Demokraatti arvioi puheenjohtajat: Perusväsynyt puoluesoturi, ärhäkkä pakki vasemmalta, Juha af Kempele, hyökkäävä some-tähti…

Kuva: Kuvankäsittely Timo Sparf

Jos Demokraatin politiikan toimituksen arvosanoihin on uskominen, hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat onnistuneet tehtävissään korkeintaan tyydyttävästi. Oppositiojohtajat saavat kiitosta jonkin verran enemmän, mutta kullakin riittää edelleen petrattavaa, arvioi toimituksen työryhmä jouluarvosanoissaan. Keväällä puheenjohtajat ovat taas uuden haasteen edessä, kun maassa järjestetään kuntavaalit. Kuka nousee tuolloin parrasvalojen keskipisteeseen?

Ärhäkkä pakki vasemmalta: 8

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson joutuu taiteilemaan perusduunarien, punavihreällä rajalla häälyvien ja koulutettujen naisten odotusten ristiaallokossa. Tehtävän epätoivoisuudesta huolimatta suorasanainen Andersson on pärjännyt melko hyvin. Vaikka Andersson on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja aloitti puolueen puheenjohtajana vasta viime kesänä, on hän usein onnistuneesti haastanut muita puolueita. Televisiokeskusteluissa Andersson on jyrännyt jopa kokoomuksen kokenutta Ben Zyskowiczia.

Andersson pärjää ärhäkkyydessä ja sanavalmiudessa, mutta puo­lueen substanssissa menee välillä heikoimmin. Esimerkiksi vasemmistoliiton esitys kuuden tunnin työaikakokeilusta meni osin jo populismin puolelle. Edellisestä huolimatta kansainvälistä oikeutta Turussa opiskeleva Andersson on profiloitunut myös talousasioissa. Hänestä paistaa myös nuorisoon vetoava maailmanparannusvietti.

Andersson on tuonut uutta ilmettä vasemmistoliittoon edeltäjänsä Paavo Arhinmäen jäljiltä. Tosin puolueen kannatuksessa tämä on näkynyt lähinnä vain pienenä värähtelynä. Mutta haasteita kaihtamattoman ärhäkän otteen ansiosta arvosana on 8.

Joutuuko Essayah kävelemään: 6

Opposition hiljaisinta ja mauttominta puoluetta johtaa itsekin väritön Sari Essayah. Hänen johdollaan kristillisdemokraatit ovat lähes kadonneet lehtien palstoilla. Kun ristiriitaisia tunteita herättävä Päivi Räsänen siirrettiin syrjään vuoden 2015 puoluekokouksessa, samalla koko puolueelta tuntui katoavan identiteetti.

Sari Essayah ei edusta Räsäsen kaltaista räväkkää arvokonservatismia, vaan hänen persoonansa on enemmän neuvotteleva ja sovitteleva. Essayah pyrkii luomaan puolueesta uskottavaa kristillisdemokraattista vaihtoehtoa Saksan CDU:n malliin. Hänen haaveensa on tosin vailla todellisuuspohjaa, sillä maltillinen kristillisdemokratia ei toimi Suomessa.

Suomessa on tilaa jyrkälle arvokonservatiiviselle kristilliselle puolueelle. Siitä kielii kristillisten medioiden saama suosio. Radio Dein, Patmos-radion ja TV7:n satojen tuhansien yleisö kertoo selkeän poliittisen kodin puutteesta. Käännös Räsäsen linjoille saattaisi vielä pelastaa puolueen. Entinen huippukävelijä ja maailmanmestari Sari Essayah valittiin elokuussa kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi. Tämänkin tehtävän hän on onnistunut hoitamaan julkisuudelta piilossa.

Entisen europarlamentaarikon tulevaisuus voisikin olla paremmin kansainvälisissä tehtävissä kuin kotimaan politiikan ytimessä. Siksi 6.

Vilpitön kielipoliitikko: 8-

RKP:n puheenjohtaja, varatuomari Anna-Maja Henriksson elää poliittista painajaistaan (ruots. mardröm). Hänen johtamansa puolue, ruotsin kielen ylin edunvalvoja maassamme, on ensi kertaa 36 vuoteen oppositiossa samalla, kun hallituksessa istuu suomalaisuuden römeä soraääni, perussuomalaiset. Kielipoliittiset tavoitteet eivät olisi pahemmin voineet lipsua RKP:n käsistä.

