Lukijaristeily2017

Demokraatti arvioi puheenjohtajat: Perusväsynyt puoluesoturi, ärhäkkä pakki vasemmalta, Juha af Kempele, hyökkäävä some-tähti…

Kuva: Kuvankäsittely Timo Sparf

Jos Demokraatin politiikan toimituksen arvosanoihin on uskominen, hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat onnistuneet tehtävissään korkeintaan tyydyttävästi. Oppositiojohtajat saavat kiitosta jonkin verran enemmän, mutta kullakin riittää edelleen petrattavaa, arvioi toimituksen työryhmä jouluarvosanoissaan. Keväällä puheenjohtajat ovat taas uuden haasteen edessä, kun maassa järjestetään kuntavaalit. Kuka nousee tuolloin parrasvalojen keskipisteeseen?

Ärhäkkä pakki vasemmalta: 8

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson joutuu taiteilemaan perusduunarien, punavihreällä rajalla häälyvien ja koulutettujen naisten odotusten ristiaallokossa. Tehtävän epätoivoisuudesta huolimatta suorasanainen Andersson on pärjännyt melko hyvin. Vaikka Andersson on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja aloitti puolueen puheenjohtajana vasta viime kesänä, on hän usein onnistuneesti haastanut muita puolueita. Televisiokeskusteluissa Andersson on jyrännyt jopa kokoomuksen kokenutta Ben Zyskowiczia.

Andersson pärjää ärhäkkyydessä ja sanavalmiudessa, mutta puo­lueen substanssissa menee välillä heikoimmin. Esimerkiksi vasemmistoliiton esitys kuuden tunnin työaikakokeilusta meni osin jo populismin puolelle. Edellisestä huolimatta kansainvälistä oikeutta Turussa opiskeleva Andersson on profiloitunut myös talousasioissa. Hänestä paistaa myös nuorisoon vetoava maailmanparannusvietti.

Andersson on tuonut uutta ilmettä vasemmistoliittoon edeltäjänsä Paavo Arhinmäen jäljiltä. Tosin puolueen kannatuksessa tämä on näkynyt lähinnä vain pienenä värähtelynä. Mutta haasteita kaihtamattoman ärhäkän otteen ansiosta arvosana on 8.

Joutuuko Essayah kävelemään: 6

Opposition hiljaisinta ja mauttominta puoluetta johtaa itsekin väritön Sari Essayah. Hänen johdollaan kristillisdemokraatit ovat lähes kadonneet lehtien palstoilla. Kun ristiriitaisia tunteita herättävä Päivi Räsänen siirrettiin syrjään vuoden 2015 puoluekokouksessa, samalla koko puolueelta tuntui katoavan identiteetti.

Sari Essayah ei edusta Räsäsen kaltaista räväkkää arvokonservatismia, vaan hänen persoonansa on enemmän neuvotteleva ja sovitteleva. Essayah pyrkii luomaan puolueesta uskottavaa kristillisdemokraattista vaihtoehtoa Saksan CDU:n malliin. Hänen haaveensa on tosin vailla todellisuuspohjaa, sillä maltillinen kristillisdemokratia ei toimi Suomessa.

Suomessa on tilaa jyrkälle arvokonservatiiviselle kristilliselle puolueelle. Siitä kielii kristillisten medioiden saama suosio. Radio Dein, Patmos-radion ja TV7:n satojen tuhansien yleisö kertoo selkeän poliittisen kodin puutteesta. Käännös Räsäsen linjoille saattaisi vielä pelastaa puolueen. Entinen huippukävelijä ja maailmanmestari Sari Essayah valittiin elokuussa kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi. Tämänkin tehtävän hän on onnistunut hoitamaan julkisuudelta piilossa.

Entisen europarlamentaarikon tulevaisuus voisikin olla paremmin kansainvälisissä tehtävissä kuin kotimaan politiikan ytimessä. Siksi 6.

