Ärhäkkä pakki vasemmalta: 8

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson joutuu taiteilemaan perusduunarien, punavihreällä rajalla häälyvien ja koulutettujen naisten odotusten ristiaallokossa. Tehtävän epätoivoisuudesta huolimatta suorasanainen Andersson on pärjännyt melko hyvin. Vaikka Andersson on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja aloitti puolueen puheenjohtajana vasta viime kesänä, on hän usein onnistuneesti haastanut muita puolueita. Televisiokeskusteluissa Andersson on jyrännyt jopa kokoomuksen kokenutta Ben Zyskowiczia.

Andersson pärjää ärhäkkyydessä ja sanavalmiudessa, mutta puo­lueen substanssissa menee välillä heikoimmin. Esimerkiksi vasemmistoliiton esitys kuuden tunnin työaikakokeilusta meni osin jo populismin puolelle. Edellisestä huolimatta kansainvälistä oikeutta Turussa opiskeleva Andersson on profiloitunut myös talousasioissa. Hänestä paistaa myös nuorisoon vetoava maailmanparannusvietti.

Joutuuko Essayah kävelemään: 6

Opposition hiljaisinta ja mauttominta puoluetta johtaa itsekin väritön Sari Essayah. Hänen johdollaan kristillisdemokraatit ovat lähes kadonneet lehtien palstoilla. Kun ristiriitaisia tunteita herättävä Päivi Räsänen siirrettiin syrjään vuoden 2015 puoluekokouksessa, samalla koko puolueelta tuntui katoavan identiteetti.

Sari Essayah ei edusta Räsäsen kaltaista räväkkää arvokonservatismia, vaan hänen persoonansa on enemmän neuvotteleva ja sovitteleva. Essayah pyrkii luomaan puolueesta uskottavaa kristillisdemokraattista vaihtoehtoa Saksan CDU:n malliin. Hänen haaveensa on tosin vailla todellisuuspohjaa, sillä maltillinen kristillisdemokratia ei toimi Suomessa.

Suomessa on tilaa jyrkälle arvokonservatiiviselle kristilliselle puolueelle. Siitä kielii kristillisten medioiden saama suosio. Radio Dein, Patmos-radion ja TV7:n satojen tuhansien yleisö kertoo selkeän poliittisen kodin puutteesta. Käännös Räsäsen linjoille saattaisi vielä pelastaa puolueen. Entinen huippukävelijä ja maailmanmestari Sari Essayah valittiin elokuussa kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi. Tämänkin tehtävän hän on onnistunut hoitamaan julkisuudelta piilossa.

Entisen europarlamentaarikon tulevaisuus voisikin olla paremmin kansainvälisissä tehtävissä kuin kotimaan politiikan ytimessä. Siksi 6.

Vilpitön kielipoliitikko: 8-

RKP:n puheenjohtaja, varatuomari Anna-Maja Henriksson elää poliittista painajaistaan (ruots. mardröm). Hänen johtamansa puolue, ruotsin kielen ylin edunvalvoja maassamme, on ensi kertaa 36 vuoteen oppositiossa samalla, kun hallituksessa istuu suomalaisuuden römeä soraääni, perussuomalaiset. Kielipoliittiset tavoitteet eivät olisi pahemmin voineet lipsua RKP:n käsistä.

Anna-Maja on Vaasasta. Ja Vaasassa olisi hänen näkemyksensä mukaan pitänyt sijaita myös ruotsinkielistä väestönosaa palveleva laajan päivystyksen sairaala. Nyt palvelut siirtyvät Seinäjoelle. Entisenä oikeusministerinä hän ymmärtää erityisen hyvin, etteivät hänen äänestäjänsä pidä tilannetta oikeudenmukaisena (ruots. rättvis).

Komeettamaisen Carl Haglundin rinnalla Henriksson on RKP:n puheenjohtajana pari piirua tapettia jännittävämpi. Poliitikkona hän on kokenut ja puolueensa vahvan ideologisen perinteen tuote. Kaikki käy, kunhan kieli pysyy ruotsina.

Oppositiojohtaja Henriksson ansaitsee mahdottomantuntuisesta urakastaan kelpo kiitoksen (tack), 8 –.