Anna-Maja on Vaasasta. Ja Vaasassa olisi hänen näkemyksensä mukaan pitänyt sijaita myös ruotsinkielistä väestönosaa palveleva laajan päivystyksen sairaala. Nyt palvelut siirtyvät Seinäjoelle. Entisenä oikeusministerinä hän ymmärtää erityisen hyvin, etteivät hänen äänestäjänsä pidä tilannetta oikeudenmukaisena (ruots. rättvis).

Komeettamaisen Carl Haglundin rinnalla Henriksson on RKP:n puheenjohtajana pari piirua tapettia jännittävämpi. Poliitikkona hän on kokenut ja puolueensa vahvan ideologisen perinteen tuote. Kaikki käy, kunhan kieli pysyy ruotsina.

Oppositiojohtaja Henriksson ansaitsee mahdottomantuntuisesta urakastaan kelpo kiitoksen (tack), 8 –.

Hyökkäävä some-tähti: 8

Ex-hyökkääjä ajaa maalille aggressiivisesti myös politiikassa. Rynnivä tyyli ei miellytä vastustajia, mutta kerää kannattajia. Hitaammat puoluejohtajat sitovat vielä kengännauhojaan kopissa, kun turkulainen väkkärä jyrää veralla.

Ville Niinistön menestys todistaa, mitä on 2010-luvun poliittinen johtajuus. Kaupunkilaisten some-natiivien parissa ei pärjää yksisuuntaisella tiedotuksella. Niinistö ja Li Andersson ovat siellä, mistä kannatusta on saatavissa. Asiaan kuin asiaan on oltava kanta, ja se on kerrottava heti. Muuten muut kertovat sen puolestasi.

Toisinaan herkkähipiäisestä julistajasta on kehittynyt kyvykäs yleispoliitikko. Niinistö hallitsee asiat ja osaa viestiä sanomansa. Selkeä ulosanti on kuin tehty televisioon. Joillekin Niinistö vain vihreä versio populismista, vaikka hän viestii aktiivisesti myös vaihtoehdoista.
Oppositiokaudelle mahtuu nolo, freudilainen lipsautus, kun Niinistö kutsui itseään ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtavaksi ajattelijaksi. Väyrysmäinen lausahdus palautti mieleen vihreiden perinteistä mainetta paremmintietävien puolueena.

Viime kesän jälkeen vihreät on notkahtanut kannatuksessa. Alkaako hyökkäävä tyyli väsyttää? Siksi 8.

Politiikan viimeinen broileri: 7+

Kokoomuksen puheenjohtajaa, valtiovarainministeri Petteri Orpoa voi hyvällä syyllä kutsua politiikan viimeiseksi broileriksi. Miehen opinnot Turun yliopistossa kestivät peräti 12 vuotta. Hän valmistui maisteriksi 2002 pääaineenaan taloustiede.

Orpon opiskeluaikana tässä ei ollut mitään uutta. Opiskelun sijaan mies teki lähinnä opiskelijapolitiikkaa kokoomuksessa.

Orpo toivoo muuten sukunimensä taivuttamista genetiivimuodossa sukunsa pitkien perinteiden mukaan. Noudatamme toimituksessa Orpon toivomusta.

Valtiovarainministerinä Orpo on toiminut sen verran lyhyen aikaa, kesäkuusta lukien, ettei hänen toimistaan voi paljoa sanoa. Edeltäjänsä Alexander Stubb kun löi lukkoon tämän vuoden budjetin ja aloitti ensi vuodenkin kehyksillä.

Hallitus ja Orpo pelailevat ensi vuonnakin noin viiden miljardin alijäämällä. Tiukassa talouspoliittisessa katsannossa tämä on tietysti hyvä asia, sillä alijäämäinen budjetti elvyttää.

Orpon puheet eivät kuitenkin tue elpymistä, koska hänellä on paha tapa vilautella lisäleikkauksia.

Mitään radikaalia Orpolta on turha odottaa. Hän ei ole sellainen. Nuivan varovainen talousliberalismi sopii hänelle. Siksi 7+.

Asiallinen mies oppositiosta: 8-

Antti Rinne ei aloittanut helpoista lähtökohdista SDP:n puheenjohtajana. Seinäjoki 2014 jätti haavoja, joita osa jäsenistä nuolee edelleen, ja seuraavan kevään eduskuntavaalit olivat pettymys. Demarit jäivät oppositioon.