Vilpitön kielipoliitikko: 8-

RKP:n puheenjohtaja, varatuomari Anna-Maja Henriksson elää poliittista painajaistaan (ruots. mardröm). Hänen johtamansa puolue, ruotsin kielen ylin edunvalvoja maassamme, on ensi kertaa 36 vuoteen oppositiossa samalla, kun hallituksessa istuu suomalaisuuden römeä soraääni, perussuomalaiset. Kielipoliittiset tavoitteet eivät olisi pahemmin voineet lipsua RKP:n käsistä.

Anna-Maja on Vaasasta. Ja Vaasassa olisi hänen näkemyksensä mukaan pitänyt sijaita myös ruotsinkielistä väestönosaa palveleva laajan päivystyksen sairaala. Nyt palvelut siirtyvät Seinäjoelle. Entisenä oikeusministerinä hän ymmärtää erityisen hyvin, etteivät hänen äänestäjänsä pidä tilannetta oikeudenmukaisena (ruots. rättvis).

Komeettamaisen Carl Haglundin rinnalla Henriksson on RKP:n puheenjohtajana pari piirua tapettia jännittävämpi. Poliitikkona hän on kokenut ja puolueensa vahvan ideologisen perinteen tuote. Kaikki käy, kunhan kieli pysyy ruotsina.

Oppositiojohtaja Henriksson ansaitsee mahdottomantuntuisesta urakastaan kelpo kiitoksen (tack), 8 –.

Hyökkäävä some-tähti: 8

Ex-hyökkääjä ajaa maalille aggressiivisesti myös politiikassa. Rynnivä tyyli ei miellytä vastustajia, mutta kerää kannattajia. Hitaammat puoluejohtajat sitovat vielä kengännauhojaan kopissa, kun turkulainen väkkärä jyrää veralla.

Ville Niinistön menestys todistaa, mitä on 2010-luvun poliittinen johtajuus. Kaupunkilaisten some-natiivien parissa ei pärjää yksisuuntaisella tiedotuksella. Niinistö ja Li Andersson ovat siellä, mistä kannatusta on saatavissa. Asiaan kuin asiaan on oltava kanta, ja se on kerrottava heti. Muuten muut kertovat sen puolestasi.

Toisinaan herkkähipiäisestä julistajasta on kehittynyt kyvykäs yleispoliitikko. Niinistö hallitsee asiat ja osaa viestiä sanomansa. Selkeä ulosanti on kuin tehty televisioon. Joillekin Niinistö vain vihreä versio populismista, vaikka hän viestii aktiivisesti myös vaihtoehdoista.
Oppositiokaudelle mahtuu nolo, freudilainen lipsautus, kun Niinistö kutsui itseään ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtavaksi ajattelijaksi. Väyrysmäinen lausahdus palautti mieleen vihreiden perinteistä mainetta paremmintietävien puolueena.

Viime kesän jälkeen vihreät on notkahtanut kannatuksessa. Alkaako hyökkäävä tyyli väsyttää? Siksi 8.

Politiikan viimeinen broileri: 7+

Kokoomuksen puheenjohtajaa, valtiovarainministeri Petteri Orpoa voi hyvällä syyllä kutsua politiikan viimeiseksi broileriksi. Miehen opinnot Turun yliopistossa kestivät peräti 12 vuotta. Hän valmistui maisteriksi 2002 pääaineenaan taloustiede.

Orpon opiskeluaikana tässä ei ollut mitään uutta. Opiskelun sijaan mies teki lähinnä opiskelijapolitiikkaa kokoomuksessa.

Orpo toivoo muuten sukunimensä taivuttamista genetiivimuodossa sukunsa pitkien perinteiden mukaan. Noudatamme toimituksessa Orpon toivomusta.

Valtiovarainministerinä Orpo on toiminut sen verran lyhyen aikaa, kesäkuusta lukien, ettei hänen toimistaan voi paljoa sanoa. Edeltäjänsä Alexander Stubb kun löi lukkoon tämän vuoden budjetin ja aloitti ensi vuodenkin kehyksillä.

