tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Demokraatti arvioi puheenjohtajat: Perusväsynyt puoluesoturi, ärhäkkä pakki vasemmalta, Juha af Kempele, hyökkäävä some-tähti…

Kuva: Kuvankäsittely Timo Sparf

Jos Demokraatin politiikan toimituksen arvosanoihin on uskominen, hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat onnistuneet tehtävissään korkeintaan tyydyttävästi. Oppositiojohtajat saavat kiitosta jonkin verran enemmän, mutta kullakin riittää edelleen petrattavaa, arvioi toimituksen työryhmä jouluarvosanoissaan. Keväällä puheenjohtajat ovat taas uuden haasteen edessä, kun maassa järjestetään kuntavaalit. Kuka nousee tuolloin parrasvalojen keskipisteeseen?

Ärhäkkä pakki vasemmalta: 8

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson joutuu taiteilemaan perusduunarien, punavihreällä rajalla häälyvien ja koulutettujen naisten odotusten ristiaallokossa. Tehtävän epätoivoisuudesta huolimatta suorasanainen Andersson on pärjännyt melko hyvin. Vaikka Andersson on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja aloitti puolueen puheenjohtajana vasta viime kesänä, on hän usein onnistuneesti haastanut muita puolueita. Televisiokeskusteluissa Andersson on jyrännyt jopa kokoomuksen kokenutta Ben Zyskowiczia.

Andersson pärjää ärhäkkyydessä ja sanavalmiudessa, mutta puo­lueen substanssissa menee välillä heikoimmin. Esimerkiksi vasemmistoliiton esitys kuuden tunnin työaikakokeilusta meni osin jo populismin puolelle. Edellisestä huolimatta kansainvälistä oikeutta Turussa opiskeleva Andersson on profiloitunut myös talousasioissa. Hänestä paistaa myös nuorisoon vetoava maailmanparannusvietti.

Andersson on tuonut uutta ilmettä vasemmistoliittoon edeltäjänsä Paavo Arhinmäen jäljiltä. Tosin puolueen kannatuksessa tämä on näkynyt lähinnä vain pienenä värähtelynä. Mutta haasteita kaihtamattoman ärhäkän otteen ansiosta arvosana on 8.

Joutuuko Essayah kävelemään: 6

Opposition hiljaisinta ja mauttominta puoluetta johtaa itsekin väritön Sari Essayah. Hänen johdollaan kristillisdemokraatit ovat lähes kadonneet lehtien palstoilla. Kun ristiriitaisia tunteita herättävä Päivi Räsänen siirrettiin syrjään vuoden 2015 puoluekokouksessa, samalla koko puolueelta tuntui katoavan identiteetti.

Sari Essayah ei edusta Räsäsen kaltaista räväkkää arvokonservatismia, vaan hänen persoonansa on enemmän neuvotteleva ja sovitteleva. Essayah pyrkii luomaan puolueesta uskottavaa kristillisdemokraattista vaihtoehtoa Saksan CDU:n malliin. Hänen haaveensa on tosin vailla todellisuuspohjaa, sillä maltillinen kristillisdemokratia ei toimi Suomessa.

Suomessa on tilaa jyrkälle arvokonservatiiviselle kristilliselle puolueelle. Siitä kielii kristillisten medioiden saama suosio. Radio Dein, Patmos-radion ja TV7:n satojen tuhansien yleisö kertoo selkeän poliittisen kodin puutteesta. Käännös Räsäsen linjoille saattaisi vielä pelastaa puolueen. Entinen huippukävelijä ja maailmanmestari Sari Essayah valittiin elokuussa kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi. Tämänkin tehtävän hän on onnistunut hoitamaan julkisuudelta piilossa.

Entisen europarlamentaarikon tulevaisuus voisikin olla paremmin kansainvälisissä tehtävissä kuin kotimaan politiikan ytimessä. Siksi 6.

Vilpitön kielipoliitikko: 8-

RKP:n puheenjohtaja, varatuomari Anna-Maja Henriksson elää poliittista painajaistaan (ruots. mardröm). Hänen johtamansa puolue, ruotsin kielen ylin edunvalvoja maassamme, on ensi kertaa 36 vuoteen oppositiossa samalla, kun hallituksessa istuu suomalaisuuden römeä soraääni, perussuomalaiset. Kielipoliittiset tavoitteet eivät olisi pahemmin voineet lipsua RKP:n käsistä.