Sen jälkeen Rinne on onnistunut palauttamaan SDP:n uskottavuuden palkansaajan puolustajana ja vaihtoehtona Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle. Kannatus on kääntynyt selvään nousuun. Haastettua SDP:n puheenjohtajaa tarkkaillaan potentiaalisena seuraavan hallituksen muodostajana ja pääministerinä.

Mediajulkisuus on armoton. Rinnettä on kritisoitu esiintymistaidoistaan. Hän ei ole parhaimmillaan tilanteessa, joka suosii stubbmaista sanavalmiutta ja selkeä puheilmaisua.

Jos lause takeltelee kurkkua aukaisevan rykimisen vuoksi, härkää sarvista vaan. Samaan tyyliin kuin Paavo Lipponen teki hitaan puhumisensa kanssa. Vertaus Moosekseen lopetti kuittailun. Niinhän Paavo puhuu. Piste. Ja eiköhän Tuntemattoman Koskelakin yskinyt ja räkinyt.

Rinne on toivonut SDP:hen asiallista puheenjohtajakamppailua. Toistaiseksi ainoa haastaja, kansanedustaja Timo Harakka on painottanut samaa. Siksi 8–.

Juha af Kempele: 7+

Keskustan messias, Kempeleen Juha Sipilä on puolentoista vuoden ajan laittanut Suomea kuntoon oululaisten murresanojen voimalla. Hänen pääministerikautensa alku on ollut kuin puiseen kakkaraan koverrettu prosessikaavio: tehokas, ei hyvännäköinen.

Miljonääri Sipilä oli keskustalle ulkopuolinen vapauttaja, jota ei vaivannut opportunismi. Motto tulos tai ulos oikeutti hänet vaatimaan suomalaisilta ennennäkemättömiä yhteisiä talkoita, joissa työehtoja heikennettiin kolmikantaisesti. Kikystä ei seurannut Sipilälle pelkkiä pyyhkeitä, hänen vatuloimaton asenteensa sai ay-väeltä myös kiitosta.

Sitten yrittäjä-Juha tutustui poliittiseen julkisuuteen. Omaisuutta ja perhettä koskeva kirjoittelu paljasti Sipilän, joka on pääministerinä herkkänahkainen sähköpostittaja.

Sipilän avustajat suojelevat häntä kuin haurasta kukkaa. Ei ole tavatonta, että haastattelut katkaistaan kesken toimittajan lauseen vaikka Sipilä itse olisi pysähtynyt kysymyksiin vastaamaan.

Sipilän heikkoudet versovat osittain samasta juuresta kuin hänen vahvuutensa. Hän on poliittisesti edelleen melko kokematon. Tilanne korjautuu sitä mukaa, kun hallituksen taival etenee.

Juha Sipilä on pääministerinä verrattain onnistunut, samaa ei voi sanoa hänen hallituksensa toiminnasta. Siksi 7+.

Perusväsynyt puoluesoturi: 6-

– Ulkoministerinä palaan Pimeyden ytimeen kuin koira oksennukselle, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kirjoitti ”plokissaan” marraskuussa.

Pimeyden ytimellä hän tarkoitti ”Pyrsseliä”. Pikkunäppärää argumentointia puoluejohtajalta.

Mutta kun EU:ta on halventamassa Suomen ulkoministeri… Missä EU, siellä ongelma -soinismit antavat väkisinkin kummallisen kuvan Suomen ulkopoliittisesta linjasta.

Soini ei ole pystynyt vakuuttamaan ulkoministerinä. Puolueensa puheenjohtajana hänellä ei mene yhtään paremmin. Entisen uhon tilalle on tullut alakulo. Vaalien alla annetut lupaukset on rikottu yksi toisensa jälkeen ja se näkyy: kannatus on huvennut 8–10 pro­senttiin.
Soini ei tunnu enää puolustavan mitään, mitä yhä äärioikeammalle siirtyvä kannattajakunta odottaa.

Hänellä on ollut kova työ paimentaa jopa omaa eduskuntaryhmäänsä ylilyönneiltä – ettei mennä poseeraamaan pahimpien ääriliikkeiden bileisiin. Ei ole ihan onnistunut. Jaksamisesta on epäilyjä. Soini oli hiljattain parin viikon sairauslomalla, jonka syytä ei ole kerrottu. Mies on näyttänyt jo pitkään väsähtäneeltä, eivätkä ”soinismitkaan” ole niin täräyttäviä kuin ennen.