Hallitus ja Orpo pelailevat ensi vuonnakin noin viiden miljardin alijäämällä. Tiukassa talouspoliittisessa katsannossa tämä on tietysti hyvä asia, sillä alijäämäinen budjetti elvyttää.

Orpon puheet eivät kuitenkin tue elpymistä, koska hänellä on paha tapa vilautella lisäleikkauksia.

Mitään radikaalia Orpolta on turha odottaa. Hän ei ole sellainen. Nuivan varovainen talousliberalismi sopii hänelle. Siksi 7+.

Asiallinen mies oppositiosta: 8-

Antti Rinne ei aloittanut helpoista lähtökohdista SDP:n puheenjohtajana. Seinäjoki 2014 jätti haavoja, joita osa jäsenistä nuolee edelleen, ja seuraavan kevään eduskuntavaalit olivat pettymys. Demarit jäivät oppositioon.

Sen jälkeen Rinne on onnistunut palauttamaan SDP:n uskottavuuden palkansaajan puolustajana ja vaihtoehtona Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle. Kannatus on kääntynyt selvään nousuun. Haastettua SDP:n puheenjohtajaa tarkkaillaan potentiaalisena seuraavan hallituksen muodostajana ja pääministerinä.

Mediajulkisuus on armoton. Rinnettä on kritisoitu esiintymistaidoistaan. Hän ei ole parhaimmillaan tilanteessa, joka suosii stubbmaista sanavalmiutta ja selkeä puheilmaisua.

Jos lause takeltelee kurkkua aukaisevan rykimisen vuoksi, härkää sarvista vaan. Samaan tyyliin kuin Paavo Lipponen teki hitaan puhumisensa kanssa. Vertaus Moosekseen lopetti kuittailun. Niinhän Paavo puhuu. Piste. Ja eiköhän Tuntemattoman Koskelakin yskinyt ja räkinyt.

Rinne on toivonut SDP:hen asiallista puheenjohtajakamppailua. Toistaiseksi ainoa haastaja, kansanedustaja Timo Harakka on painottanut samaa. Siksi 8–.

Juha af Kempele: 7+

Keskustan messias, Kempeleen Juha Sipilä on puolentoista vuoden ajan laittanut Suomea kuntoon oululaisten murresanojen voimalla. Hänen pääministerikautensa alku on ollut kuin puiseen kakkaraan koverrettu prosessikaavio: tehokas, ei hyvännäköinen.

Miljonääri Sipilä oli keskustalle ulkopuolinen vapauttaja, jota ei vaivannut opportunismi. Motto tulos tai ulos oikeutti hänet vaatimaan suomalaisilta ennennäkemättömiä yhteisiä talkoita, joissa työehtoja heikennettiin kolmikantaisesti. Kikystä ei seurannut Sipilälle pelkkiä pyyhkeitä, hänen vatuloimaton asenteensa sai ay-väeltä myös kiitosta.

Sitten yrittäjä-Juha tutustui poliittiseen julkisuuteen. Omaisuutta ja perhettä koskeva kirjoittelu paljasti Sipilän, joka on pääministerinä herkkänahkainen sähköpostittaja.

Sipilän avustajat suojelevat häntä kuin haurasta kukkaa. Ei ole tavatonta, että haastattelut katkaistaan kesken toimittajan lauseen vaikka Sipilä itse olisi pysähtynyt kysymyksiin vastaamaan.

Sipilän heikkoudet versovat osittain samasta juuresta kuin hänen vahvuutensa. Hän on poliittisesti edelleen melko kokematon. Tilanne korjautuu sitä mukaa, kun hallituksen taival etenee.

Juha Sipilä on pääministerinä verrattain onnistunut, samaa ei voi sanoa hänen hallituksensa toiminnasta. Siksi 7+.

Perusväsynyt puoluesoturi: 6-

– Ulkoministerinä palaan Pimeyden ytimeen kuin koira oksennukselle, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kirjoitti ”plokissaan” marraskuussa.

Pimeyden ytimellä hän tarkoitti ”Pyrsseliä”. Pikkunäppärää argumentointia puoluejohtajalta.

