Kolumnit
17.6.2016 18:00 ・ Päivitetty: 10.6.2016 10:07
Britannia tarvitsee taas Churchillia
On vuosi 1945. Maailman verisin sota on juuri loppunut. Eurooppa on raunioina. Eurooppalaiset ovat teurastaneet toisiaan vuosia, suurin osa perheistä on menettänyt läheisen, kymmenet miljoonat ovat kuolleet. Sota on ollut niin kammottava, että vihaa naapurimaita kohtaan riittäisi satoja vuosia eteenpäin.
Mutta mitä tekevät eurooppalaiset? Yhdistyvät.
Jo seuraavana vuonna Britannian sodanaikainen pääministeri Winston Churchill esittää ajatuksen Euroopan unionista.
Tuhon keskellä eurooppalaiset tekivät kauaskantoisia ja hyviä päätöksiä.
23. kesäkuuta Britannia äänestää, haluaako se vielä olla osa Euroopan unionia. Toivoisin, että britit muistaisivat Churchillia.
Miapetra Kumpula-Natri ja ja Paul Brannen toukokuussa Helsingissä Smolnan edessä.
Brexitiä kannattavat britit valittavat, että byrokratiaa on liikaa. He ovat huolissaan siitä, että muista EU-maista halutaan tulla Britanniaan töihin ja saamaan lapsilisää.
Puolustajat puhuvat esimerkiksi työntekijöiden oikeuksista ja puhtaudesta. EU-direktiivien ansiosta on muun muassa puhdistettu uimarantoja. Labourkollegani Paul Brannon ui niitä nyt läpi todistaakseen sen.
Monet huolet ovat varmasti aitoja, mutta kovin pieniä verrattuna huoliin, joiden parissa Eurooppa paini silloin, kun EU otti ensiaskeleitaan.
Tuhon keskellä eurooppalaiset tekivät kauaskantoisia ja hyviä päätöksiä. Niiden ansiosta olemme eläneet ennennäkemättömän vakaata ja vaurasta rauhan aikaa, jota nyt pidämme itsestäänselvyytenä. Meidän on vaalittava saavutustamme. Olemme sen velkaa itsellemme ja 70 vuotta sitten viisaita päätöksiä tehneille eurooppalaisille.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.