Ulkoministerinä Soini on onneksi tähän asti ollut näkymätön eikä näin ollen ole tahrannut pahemmin Suomen mainetta. Siksi sentään 6–.

Teksti: Demokraatin työryhmä

Täsmennys: RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on Vaasan vaalipiiristä Pietarsaarelta, ei Vaasasta

Keskustelua aiheesta

Näin tänään: yli puolet ministereistä poissa eduskunnan kyselytunnilta, jossa väännettiin ulosotosta – ”Voi sanoa, että kyse on kansallisesta hätätilanteesta”

Kuva: Lehtikuva
Antti Häkkänen oli paikalla.

Eduskunnan torstainen kyselytunti käytiin tällä viikolla poikkeuksellisissa asetelmissa, kun peräti yli puolet Sipilän hallituksen ministereistä oli poissa paikalta. Muun muassa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on matkoilla, Brysselissä. Ulkoministeri Timo Soini (sin.) on puolestaan Aasiassa ja aikoo osallistua talviolympialaisten seurantaan.

Kyselytunnille osallistuneita SDP:n kansanedustajia kiinnostivat hallituksen ministerien näkemykset heikko-osaisten tilanteesta. Satu Taavitsainen huomautti ministerille, että yli puolimiljoonaa suomalaista on joutunut ulosottoon.

”Pientuloisia eläkeläisiä, työttömiä ja vammaisia on joutunut korkeiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen takia häikäilemättömien perintätoimistojen armoille ja ulosottoon. Lapsiperheet eivät saa sähkösopimusta, kotivakuutusta tai muuta välttämätöntä asiaa maksuhäiriömerkinnän takia.”

Ei pidä lähtökohtaisesti sanoa sitä, että velanottaminen olisi pahasta.

Taavitsainen kuvailee tilannetta järkyttäväksi ja vaatii oikeusministeri Antti Häkkäseltä (kok.) vastauksia vaikeaan tilanteeseen.

”Asiakasmaksuissa täytyy noudattaa normaalia perintäkäytäntöä ja kunnat vastaavat siitä, että niissä menetellään asianmukaisesti”, Häkkänen sanoi

”Jokainen ihminen joka joutuu perintätilanteeseen ulosotossa, hänen tilannettaan pitää katsoa inhimillisesti ja lainsäädännön mukaisesti. Luulen, että lainsäädäntöä joudutaan päivittämään tulevaisuudessa aika reilustikin, koska ongelma paisuu koko ajan”, hän jatkoi.

Taavitsainen jatkoi puolestaan huomauttamalla, että moni on menettänyt terveytensäkin maksuvaikeuksien vuoksi ja monet ovat joutuneet ikuiseen velkavankeuteen syrjäytettyinä.

”Voi sanoa, että kyse on kansallisesta hätätilanteesta.”

Taavitsainen tivasi ministeriltä, aikooko tämä tehdä erityistarkastuksen perintäyhtiöiden toimintaan.

Tätä Häkkänen ei kuitenkaan luvannut.

”Perintätoiminta on erityissäätelyn kohteena ja käytännöt, joita kentällä harjoitetaan, niitä tarkastellaan koko ajan. Nyt kun ongelma kasvaa koko ajan, ensisijainen pääpainopiste pitää olla siinä, kuinka pystymme ennaltaehkäisemään ihmisten joutumista velkakierteeseen ja ylivelkaantumisen tilanteeseen. Ei pidä lähtökohtaisesti sanoa sitä, että velanottaminen olisi pahasta, koska ihmiset tarvitsevat rahaa asuntoihin tai kulutusluottoihin.”

Häkkänen sanoi kuitenkin, että hän on ottanut ”pikavippikysymyksen” uudelleenvalmisteluun.

”Katson, että asiassa pitää tehdä uudelleenarviointia ja kevään aikana siitä tehdään linjauksia.”

Vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto puolestaan kysyi ministeriltä, olisiko hänellä valmiutta suoja-osan nostamiseen niin, että ylivelkaantuneen kannattaisi aina mennä töihin, koska tällä tavoin velalliselle jäisi enemmän käteen.

