Lukijaristeily2017

Demokraatin kysely: Työvoimapalvelujen mylläys hämmentää TE-toimistojen johtajia – Kaikkialla ei ole kuin Uudellamaalla

Kuva: Kari Hulkko

Hallitus on tehostamassa työvoimapalveluita. Se aikoo tehdä näin laajentamalla yksityisten toimijoiden roolia, mikä luo pohjaa maakuntauudistuksessa kasvupalveluksi integroitavalle yritys- ja TE-palvelujärjestelmälle.

Sote-uudistuksen tapaan tarkoitus on työvoimapalveluissakin siirtyä palvelutuotannon monituottajamalliin. Samalla hallitus aikoo sovittaa yhteen vaikeasti työllistyvien sosiaali-, terveys- ja työllistymistä tukevat palvelut.

Demokraatti selvitti kyselyssään TE-toimistojen johtajien kantoja monituottajamalliin. 15:sta TE-toimistojen johtajasta 10 vastasi. Monista vastauksista ilmenee epätietoisuus siitä, mitä uudistus käytännössä tarkoittaa.

– Tässä vaiheessa on vaikeata arvioida palvelujen tuottamistapojen muutoksia tai niiden vaikutuksia, Satakunnan TE-toimiston johtaja Juhani Sundell sanoo.

Hän kuitenkin katsoo, että toimintaympäristön ja asiakastarpeiden muutokset edellyttävät uudenlaisia palveluita. Laaja uudistus tarjoaa ”ainakin lähtökohtaisesti” hyvät mahdollisuudet uusia TE-palveluita työelämän tarpeita paremmin vastaaviksi.

Myös Pirkanmaan TE-toimiston johtaja Regina Saari näkee, että vaikea työllisyystilanne edellyttää uusia keinoja ja TE-palvelujen uudistuksia. Pohjois-Savon TE-toimiston johtaja Soile Lahti painottaa, että yksityiset palvelut voivat sparrata julkisia palveluita. Parhaita toimintamalleja pitää monistaa, olivat ne julkisia tai yksityisiä.

– Monituottajamalliin kytkeytyvä aito valinnanvapaus edellyttää toteutuakseen, että yksityisiä palveluita on saatavilla ja että siirrytään nykyistä vahvempaan asiakkaan itseohjautuvuuteen ja omaan aktiivisuuteen. Kaikkien asiakasryhmien osalta edellytyksiä tähän ei välttämättä ole, hän kuitenkin huomauttaa.

Toivottavaa on, että TE-toimistojen osaaminen hyödynnetään.

Etelä-Pohjanmaan TE-toimiston vt. johtaja Leena Tuohimaa-Kari kantaa huolta, kuka kantaa kokonaisvastuun muutosprosessista. Yhtä lailla häntä mietityttää yhdenvertaisuuden toteutuminen ja viranomaistehtävien kytkeytyminen uudistukseen.

– Toivottavaa on, että se osaaminen, mitä TE-toimistojen nykyisellä henkilöstöllä on, hyödynnetään myös uudessa toimintamallissa, Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston palvelujohtaja, johtajan sijainen Pirjo Juntunen sanoo.

Hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen työmarkkinoiden toimivuuden ja työllisyysasteen nostamisen 72 %:iin. Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston johtajan Riitta Oikarisen mukaan tämä ei onnistu pelkästään TE-toimistojen nykyisillä ja eläköitymisten myötä koko ajan vähenevillä henkilöstöresursseilla ilman monituottajamallia.

Maakuntauudistuksella tavoiteltavat kustannussäästöt ja maakunnille siirtyvä työvoima ja yrityspalveluiden järjestämisvastuu tarkoittavat Oikarisen mukaan sitä, että maakuntien on arvioitava, mitkä palvelut tuotetaan maakunnallisesti, yhdessä muiden maakuntien kanssa ja mitkä valtakunnallisesti. Lisäksi on ratkaistava, mitä palveluita on järkevä tuottaa itse ja mitä ostaa kunnilta, yrityksiltä tai yhteisöiltä.