Mutta kun EU:ta on halventamassa Suomen ulkoministeri… Missä EU, siellä ongelma -soinismit antavat väkisinkin kummallisen kuvan Suomen ulkopoliittisesta linjasta.

Soini ei ole pystynyt vakuuttamaan ulkoministerinä. Puolueensa puheenjohtajana hänellä ei mene yhtään paremmin. Entisen uhon tilalle on tullut alakulo. Vaalien alla annetut lupaukset on rikottu yksi toisensa jälkeen ja se näkyy: kannatus on huvennut 8–10 pro­senttiin.
Soini ei tunnu enää puolustavan mitään, mitä yhä äärioikeammalle siirtyvä kannattajakunta odottaa.

Hänellä on ollut kova työ paimentaa jopa omaa eduskuntaryhmäänsä ylilyönneiltä – ettei mennä poseeraamaan pahimpien ääriliikkeiden bileisiin. Ei ole ihan onnistunut. Jaksamisesta on epäilyjä. Soini oli hiljattain parin viikon sairauslomalla, jonka syytä ei ole kerrottu. Mies on näyttänyt jo pitkään väsähtäneeltä, eivätkä ”soinismitkaan” ole niin täräyttäviä kuin ennen.

Ulkoministerinä Soini on onneksi tähän asti ollut näkymätön eikä näin ollen ole tahrannut pahemmin Suomen mainetta. Siksi sentään 6–.

Teksti: Demokraatin työryhmä

Täsmennys: RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on Vaasan vaalipiiristä Pietarsaarelta, ei Vaasasta

Keskustelua aiheesta

PS:n kansanedustaja kertoo nyt todellisen syyn huomautukselleen

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Meillä ei ole samanlaista sananvapautta täällä Suomessa kaikilla, perussuomalaisten kansanedustaja Kari Kulmala toteaa.

Kansanedustaja Kari Kulmala oli yksi neljästä perussuomalaisesta, jota kohtasi eduskuntaryhmässään kurinpidolliset toimet hallintarekisteriäänestyksen jälkeen.

Kansanedustajat Veera Ruoho, Mika Raatikainen ja Tom Packalén saivat viime viikolla ryhmältään varoituksen äänestettyään hallintalakirekisterilakia vastaan.

Kari Kulmala sai kuitenkin vain lievemmän rangaistuksen eli huomautuksen. Hänen on kerrottu olleen eduskuntatyöhön liittyvällä matkalla eikä hän sen vuoksi ollut äänestämässä eduskunnassa.

Kulmala tarkentaa nyt, mistä kokee huomautuksensa tulleen.

Matkalle lähtö ja poissaolo ei ollut Kulmalan mukaan rangaistuksen varsinainen syy, vaan se, että hän oli puhunut julkisuudessa hallintarekisteriä vastaan. Kulmala katsookin nyt, että kaikilla ei ole samanlaista sananvapautta Suomessa.

Kari Kulmala, mistä saitte huomautuksen?

– Todennäköisesti ilmaisunvapauden rikkomisesta elikä meillä ei ole samanlaista sananvapautta täällä Suomessa kaikilla.

Katsotte, että sitä on loukattu?

– Kyllä näin on. Mutta minä olen erittäin tyytyväinen tähän rangaistukseen. Pääasia, että sain samantyyppisen rangaistuksen kuin muutkin konstaapelit, jotka samantyyppisen rangaistuksen saivat.

Mutta teillähän oli meno, missä olitte?

– Minä olin Grönlannissa arktisten maiden parlamentaarikkojen kokouksessa, joka oli kaksi kuukautta aikaisemmin määrätty ja minä olin ainut suomalainen parlamentaarikko siellä. Olisihan se ollut varsin erikoista, jos arktisten alueiden puheenjohtajamaasta ei olisi ollut ketään siellä paikalla.

Huomautus tuli siis kuitenkin näistä julkisista kriittisistä mielipiteistä?