Anna-Maja on Vaasasta. Ja Vaasassa olisi hänen näkemyksensä mukaan pitänyt sijaita myös ruotsinkielistä väestönosaa palveleva laajan päivystyksen sairaala. Nyt palvelut siirtyvät Seinäjoelle. Entisenä oikeusministerinä hän ymmärtää erityisen hyvin, etteivät hänen äänestäjänsä pidä tilannetta oikeudenmukaisena (ruots. rättvis).

Komeettamaisen Carl Haglundin rinnalla Henriksson on RKP:n puheenjohtajana pari piirua tapettia jännittävämpi. Poliitikkona hän on kokenut ja puolueensa vahvan ideologisen perinteen tuote. Kaikki käy, kunhan kieli pysyy ruotsina.

Oppositiojohtaja Henriksson ansaitsee mahdottomantuntuisesta urakastaan kelpo kiitoksen (tack), 8 –.

Hyökkäävä some-tähti: 8

Ex-hyökkääjä ajaa maalille aggressiivisesti myös politiikassa. Rynnivä tyyli ei miellytä vastustajia, mutta kerää kannattajia. Hitaammat puoluejohtajat sitovat vielä kengännauhojaan kopissa, kun turkulainen väkkärä jyrää veralla.

Ville Niinistön menestys todistaa, mitä on 2010-luvun poliittinen johtajuus. Kaupunkilaisten some-natiivien parissa ei pärjää yksisuuntaisella tiedotuksella. Niinistö ja Li Andersson ovat siellä, mistä kannatusta on saatavissa. Asiaan kuin asiaan on oltava kanta, ja se on kerrottava heti. Muuten muut kertovat sen puolestasi.

Toisinaan herkkähipiäisestä julistajasta on kehittynyt kyvykäs yleispoliitikko. Niinistö hallitsee asiat ja osaa viestiä sanomansa. Selkeä ulosanti on kuin tehty televisioon. Joillekin Niinistö vain vihreä versio populismista, vaikka hän viestii aktiivisesti myös vaihtoehdoista.
Oppositiokaudelle mahtuu nolo, freudilainen lipsautus, kun Niinistö kutsui itseään ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtavaksi ajattelijaksi. Väyrysmäinen lausahdus palautti mieleen vihreiden perinteistä mainetta paremmintietävien puolueena.

Viime kesän jälkeen vihreät on notkahtanut kannatuksessa. Alkaako hyökkäävä tyyli väsyttää? Siksi 8.

Politiikan viimeinen broileri: 7+

Kokoomuksen puheenjohtajaa, valtiovarainministeri Petteri Orpoa voi hyvällä syyllä kutsua politiikan viimeiseksi broileriksi. Miehen opinnot Turun yliopistossa kestivät peräti 12 vuotta. Hän valmistui maisteriksi 2002 pääaineenaan taloustiede.

Orpon opiskeluaikana tässä ei ollut mitään uutta. Opiskelun sijaan mies teki lähinnä opiskelijapolitiikkaa kokoomuksessa.

Orpo toivoo muuten sukunimensä taivuttamista genetiivimuodossa sukunsa pitkien perinteiden mukaan. Noudatamme toimituksessa Orpon toivomusta.

Valtiovarainministerinä Orpo on toiminut sen verran lyhyen aikaa, kesäkuusta lukien, ettei hänen toimistaan voi paljoa sanoa. Edeltäjänsä Alexander Stubb kun löi lukkoon tämän vuoden budjetin ja aloitti ensi vuodenkin kehyksillä.

Hallitus ja Orpo pelailevat ensi vuonnakin noin viiden miljardin alijäämällä. Tiukassa talouspoliittisessa katsannossa tämä on tietysti hyvä asia, sillä alijäämäinen budjetti elvyttää.

Orpon puheet eivät kuitenkin tue elpymistä, koska hänellä on paha tapa vilautella lisäleikkauksia.

