Demokraatin kysely: Työvoimapalvelujen mylläys hämmentää TE-toimistojen johtajia – Kaikkialla ei ole kuin Uudellamaalla

Kuva: Kari Hulkko

Hallitus on tehostamassa työvoimapalveluita. Se aikoo tehdä näin laajentamalla yksityisten toimijoiden roolia, mikä luo pohjaa maakuntauudistuksessa kasvupalveluksi integroitavalle yritys- ja TE-palvelujärjestelmälle.

Sote-uudistuksen tapaan tarkoitus on työvoimapalveluissakin siirtyä palvelutuotannon monituottajamalliin. Samalla hallitus aikoo sovittaa yhteen vaikeasti työllistyvien sosiaali-, terveys- ja työllistymistä tukevat palvelut.

Demokraatti selvitti kyselyssään TE-toimistojen johtajien kantoja monituottajamalliin. 15:sta TE-toimistojen johtajasta 10 vastasi. Monista vastauksista ilmenee epätietoisuus siitä, mitä uudistus käytännössä tarkoittaa.

– Tässä vaiheessa on vaikeata arvioida palvelujen tuottamistapojen muutoksia tai niiden vaikutuksia, Satakunnan TE-toimiston johtaja Juhani Sundell sanoo.

Hän kuitenkin katsoo, että toimintaympäristön ja asiakastarpeiden muutokset edellyttävät uudenlaisia palveluita. Laaja uudistus tarjoaa ”ainakin lähtökohtaisesti” hyvät mahdollisuudet uusia TE-palveluita työelämän tarpeita paremmin vastaaviksi.

Myös Pirkanmaan TE-toimiston johtaja Regina Saari näkee, että vaikea työllisyystilanne edellyttää uusia keinoja ja TE-palvelujen uudistuksia. Pohjois-Savon TE-toimiston johtaja Soile Lahti painottaa, että yksityiset palvelut voivat sparrata julkisia palveluita. Parhaita toimintamalleja pitää monistaa, olivat ne julkisia tai yksityisiä.

– Monituottajamalliin kytkeytyvä aito valinnanvapaus edellyttää toteutuakseen, että yksityisiä palveluita on saatavilla ja että siirrytään nykyistä vahvempaan asiakkaan itseohjautuvuuteen ja omaan aktiivisuuteen. Kaikkien asiakasryhmien osalta edellytyksiä tähän ei välttämättä ole, hän kuitenkin huomauttaa.

Toivottavaa on, että TE-toimistojen osaaminen hyödynnetään.

Etelä-Pohjanmaan TE-toimiston vt. johtaja Leena Tuohimaa-Kari kantaa huolta, kuka kantaa kokonaisvastuun muutosprosessista. Yhtä lailla häntä mietityttää yhdenvertaisuuden toteutuminen ja viranomaistehtävien kytkeytyminen uudistukseen.

– Toivottavaa on, että se osaaminen, mitä TE-toimistojen nykyisellä henkilöstöllä on, hyödynnetään myös uudessa toimintamallissa, Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston palvelujohtaja, johtajan sijainen Pirjo Juntunen sanoo.

Hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen työmarkkinoiden toimivuuden ja työllisyysasteen nostamisen 72 %:iin. Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston johtajan Riitta Oikarisen mukaan tämä ei onnistu pelkästään TE-toimistojen nykyisillä ja eläköitymisten myötä koko ajan vähenevillä henkilöstöresursseilla ilman monituottajamallia.

Maakuntauudistuksella tavoiteltavat kustannussäästöt ja maakunnille siirtyvä työvoima ja yrityspalveluiden järjestämisvastuu tarkoittavat Oikarisen mukaan sitä, että maakuntien on arvioitava, mitkä palvelut tuotetaan maakunnallisesti, yhdessä muiden maakuntien kanssa ja mitkä valtakunnallisesti. Lisäksi on ratkaistava, mitä palveluita on järkevä tuottaa itse ja mitä ostaa kunnilta, yrityksiltä tai yhteisöiltä.

– Yksityisiä palveluntuottajia ja palveluiden tarjoajia ei ole kaikkien maakuntien alueilla tarjolla yhtä kattavasti kuin Uudellamaalla, joten palvelujen tuottaminen taloudellisesti kannattavasti ja samalla työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja elinvoiman kasvattaminen ovat tulevaisuuden haasteita uudessa maakuntamallissa, Oikarinen sanoo.

Kilpailutuksen voittaneet yritykset voivat vallata markkinat.

Hämeen TE-toimiston johtaja Harri Jokinen toteaa, että maakuntiin tuskin pitkän päälle sijoittuu niin paljon viranhaltijoita, että ne voisivat toteutaa itse TE-palvelut.

TE-palveluita ei  jätettäne sen enempää viranomaisen tuottamaksi – muutoin kuin viranomaistehtävien osalta, hän arvelee.

Yksi kasvava palvelukanava on Jokisen mukaan digitaaliset palvelut. Osa palvelutarpeesta tyydytetään sitä kautta. Myös Etelä-Savon TE-toimiston johtaja Sirkka Rytkönen kertoo, että verkkopalvelut ja palvelut puhelimitse saavat asiakkaita hyvää palautetta.

Keski-Suomen TE-toimiston johtaja Tuula Säynätmäki uskoo, että maakunnallinen itsehallinto, siihen liittyvä järjestäjä/tuottajamalli sekä asiakkaan valinnanvapaus tuovat alueille merkittävästi lisää liiketoimintamahdollisuuksia. Niitä syntyy hänen mukaansa niin sote-alalle kuin työvoima- ja yrityspalveluihin.

– Kun nykyinen julkinen palvelutuotanto siirtyy asteittain kilpailuille markkinoille, yrittäjyyden edellytykset ja pk-sektorin kasvumahdollisuudet lisääntyvät, mikä puolestaan lisää alueiden ja koko maan elinvoimaa. Monituottajamallissa työvoimapalveluja voivat tuottaa yksityinen, julkinen ja kolmas sektori.

Yksityisen sektorin toimijat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa erityisesti suoraan työmarkkinoille suuntaavien asiakkaiden palvelussa.

– Tämän asiakaskunnan osalta työmarkkinat toimivat normaalissa taloussuhdanteessa ilman julkisen sektorin kannustimia, jotka voivat vääristää yritysten välistä kilpailua. Yritys, joka saa rekrytoivan yrityksen palkkion välityksestä ja tulospalkkion julkisista varoista on paremmassa asemassa kuin pelkästään kilpailuilla markkinoilla toimiva yritys. Asiakkaan valinnan mahdollisuuden lisääminen ja kilpailuttaminen sinänsä vähentävät markkinavääristymää, mutta kilpailutuksen voittaneilla yrityksillä on paremmat mahdollisuudet vallata markkinoita muilta yrityksiltä, Säynätmäki sanoo.

– Onko siis tarpeen miettiä, mitä sellaista lisäarvoa yksityisen sektorin tulee toiminnallaan tuottaa, mitä ei vapaasti kilpailulla markkinalla synny, hän jatkaa.

Säynätmäki katsoo, että markkinapuute on ilmeisempi niiden asiakkaiden palvelussa, jotka tarvitsevat keskimääräistä enemmän tukea työllistyäkseen. Tästä hän kuitenkin tekee johtopäätöksen, jonka mukaan monituottajamalli puoltaa paikkaansa tulevan maakunnan järjestäjä/tuottajarakenteessa, koska tällöin myös kolmas sektori ja kunnat voivat yhtiöittää toimintaansa ollakseen mukana palveluntuotannossa.

– Niiden intressinä voi kunnan elinvoiman näkökulmasta olla juuri enemmän tukea tarvitsevan asiakaskunnan palvelujen järjestäminen.

Nyt puhaltavat toisenlaiset tuulet.

Pohjanmaan TE-toimiston johtaja Helvi Riihimäki sanoo suoraan, että hallituksen kaavailuissa on hyvin monta epäselvää kohtaa. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

– Mikä tulee olemaan työttömyysturva-asioiden hoito ja vastuutahot – ainakaan missään EU-maassa sitä ei ole voitu privatisoida. Uudet muodostettavat maakunnat ovat kovin erilaisia väestö-, työvoima ja elinkeinorakenteeltaan ja palveluntarjoajia on monella alueella niukasti, ainakin vielä, hän esimerkiksi sanoo.

Riihimäen mukaan keskustelussa on unohtunut myös se, että työmarkkinat eivät ole maakunnalliset. Vapaa liikkuvuus maan sisällä ja ulkomaille, yritysten rekrytointitarpeisiin vastaaminen ja väen löytäminen eri puolilta maata tai ulkomailta eivät hoidu pienalueilla eivätkä pelkästään maakunnissa.

Kirkastumatta on Riihimäen mukaan edelleen myös muun muassa rahoitus niin palveluntuottajien ostamisiin kuin erilaisiin valmennus- ja koulutuspalveluihin.

– Onko uusilla maakunnilla aito päätösvalta omista määrärahoista päättämiseen ja voiko joku maakunta päättää olla palvelematta? Digitalisaatio etenee, vaan onko riittävät valmiudet koko maassa – ei ainakaan tällä hetkellä näytä siltä, Riihimäki jatkaa.

Hän itse oli valtakunnallisen yhden TE-palvelun kannalla. Hänen mukaansa se olisi voinut nykyistä laajemmin käyttää ostopalveluja ja olisi hyvin johdettuna pystynyt takaamaan yhdenvertaiset palvelut yrityksille, työnantajille ja henkilöasiakasryhmille.

– Mutta nyt puhaltavat toisenlaiset tuulet ja tämä vaihtoehto on siten haudattu.

Lue TE-toimistojen johtajien kantoja työtömien pakkohaastatteluihin täältä.

Mikkelikin tyrmää Sipilän valinnanvapausesityksen 

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Satu Taavitsainen.

Mikkelin kaupunginhallitus on tänään päättänyt lausunnosta maan hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapautta koskevasta lakiesityksestä.

Kaupunginhallitus suhtautuu kriittisesti valinnanvapauslakiin ja sen mahdollisuuksiin kaventaa väestön hyvinvointi- ja terveyseroja, pienentää kustannusten kasvua sekä turvata riittävät keskussairaalatasoiset päivystyspalvelut Etelä-Savon maakunnassa. Valinnanvapauslaki johtaa toteutuessaan haastavimmassa asemassa olevien ihmisten aseman heikkenemiseen.

SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Satu Taavitsaisen (sd.) mukaan SDP:n kannanotot Mikkelin kaupungin lausuntoon valinnanvapauslaista huomioitiin. Kaupunginhallitus oli yksimielinen siitä, ettei kaavailtu markkinamalli vähennä väestön hyvinvointi- ja terveyseroja. Erityisesti paljon palveluita tarvitsevien asema heikkenisi, sanoo Taavitsainen.

-Ei ole oikein, että maan hallitus on valmis ajamaan esitystä, joka lisää eriarvoisuutta ja kasvattaa terveysmenoja. Sote-uudistuksen punaisen langan pitää olla nykyisten palveluiden parantaminen erityisesti vanhusten, vammaisten, lasten ja työttömien ihmisten osalta. He eivät ole työterveyshuollon piirissä ja heitä varten sote-uudistusta tehdään.

SDP:n valtuustoryhmän varapuheenjohtajan, kaupunginhallituksen jäsenen Soile Kuitusen mukaan kaupunginhallituksella on valinnanvapauslain suhteen erityinen huoli Mikkelin keskussairaalan laajan päivystyksen säilymisestä maakunnassa.

-Mikäli erikoissairaanhoidon palvelut avataan kilpailulle ja niihin myönnetään asiakasseteleitä, uhkaa julkisesti järjestettyä erikoissairaanhoitoa rapautuminen. Mitä järkeä on tuhota suomalaisen soten parhain osa, erikoissairaanhoito? Kuitunen kysyy.

SDP haluaa toteuttaa vastuullista politiikkaa, koska lopulta kaikista haavoittuvimmista väestöryhmistä ja esimerkiksi suuronnettomuuksien sattuessa vastuu on julkisella sektorilla. Tästä syystä laaja päivystys tarvitaan Etelä-Savon maakunnassa.

Mikkeliläisten asukkaiden aivan aiheellinen huoli kohdistuu siihen, että palveluista ei tulekaan sote-uudistuksen myötä paremmin saavutettavia ja sujuvampia, vaan yhä monimutkaisempia.

-Tärkeä sote-uudistuksen onnistumisen mittari on se, toimivatko jatkossa ihmisten tarvitsemat palvelut matalalla kynnyksellä, yksilöllisesti ja oikea-aikaisesti sekä maksuttomasti, päättävät Taavitsainen ja Kuitunen.

Keskustelua aiheesta

Palola jatkaa STTK:n kipparina – ”Poliitikot hoitakoot oman rootelinsa, työmarkkinajärjestöt omansa”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola (oikealla) onnitteli Antti Rinnettä ja Rauno Vesivaloa, jotka palkittiin kultaisella ansiomerkillä STTK:n uuden edustajiston järjestäytymiskokouksessa Helsingissä tiistaina.

Antti Palola jatkaa STTK:n puheenjohtajana. Hänen kautensa kestää joulukuuhun 2021 asti. Valinnan teki tänään kokoontunut STTK:n uusi edustajisto eikä Palolalla ollut vastaehdokkaita.

Palola, 58, valittiin STTK:n puheenjohtajaksi neljä vuotta sitten. Hän on koulutukseltaan merikapteeni ja työskennellyt ennen STTK:ta muun muassa Palkansaajajärjestö Pardian puheenjohtajana ja Suomen Laivanpäällystöliiton varatoiminnanjohtajana.

STTK nostaa edunvalvontansa ja yhteiskunnallisen vaikuttamistyönsä kärkihankkeiksi alkaneella edustajistokaudella työelämälainsäädännön, perusturvan uudistamisen, eläkeasiat, tasa-arvotyön ja hallitusohjelmavaikuttamisen.

Antti Palola painottaa sopimusyhteiskunnan merkitystä muuttuvassa työmarkkinoiden toimintaympäristössä.

– Keskusjärjestöt eivät näillä näkymin neuvottele työehdoista vaan se on liittojen työtä. Työmarkkinatoiminnassa paras tulos saavutetaan pitkäjänteisellä työskentelyllä, ei poukkoilulla tai riitelyllä. Muuttuvissakin oloissa uskon neuvotteluun ja sopimiseen.

Palola varoittaa jatkossakaan poliitikkoja sotkeutumasta työmarkkina-asioihin.

– Sekä lyhyt että pitkä historia osoittavat, että siitä ei seuraa mitään hyvää. Poliitikot hoitakoot oman rootelinsa, työmarkkinajärjestöt omansa. Kumpaakin tarvitaan ja hyvää yhteistyötä, mutta ei katteettomia lupauksia eikä jyrkkää vastakkainasettelua.

STTK ei tingi työ- ja virkaehtosopimuksista eikä yleissitovuudesta työmarkkinasopimusten turvaajana.

STTK:n mielestä työelämää ja sosiaaliturvaa on kehitettävä, mutta järkevästi ja maltilla.

– Työelämän muutos on nopeaa, mutta toimivia rakenteita ei pidä lyhytnäköisesti lähteä hajottamaan.

Myös sopimusjärjestelmän on elettävä ajassa ja sitä on kehitettävä vastaamaan työmarkkinoiden muutoksia.

– Uskon paikallisen sopimisen lisääntyvän, mutta senkin maltilla ja hallitusti. Vähimmäisehdot on turvattava, eikä STTK tingi työ- ja virkaehtosopimuksista eikä yleissitovuudesta työmarkkinasopimusten turvaajana, Palola tiivistää.

Uutta Forssan ohjelmaa ei tule – eikä sellaista tarvita

Sosialidemokraattien tilaisuuksissa palataan usein perimmäisten kysymysten ääreen. Forssan ohjelman tavoitteet on saavutettu ja politiikan uutta suuntaa etsitään kuumeisesti. Myös mediassa huoli sosialidemokratian tilasta on jopa liikuttavan laaja.

Maailman muuttuessa yhä nopeammin myös pitkän tähtäimen suunnitelmien rakentaminen vaikeutuu. Nopeasti kehittyvässä maailmassa jopa yrityksillä on vaikeuksia hahmottaa ja ennustaa oman erikoisalansa kehitystä. Samaan aikaan SDP:n odotetaan tekevän vastaava temppu kokonaisvaltaisesti yhteiskunnalle.

Tehtävä on mahdoton. Siksi uuden Forssan ohjelman perään haikailu onkin syytä lopettaa.

Unelmoimalla uudesta uljaasta toimenpideohjelmasta me sosialidemokraatit ajamme itsemme ahtaaseen umpikujaan, josta on vaikea päästä pois. Puhumalla toistuvasti hukassa olevista tavoitteistamme me luomme itseään toteuttavan ennustuksen siitä, ettei sosialidemokratialle ole suomalaisille mitään tarjottavaa. Näin ei kuitenkaan ole.

Uuden Forssan ohjelman perään haikailu on syytä lopettaa.

Menneisyydessä poliittisilla päätöksillä on asetettu yhteiskunnalle raamit, joiden puitteissa ihmisten pitää toimia. Nykytilassa poliittisten päätösten suhteellinen valta heikkenee ja siten ne eivät aina vaikuta suoraan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tulevaisuudessa SDP:n tulisi tunnistaa todelliset vaikuttamisen paikat ja tarjota ihmisille vaihtoehtoja siitä, kuinka päätöksillä pystytään vauhdittamaan ja toisaalta estämään suuria kehityskulkuja.

Puolueen on muokattava joustavasti omia kantojaan ja tarjottava visioissaan esimerkiksi työn murrokseen, ilmastonmuutokseen, digitaaliseen kehitykseen ja kaupungistumiseen liittyen arvopohjaista ohjausta.

Konkreettinen esimerkki tällaisesta politiikasta nähtiin muutama viikko sitten, kun Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar esitti kaupunkiin yöpormestaria. Yhteiskunta pyörii jo nyt lähes ympärivuorokautisesti ja tulevaisuudessa vauhdin voidaan olettaa kiihtyvän. Yöpormestari-ehdotus on hyvä esimerkki siitä, kuinka kieltämisen sijaan vallitsevan kehityksen varjopuolet tunnistetaan ja niihin reagoidaan.

SDP menestyy tulevaisuudessa, kun se tarjoaa parhaan mahdollisen vaihtoehdon kansalaisille siitä, miten sen tekemillä päätöksillä voidaan rakentaa parempi elämä suurien kehityskulkujen myllertäessä koko yhteiskuntaa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Syntyi luottamus, että paikallisesti pystytään sopimaan palkankorotuksista” – hiihtokeskusten ja ohjelmapalveluiden työriita ohi

Kuva: Lehtikuva

Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ovat hyväksyneet valtakunnansovittelija Minna Helteen sovintoehdotuksen hiihtokeskusten ja ohjelmapalveluiden työriidassa.

Riidan syynä olivat erityisesti näkemyserot palkkaratkaisusta. Työnantaja reagoi työsuluilla, jotka alkoivat 8. joulukuuta. Ne päättyvät nyt sovun synnyttyä. Osapuolet sopivat jo maanantaina, että täksi päiväksi suunnitellut työsulut perutaan.

PAMin puheenjohtaja Ann Selin pitää ratkaisua tasapainoisena.

Hiihtokeskus- ja ohjelmapalvelualojen neuvottelut ja sovittelu tapahtuivat poikkeuksellisissa olosuhteissa, joten Selin pitää ratkaisuun pääsyä kaikkien kannalta voittona.

– Ratkaisun syntyminen näytti välillä lähes mahdottomalta. Onneksi löysimme yhdessä alan luottamusmiesten kanssa ratkaisun avaimet paikallisesta sopimisesta, jonka myös työnantajat olivat valmiita hyväksymään, Selin toteaa.

Sekä hiihtokeskusalan että ohjelmapalvelualan sopimusratkaisut ovat kaksivuotisia (1.11.2017–31.10.2019). Sopimukset sisältävät kummallekin vuodelle palkankorotukset, jotka ensisijaisesti neuvotellaan paikallisesti vuosittain 15. tammikuuta mennessä.

– Sovittelun aikana syntyi luottamus siihen, että paikallisesti pystytään sopimaan palkankorotuksista. Tämä mahdollisti sopimusratkaisujen hyväksymisen, Selin perustelee.

Ohjelmapalvelualalle mahdollistettiin joustavammat työaikajärjestelyt, jotka neuvotellaan paikallisesti. Joustojen ehtona oli alalle kokonaan uutena tulevat ilta- ja yötyölisät.

Uskomme siihen, että palkoista on mahdollista päästä sopuun paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

Kummankin alan työehtosopimuksiin tulee uusia kirjauksia työhyvinvoinnin edistämisestä ja väkivallan ehkäisemisestä. Lisäksi hiihtokeskusalalla kehitetään palkkausjärjestelmää sopimuskauden aikana.

Selin pitää ratkaisua soveltuvana juuri näille toimialoille.

– Näillä aloilla on perinteitä paikallisesta sopimisesta, josta osoituksena esimerkiksi hiihtokeskusalan paikallisesti sovittava vuosityöaikajärjestelmä, Selin toteaa.

Suuri osa alojen vakituisista työntekijöistä työskentelee yrityksissä, joissa on totuttu yhteistyöhön.

– Uskomme siihen, että palkoista on mahdollista päästä sopuun paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Kuten sovintoesityksessä sanotaan, tarkoituksena on löytää kunkin yrityksen tai työpaikan sekä sen henkilöstön tilannetta ja tarpeita vastaava palkkaratkaisu, Selin korostaa.

Hän luottaa siihen, että valtaosa alan työntekijöistä tulee paikallisten sopimusten piirin, joissa palkkaratkaisu on työntekijöiden kannalta hyvä.

Sopimuksissa on sovittu niin sanotusta perälaudasta, joka takaa kaikille alan työntekijöille 1,6 % palkankorotukset, jos paikallisesti ei päästä sopimukseen tai, jos yritykseen ei vielä ole valittu luottamusmiestä, jota paikallinen sopiminen edellyttää.