– Kyllä, näin on. Ja tietysti sanoin, että en ole tämän esityksen takana, että mikäli olisin täällä Helsingissä ja täysistunnossa niin, en olisi painamassa punaista nappia, mutta en olisi myöskään täysistunnossa hyväksymässä tätä.

Katsotte nyt sitten, että PS:n ryhmällä ei ole samanlainen sananvapaus kuin muilla?

– Tähän en sen kummemmin ota kantaa.

Äsken otitte.

– Joo kyllä, mutta se että tässä nyt nähdään, mikä sananvapaus on Suomessa ja myös se on helppo todeta, että perussuomalaisilla on ryhmäkuri.

Olisiko pitänyt jättää huomauttamatta sananvapauden takia?

– Ei ehkä sen sananvapauden takia, mutta tietysti jos ryhmässä tehdään jokin päätös, kyllähän sen takana pitäisi olla, mutta kun minä en ole ollut alusta lähtienkään tässä asiassa. Eli minä ja nämä kolme muuta konstaapelia olemme olleet sitä mieltä, että tämä on väärä päätös ja aika sen tulee näyttämään, oliko se väärä päätös.

– Minusta kyllä näyttää nyt siltä, että jos minä sököä pelaan, niin minulla on nyt paremmat kortit kuin vastapuolella, Kari Kulmala sanoo.

Hän ei myöskään ole tyytyväinen siihen, että poliisikansanedustajat saivat rangaistuksestaan tiedon medialta.

– Ei se nyt oikein hyvää hallintotapaa ole ainakaan, että mediasta luetaan rangaistukset. Kyllä ne pitäisi henkilökohtaisesti ensin antaa. Jos minä poliisina menen kolaripaikalle ja totean, että siellä on joku loukkaantuneena, enhän minä medialle kerro ensin niistä loukkaantuneista ja heidän henkilötietojaan, vaan kyllähän minä kerron heidän omaisilleen.

Oppositio ryöpytti hallitusta TE-palveluiden kohtalosta: ”Uhkaavat jäädä vähemmälle huomiolle”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Kansanedustaja Tytti Tuppurainen.

Oppositio ryöpytti hallitusta tiistaina työvoimapalveluiden kohtalosta sote-uudistuksessa, kun eduskunta keskusteli tulevien maakuntien rahoituksesta.

Kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) oli huolissaan siitä, että työvoimapalvelut siirtyvät sote-uudistuksessa maakuntien hoidettavaksi.

– Riski piilee siinä, että työvoimatoimet saattavat jäädä nykyistä vähemmälle huomiolle, kun työttömyydestä aiheutuvat taloudelliset menot eivät ole maakuntien vastuulla, sillä valtio vastaa työttömyysetuuksien kustannuksista, Tuppurainen sanoi.

Tilannetta mutkistaa Tuppuraisen mukaan se, että niin sanotun kasvupalvelukertoimen myötä maakunnan saama rahoitus määräytyy sen mukaan, kuinka korkea työttömyys maakunnassa on.

Tuppuraisen mukaan työvoimapoliittisten toimien rahoitus tulisi pitää vahvemmin valtion ohjauksessa ja rahoituksen tulisi tulla maakunnille korvamerkittynä.

– Maakunnissa todennäköisesti halutaan panostaa sote-palveluihin ja muut palvelut uhkaavat jäädä vähemmälle huomiolle, edustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) puolestaan totesi.

Työvoimapoliittisten toimien rahoitus tulisi pitää vahvemmin valtion ohjauksessa.

Hallituspuolueiden edustajat kiistivät sosiaalidemokraattien arviot, että työvoimapalvelut jäisivät sote-uudistuksen myötä vaille riittävää huomiota.

– En tiedä maakuntaa, missä ei oltaisi huolissaan maakunnan työttömyyden hoidosta. Uskon siihen, että kyllä maakunnissa itse tiedetään paljon paremmin kuin täällä ministeriössä mikä on maakunnalle parhaaksi, Timo V. Korhonen (kok.) sanoi.

Myös kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) puolusti maakuntien oikeutta päättää rahankäytöstään.

– Kyllä meidän täällä eduskunnassa pitäisi enemmän luottaa siihen, että maakunnissa päättäjät ajattelevat maakuntansa etua. He tuntevat ne erityisasiat, millä he katsovat, että oma maakunta voi lähteä kasvuun, Vehviläinen painotti.

Toimi Kankaanniemi (ps.) puolestaan painotti, että maakunnan demokraattisesti valitut päättäjät voivat painottaa niitä tarpeita, joita kussakin maakunnassa on.

Vihreiden puheenjohtajakisan konsensus lumetta? – pinnan alla kytee kamppailu puolueen suunnasta

Kuva: Lehtikuva / Seppo Samuli
Vihreiden puheenjohtajaehdokas Maria Ohisalo esittäytyy vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Helsingissä toukokuussa.

Vaikka vihreiden puheenjohtajaehdokkaat näyttävät julkisuudessa yhtenäiseltä joukolta, todellisuudesta kandidaattien mielipiteistä on löydettävissä huomattavaa hajontaa.

Tämä ilmenee Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineen Poliittiset kuplat –hankkeen blogikirjoituksesta.

Analyysissä vertaillaan puheenjohtajaehdokkaiden Helsingin Sanomien kuntavaalikoneeseen tekemiä vastauksia vasemmisto-oikeisto sekä konservatiivi-liberaali-ulottuvuuksilla.

Arvoja tarkastellaan suhteessa eduskuntapuolueiden kuntavaaliehdokkaiden keskimääräisiin vaalikonevastauksiin.

Tulokset ovat mielenkiintoisia. Vaalikonevastausten perusteella selviää, että ehdokaskaartin ääripäitä edustavat Maria Ohisalo ja Mikä Flöjt. Jälkimmäinen on arvoiltaan keskimääräistä vihreiden ehdokasta konservatiivisempi ja talous- ja sosiaalipoliittisesti tukevasti keskustassa.

Ohisalo puolestaan on arvoiltaan hyvin liberaali, mutta blogikirjoitusta lainaten ”talous- ja sosiaalipoliittisesti vielä enemmän vasemmalla kuin esimerkiksi keskimääräinen vasemmistoliittolainen”.

Muut kandidaatit sijoittuivat analyysissä Ohisalon ja Flöjtin väliin. Ehdokkaista Krista Mikkonen on lähimpänä niin sanottua ”perusvihreää”.

Vihreiden tulevaisuuden yhteistyökumppanit löytyvät kuitenkin luultavimmin vasemmalta.

Mikäli puheenjohtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa nousee Emma Kari tai Maria Ohisalo, tullee vasemmistoliitto olemaan puolueelle yhä luonnollisempi yhteistyövaihtoehto.

Blogitekstissä arvaillaan, ettei tuleva puheenjohtaja tule edeltäjänsä tavoin sanallistamaan onko vihreät vasemmisto- vai oikeistopuolue. Vaalikonevastausten perusteella vihreiden tulevaisuuden yhteistyökumppanit löytyvät kuitenkin luultavimmin vasemmalta.

Kirjoituksessa kuitenkin muistutetaan, että Ville Niinistön puheenjohtajakaudella leimalliseksi muodostunut yleispuolueellisuus saa puheenjohtajaehdokkaiden katseet kohdistumaan poliittisen nelikentän kaikkiin ilmansuuntiin.

Puolueen ollessa kovassa nosteessa kandidaatit eivät halua tehdä voimakkaita irtiottoja suhteessa istuvaan puheenjohtajaan. Blogitekstissä kuitenkin esitetään, että kampanjoinnin konsensushakuisesta ulosannista huolimatta uudella puheenjohtajalla on vihreiden suunnan kannalta merkittävä vaikutus.

Karin ja Ohisalon ohjauksessa korkeasti koulutettujen suosima vihreät laajenisi luultavimmin vasemmalle. Mikäli ruoriin tarttuu puolestaan Flöjt tai Mikkonen, kannatus luultavimmin kasvaisi maakunnissa ja talous- ja sosiaalipolitiikassa keskustalaisesti ajattelevien keskuudessa.