Häkkänen sanoi, että käydyn pohdinnan jälkeen paremmaksi vaihtoehdoksi on arvioitu lykkäyskuukaudet.

”Suojaosuus liittyy kaikkien, myös suurituloisten palkkoihin ja se saattaisi aiheuttaa pienituloiselle muun muassa  maksumerkintähäiriöiden osalta erittäin hankalia ongelmia vuokra-asuntojen saamisen kannalta.”

Monet hankkeista maksavat erittäin paljon, jos ne tehdään könttäsumma-periaatteella kaikille kohdistaen.

Demareista Kristiina Salonen oli huolissaan siitä, että ulosottotoimipisteitä ollaan vähentämässä ja keskittämässä, vaikka tarve on kasvava. Timo Harakka puolestaan otti esille sen, että ulosotossa olevan on usein taloudellisesti mahdotonta ottaa pienipalkkaista työtä vastaan.

Miksi lykkäys olisi mahdollista vasta vuoden työttömyysjakson jälkeen, miksi odottaa? Harakka kysyi, eikö kannattaisi toimia niin, että jokaisen ulosotossa olevan työttömän kannattaa ottaa työtä vastaan.

Häkkänen vetosi vastauksessaan ennen kaikkea rahaan.

”Kannustinloukkujen purkamisessa se on hyvin vaikea ongelma, koska monet hankkeista maksavat erittäin paljon, jos ne tehdään könttäsumma-periaatteella kaikille kohdistaen. Sen takia näitä täytyy jonkin verran rajata. Että löydämme juuri ne tapaukset ja ne, joilla on se hankalin tilanne.”

Keskustelua aiheesta

”Hallituspuolueet eivät olleet valmiita hakemaan kompromissia” – SDP: Puhemiesneuvostossa syntyi vakava repeytymä

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
SDP:n kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman ennen eduskuntaryhmän kokousta eduskunnassa.

Eduskunnan puhemiesneuvostossa syntyi tänään vakava repeytymä tiedustelulakien valmisteluun, kun puhemiesneuvoston enemmistö torjui kaikki sosialidemokraattien muutosehdotukset, SDP kertoo tiedotteessaan.

– Hallituspuolueet eivät olleet valmiita hakemaan kompromissia tiedusteluasioiden valmistelussa eduskunnan työjärjestyksen muutoksiin, puolue katsoo.

Puhemiesneuvoston jäsen Eero Heinäluoma kommentoi asiaa myös Twitterissä. Hän toteaa, että neuvoston enemmistö torjui SDP:n esityksen koko toiminnan parlamentaarisesta valvonnasta.

Sosialidemokraatit esittivät työjärjestykseen kolmea muutosta, jotka olisivat tarkentaneet ja täsmentäneet tiedusteluun sekä salassapitoon liittyviä säädöksiä.

Puolueen esittämät muutokset ovat seuraavat:

”1. Sosialidemokraatit halusivat täsmentää ja tarkentaa kansallisen turvallisuuden vaarantamisen käsitettä, lisäämällä työjärjestykseen tarkentavan määreen vakava vaarantaminen. Tällä kirjauksella turvattaisiin se, että eduskuntatyön salassapitovelvollisuus ei kohtuuttomasti rajoittaisi suuren yleisön tiedonsaantioikeutta. Monet asiantuntijat esittivät lausuntokierroksella kansallisen turvallisuuden tarkempaa määrittelyä.”

”2. Jotta tiedusteluvalvontavaliokunta pystyisi tehokkaimmin täyttämään tehtävänsä tiedustelutoiminnan valvojana, sillä tulee olla pääsy kaikkiin tiedustelutoimintaa koskeviin tietoihin ja mahdollisuus valvoa tiedustelutoimintaa suorittavia viranomaisia. Nyt tiedusteluvalvontavaliokunnan tehtävät on ehdotettu kirjattavaksi uuteen työjärjestyksen pykälään 31 b. Tehtävät on määritelty pykälässä tiedustelutoiminnan kautta. Huomioiden tiedusteluviranomaisille esitetyt laajat uudet toimivaltuudet, tätä toimintaan kohdistuvasta valvonnasta lähtevä kirjoitustapaa ei kuitenkaan ole pidettävä riittävänä.”