Mitään radikaalia Orpolta on turha odottaa. Hän ei ole sellainen. Nuivan varovainen talousliberalismi sopii hänelle. Siksi 7+.

Asiallinen mies oppositiosta: 8-

Antti Rinne ei aloittanut helpoista lähtökohdista SDP:n puheenjohtajana. Seinäjoki 2014 jätti haavoja, joita osa jäsenistä nuolee edelleen, ja seuraavan kevään eduskuntavaalit olivat pettymys. Demarit jäivät oppositioon.

Sen jälkeen Rinne on onnistunut palauttamaan SDP:n uskottavuuden palkansaajan puolustajana ja vaihtoehtona Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle. Kannatus on kääntynyt selvään nousuun. Haastettua SDP:n puheenjohtajaa tarkkaillaan potentiaalisena seuraavan hallituksen muodostajana ja pääministerinä.

Mediajulkisuus on armoton. Rinnettä on kritisoitu esiintymistaidoistaan. Hän ei ole parhaimmillaan tilanteessa, joka suosii stubbmaista sanavalmiutta ja selkeä puheilmaisua.

Jos lause takeltelee kurkkua aukaisevan rykimisen vuoksi, härkää sarvista vaan. Samaan tyyliin kuin Paavo Lipponen teki hitaan puhumisensa kanssa. Vertaus Moosekseen lopetti kuittailun. Niinhän Paavo puhuu. Piste. Ja eiköhän Tuntemattoman Koskelakin yskinyt ja räkinyt.

Rinne on toivonut SDP:hen asiallista puheenjohtajakamppailua. Toistaiseksi ainoa haastaja, kansanedustaja Timo Harakka on painottanut samaa. Siksi 8–.

Juha af Kempele: 7+

Keskustan messias, Kempeleen Juha Sipilä on puolentoista vuoden ajan laittanut Suomea kuntoon oululaisten murresanojen voimalla. Hänen pääministerikautensa alku on ollut kuin puiseen kakkaraan koverrettu prosessikaavio: tehokas, ei hyvännäköinen.

Miljonääri Sipilä oli keskustalle ulkopuolinen vapauttaja, jota ei vaivannut opportunismi. Motto tulos tai ulos oikeutti hänet vaatimaan suomalaisilta ennennäkemättömiä yhteisiä talkoita, joissa työehtoja heikennettiin kolmikantaisesti. Kikystä ei seurannut Sipilälle pelkkiä pyyhkeitä, hänen vatuloimaton asenteensa sai ay-väeltä myös kiitosta.

Sitten yrittäjä-Juha tutustui poliittiseen julkisuuteen. Omaisuutta ja perhettä koskeva kirjoittelu paljasti Sipilän, joka on pääministerinä herkkänahkainen sähköpostittaja.

Sipilän avustajat suojelevat häntä kuin haurasta kukkaa. Ei ole tavatonta, että haastattelut katkaistaan kesken toimittajan lauseen vaikka Sipilä itse olisi pysähtynyt kysymyksiin vastaamaan.

Sipilän heikkoudet versovat osittain samasta juuresta kuin hänen vahvuutensa. Hän on poliittisesti edelleen melko kokematon. Tilanne korjautuu sitä mukaa, kun hallituksen taival etenee.

Juha Sipilä on pääministerinä verrattain onnistunut, samaa ei voi sanoa hänen hallituksensa toiminnasta. Siksi 7+.

Perusväsynyt puoluesoturi: 6-

– Ulkoministerinä palaan Pimeyden ytimeen kuin koira oksennukselle, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kirjoitti ”plokissaan” marraskuussa.

Pimeyden ytimellä hän tarkoitti ”Pyrsseliä”. Pikkunäppärää argumentointia puoluejohtajalta.

Mutta kun EU:ta on halventamassa Suomen ulkoministeri… Missä EU, siellä ongelma -soinismit antavat väkisinkin kummallisen kuvan Suomen ulkopoliittisesta linjasta.

Soini ei ole pystynyt vakuuttamaan ulkoministerinä. Puolueensa puheenjohtajana hänellä ei mene yhtään paremmin. Entisen uhon tilalle on tullut alakulo. Vaalien alla annetut lupaukset on rikottu yksi toisensa jälkeen ja se näkyy: kannatus on huvennut 8–10 pro­senttiin.
Soini ei tunnu enää puolustavan mitään, mitä yhä äärioikeammalle siirtyvä kannattajakunta odottaa.