Sopuisan ulkokuoren alla kyteekin kamppailu puolueen tulevasta suunnasta. Ennen kaikkea vaalien jälkeen korostuu se, mikä puolue kelpaa vihreille jatkossa yhteistyökumppaniksi.

Helatorstai mahdollistaa monien pääsyn Koiviston hautajaisiin – Mutta muistatko päivään liittyvän pienen historian ironian?

Kuva: lehtikuva / hans paul
Presidentti Mauno Koivisto.

Presidentti Mauno Koivisto haudataan valtiollisin menoin helatorstaina Helsingissä.

Presidenttien kirkkosuhteesta kirjaa työstävä, kirkon ja valtion suhteita tutkinut dosentti Ville Jalovaara toteaa, että helatorstai, arkipyhä on oikein sopiva päivä hautajaisille.

– Maa jossain määrin pyörii hitaammilla kierroksilla. Päivä palvelee tarkoitusta, koska on enemmän niitä, joilla on parempi mahdollsuus osallistua hautajaisiin. Jos olisi tavallinen arkipäivä, osallistuminen ei olisi monille niin helppoa, Jalovaara toteaa.

Koiviston kuolema on koskettanut suomalaisia syvästi ja Helsingin kaduille odotetaan kymmeniätuhansia, jopa sataatuhatta ihmistä.

Perjantaina ilmestyvässä Demokraattissa päätoimittaja Mikko Salmi kirjoittaa Salmiakkia-kolumnissaan pienestä historiallisesta ironiasta, joka liittyy Mauno Koivisto saattaamiseen haudan lepoon juuri helatorstaina.

Koivisto nimittäin kimpaantui vuonna 1986 hallituksen lakiluonnoksesta palauttaa loppiainen ja helatorstai alkuperäisille paikoilleen, kun ne oli aiemmin siirretty lauantaille.

Salmi kirjoittaa, miten Koivisto tarkan markan miehenä oli huolissaan rikkonaisista työviikoista ja asettui tuolloin kiistassa kirkkoa vastaan.

– Lopulta Koivisto käytti presidentin valtaa siirtää lain voimaantuloa aina vuoteen 1992.

– Uskon, että pilven päällä Koivisto huumorimiehenä myhäilee huvittuneena hautajaistensa ajankohdalle ja kansalliselle vapaapäivälle, Mikko Salmi summaa.

Koivisto näytti kirkolle kaapin paikkaa.

Ville Jalovaara toteaa historiankirjoista sen, että myös SDP:n ministereitä oli vuonna 1986 äänestämässä omaa lakiluonnostaan vastaan, hekään eivät olisi halunneet siirtää helatorstaita torstaipäivään.

Jalovaara sanoo Koiviston katsoneen arkipyhiä työmarkkinoiden näkökulmasta.

Koivisto oli Jalovaaran mukaan sisäisesti uskonnollinen kristitty ja luterilaisen kirkon jäsen.

– Kun Koivisto kävi yksityisiä keskusteluja papiston ja piispojen kanssa, hän saattoi esimerkiksi olla kiinnostunut virsistä, Jalovaara sanoo.

Kirkon ja valtion suhteisiin Koivisto suhtautui niin, että niitä piti pyrkiä etäännyttämään – kirkollisen ja maallisen regimentin välillä piti olla reilu ero. Hän ei muun muassa olisi halunnut nimittää piispoja, tämä toive ei kuitenkaan toteutunut vielä Koiviston aikana vaan vasta myöhemmin.

Hän toteaa, että samalla tavalla kuin Koivisto välillä tölväisi toimittajia sopuleiksi, hän tasaisin väliajoin näytti kirkolle kaapin paikkaa.