Hyökkäävä some-tähti: 8

Ex-hyökkääjä ajaa maalille aggressiivisesti myös politiikassa. Rynnivä tyyli ei miellytä vastustajia, mutta kerää kannattajia. Hitaammat puoluejohtajat sitovat vielä kengännauhojaan kopissa, kun turkulainen väkkärä jyrää veralla.

Ville Niinistön menestys todistaa, mitä on 2010-luvun poliittinen johtajuus. Kaupunkilaisten some-natiivien parissa ei pärjää yksisuuntaisella tiedotuksella. Niinistö ja Li Andersson ovat siellä, mistä kannatusta on saatavissa. Asiaan kuin asiaan on oltava kanta, ja se on kerrottava heti. Muuten muut kertovat sen puolestasi.

Toisinaan herkkähipiäisestä julistajasta on kehittynyt kyvykäs yleispoliitikko. Niinistö hallitsee asiat ja osaa viestiä sanomansa. Selkeä ulosanti on kuin tehty televisioon. Joillekin Niinistö vain vihreä versio populismista, vaikka hän viestii aktiivisesti myös vaihtoehdoista.
Oppositiokaudelle mahtuu nolo, freudilainen lipsautus, kun Niinistö kutsui itseään ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtavaksi ajattelijaksi. Väyrysmäinen lausahdus palautti mieleen vihreiden perinteistä mainetta paremmintietävien puolueena.

Viime kesän jälkeen vihreät on notkahtanut kannatuksessa. Alkaako hyökkäävä tyyli väsyttää? Siksi 8.

Politiikan viimeinen broileri: 7+

Kokoomuksen puheenjohtajaa, valtiovarainministeri Petteri Orpoa voi hyvällä syyllä kutsua politiikan viimeiseksi broileriksi. Miehen opinnot Turun yliopistossa kestivät peräti 12 vuotta. Hän valmistui maisteriksi 2002 pääaineenaan taloustiede.

Orpon opiskeluaikana tässä ei ollut mitään uutta. Opiskelun sijaan mies teki lähinnä opiskelijapolitiikkaa kokoomuksessa.

Orpo toivoo muuten sukunimensä taivuttamista genetiivimuodossa sukunsa pitkien perinteiden mukaan. Noudatamme toimituksessa Orpon toivomusta.

Valtiovarainministerinä Orpo on toiminut sen verran lyhyen aikaa, kesäkuusta lukien, ettei hänen toimistaan voi paljoa sanoa. Edeltäjänsä Alexander Stubb kun löi lukkoon tämän vuoden budjetin ja aloitti ensi vuodenkin kehyksillä.

Hallitus ja Orpo pelailevat ensi vuonnakin noin viiden miljardin alijäämällä. Tiukassa talouspoliittisessa katsannossa tämä on tietysti hyvä asia, sillä alijäämäinen budjetti elvyttää.

Orpon puheet eivät kuitenkin tue elpymistä, koska hänellä on paha tapa vilautella lisäleikkauksia.

Mitään radikaalia Orpolta on turha odottaa. Hän ei ole sellainen. Nuivan varovainen talousliberalismi sopii hänelle. Siksi 7+.

Asiallinen mies oppositiosta: 8-

Antti Rinne ei aloittanut helpoista lähtökohdista SDP:n puheenjohtajana. Seinäjoki 2014 jätti haavoja, joita osa jäsenistä nuolee edelleen, ja seuraavan kevään eduskuntavaalit olivat pettymys. Demarit jäivät oppositioon.

Sen jälkeen Rinne on onnistunut palauttamaan SDP:n uskottavuuden palkansaajan puolustajana ja vaihtoehtona Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle. Kannatus on kääntynyt selvään nousuun. Haastettua SDP:n puheenjohtajaa tarkkaillaan potentiaalisena seuraavan hallituksen muodostajana ja pääministerinä.

Mediajulkisuus on armoton. Rinnettä on kritisoitu esiintymistaidoistaan. Hän ei ole parhaimmillaan tilanteessa, joka suosii stubbmaista sanavalmiutta ja selkeä puheilmaisua.