– Yksityisiä palveluntuottajia ja palveluiden tarjoajia ei ole kaikkien maakuntien alueilla tarjolla yhtä kattavasti kuin Uudellamaalla, joten palvelujen tuottaminen taloudellisesti kannattavasti ja samalla työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja elinvoiman kasvattaminen ovat tulevaisuuden haasteita uudessa maakuntamallissa, Oikarinen sanoo.

Kilpailutuksen voittaneet yritykset voivat vallata markkinat.

Hämeen TE-toimiston johtaja Harri Jokinen toteaa, että maakuntiin tuskin pitkän päälle sijoittuu niin paljon viranhaltijoita, että ne voisivat toteutaa itse TE-palvelut.

TE-palveluita ei  jätettäne sen enempää viranomaisen tuottamaksi – muutoin kuin viranomaistehtävien osalta, hän arvelee.

Yksi kasvava palvelukanava on Jokisen mukaan digitaaliset palvelut. Osa palvelutarpeesta tyydytetään sitä kautta. Myös Etelä-Savon TE-toimiston johtaja Sirkka Rytkönen kertoo, että verkkopalvelut ja palvelut puhelimitse saavat asiakkaita hyvää palautetta.

Keski-Suomen TE-toimiston johtaja Tuula Säynätmäki uskoo, että maakunnallinen itsehallinto, siihen liittyvä järjestäjä/tuottajamalli sekä asiakkaan valinnanvapaus tuovat alueille merkittävästi lisää liiketoimintamahdollisuuksia. Niitä syntyy hänen mukaansa niin sote-alalle kuin työvoima- ja yrityspalveluihin.

– Kun nykyinen julkinen palvelutuotanto siirtyy asteittain kilpailuille markkinoille, yrittäjyyden edellytykset ja pk-sektorin kasvumahdollisuudet lisääntyvät, mikä puolestaan lisää alueiden ja koko maan elinvoimaa. Monituottajamallissa työvoimapalveluja voivat tuottaa yksityinen, julkinen ja kolmas sektori.

Yksityisen sektorin toimijat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa erityisesti suoraan työmarkkinoille suuntaavien asiakkaiden palvelussa.

– Tämän asiakaskunnan osalta työmarkkinat toimivat normaalissa taloussuhdanteessa ilman julkisen sektorin kannustimia, jotka voivat vääristää yritysten välistä kilpailua. Yritys, joka saa rekrytoivan yrityksen palkkion välityksestä ja tulospalkkion julkisista varoista on paremmassa asemassa kuin pelkästään kilpailuilla markkinoilla toimiva yritys. Asiakkaan valinnan mahdollisuuden lisääminen ja kilpailuttaminen sinänsä vähentävät markkinavääristymää, mutta kilpailutuksen voittaneilla yrityksillä on paremmat mahdollisuudet vallata markkinoita muilta yrityksiltä, Säynätmäki sanoo.

– Onko siis tarpeen miettiä, mitä sellaista lisäarvoa yksityisen sektorin tulee toiminnallaan tuottaa, mitä ei vapaasti kilpailulla markkinalla synny, hän jatkaa.

Säynätmäki katsoo, että markkinapuute on ilmeisempi niiden asiakkaiden palvelussa, jotka tarvitsevat keskimääräistä enemmän tukea työllistyäkseen. Tästä hän kuitenkin tekee johtopäätöksen, jonka mukaan monituottajamalli puoltaa paikkaansa tulevan maakunnan järjestäjä/tuottajarakenteessa, koska tällöin myös kolmas sektori ja kunnat voivat yhtiöittää toimintaansa ollakseen mukana palveluntuotannossa.

– Niiden intressinä voi kunnan elinvoiman näkökulmasta olla juuri enemmän tukea tarvitsevan asiakaskunnan palvelujen järjestäminen.

Nyt puhaltavat toisenlaiset tuulet.

Pohjanmaan TE-toimiston johtaja Helvi Riihimäki sanoo suoraan, että hallituksen kaavailuissa on hyvin monta epäselvää kohtaa. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

– Mikä tulee olemaan työttömyysturva-asioiden hoito ja vastuutahot – ainakaan missään EU-maassa sitä ei ole voitu privatisoida. Uudet muodostettavat maakunnat ovat kovin erilaisia väestö-, työvoima ja elinkeinorakenteeltaan ja palveluntarjoajia on monella alueella niukasti, ainakin vielä, hän esimerkiksi sanoo.

Riihimäen mukaan keskustelussa on unohtunut myös se, että työmarkkinat eivät ole maakunnalliset. Vapaa liikkuvuus maan sisällä ja ulkomaille, yritysten rekrytointitarpeisiin vastaaminen ja väen löytäminen eri puolilta maata tai ulkomailta eivät hoidu pienalueilla eivätkä pelkästään maakunnissa.

Kirkastumatta on Riihimäen mukaan edelleen myös muun muassa rahoitus niin palveluntuottajien ostamisiin kuin erilaisiin valmennus- ja koulutuspalveluihin.

– Onko uusilla maakunnilla aito päätösvalta omista määrärahoista päättämiseen ja voiko joku maakunta päättää olla palvelematta? Digitalisaatio etenee, vaan onko riittävät valmiudet koko maassa – ei ainakaan tällä hetkellä näytä siltä, Riihimäki jatkaa.

Hän itse oli valtakunnallisen yhden TE-palvelun kannalla. Hänen mukaansa se olisi voinut nykyistä laajemmin käyttää ostopalveluja ja olisi hyvin johdettuna pystynyt takaamaan yhdenvertaiset palvelut yrityksille, työnantajille ja henkilöasiakasryhmille.

– Mutta nyt puhaltavat toisenlaiset tuulet ja tämä vaihtoehto on siten haudattu.

Lue TE-toimistojen johtajien kantoja työtömien pakkohaastatteluihin täältä.

PS:n kansanedustaja kertoo nyt todellisen syyn huomautukselleen

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Meillä ei ole samanlaista sananvapautta täällä Suomessa kaikilla, perussuomalaisten kansanedustaja Kari Kulmala toteaa.

Kansanedustaja Kari Kulmala oli yksi neljästä perussuomalaisesta, jota kohtasi eduskuntaryhmässään kurinpidolliset toimet hallintarekisteriäänestyksen jälkeen.

Kansanedustajat Veera Ruoho, Mika Raatikainen ja Tom Packalén saivat viime viikolla ryhmältään varoituksen äänestettyään hallintalakirekisterilakia vastaan.

Kari Kulmala sai kuitenkin vain lievemmän rangaistuksen eli huomautuksen. Hänen on kerrottu olleen eduskuntatyöhön liittyvällä matkalla eikä hän sen vuoksi ollut äänestämässä eduskunnassa.

Kulmala tarkentaa nyt, mistä kokee huomautuksensa tulleen.

Matkalle lähtö ja poissaolo ei ollut Kulmalan mukaan rangaistuksen varsinainen syy, vaan se, että hän oli puhunut julkisuudessa hallintarekisteriä vastaan. Kulmala katsookin nyt, että kaikilla ei ole samanlaista sananvapautta Suomessa.

Kari Kulmala, mistä saitte huomautuksen?

– Todennäköisesti ilmaisunvapauden rikkomisesta elikä meillä ei ole samanlaista sananvapautta täällä Suomessa kaikilla.

Katsotte, että sitä on loukattu?

– Kyllä näin on. Mutta minä olen erittäin tyytyväinen tähän rangaistukseen. Pääasia, että sain samantyyppisen rangaistuksen kuin muutkin konstaapelit, jotka samantyyppisen rangaistuksen saivat.

Mutta teillähän oli meno, missä olitte?

– Minä olin Grönlannissa arktisten maiden parlamentaarikkojen kokouksessa, joka oli kaksi kuukautta aikaisemmin määrätty ja minä olin ainut suomalainen parlamentaarikko siellä. Olisihan se ollut varsin erikoista, jos arktisten alueiden puheenjohtajamaasta ei olisi ollut ketään siellä paikalla.