Hänellä on ollut kova työ paimentaa jopa omaa eduskuntaryhmäänsä ylilyönneiltä – ettei mennä poseeraamaan pahimpien ääriliikkeiden bileisiin. Ei ole ihan onnistunut. Jaksamisesta on epäilyjä. Soini oli hiljattain parin viikon sairauslomalla, jonka syytä ei ole kerrottu. Mies on näyttänyt jo pitkään väsähtäneeltä, eivätkä ”soinismitkaan” ole niin täräyttäviä kuin ennen.

Ulkoministerinä Soini on onneksi tähän asti ollut näkymätön eikä näin ollen ole tahrannut pahemmin Suomen mainetta. Siksi sentään 6–.

Teksti: Demokraatin työryhmä

Täsmennys: RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on Vaasan vaalipiiristä Pietarsaarelta, ei Vaasasta

Keskustelua aiheesta

SDP:n Antti Rinne ja vihreiden Touko Aalto tapasivat – ”Kumpikaan ei ollut matkalla maalikauppaan”

Kuva: Jari Soini

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on tavannut vihreiden kesällä valitun uuden puheenjohtajan Touko Aallon.

Rinne on jakanut sosiaalisen median tileillään hauskan kuvan kohtaamisesta.

SDP:n puheenjohtaja kuvailee miesten tapaamisen antia mainioksi.

”Kävimme läpi tulevaa syksyä. Mukava tapaaminen ja hyvää keskustelua!”

Myös Aalto jakanut kuvan Twitterissä. Hän kommentoi tapaamista viittaamalla puhelinkeskusteluunsa pääministeri Juha Sipilän kanssa aiemmin kesällä.

”Hyvä ja rakentava keskustelu jälleen. Tällä kertaa Antti Rinteen kanssa. Kumpikaan ei ollut matkalla maalikauppaan.”

Keskustelua aiheesta

”Kansanterveyden kannalta hyvin vakava asia” – Terveydenhoitajaliitto huolissaan rokotevastaisuuden leviämisestä

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

Terveydenhoitajaliitto on hyvin huolissaan rokotevastaisuuden leviämisestä Suomessa.

– Rokotevastaisuus on kansanterveyden kannalta hyvin vakava asia ja sitä tulee tutkia tarkemmin, jotta voidaan kehittää vaikuttavampia keinoja kansalaisiin vaikuttamiseksi, Terveydenhoitajaliiton puheenjohtaja Leila Lehtomäki sanoo.

– Haluamme myös Terveydenhoitajaliitossa tukea terveydenhoitajien täydennyskoulusta ja olemmekin mukana järjestämässä tänä syksynä rokotekoulutuksia eri puolilla Suomea.

Keskustelu rokotevastaisuudesta nousi julkisuuteen aikaisemmin, kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) patisti Helsingin Sanomien haastattelussa neuvolan työntekijöitä kantamaan vastuuta niillä alueilla, joissa rokotekattavuus on jo laskenut hälyttävästi.

Saarikko kertoi haastattelussa keskustelleensa myös rokottamisen pakkokeinoista virkamiesten kanssa, mutta ei hän ei halua turvautua niihin perustuslain takaaman itsemääräämisoikeuden vuoksi. Saarikko kertoikin uskovansa edelleen valistukseen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen (sd.) toivoi aikaisemmin tänään, että sosiaali- ja terveysministeriö tekisi tilanteesta kunnollisen selvityksen.

– Faktat tulee suhteuttaa olemassa olevaan tilanteeseen, jonka jälkeen asiasta voidaan keskustella ja päättää jatkotoimista.

Epidemiat eivät ole päässeet leviämään muiden hyvän rokotesuojan ansiosta.

Terveydenhoitajilla on tärkeä tehtävä väestön rokottamisessa ja siihen motivoinnissa kertomalla tutkimustietoon perustuvaa faktatietoa rokotusten hyödyllisyydestä, vaikuttavuudesta ja sivuvaikutuksista sekä rokottamattomuuden riskeistä.

Kaikkiin faktatieto ei vain kerta kaikkiaan pure. Niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa on kasvava määrä vanhempia, jotka epäröivät rokotusten ottamista ja kokevat ne turvattomiksi ja tarpeettomiksi.

Tauteja ei myöskään pidetä ongelmana, koska vanhemmat eivät ole nähneet lähipiirissä tai itse kokeneet vakavia tartuntatauteja.

Epidemiat eivät ole päässeet leviämään muiden hyvän rokotesuojan ansiosta, mutta niiden vaara on kuitenkin olemassa, mikäli osa väestöstä ryhtyy vastuuttomasti vastustamaan rokotuksia eikä riittävää laumaimmuniteettia saavuteta.

Muun muassa tuhkarokkoa vastaan annettavan MPR-rokotteen rokotuskattavuuden tulisi olla 95 prosenttia, jotta laumasuoja toimisi.

Syksyllä käynnistyvät uutena valtakunnalliseen rokotusohjelmaan liitetyt vesirokkorokotukset kaikille vesirokon sairastamattomille, 1 ½ – 11-vuotiaille lapsille ikäkausitarkastusten yhteydessä.

– Se tulee lisäämään entisestään kiireisten terveydenhoitajien työmäärää. Terveydenhoitajille tuleekin järjestää riittävästi aikaa rokottamiseen ja vanhempien kanssa keskusteluun rokotusasioista, toteaa Terveydenhoitajaliiton kehittämispäällikkö Aija Saarinen.

Terveydenhoitajat ovat keskeinen terveydenhuollon toimija rokotusasioissa ja saavat siihen vahvan perusosaamisen koulutuksessaan.

Ministereiden  herkkupöydästä ei tietoakaan – vääntö valtion rahoista alkoi Valtioneuvoston linnassa

Kuva: Lehtikuva/Mikko Stig
Ministeri Sampo Terho (uv), Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ja Petteri Orpo (kok.) valtiovarainministeriön ja ministeriöiden välisissä budjettineuvotteluissa valtioneuvoston linnassa Helsingissä keskiviikkona 16. elokuuta 2017.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) neuvottelupöydässä väki vaihtuu tiuhaan tänään ja huomenna, kun ministeriöt käyvät yksi kerrallaan kertomassa toiveitaan ensi vuoden budjetista.
Neuvottelut pääsivät vauhtiin aamulla Valtioneuvoston linnassa Helsingin keskustassa. Kullekin ministeriölle on varattu puolen tunnin tai tunnin tapaamisaika Orpon kanssa. Oman budjettikeskustelunsa käy myös presidentin kanslia.

Aamupäivällä Orpon luokse kokouspöytään astelivat muun muassa ministerit Sampo Terho (uv.) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok.) opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Neuvotteluhuoneen pöytä ei näyttänyt notkuvan herkuista, vaan mappien ja paperinivaskojen rinnalla oli lähinnä kivennäisvesipulloja.

Antelias ei ole myöskään liikkumavara valtion budjetissa, ainakin jos on uskominen rahaministeri Orpoa. Orpon mukaan Suomen talouden kasvu on väkevää ja laaja-alaista, mutta siitä huolimatta jakovaraa uusiin menoihin ei ole.

– Verotulojen kasvu ei riitä, vaan meidän pitää pitää kiinni julkisen talouden kurista, sanoi Orpo viime viikolla.

Loppukiri kuun lopussa

Hallitus käy varsinaiset neuvottelut valtion ensi vuoden budjetista elokuun viimeisinä päivinä niin kutsutussa budjettiriihessä. Silloin ministerit käyvät loppukirin väännön siitä, miten valtion rahat jaetaan.

Valtiovarainministeriön ja eri ministeriöiden budjettilinjausten välinen ero on runsaat 200 miljoonaa euroa.

– Runsaat 200 miljoonaa on ehkä hieman normaalia enemmän, mutta yksittäiset tekijät voivat vaikuttaa tähän, sanoi budjettineuvos Johanna von Knorring valtiovarainministeriöstä STT:lle viime viikolla.

Koko budjetti on reilun 55 miljardin euron suuruinen.

Verot merkittävä kysymys

Valtiovarainministeriö antoi esityksensä budjettineuvottelujen pohjaksi viime viikolla. Ministeriö esittää muun muassa, että autoveron alentamista jatketaan, tupakkaveroa kiristetään ja asuntolainan korkojen vähennyskelpoisuutta pienennetään. Keskustelua käydään varmasti myös solidaarisuusverosta.

Vääntöä odotetaan myös pakolaiskiintiön mahdollisesta nostosta ja yritystuista.

Yksi merkittävimmistä kokonaisuuksista on veropaketti. Valtiovarainministeri Orpo ei avannut verokokonaisuutta talousarvioesityksissä, vaan sanoi, että asia käsitellään kokonaisuutena riihessä.

Keskustelu virinnee myös valtion omaisuuden osinko- ja myyntituloista, joihin on ensi vuodeksi ladattu 2,4 miljardin euron odotukset.

Hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi julkistetaan 19. syyskuuta.

Matias Åberg, Saara Tunturi, STT

 

 

Päivi Räsänen ehdottaa maksuttoman esiopetuksen laajentamista 4- ja 5-vuotiaille

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen ehdottaa maksuttoman esiopetuksen laajentamista asteittain viisi- ja neljävuotiaille, jotta lasten kouluvalmiuksia voitaisiin lisätä.

– Suomalainen varhaiskasvatuksen osaaminen on korkeatasoista, mutta sen laatua heikentävät liian suuret lapsiryhmät.

– Varhaiskasvatusta ja päivähoitoa onkin syytä kehittää ennen muuta lapsiryhmiä pienentämällä.

Perhevapaita ei tule kuitenkaan uudistaa hänen mukaansa perheiden valinnanvapauden kustannuksella. Räsänen kiinnittää etenkin huomiota kotihoidontukeen ja keskusteluun sen vähentämisestä.

– Nykyinen kotihoidon tuki ja hoitoraha ovat molemmat pienten lasten perheiden arkea helpottavia tukia, jotka mahdollistavat erilaiset työajat ja hoitajat isovanhemmista perheen ulkopuolelta palkattuun apuun.

– Sen sijaan erilaiset ehdotetut perhevapaiden kiintiömallit, kuten 6+6+6-malli, johtavat vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn sekä satojen miljoonien lisäkustannuksiin, Räsänen esittää.

Tavoitteena vähentää liikenteen päästöjä 50 % vuoteen 2030 mennessä – neuvottelut keinoista venyvät viime metreille

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Vääntö liikenteen päästövähennyskeinoista venyy viime metreille. Parlamentaarisen työryhmän väliraportti päästövähennyskeinoista pitäisi julkaista perjantaina, mutta puolueet eivät välttämättä pääse määräajassa sopuun, kerrotaan liikenne- ja viestintäministeriöstä STT:lle.

Ryhmän tehtävänä on ollut muun muassa pohtia, pitäisikö sähköautojen ostoa tukea ja miten valtio osallistuu sähköautojen latauspisteiden rakentamiseen.

Työryhmän vasemmistoliiton edustajan Kari Uotilan mukaan päätökset ovat jumissa, sillä tavoite päästövähennyksille on niin kunnianhimoinen.

– Yleisellä tasolla on helpompi sitoutua kunnianhimoiseen tavoitteeseen, mutta kun aletaan listata, mitä se konkreettisesti edellyttää, keskustelua syntyy, hän sanoo STT:lle.

Ryhmä joutuu pohtimaan muun muassa, miten päästövähennystavoitteet kohtelisivat eri maantieteellisiä alueita ja eri väestöryhmiä.

Puolueilla on kiire esittää näkemyksensä keinoista.

Eilen ryhmällä piti olla viimeinen kokous ennen raportin julkistamista, mutta sopua ei löytynytkään. Uotilan mukaan ryhmä yritetään mahdollisesti saada kasaan vielä huomenna aamulla.

Puolueilla on kiire esittää näkemyksensä keinoista, sillä muuten hallitus tekee omat ratkaisunsa, Uotila sanoo.

Suomen energia- ja ilmastostrategiassa tavoitteeksi on asetettu, että liikenteen päästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä noin 50 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen.