasavallan väliselle ns. pitkäperjantain sopimukselle, joka parikymmentä vuotta sitten rauhoitti Pohjois-Irlannin. Se tyydytti IRA:a koska se tuntui askeleelta kohti saaren yhdistämistä, johon silloinen tehokas terrorijärjestö oli pyrkinyt väkivalloin.

Lisää aiheesta

Mutta brexit sellaisenaan olisi voinut merkitä kovan rajan nousemista uudelleen EU:n jäseneksi jäävän Irlannin tasavallan ja
Britannian mukana EU:sta lähtevän Pohjois-Irlannin väliin EU:ssa pelättiin, että jos kova raja tulleineen kaikkineen nyt pystytettäisi takaisin saaren puoliskojen välille, IRA tai joku sen siipi aloittaisi taas terrorisminsa Irlannin yhdistämiseksi. Niinpä EU vaati ehdottomasti, että raja ei saa nousta uudelleen Irlannin eri puoliskojen välille, vaan Pohjois-Irlanti jää EU;n tullisopimuksen piiriin tekee emämaa sitten mitä tahansa. Mutta Pohjois-Irlannin kova protestantti-puolue DUP kieltäytyi
ehdottomasti hyväksymästä ratkaisua, joka irroittaisi Pohjois-Irlannin muusta valtakunnasta, ja siten työntäisi sen eristyksiin
Britanniasta tasavallan syliin.

Heidän pelkojaan lisää se, että ensimmäisen kerran mielipidetiedustelut antavat pikkuruisen enemmistön niille, jotka haluaisivat Irlannin yhdistyvän.

Theresa Mayn hallitus oli vähemmistöhallitus, jolla oli enemmistö alahuoneessa vain DUP:n 10 kansanedustajan tukemana.
Pääministerinä May oli täysin riippuvainen tästä joukosta ja keksi ratkaisun, jonka mukaan koko Britannia jäisi enemmän tai vähemmän jonkinmoisen löyhän tullisopimuksen piiriin ja näin estettäisiin kova raja sekä Irlannissa että Irlannin merellä. Mutta tämä ratkaisu ei miellyttänyt konservatiivisen puolueen brexit-fanaatikkoja. Nämä vastustivat tullisopimusta henkeen ja vereen, koska se jättäisi Britannian EU:n kauppasopimusten piiriin ja estäisi brittejä tekemästä omia kauppasopimuksia.

Boris Johnson sen sijaan päätti omassa sopimuksessaan olla mieliksi kuudellekymmenelle brexit-fanaatikolle, mutta heittää Pohjois-Irlannin protestantit susille. Pohjois-Irlanti jää nyt EU:n tullisopimuksen piiriin, mutta muu Britannia irroittautuu siitä. Raja nousee siis Pohjois-Irlannin ja emämaan väliin. Selvä se, etteivät Pohjois-Irlannin protestantit ilahtuneet tästä lainkaan ja äänestivät sopimusta vastaan.

Heidän pelkojaan lisää se, että ensimmäisen kerran mielipidetiedustelut antavat pikkuruisen enemmistön niille, jotka haluaisivat Irlannin yhdistyvän. Katolilaisen väestön määrä lisääntyy lisääntymistään Pohjois-Irlannissa, ja se on nyt lähes yhtä suuri kuin protestanttien lukumäärä. Aikaisemmin kaikki katolilaisetkaan eivät halunneet Irlannin yhdistymistä, koska tasavalta oli niin takapajuinen kirkkovaltio. Nyt tasavalta on muuttunut rajusti, siellä saa nyt ehkäisyvälineitä avioeroja ja abortinkin siinä missä muuallakin Euroopassa. Tasavallan uutta avaramielisyyttä ja suvaitsevaisuutta osoittaa myös, että sillä on pääministerinä puoliksi intialainen hindu ja julkihomo, älykkään tuntuinen Leo Varadkar. Pohjois-Irlanti sen sijaan sai vapaan abortin vasta nyt.

Nuo kovat protestanttiset ryhmät Pohjois-Irlannissa äänestivät brexitin puolesta. Mutta koko maakunnan enemmistö halusi jäädä EU:hun niin kuun Skotlannissakin. Tasavallan yhteydessä se olisi mahdollista. Näyttää siltä, että Brexitin kannattajat ovat tehneet enemmän Irlannin yhdistämisen puolesta kuin IRA koskaan. Ja he saattavat aiheuttaa koko Ison Britannian hajoamisen, sillä jos skotit pian saavat äänestää uudelleen itsenäisyydestään, he todennäköisesti nyt valitsisivat sen, koska he silloin voisivat jäädä EU:hun.

Työväenpuolueen johto haluaisi, että Britannia jäisi kokonaan ja selvästi tullisopimukseen EU:n kanssa.

Työväenpuolue pyrki nyt liittoutumaan paitsi skottien myös Pohjois-Irlannin protestanttien kanssa Boris Johnsonin sopimuksen tyrmäämiseksi. Sillä vaikka puolueen johtaja Jeremy Corbyn toisin kuin puolueensa tiedetään “salabrexitiläiseksi” niin näin kovaa brexitiä hänkään ei halua, ja hän pitää sitä tuhoisana Britannian talouselämälle. Työväenpuolueen johdon mielestä Johnsonin sopimus on huonompi kuin Theresa Mayn sopimus, joka olisi jättänyt valtakunnan jonkinlaiseen löyhään tullisopimukseen EU:n kanssa. Työväenpuolueen johto haluaisi, että Britannia jäisi kokonaan ja selvästi tullisopimukseen EU:n kanssa, sillä silloin se ainakin olisi mahtavan EU:n kauppaneuvottelujen piirissä. EU:lle taas olisi etuna, että se saisi kauppaneuvotteluissaan lisäkseen Britannian voiman, vaikka saarivaltakunta ei enää kuuluisikaan Euroopan yhteisöön.

On käsittämätöntä, että eurofanaatikot kuvittelevat Britannian pärjäävän yksin kauppanevotteluissa paremmin kuin 500 miljoonan asukkaan kaupallisen supervallan suojissa. Ei siitä ole mitään todisteita. Päinvastoin kaupallisissa painiskeluissa tämän maailman jättiläisten kanssa, 63:n miljoonan asukkaan Britannia olisi todennäköisesti pahasti alakynnessä. EU:n kaupallinen mahti lyö jopa Yhdysvallatkin, minkä takia presidentti Donald Trump niin syvästi inhoaa sitä ja haluaisi hajoittaa sen.

Jeremy Corbyn kysyi alahuoneessa myös miksi sopimukseen ei pääministeri Johnsonin lupauksista huolimatta ole kirjattu
Britannian työntekijöille sen EU:n puitteissa saatuja oikeuksia.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE