Demariaktiivi: ”Tämä tilanne on perussuomalaisille kamalimpia mahdollisia”

Helsingin SDP:n varapuheenjohtaja Antti Koskela ottaa blogikirjoituksessaan kantaa europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kansalaisaloitteesta Suomen eurojäsenyydestä käytävään keskusteluun. Asiasta on syntymässä eriskummallinen soppa.

Väyrysen aloite keräsi lähes 53 000 allekirjoitusta taakseen. Siinä esitetään kansanäänestyksen järjestämistä Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Yli 50 000 allekirjoitusta takaa aloitteelle käsittelyn eduskunnassa.

Eduskunnassa asiaan ottavat kantaa kaikki puolueet. Koskela ennustaa ongelmia perussuomalaisille, vaikka hän ei usko, että aloitteella on menestymisen mahdollisuuksia.

– Enemmistö puolueista ja kansanedustajista kannattaa eurossa pysymistä. Mielenkiintoista sen sijaan on mitä perussuomalaiset aikovat äänestää? Tilanne on PS:lle kamalimpia mahdollisia.

Koskelan mukaan perussuomalaiset ei halua joutua ulos hallituksesta ja menettää ministerinpaikkojaan. Sen seurauksena puolueen on pakko äänestää eurossa pysymisen puolesta.

– Pääministeri Juha Sipilä  ja valtiovarainministeri Alexander Stubb eivät tule hyväksymään tyhjän äänestämistä. On mielenkiintoista nähdä, miten perussuomalaisten kenttä tulee kestämään tilanteen, jossa puolue äänestää eurossa pysymisen puolesta.

Koskela uskoo, että osa perussuomalaisista äänestää silti euroeron puolesta.

– Kävi äänestyksessä miten hyvänsä, Timo Soini joutuu kohtaamaan puolueensa äänestäjät ja kertomaan heille miksi perussuomalaiset kannattaa euroalueessa pysymistä.

Jotta tilanne olisi vielä mutkikkaampi, Väyrynen sanoi tänään Ylen haastattelussa, ettei kannata omaa aloitettaan. Väyrynen ei haluakaan kansanäänestystä.

– Kansanäänestys vie vuosia. Ei meillä ole aikaa tuhlattavaksi, kun talous on niin huonossa kunnossa, kuin se on, ja euroalue on kehittymässä nopeaa vauhtia velkaunioniksi ja liittovaltioksi.

Väyrynen odottaa hallitukselta tiedonantoa euroerosta.

– Nyt pitäisi tiedonannon pohjalta erota euroalueesta ja jos haluttaisiin myöhemmin liittyä takaisin euroon, niin siitä pitäisi järjestää kansanäänestys.

Paavo Arhinmäki näki uuden Tuntemattoman: ”Juonipaljastus, vaikka toivomus oli, ettei niitä kerrota etukäteen”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäki kertoo nähneensä Aku Louhimiehen odotetun elokuvaversion Väinö Linnan romaanista torstaina kutsuvierasnäytöksessä Helsingissä.

Arhinmäki arvioi elokuvan laadukkaaksi.

”Louhimies on onnistunut tavoittamaan mielestäni paremmin sodan kauhut, yksittäisen sotilaan pelot ja Väinö Linnan kirjoittaman sodanvastaisuuden kuin kaksi aikaisempaa elokuvaversiota kirjasta.”

Erityisesti hän kehaisee yhtä näyttelijää.

”Vaikka se olisi epäreilua muita loistavia suorituksia kohtaan, pakko nostaa esille Eero Aho. Ihokarvat nostattava tulkinta Antero Rokasta.”

Demokraatti näki Tuntemattoman sotilaan maanantaina. Jo tuolloin elokuvan tuottaja pyysi lehdistöä olemaan paljastamatta juonen käänteitä kirjoituksissaan. Aiemmin Ilta-Sanomat oli kertonut Rokan kohtalosta suoraan jutussaan. 

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutussa asiasta vasta vihjailtiin.

– Uusi Tuntematon, uusi tulkinta. Tässä elokuvassa ei välttämättä tapahdu samoja asioita kuin Väinö Linnan romaanissa. Tässä elokuvassa Rokka voi kuolla, Kuukausiliitteessä kerrottiin.

Sama pyyntö esitettiin myös kutsuvierasnäytöksessä, mutta Arhinmäki ei malta mieltään.

”Ja juonipaljastus, vaikka toivomus oli, ettei niitä kerrota etukäteen. Pieni Suomi tulee sodassa hyväksi kakkoseksi ja lähes kaikki kuolevat. (…)”

Arhinmäki kertoo avoimessa Facebook-päivityksessään vielä lisää, mutta Demokraatti noudattaa tässä tekijöiden toiveita. Kiinnostuneet löytävät kuitenkin tiedon Arhinmäen julkisesta profiilista.

Keskustelua aiheesta

Nyt Kalle Päätalon kirjoista tuttu Ii on Euroopan paras, ja näin ihme syntyi

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Kalle Päätalon kirjoissa Ii kuvataan mahtipitäjänä, minne varta vasten mentiin katsomaan uutta ja ihmeellistä. Herkolle ja Riitulle matka Taivalkosken Jokijärveltä hevosella Iin merimaisemiin oli maailman ääripää maailmankuvan huippuhetki.

Ii on jälleen mahtipitäjä. Parisen vuosikymmentä sitten Lipposen 1. hallituksen työministerinä minulla oli kunnia vihkiä Iin Micropolis. Silloin mikroelektroniikka oli kovassa nousussa. Kymmenkunta vuotta sitten Iin ideanikkarit vaihtoivat konseptia: älykäs energiapolitiikka on tulevaisuuden juttu ja niin Micropoliksesta tuli ”Greenpolis”.

Iitä ”ei ujot nakkele”, sanoisi Kalle Päätalo. Ii halusi olla Suomen paras, mitä tulee vähähiiliseen talouteen. Nyt Ii on Euroopan paras! Ii palkittiin runsas viikko sitten Brysselissä Regio Stars kilpailussa Euroopan parhaaksi.

Rakenteet eivät uudista, ihmiset uudistavat.

Mistä Iin ihme syntyi? Ihmisistä ja ihmisten ideoita tukevista rakenteista. Rakenteet eivät uudista, ihmiset uudistavat. Ihmisten ideat tarvitsevat tukea, kuten Iin ihmeessäkin tapahtui. Tukea tuli EU:n rakennerahastoilta ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitolta.

Iin kunta kysyi ensiksi kunnan asukkailta heidän ideoitaan, miten vähentää kasvihuonepäästöjä ja ideoita uusiutuvien energialähteiden käytöstä. Kuntaan hankittiin sähköautoja ja julkiset rakennukset ryhtyivät käyttämään uusiutuvia energialähteitä. Kotitalouksille luotiin kannustimia. Veden, sähkön ja lämmön kulutusta ryhdyttiin seuraamaan uudelle digitaalisella järjestelmällä.

Ii on jo inspiroinut muita pieniä kuntia ilmastotalkoisiin, Iissä on noin 10.000 asukasta. Samankokoisia on Suomessa noin 80 prosenttia kaikista kunnista, joten kaikkiaan noin 250 kuntaa voisi teoriassa ottaa käyttöönsä Iin mallin. Isommilla kaupungeilla on omat vähähiilistrategiat käynnissä, joten isot ja pienet voisivat ainakin tässä asiassa kulkea käsi kädessä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Strategia on sitä, että tähtää ennen kuin ampuu” – näin tiivistää alikersantti Antero Rokka, ja myös kuntapäättäjien tulisi muistaa se

”Strategia on sitä, että tähtää ennen kuin ampuu.” Näin tiivistää Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Antero Rokka strategian syvimmän olemuksen.

Olennaista on siis se, että hyviä tuloksia taistelussa ja yhteisön toiminnassa saadaan vasta, kun toiminnan suunta on yhdessä valittu ja edetään suunnitelman mukaan.

Rokan sotasaavutukset tietäen tuntuu erikoiselta, että strategian hyödyntäminen kunnan toiminnassa on niin alikäytetty resurssi. Äskettäin Vaasan yliopistossa tehty laaja kyselytutkimus kertoo, että kunnan työntekijöistä vain yksi prosentti tuntee oman kuntansa strategiset tavoitteet. Kun otetaan lukuun kunnan keskeiset päättäjät ja virkamiesjohto, nousee prosentti neljään. Herää kysymys, onko strategiatyöstä mitään hyötyä, jos toiminnan tähtäyspisteet ovat näin luokattoman huonosti hallussa.

Tavoitteet ovat niin laajat ja moninaiset, että kuntapäättäjää pyörryttää.

Monissa kunnissa eletään juuri nyt kuntastrategian luonnostelun aikoja. Meilläkin Oulussa kuokka strategiatyön routaiseen maahan iskettiin eilen torstaina. Strategiaa ei kunnissa tehdä kuitenkaan vain huvin vuoksi, sillä kuntastrategia kuuluu kuntalain velvoittaviin tehtäviin.

Lain mukaan kuntastrategiassa tulee ottaa huomioon ”kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, palvelujen järjestäminen ja tuottaminen, palvelutavoitteet, omistajapolitiikka, henkilöstöpolitiikka, kuntademokratia sekä elinympäristön ja alueen elinvoiman kehittäminen”.

Tavoitteet ovat niin laajat ja moninaiset, että kuntapäättäjää pyörryttää ennen kuin kuntastrategiaan on saatu ainoatakaan kirjainta piirrettyä.

Kuntastrategian valmistelu ei kuitenkaan ole niin visainen tehtävä, kun voisi kuntalain perusteella päätellä. Lähtökohdaksi on hyvä palauttaa mieleen, miksi kunnat ovat olemassa; kuntalaisten hyväksi. Kaikkein tärkeintä on kuntalaisten hyvinvointi. Tärkeätä on myös muistaa, ettei kunta itsessään tee mitään, vaan ihmiset tekevät kaiken työn.

Palvelu on kunnan paras kilpailuetu.

Kun kuntapäättäjät kokoontuvat strategiaseminaareihin, aletaan ensimmäisenä muotoilla kunnan arvoja. Lyön vetoa, että monen kunnan arvoissa vilisevät seuraavat sanat: oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, välittäminen, asiakaslähtöisyys. Hyviä arvoja kaikki, mutta toimintakulttuurin muutokseen noilla sanoilla ei helposti päästä.

Arvojen sijaan hyvässä strategiassa pitäisi puhua asenteista, vaikka tähän tapaan: Kunnan ilmapiiri on kannustava ja välittävä. Ihmiset luottavat tulevaisuudessa toisiinsa entistä enemmän. Kunnan palvelut ovat ihmis- ja yritysystävällisiä niin, että koko talousalueella elää onnellisia ihmisiä. Palvelu on kunnan paras kilpailuetu.

Miten tähän voitaisiin päästä? Usein kunnissa tehdään liian pitkään suunnittelutyötä ennen uusien ideoiden jalkauttamista. Kunnassa olisi hyvä olla rohkaisevaa kokeilukulttuuria, jossa hyvät toimintatavat erottuisivat käytännön kautta vanhoista malleista. Kuntapäättäjien tulisi olla myös enemmän tietoisia kunnan työntekijöiden arjesta.

Pari ”päättäjän päivää” kunnan töissä avaisi erilaista näköalaa päätöksentekoon.

Keskustelua aiheesta

Unohdetaan sote – laitetaan tietosuoja ja tietojärjestelmät kuntoon

Valtakunnan tasolla on keskustan ja kokoomuksen kesken on saatu sote-sopu aikaan. Risikko ja Saarikko vakuuttivat uuden hyvän sote- mallin syntyneen. Alkuperäisenä tavoitteena oli erikoissairaanhoidon kasvavien kustannusten hillintä ja asiakaslähtöisyyden ja laadukkaasti hyvän palvelun tarjoaminen kaikille kansalaisille. Näistä tavoitteista ei ole enää keskusteltu vaan keskusta on puhunut maakuntauudistuksesta ja kokoomus yksityisten terveys-bisnes yritysten pääsemisestä markkinoille.

Arjen suurin ongelma koko sote-palveluissa on se, että eri organisaatioiden kesken ei voida luovuttaa tietoja. Potilastietosuojamme on erittäin suuri, millä on haluttu salata ja suojella ihmisten sairaus- ja terveystietoja. Asenne-maailma on muuttunut kymmenessä vuodessa suuresti. Nykyään ihmiset jakava omia tietojaan sosiaalisessa mediassa täysin estotta, eivätkä ymmärrä miten tietojen kulku laitoksesta toiseen ei onnistu. Siinä välissä on tietosuojalaki!

Koko Sote-uudistuksen olisi voinut tehdä tietosuoja-lakimuutoksena niin, että se mahdollistaa tietojen vaihdon organisaatiosta toiseen. Tällä hetkellä terveydenhuoltoalan ammattilaista ohjaa Terveydenhuoltolaki (2010) ja sosiaalialan ammattilaista ohjaa sosiaalihuoltolaki (2014). Molemmat ovat melko tuoreita lakeja, mutta niitä ei ole yhteen sovitettu. Meiltä puuttuu edelleen sote-laki joka mahdollistaisi yhteisrekisterin yhteisasiakkaista. Tämä tuottaa suuria ongelmia käytännön työnteossa, kun yhdellä asiakkaalla voi olla monta eri kontaktia eri organisaatioihin ja ne kirjataan eri tietojärjestelmiin eikä niitä ole luvitettu keskenään. Nykyiset tietojärjestelmät taipuisivat kyllä tietojen vaihtoon, mutta niitä ei saa nykyisen lain mukaan luovuttaa ilman asiakkaan lupaa. Lain mukaan lupa tulee varmistaa jokaisen hoitokontaktin yhteydessä, mikä asiakkaissa aiheuttaa enemmänkin ärtymystä kuin kuulluksi tulemista. Toisinaan luvan kysyminen saattaa olla haastavaa, jos potilas on huonokuntoinen eikä pysty lupaa antamaan.

Tutkitusti 10 prosenttia paljon palveluita käyttävistä asiakkaista kuluttaa yli 80 prosenttia sote-kustannuksista. Suomen hallituksen esittämällä sote-mallilla tätä asiaa ei korjata vaan kustannukset tulevat nousemaan. Asiantuntijat ovat aivan kauhuissaan entisestään pirstoutuvasta palvelutarjonnasta ja tiedon kulun turvaamisesta eri organisaatioiden välillä. Jos tietojen vaihto on nyt ongelma, millainen kaaos siitä syntyykään yksityisten yritysten hyvin erilaisten tietojärjestelmien yhteensovittamisessa. Yksityisten lääkäriasemien nykyiset tietojärjestelmät palvelevat vain vastaanotto-toimintaa, eivätkä ole yhteensopivia muiden toimijoiden tietojärjestelmien kanssa.

Toivon hartaasti, että eduskunnassa lakiesitystä arvioitaessa tunnustetaan nykyinen sote-lakiesitys poliittiseksi terveysmarkkinoiden avaukseksi yksityisille – käytännössä kansainvälisille terveys-jättiyrityksille. Esitys ei pureudu käytännön ongelmiin vaan lisää niitä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Hallituksen toinen jättiuudistus uhattuna? – ”Jos olet tuollaista tietoa saanut, niin en kommentoi mitään”

Kuva: Kari Hulkko

Demokraatin tietojen mukaan sote- ja maakuntauudistukseen liittyvä kasvupalvelulaki ei ole lausuntokierroksen jälkeen lainkaan edennyt. Asiaa läheltä seuraavien hallituslähteiden mukaan muun muassa työllisyyspalveluiden uudelleenjärjestelyyn liittyvä laki olisi käytännössä pöydällä, mutta ministeriryhmän sisältä vakuutetaan, että siitä keskustellaan edelleen.

Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) mukaan vaikutelma pysähtymisestä on voinut syntyä soten valinnanvapausratkaisun odottamisesta.

– Kasvupalvelulaki on edelleen valmistelussa ja sitä viedään eteenpäin käsikädessä sote-ratkaisun kanssa, Lintilä sanoo.

Kasvupalvelujen järjestämisvastuu annetaan lakiluonnoksessa maakunnille, poikkeuksena pääkaupukiseutu, jonka kunnat saisivat jatkossakin jäädä palvelujen järjestäjäksi. Kokoomuksessa toivottaisiin erillisratkaisuja myös muille suuremmille kaupungeille, ja puolueen ajatellaan pyrkivän sen vuoksi hidastamaan lain etenemistä.

Se, että laki olisi pysähdyksissä on ihan höpöpuhetta.

Lain myötä muun muassa nykyisten ELY-keskusten toiminnot siirtyisivät maakuntiin. Suuret kaupungit ja Helsingin pormestarin koolle kutsuma kaupunkien C21-ryhmä katsovat, että yrittäjyyttä, työllisyyttä ja kasvua tukevat palvelut olisi sopivinta järjestää suoraan kuntatasolla.

Lintilän mukaan erillisratkaisuista aiheutuisi perustuslaillisia ongelmia.

– Pohjaratkaisu on, että erillisratkaisu koskee vain pääkaupunkiseutua.

Lakia valmistelevaan ministeriryhmään yhdessä Lintilän ja oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok.) kanssa kuuluva työministeri Jari Lindström (s.) ei ole kuullutkaan valmistelun pysähtymisestä.

– Tämä on minulle uusi tieto. Jos olet tuollaista tietoa saanut, niin en kommentoi mitään. Se, että laki olisi pysähdyksissä on ihan höpöpuhetta, Lindström sanoo.

Demokraatti ei perjantaina tavoittanut oikeusministeri Häkkästä kommenttia varten.