Teatteri ja Tanssi
9.5.2016 07:47 ・ Päivitetty: 9.5.2016 08:44
Cirko-festivaalin ensimmäinen viikonloppu: taitavaa akrobatiaa ja hassuja hirviöitä
Yhdestoista Cirko-nykysirkusfestivaali käynnistyi viikonloppuna kahdella esityksellä. Avajaisesityksenä Cirko-keskuksessa nähtiin yhdysvaltalaisparin, Cohdi Harrellin ja Laura Stokesin muodostaman The Ricochet Projectin akrobatiaesitys Smoke and Mirrors. Esitys palkittiin viime vuonna Edinburghin Fringe-festivaalin arvostetulla Total Theatre Award for Cirkus -palkinnolla.
Vajaan tunnin mittaisessa esityksessä ei ollut varsinaisesti mitään juonta, mutta sen saattoi halutessaan tulkita joko parisuhdetta tai ihmisen arkiminän alla olevaa todellista minää käsittelevänä esityksenä.
Aluksi tiukassa toimistolookissa trapetsilla taiteilleet Harrel ja Stokes kuoriutuivat vähitellen vaatteistaan siirtyessään välineeltä toiselle. Esityksessä käytettiin akrobatian eri muotoja, trapetsin lisäksi vertikaaliköyttä ja tuoleja sekä lattia-akrobatiaa. Toisiaan seuraavat kohtaukset olivat joko sooloja tai duettoja.
Cirko-keskus
The Ricochet Project
Smoke and Mirrors
Konsepti ja esiintyjät Cohdi Harrel ja Laura Stokes
Kanneltalo
Stammer Productions
Me ollaan monstereita (We Are The Monsters)
Koreografia Colette Sadler Lavastus, valot ja ouvut Philine Rinnert Musiikki Brendan Dougherty Esiintyjät Assaf Hochman, Maxwell McCarthy, Naama Lytel, Stuart Meyers
Esityksen yleisilme ja tunnelma oli hyvin totinen ja jotenkin etäinen. Tämän parin yöminät kyllä irrottelevat, mutta eivät kovin leikkisästi, josseivät agressiivisestikaan. Sekä Harrel että Stokes ovat erittäin taitavia ja ällistyttävän notkeita ja heidän liikevalikoimansa eri välineillä on hyvin monipuolinen.
Silti mitään vau-reaktiota ei esityksestä syntynyt. Myös kokonaisuuden tempo ja dynamiikka oli koko ajan melko samanlainen. Tuli jopa tunne, että esiintyjät tekivät teostaan enemmän itselleen kuin yleisölle.
Kuva: Kalle Kukkimemi
Festivaalin ainoa pienille lapsille suunnattu esitys oli lauantaina Kanneltalossa nähty brittiläisen koreografin Colette Sadlerin tekemä Me ollaan monstereita (We Are The Monsters). Esitys on Sadlerin ensimmäinen teos lapsille ja sen pohjana ovat olleet hänen lapsille pitämänsä tanssityöpajat.
Tämä valitettavasti näkyi lopputuloksessa, joka vaikutti vasta alkuidealta varsinaisen esityksen luomiseksi.
Hirviöhahmot olivat kekseliäitä ja hauskoja ja lavastuksen muodostanut pahvilaatikkoseinä sisälsi muutamia jännittäviä yllätyksiä. Mutta siinä sitten kaikki. Mitään varsinaista sisältöä tai tarinaa ei esityksessä sen kummemmin ollut.
Värikkäät, pääasiassa eri tavoin vaatteista kootut monsterihahmot tulivat lavalle kukin vuorollaan, liikkuivat ”hassusti”, tönivät vähän toisiaan ilmeisesti tutustumistarkoituksessa ja poistuivat. Lopuksi koreografi piti katsojille minityöpajan, jossa hän esitti muutamia kysymyksiä ja sitten pääsi halaamaan monstereita.
Esitys ei mielestäni myöskään millään tavoin istunut nykysirkus-genren alle, vaan oli puhtaasti liike- ja tanssiteatteria.
Annikki Alku
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.