– Hän ei pitänyt kirkon yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta, vaan halusi enemmänkin pitää kirkon uskonnon alueella. Hän ei kaivannut kirkkoa neuvomaan häntä politiikkaan ja maan johtamiseen. Esimerkiksi perheneuvontaa kirkon oli sopivaa tehdä, mutta sen ei pitänyt ottaa kantaa mihinkään ulkopolitiikan asioihin, Jalovaara sanoo.

Ville Jalovaara on pohtinut Koiviston taustoja ja kirkkosuhdetta myös Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa, jossa käydään muun muassa läpi arkkipiispa John Vikströmin ja Koiviston yhteiskunnallista debattia vuodelta 1991.

Vaikka julkisuudessa otettiin tiukastikin yhteen, Jalovaara tietää Koiviston käyneen katsomassa Vikströmiä sairaalassa vuonna 1998, kun tältä oli leikattu eturauhassyöpä.

– Koivisto osasi olla ihmisenä ihmiselle.

Vihreitä miehiä koskevalle lainmuutosesitykselle kiitosta – SDP:n Mika Kari: ”Äärimmäisen tarpeellista”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Venäläiset tunnuksettomat joukot piirittivät ukrainalaista varuskuntaa Perevalnojen kylässä Krimin niemimaalla Ukrainassa maaliskuussa 2014.

Tunnuksettomia sotilaallisia joukkoja eli niin sanottuja vihreitä miehiä koskeva lainmuutosesitys sai kiittävän vastaanoton eduskunnassa tiistaina.

Poikkeuksellisesti myös oppositiopuolueiden kansanedustajat kiittelivät hallituksen esitystä eduskunnan lähetekeskustelussa.

Esityksessä ehdotetaan aluevalvontalakia muutettavaksi siten, että lain soveltamisalan piiriin kuuluisi myös sellainen sotilaallinen uhka, jonka valtiollista alkuperää ei voida suoraan tunnistaa esimerkiksi sotilastunnusten perusteella.

Samalla myös rikoslain alueloukkausta koskevaa säännöstä muutettaisiin kattamaan tunnuksettomat sotilaat.

Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) mukaan nyt ehdotetulla lakimuutoksella tukitaan vihreiden miesten mentävä aukko Suomen lainsäädännössä.

– Tällä hetkellä voimassa oleva aluevalvontalaki on laadittu aikana, jolloin lähtökohtana oli, että Suomen alueellista koskemattomuutta loukkaisivat vieraat valtiot ja sotilasjoukot, jotka kantaisivat vieraan valtion asevoimien sotilastunnuksia, Niinistö sanoi eduskunnassa.

Hänen mukaansa Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut huonompaan suuntaan eivätkä perinteiset uhkakuvat enää riitä mahdollisten uhkien hahmottamisessa.

Niinistö viittasi eduskunnassa Krimin valtaukseen.

Niinistö viittasi eduskunnassa Krimin valtaukseen ja tapahtumiin Itä-Ukrainassa, missä on käytetty tunnuksettomia mutta selvästi järjestäytyneitä valtiollisia aseellisia joukkoja.

– Tällainen toiminta on omiaan aiheuttamaan kohdevaltiossa sekaannusta. Se on omiaan hidastamaan valtion päätöksentekokykyä. Kyse on suuren mittakaavan systemaattisesta hämäämisestä, ilmiöstä, joka tunnetaan hybridivaikuttamisena tai hybridisodankäyntinä, Niinistö sanoi eduskunnalle.

– Hämää ja harhauta, siinä hybridisodankäynnin idea pähkinänkuoressa.

Kansanedustajat istuntosalin eri laidoilta kiittelivät hallituksen esitystä. Suurimman oppositiopuolueen SDP:n Mika Kari piti hallituksen esitystä ”äärimmäisen tarpeellisena”.

Pienimmän oppositiopuolueen kristillisdemokraattien Antero Laukkanen puolestaan kiitteli hallituksen ketteryyttä ja nopeutta asiassa.

– Tämä lakiesitys osoittaa sen, että Suomi suhtautuu vakavasti muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen koko Euroopan alueella, Laukkanen sanoi.