”Suojelupoliisiin ei esitetyn työjärjestyksen jälkeenkään kohdistuisi sellaista parlamentaarista kokonaisvalvontaa, joka olisi perusteltua sen uudet valtuudet huomioiden ja sen varmistamiseksi, ettei tiedusteluviranomaisen valta pääse muodostumaan epäterveen vahvaksi. Tämän johdosta SDP esitti, että työjärjestykseen olisi valiokunnan tehtäväkohtaan kirjattu uusi selkeä kirjaus: ”valvoa suojelupoliisin toiminnan asianmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.”

”3. SDP piti myös kaikkien valiokuntien jäsenten ja virkamiesten vaitiolovelvollisuutta ja hyväksikäyttökieltoa koskevan uuden pykälämuutoksen valmistelua riittämättömänä sen tultua ehdotukseen vasta lausuntokierroksen jälkeen. On myös esitetty perusteltuja eriäviä tulkintoja siitä, voidaanko perustuslain 50 §:n 3 momentin tarkoittamasta vaiteliaisuutta koskevasta vaatimuksesta johtaa suoraan rikoslain 38 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettu salassapitovelvoite rikoslainsäädännön täsmällisyysvaatimuksen täyttävällä tavalla.”

”Sosialidemokraattien mielestä ei pitäisi tehdä mitään sellaisia kirjauksia, joiden voidaan tulkita rajaavan lisää koko eduskunnan, toimittajien tai suuren yleisön tiedonsaantia ohi sen, mitä tiedusteluvalvontavaliokunnan perustaminen vaatii. Sosialidemokraatit esittivät, että työjärjestyksen ei oteta mitään uutta sääntelyä tai viittauksia rikoslakiin. Sen sijaan tästä asiasta tulisi tehdä uusi perusteellinen valmistelu eduskuntaryhmiä kuullen.”

Lindtman valittelee tilannetta.

SDP:n ryhmänpuheenjohtaja Antti Lindtman valittelee nyt syntynyttä tilannetta

–  Valiokuntatyöskentely tulee osoittamaan, voidaanko lakimuutoksista saavuttaa laajempaa yhteisymmärrystä vai päätyykö eduskunta asiassa huomattaviin erimielisyyksiin. SDP on aiemmin ilmoittanut ottavansa kantaa perustuslain kiireellisyyteen sen jälkeen, kun kokonaisuudistuspaketin sisältö on valiokuntakäsittelyn jälkeen tiedossa, Lindtman toteaa.

– Puhemiesneuvoston enemmistön linjaukset johtavat salailun lisääntymiseen ja ovat omiaan estämään toimittajien ja suuren yleisön tiedonsaantia.

Hän toteaa, että rangaistuspykälien ottamisella työjärjestykseen pelotellaan kansanedustajia ja ulotetaan kansanedustajia koskevat rangaistusuhat myös vaiteliaisuusmääräyksiä koskeviin asioihin.

– Suojelupoliisille ehdotetaan nyt huomattavia tiedusteluoikeuksia ilman, että eduskunta pääsee valvomaan Supon kokonaistoimintaa ja sitä, mitä uusilla tiedonhankintamenetelmillä saatavilla tiedoilla tehdään.

– Hallituksen lupaukset kuunnella myös oppositiota ja pyrkiä yhteiseen esitykseen ovat nyt osoittautumassa tyhjäksi puheeksi.

Juttuun päivitetty Heinäluoman twiitti klo 16:21.

Kommentti: Ajautuuko hallitus samaan miinaan kuin viime vuonna? Joku saattaa jo kuulla rapinaa veronmaksajien kukkaroilla

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Juha Sipilän hallitus on sitä mieltä, että soten valinnanvapauslaille ei tarvitse tehdä Euroopan komission ennakkotarkistusta, niin sanottua notifiointia. Syy on varmasti kaikille jo tässä vaiheessa selvä, hallituksella on kiire toteuttaa uudistus.

Tavallaan perustelu on totta, onhan uutta sotea puuhattu jo vuosikausia.

Toisaalta, kelloja ei tarvitse kääntää kuin kevääseen 2017 ja sama sanoma löytyi hallituksen yhteisestä mantrasta. Tällöin kiireellä perusteltiin valinnanvapauslain läpipuskemista eduskunnassa.

Keskeneräinen laki kuitenkin törmäsi kesäkuussa eduskunnan omaan rajavalvontaan, perustuslakivaliokuntaan. Valinnanvapaussäädökset joutuivat rumien saatesanojen saattelemana uuteen valmisteluun.

Kiirehtiminen ei ainakaan tuolloin nopeuttanut sote-uudistuksen valmistumista.

Katsotaanko liikelaitokset taloudellisiksi vai ei-taloudellisiksi toimijoiksi.

Tällä kertaa kysymys on siitä, katsotaanko valinnanvapauslaissa palveluita tuottavat maakuntien liikelaitokset taloudellisiksi vai ei-taloudellisiksi toimijoiksi. Jos EU katsoo liikelaitokset luonteeltaan taloudellisiksi toimijoiksi, voivat Suomen ja unionin määräykset ajautua ristiriitaan.

Esimerkiksi Suomen korkein hallinto-oikeus (KHO) katsoi joulukuussa pitävänsä oikeusvarmuuden kannalta ainoana oikeudellisesti kestävänä menettelytapana sitä, että hallitus tekee EU-notifioinnin valinnanvapauslaista saadakseen komission kannan asiassa selville.

Sipilän hallitus on kuitenkin todennut, ettei se aio notifiointia tehdä. Näin toimitaan, vaikka sote- ja maakuntauudistuksen projektijohtaja Päivi Nerg myönsi jo tammikuussa esimerkiksi Kuntalehdelle, että EU-notifiointi olisi ainoa keino täyden oikeusvarmuuden saamiseksi.

Linjauksen myötä myös Sipilän hallituksen perustelut alkavat horjua.

Vielä helmikuun alussa tilanne oli kuitenkin ratkaisevasti toinen. Hallitus näet pystyi nojaamaan asiassa Slovakian sairausvakuutusjärjestelmään uudistukseen, olihan sekin mennyt EU:ssa läpi. Tammikuussa julkaistussa lakiluonnoksessa Suomen valinnanvapausesitystä perusteltiinkin kolmen sivun verran Slovakian sairausvakuutusjärjestelmään nojaten.

Sittemmin EU-tuomioistuin on kuitenkin antanut päätöksen, joka kumoaa komission aiemman lausunnon Slovakian terveydenhuoltojärjestelmästä. Linjauksen myötä myös Sipilän hallituksen perustelut alkavat horjua.

Nerg kuitenkin kiirehti kommentoimaan jo heti keskiviikkona asian noustua julkiseen keskusteluun, että hallitus ei aio muuttaa kantaansa notifioinnin suhteen.

– Julkisuudessa on käyty keskustelua siitä, mitä vaikutusta Suomen tulevaan valinnanvapauslakiin on EU-tuomioistuimen tuoreella ratkaisulla koskien Slovakian terveydenhuoltojärjestelmää. Vastaus on, että EU-tuomioistuimen päätös ei muuta aiempaa arviota Suomessa. Hallitus luonnollisesti ottaa huomioon Slovakiasta nyt tehdyn ratkaisun osana valinnanvapauslain perusteluita, hän kirjoitti sosiaali- ja terveysministeriön blogissa ministeriön ylijohtaja Kirsi Varhilan kanssa.

– EU-tasolla Slovakian asian käsittely voi vielä jatkua, eikä ratkaisu välttämättä jää pysyväksi. Komission on mahdollista hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen.

Aikaisemmin Nerg on perustellut notifioinnin jättämistä toteamalla, että siinä saattaa kestää vuosia.

Viime keväänä hallituksen valinnanvapaudessa toteuttama katsotaan ja kadutaan -taktiikka johti uudistuksen lykkääntymiseen.

Jos EU katsoo Suomen rikkoneen EU:n valtiontukisääntöjä, voi komissio nostaa asiassa rikkomuskanteen ja EU-tuomioistuin voi todeta rikkomuksen tapahtuneen.

Tällöin rikkomuksesta vahinkoa kärsineet tahot voivat vaatia valtiolta vahingonkorvausta kärsimästään vahingosta siltä ajalta, jonka EU-oikeuden vastainen olotila on ollut voimassa, Helsingin yliopiston Eurooppaoikeuden professori Juha Raitio totesi eilen Iltalehdessä.

EU-tuomioistuimen päätös Slovakian suhteen saattaa toimia asiassa ennakkotapauksena.

Viime keväänä hallituksen valinnanvapaudessa toteuttama katsotaan ja kadutaan -taktiikka johti uudistuksen lykkääntymiseen. Nähtäväksi jää, koituuko hallituksen päätöksestä jättää laki notifioimatta myöhemmin lisäkuluja valtioille.

Toivottavasti hallitus tietää mitä tekee, eikä vain aja uudistusta kuin käärmettä piippuun sen sisäisten diilien pysymisen toivossa. Joku saattaa kuitenkin jo kuulla rapinaa veronmaksajien kukkaroilla.

Yksityiselle terveyspalvelualalle neuvottelusopimus: voimassa maaliskuuhun 2020

Kuva: Thinkstock

Yksityiselle terveyspalvelualalle on saatu neuvottelutulos, kertoo Tehy. Ylityö- ja vuoronvaihtokielto päättyy sopimusalalla välittömästi.

Sen sijaan yksityisellä sosiaalipalvelualalla ylityö- ja vuoronvaihtokielto jatkuu.

Uusi työehtosopimus on voimassa maaliskuuhun 2020.

Yksityisen terveyspalvelualan työehtosopimuksia sovelletaan muun muassa lääkäriasemilla, työterveyshuollossa, vanhustenhuollossa ja varhaiskasvatuksessa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kiinassa visioidaan Uutta silkkitietä – tutkija: Ongelmia riittää, mutta jos niistä selvitään, Suomi sijaitsee otollisessa paikassa

Kiinan presidentti Xi Jinping asetti vuonna 2013 tulevaisuuden visioksi Uuden silkkitien rakentamisen. Kalevi Sorsa -säätiön projektitutkijana työskennellyt Markus Holmgren analysoi kirjoittamassaan Impulsseja-julkaisussa Kiinan suurhanketta ja tarjoaa laajan suomenkielisen katsauksen aihepiiriin.

”Uusi silkkitie tulisi ymmärtää laajana Kiinan politiikan suuntaa kuvaavana käsitteenä, ei niinkään yksittäisenä hankkeena. Uuden silkkitien kautta on pyritty edistämään Kiinan ja Keski-Aasian välistä kauppaa ja rakentamaan laiva-, tie- ja raideyhteyksiä Kiinasta Eurooppaan”, kirjoittaa Holmgren.

Holmgren analysoi Kiinan taloudellisia, alueellisia ja globaalipoliittisia intressejä hankkeen taustalla.

”Kiinan tavoitteena on, että uusi infrastruktuuri ja uudet kauppayhteydet länteen auttaisivat Kiinan sisäosia saavuttamaan rannikkoalueiden vaurauden. Toisaalta hanke palvelee Kiinan pehmeää valtaa globaalipolitiikassa, minkä vuoksi Silkkitietä on verrattu Yhdysvaltojen Marshall-apuun kylmän sodan aikana.”

Silkkitietä koskevassa keskustelussa on nostettu esiin säätiön tiedotteen mukaan se, että infrastruktuurihankkeissa kiinalaisella lainarahalla työllistetään kiinalaisia, vaikka työttömyys on korkealla tasolla monissa Keski-Aasian maissa.

Holmgrenin mukaan Keski-Aasian valtiot hyötynevät kuitenkin kiinalaistoimijoiden tarjoamasta laadukkaasta infrastruktuurista. Taloudelliset riskit liittyvät korruptioon, sillä on vaara, että hankkeen resursseja ei jaeta taloudellisen tarkoituksenmukaisuuden vaan suhteiden perusteella, arvioi Holmgren.

Holmgrenin mukaan Uusi silkkitie -hanke on toistaiseksi pysähtynyt EU:n rajoille, sillä kiinalaisten yritysten suosimiseen perustuva malli on osoittautunut sopimattomaksi suhteessa EU:n vapaan kilpailun sääntöihin. EU:n jättäytyminen pois hankkeen piiristä vahingoittaisi hanketta vakavasti, sillä EU on merkittävä kauppakumppani useimmille Uuden silkkitien valtioille.

Jos Uusi silkkitie selviää taloudellisista ja poliittista ongelmistaan, niin Suomi on Holmgrenin mukaan ”otollisessa paikassa, sillä sijaitsemme suunnitellun arktisen radan ja Itämeren laivareittien risteyskohdassa. Suomen kannattaisikin yrittää varmistaa, että Uuden silkkitien Itämeri-kytkökset kulkisivat mahdollisimman laajalti Suomen kautta.”

Keskustelua aiheesta