Britannialla on edessään vaikeat hallitusneuvottelut, kun enemmistöaseman menettänyt konservatiivipuolue yrittää koota hallitusta.

Saarivaltion brexit-neuvotteluille varattu aika hupenee kovaa vauhtia, sillä ero tulee voimaan maaliskuussa 2019.

EU-puoli on jo suunnitellut tiukkaa aikataulua, jotta isoimmat kysymykset saataisiin ratkottua syksyn aikana mahdollisimman pitkälle.

Neuvotteluajan hukkaaminen lisää todennäköisyyttä, että Britannia jättää unionin ilman tilien tasaamista, koska yhteisymmärrystä ei ehditä löytää. Sekin on mahdollista, että maa maksaa vain osan siitä, mitä EU-maat toivoisivat.

Erityisasiantuntija Lotta Nymann-Lindegren Suomen EU-edustustosta arvioi STT:n haastattelussa aiemmin viikolla, että Suomen on hyvä varautua lisälaskuun vuosina 2019 ja 2020.

Näin siitäkin huolimatta, että Suomi on linjannut, ettei maksettavaa saisi tulla.

– Se on osa järkevää neuvottelustrategiaa, että mietitään, mitä se tarkoittaisi Suomelle, Nymann-Lindegren sanoo.

Britannian eron ajoitus on hankala, sillä saarivaltio jättää unionin kesken 7-vuotisen rahoituskauden. Rahoituskaudesta on jäljellä vielä vajaat kaksi vuotta siinä vaiheessa, kun Britannia lähtee. Ohjelmat on lyöty lukkoon, ja maanviljelijät, kaupungit ja erilaiset tutkimushankkeet odottavat rahojaan.

Jos brexit-neuvottelut epäonnistuvat ja Britannia jättää laskunsa auki, voi helpoin vaihtoehto olla, että jäsenmaat kattavat kukin pienen lisälaskun. Näin rahoitusohjelmia ei tarvitsisi avata.

Epäselvää kuitenkin on, ovatko maat valmiita edes pieneen lisälaskuun, Nymann-Lindegren huomauttaa.

Vuonna 2019 käydään EU-vaalit ja parlamenttivaalit monessa maassa, myös Suomessa, jossa perussuomalaiset saattaa nostaa EU-kansanäänestyksen vaaliteemakseen.

– Sen voi arvata, minkälaista keskustelua tämä herättää jäsenmaissa, vaikka summat olisivat miten pieniä, Nymann-Lindegren sanoo.

Aluerahoja hyvin tunteva, alueiden komitean puheenjohtaja Markku Markkula toivoo, että ohjelmat voivat jatkua viimeiset kaksi vuotta kuten on suunniteltu ja Britannia maksaa velvoitteensa.

– Jäsenmaissa pitää suunnata huomio nyt rahojen tehokkaaseen käyttöön, eikä jäädä spekuloimaan, vähenevätkö rahat jo nyt, Markkula sanoo.

Nymann-Lindegren arvioi, että alueille suunnattuihin koheesio- tai maatalousrahoihin koskeminen olisi hyvin vaikeaa ja työlästä kesken rahoituskauden.

Säästöt voisi olla helpompi löytää tutkimus- ja kehityspuolen rahoista, joita ei ole vielä ehditty jakaa.

Vaativin työ jäsenmailla on edessään, kun maat päättävät siitä, miten Britannian jättämä budjettiaukko täytetään pysyvästi.

Markkula ennakoi, että rahojen väheneminen ohjaa suomalaisalueita tekemään enemmän yhteistyötä muiden maiden kanssa ja yhdistämään pieniä hankkeita isoiksi kokonaisuuksiksi.Hän harmittelee, että Suomessa alueet taistelevat rahoista keskenään jo nyt.

– Silloin kun rahaa leikataan, vielä enemmän tapellaan niistä pienentyneistä rahoista, Markkula pelkää.