Jos lause takeltelee kurkkua aukaisevan rykimisen vuoksi, härkää sarvista vaan. Samaan tyyliin kuin Paavo Lipponen teki hitaan puhumisensa kanssa. Vertaus Moosekseen lopetti kuittailun. Niinhän Paavo puhuu. Piste. Ja eiköhän Tuntemattoman Koskelakin yskinyt ja räkinyt.

Rinne on toivonut SDP:hen asiallista puheenjohtajakamppailua. Toistaiseksi ainoa haastaja, kansanedustaja Timo Harakka on painottanut samaa. Siksi 8–.

Juha af Kempele: 7+

Keskustan messias, Kempeleen Juha Sipilä on puolentoista vuoden ajan laittanut Suomea kuntoon oululaisten murresanojen voimalla. Hänen pääministerikautensa alku on ollut kuin puiseen kakkaraan koverrettu prosessikaavio: tehokas, ei hyvännäköinen.

Miljonääri Sipilä oli keskustalle ulkopuolinen vapauttaja, jota ei vaivannut opportunismi. Motto tulos tai ulos oikeutti hänet vaatimaan suomalaisilta ennennäkemättömiä yhteisiä talkoita, joissa työehtoja heikennettiin kolmikantaisesti. Kikystä ei seurannut Sipilälle pelkkiä pyyhkeitä, hänen vatuloimaton asenteensa sai ay-väeltä myös kiitosta.

Sitten yrittäjä-Juha tutustui poliittiseen julkisuuteen. Omaisuutta ja perhettä koskeva kirjoittelu paljasti Sipilän, joka on pääministerinä herkkänahkainen sähköpostittaja.

Sipilän avustajat suojelevat häntä kuin haurasta kukkaa. Ei ole tavatonta, että haastattelut katkaistaan kesken toimittajan lauseen vaikka Sipilä itse olisi pysähtynyt kysymyksiin vastaamaan.

Sipilän heikkoudet versovat osittain samasta juuresta kuin hänen vahvuutensa. Hän on poliittisesti edelleen melko kokematon. Tilanne korjautuu sitä mukaa, kun hallituksen taival etenee.

Juha Sipilä on pääministerinä verrattain onnistunut, samaa ei voi sanoa hänen hallituksensa toiminnasta. Siksi 7+.

Perusväsynyt puoluesoturi: 6-

– Ulkoministerinä palaan Pimeyden ytimeen kuin koira oksennukselle, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kirjoitti ”plokissaan” marraskuussa.

Pimeyden ytimellä hän tarkoitti ”Pyrsseliä”. Pikkunäppärää argumentointia puoluejohtajalta.

Mutta kun EU:ta on halventamassa Suomen ulkoministeri… Missä EU, siellä ongelma -soinismit antavat väkisinkin kummallisen kuvan Suomen ulkopoliittisesta linjasta.

Soini ei ole pystynyt vakuuttamaan ulkoministerinä. Puolueensa puheenjohtajana hänellä ei mene yhtään paremmin. Entisen uhon tilalle on tullut alakulo. Vaalien alla annetut lupaukset on rikottu yksi toisensa jälkeen ja se näkyy: kannatus on huvennut 8–10 pro­senttiin.
Soini ei tunnu enää puolustavan mitään, mitä yhä äärioikeammalle siirtyvä kannattajakunta odottaa.

Hänellä on ollut kova työ paimentaa jopa omaa eduskuntaryhmäänsä ylilyönneiltä – ettei mennä poseeraamaan pahimpien ääriliikkeiden bileisiin. Ei ole ihan onnistunut. Jaksamisesta on epäilyjä. Soini oli hiljattain parin viikon sairauslomalla, jonka syytä ei ole kerrottu. Mies on näyttänyt jo pitkään väsähtäneeltä, eivätkä ”soinismitkaan” ole niin täräyttäviä kuin ennen.

Ulkoministerinä Soini on onneksi tähän asti ollut näkymätön eikä näin ollen ole tahrannut pahemmin Suomen mainetta. Siksi sentään 6–.

Teksti: Demokraatin työryhmä

Täsmennys: RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on Vaasan vaalipiiristä Pietarsaarelta, ei Vaasasta