Huomautus tuli siis kuitenkin näistä julkisista kriittisistä mielipiteistä?

– Kyllä, näin on. Ja tietysti sanoin, että en ole tämän esityksen takana, että mikäli olisin täällä Helsingissä ja täysistunnossa niin, en olisi painamassa punaista nappia, mutta en olisi myöskään täysistunnossa hyväksymässä tätä.

Katsotte nyt sitten, että PS:n ryhmällä ei ole samanlainen sananvapaus kuin muilla?

– Tähän en sen kummemmin ota kantaa.

Äsken otitte.

– Joo kyllä, mutta se että tässä nyt nähdään, mikä sananvapaus on Suomessa ja myös se on helppo todeta, että perussuomalaisilla on ryhmäkuri.

Olisiko pitänyt jättää huomauttamatta sananvapauden takia?

– Ei ehkä sen sananvapauden takia, mutta tietysti jos ryhmässä tehdään jokin päätös, kyllähän sen takana pitäisi olla, mutta kun minä en ole ollut alusta lähtienkään tässä asiassa. Eli minä ja nämä kolme muuta konstaapelia olemme olleet sitä mieltä, että tämä on väärä päätös ja aika sen tulee näyttämään, oliko se väärä päätös.

– Minusta kyllä näyttää nyt siltä, että jos minä sököä pelaan, niin minulla on nyt paremmat kortit kuin vastapuolella, Kari Kulmala sanoo.

Hän ei myöskään ole tyytyväinen siihen, että poliisikansanedustajat saivat rangaistuksestaan tiedon medialta.

– Ei se nyt oikein hyvää hallintotapaa ole ainakaan, että mediasta luetaan rangaistukset. Kyllä ne pitäisi henkilökohtaisesti ensin antaa. Jos minä poliisina menen kolaripaikalle ja totean, että siellä on joku loukkaantuneena, enhän minä medialle kerro ensin niistä loukkaantuneista ja heidän henkilötietojaan, vaan kyllähän minä kerron heidän omaisilleen.

Oppositio ryöpytti hallitusta TE-palveluiden kohtalosta: ”Uhkaavat jäädä vähemmälle huomiolle”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Kansanedustaja Tytti Tuppurainen.

Oppositio ryöpytti hallitusta tiistaina työvoimapalveluiden kohtalosta sote-uudistuksessa, kun eduskunta keskusteli tulevien maakuntien rahoituksesta.

Kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) oli huolissaan siitä, että työvoimapalvelut siirtyvät sote-uudistuksessa maakuntien hoidettavaksi.

– Riski piilee siinä, että työvoimatoimet saattavat jäädä nykyistä vähemmälle huomiolle, kun työttömyydestä aiheutuvat taloudelliset menot eivät ole maakuntien vastuulla, sillä valtio vastaa työttömyysetuuksien kustannuksista, Tuppurainen sanoi.

Tilannetta mutkistaa Tuppuraisen mukaan se, että niin sanotun kasvupalvelukertoimen myötä maakunnan saama rahoitus määräytyy sen mukaan, kuinka korkea työttömyys maakunnassa on.

Tuppuraisen mukaan työvoimapoliittisten toimien rahoitus tulisi pitää vahvemmin valtion ohjauksessa ja rahoituksen tulisi tulla maakunnille korvamerkittynä.

– Maakunnissa todennäköisesti halutaan panostaa sote-palveluihin ja muut palvelut uhkaavat jäädä vähemmälle huomiolle, edustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) puolestaan totesi.

Työvoimapoliittisten toimien rahoitus tulisi pitää vahvemmin valtion ohjauksessa.

Hallituspuolueiden edustajat kiistivät sosiaalidemokraattien arviot, että työvoimapalvelut jäisivät sote-uudistuksen myötä vaille riittävää huomiota.

– En tiedä maakuntaa, missä ei oltaisi huolissaan maakunnan työttömyyden hoidosta. Uskon siihen, että kyllä maakunnissa itse tiedetään paljon paremmin kuin täällä ministeriössä mikä on maakunnalle parhaaksi, Timo V. Korhonen (kok.) sanoi.

Myös kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) puolusti maakuntien oikeutta päättää rahankäytöstään.

– Kyllä meidän täällä eduskunnassa pitäisi enemmän luottaa siihen, että maakunnissa päättäjät ajattelevat maakuntansa etua. He tuntevat ne erityisasiat, millä he katsovat, että oma maakunta voi lähteä kasvuun, Vehviläinen painotti.

Toimi Kankaanniemi (ps.) puolestaan painotti, että maakunnan demokraattisesti valitut päättäjät voivat painottaa niitä tarpeita, joita kussakin maakunnassa on.

Vihreiden puheenjohtajakisan konsensus lumetta? – pinnan alla kytee kamppailu puolueen suunnasta

Kuva: Lehtikuva / Seppo Samuli
Vihreiden puheenjohtajaehdokas Maria Ohisalo esittäytyy vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Helsingissä toukokuussa.

Vaikka vihreiden puheenjohtajaehdokkaat näyttävät julkisuudessa yhtenäiseltä joukolta, todellisuudesta kandidaattien mielipiteistä on löydettävissä huomattavaa hajontaa.

Tämä ilmenee Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineen Poliittiset kuplat –hankkeen blogikirjoituksesta.

Analyysissä vertaillaan puheenjohtajaehdokkaiden Helsingin Sanomien kuntavaalikoneeseen tekemiä vastauksia vasemmisto-oikeisto sekä konservatiivi-liberaali-ulottuvuuksilla.

Arvoja tarkastellaan suhteessa eduskuntapuolueiden kuntavaaliehdokkaiden keskimääräisiin vaalikonevastauksiin.

Tulokset ovat mielenkiintoisia. Vaalikonevastausten perusteella selviää, että ehdokaskaartin ääripäitä edustavat Maria Ohisalo ja Mikä Flöjt. Jälkimmäinen on arvoiltaan keskimääräistä vihreiden ehdokasta konservatiivisempi ja talous- ja sosiaalipoliittisesti tukevasti keskustassa.

Ohisalo puolestaan on arvoiltaan hyvin liberaali, mutta blogikirjoitusta lainaten ”talous- ja sosiaalipoliittisesti vielä enemmän vasemmalla kuin esimerkiksi keskimääräinen vasemmistoliittolainen”.

Muut kandidaatit sijoittuivat analyysissä Ohisalon ja Flöjtin väliin. Ehdokkaista Krista Mikkonen on lähimpänä niin sanottua ”perusvihreää”.

Vihreiden tulevaisuuden yhteistyökumppanit löytyvät kuitenkin luultavimmin vasemmalta.

Mikäli puheenjohtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa nousee Emma Kari tai Maria Ohisalo, tullee vasemmistoliitto olemaan puolueelle yhä luonnollisempi yhteistyövaihtoehto.

Blogitekstissä arvaillaan, ettei tuleva puheenjohtaja tule edeltäjänsä tavoin sanallistamaan onko vihreät vasemmisto- vai oikeistopuolue. Vaalikonevastausten perusteella vihreiden tulevaisuuden yhteistyökumppanit löytyvät kuitenkin luultavimmin vasemmalta.

Kirjoituksessa kuitenkin muistutetaan, että Ville Niinistön puheenjohtajakaudella leimalliseksi muodostunut yleispuolueellisuus saa puheenjohtajaehdokkaiden katseet kohdistumaan poliittisen nelikentän kaikkiin ilmansuuntiin.

Puolueen ollessa kovassa nosteessa kandidaatit eivät halua tehdä voimakkaita irtiottoja suhteessa istuvaan puheenjohtajaan. Blogitekstissä kuitenkin esitetään, että kampanjoinnin konsensushakuisesta ulosannista huolimatta uudella puheenjohtajalla on vihreiden suunnan kannalta merkittävä vaikutus.

Karin ja Ohisalon ohjauksessa korkeasti koulutettujen suosima vihreät laajenisi luultavimmin vasemmalle. Mikäli ruoriin tarttuu puolestaan Flöjt tai Mikkonen, kannatus luultavimmin kasvaisi maakunnissa ja talous- ja sosiaalipolitiikassa keskustalaisesti ajattelevien keskuudessa.

Sopuisan ulkokuoren alla kyteekin kamppailu puolueen tulevasta suunnasta. Ennen kaikkea vaalien jälkeen korostuu se, mikä puolue kelpaa vihreille jatkossa yhteistyökumppaniksi.

Helatorstai mahdollistaa monien pääsyn Koiviston hautajaisiin – Mutta muistatko päivään liittyvän pienen historian ironian?

Kuva: lehtikuva / hans paul
Presidentti Mauno Koivisto.

Presidentti Mauno Koivisto haudataan valtiollisin menoin helatorstaina Helsingissä.

Presidenttien kirkkosuhteesta kirjaa työstävä, kirkon ja valtion suhteita tutkinut dosentti Ville Jalovaara toteaa, että helatorstai, arkipyhä on oikein sopiva päivä hautajaisille.

– Maa jossain määrin pyörii hitaammilla kierroksilla. Päivä palvelee tarkoitusta, koska on enemmän niitä, joilla on parempi mahdollsuus osallistua hautajaisiin. Jos olisi tavallinen arkipäivä, osallistuminen ei olisi monille niin helppoa, Jalovaara toteaa.

Koiviston kuolema on koskettanut suomalaisia syvästi ja Helsingin kaduille odotetaan kymmeniätuhansia, jopa sataatuhatta ihmistä.

Perjantaina ilmestyvässä Demokraattissa päätoimittaja Mikko Salmi kirjoittaa Salmiakkia-kolumnissaan pienestä historiallisesta ironiasta, joka liittyy Mauno Koivisto saattaamiseen haudan lepoon juuri helatorstaina.

Koivisto nimittäin kimpaantui vuonna 1986 hallituksen lakiluonnoksesta palauttaa loppiainen ja helatorstai alkuperäisille paikoilleen, kun ne oli aiemmin siirretty lauantaille.

Salmi kirjoittaa, miten Koivisto tarkan markan miehenä oli huolissaan rikkonaisista työviikoista ja asettui tuolloin kiistassa kirkkoa vastaan.

– Lopulta Koivisto käytti presidentin valtaa siirtää lain voimaantuloa aina vuoteen 1992.

– Uskon, että pilven päällä Koivisto huumorimiehenä myhäilee huvittuneena hautajaistensa ajankohdalle ja kansalliselle vapaapäivälle, Mikko Salmi summaa.

Koivisto näytti kirkolle kaapin paikkaa.

Ville Jalovaara toteaa historiankirjoista sen, että myös SDP:n ministereitä oli vuonna 1986 äänestämässä omaa lakiluonnostaan vastaan, hekään eivät olisi halunneet siirtää helatorstaita torstaipäivään.

Jalovaara sanoo Koiviston katsoneen arkipyhiä työmarkkinoiden näkökulmasta.

Koivisto oli Jalovaaran mukaan sisäisesti uskonnollinen kristitty ja luterilaisen kirkon jäsen.

– Kun Koivisto kävi yksityisiä keskusteluja papiston ja piispojen kanssa, hän saattoi esimerkiksi olla kiinnostunut virsistä, Jalovaara sanoo.

Kirkon ja valtion suhteisiin Koivisto suhtautui niin, että niitä piti pyrkiä etäännyttämään – kirkollisen ja maallisen regimentin välillä piti olla reilu ero. Hän ei muun muassa olisi halunnut nimittää piispoja, tämä toive ei kuitenkaan toteutunut vielä Koiviston aikana vaan vasta myöhemmin.

Hän toteaa, että samalla tavalla kuin Koivisto välillä tölväisi toimittajia sopuleiksi, hän tasaisin väliajoin näytti kirkolle kaapin paikkaa.

– Hän ei pitänyt kirkon yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta, vaan halusi enemmänkin pitää kirkon uskonnon alueella. Hän ei kaivannut kirkkoa neuvomaan häntä politiikkaan ja maan johtamiseen. Esimerkiksi perheneuvontaa kirkon oli sopivaa tehdä, mutta sen ei pitänyt ottaa kantaa mihinkään ulkopolitiikan asioihin, Jalovaara sanoo.

Ville Jalovaara on pohtinut Koiviston taustoja ja kirkkosuhdetta myös Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa, jossa käydään muun muassa läpi arkkipiispa John Vikströmin ja Koiviston yhteiskunnallista debattia vuodelta 1991.

Vaikka julkisuudessa otettiin tiukastikin yhteen, Jalovaara tietää Koiviston käyneen katsomassa Vikströmiä sairaalassa vuonna 1998, kun tältä oli leikattu eturauhassyöpä.

– Koivisto osasi olla ihmisenä ihmiselle.

Vihreitä miehiä koskevalle lainmuutosesitykselle kiitosta – SDP:n Mika Kari: ”Äärimmäisen tarpeellista”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Venäläiset tunnuksettomat joukot piirittivät ukrainalaista varuskuntaa Perevalnojen kylässä Krimin niemimaalla Ukrainassa maaliskuussa 2014.

Tunnuksettomia sotilaallisia joukkoja eli niin sanottuja vihreitä miehiä koskeva lainmuutosesitys sai kiittävän vastaanoton eduskunnassa tiistaina.

Poikkeuksellisesti myös oppositiopuolueiden kansanedustajat kiittelivät hallituksen esitystä eduskunnan lähetekeskustelussa.

Esityksessä ehdotetaan aluevalvontalakia muutettavaksi siten, että lain soveltamisalan piiriin kuuluisi myös sellainen sotilaallinen uhka, jonka valtiollista alkuperää ei voida suoraan tunnistaa esimerkiksi sotilastunnusten perusteella.

Samalla myös rikoslain alueloukkausta koskevaa säännöstä muutettaisiin kattamaan tunnuksettomat sotilaat.

Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) mukaan nyt ehdotetulla lakimuutoksella tukitaan vihreiden miesten mentävä aukko Suomen lainsäädännössä.

– Tällä hetkellä voimassa oleva aluevalvontalaki on laadittu aikana, jolloin lähtökohtana oli, että Suomen alueellista koskemattomuutta loukkaisivat vieraat valtiot ja sotilasjoukot, jotka kantaisivat vieraan valtion asevoimien sotilastunnuksia, Niinistö sanoi eduskunnassa.

Hänen mukaansa Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut huonompaan suuntaan eivätkä perinteiset uhkakuvat enää riitä mahdollisten uhkien hahmottamisessa.

Niinistö viittasi eduskunnassa Krimin valtaukseen.

Niinistö viittasi eduskunnassa Krimin valtaukseen ja tapahtumiin Itä-Ukrainassa, missä on käytetty tunnuksettomia mutta selvästi järjestäytyneitä valtiollisia aseellisia joukkoja.

– Tällainen toiminta on omiaan aiheuttamaan kohdevaltiossa sekaannusta. Se on omiaan hidastamaan valtion päätöksentekokykyä. Kyse on suuren mittakaavan systemaattisesta hämäämisestä, ilmiöstä, joka tunnetaan hybridivaikuttamisena tai hybridisodankäyntinä, Niinistö sanoi eduskunnalle.

– Hämää ja harhauta, siinä hybridisodankäynnin idea pähkinänkuoressa.

Kansanedustajat istuntosalin eri laidoilta kiittelivät hallituksen esitystä. Suurimman oppositiopuolueen SDP:n Mika Kari piti hallituksen esitystä ”äärimmäisen tarpeellisena”.

Pienimmän oppositiopuolueen kristillisdemokraattien Antero Laukkanen puolestaan kiitteli hallituksen ketteryyttä ja nopeutta asiassa.

– Tämä lakiesitys osoittaa sen, että Suomi suhtautuu vakavasti muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen koko Euroopan alueella, Laukkanen sanoi.