Demokraatti arvioi puheenjohtajat: Perusväsynyt puoluesoturi, ärhäkkä pakki vasemmalta, Juha af Kempele, hyökkäävä some-tähti…

Kuva: Kuvankäsittely Timo Sparf

Jos Demokraatin politiikan toimituksen arvosanoihin on uskominen, hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat onnistuneet tehtävissään korkeintaan tyydyttävästi. Oppositiojohtajat saavat kiitosta jonkin verran enemmän, mutta kullakin riittää edelleen petrattavaa, arvioi toimituksen työryhmä jouluarvosanoissaan. Keväällä puheenjohtajat ovat taas uuden haasteen edessä, kun maassa järjestetään kuntavaalit. Kuka nousee tuolloin parrasvalojen keskipisteeseen?

Ärhäkkä pakki vasemmalta: 8

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson joutuu taiteilemaan perusduunarien, punavihreällä rajalla häälyvien ja koulutettujen naisten odotusten ristiaallokossa. Tehtävän epätoivoisuudesta huolimatta suorasanainen Andersson on pärjännyt melko hyvin. Vaikka Andersson on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja aloitti puolueen puheenjohtajana vasta viime kesänä, on hän usein onnistuneesti haastanut muita puolueita. Televisiokeskusteluissa Andersson on jyrännyt jopa kokoomuksen kokenutta Ben Zyskowiczia.

Andersson pärjää ärhäkkyydessä ja sanavalmiudessa, mutta puo­lueen substanssissa menee välillä heikoimmin. Esimerkiksi vasemmistoliiton esitys kuuden tunnin työaikakokeilusta meni osin jo populismin puolelle. Edellisestä huolimatta kansainvälistä oikeutta Turussa opiskeleva Andersson on profiloitunut myös talousasioissa. Hänestä paistaa myös nuorisoon vetoava maailmanparannusvietti.

Andersson on tuonut uutta ilmettä vasemmistoliittoon edeltäjänsä Paavo Arhinmäen jäljiltä. Tosin puolueen kannatuksessa tämä on näkynyt lähinnä vain pienenä värähtelynä. Mutta haasteita kaihtamattoman ärhäkän otteen ansiosta arvosana on 8.

Joutuuko Essayah kävelemään: 6

Opposition hiljaisinta ja mauttominta puoluetta johtaa itsekin väritön Sari Essayah. Hänen johdollaan kristillisdemokraatit ovat lähes kadonneet lehtien palstoilla. Kun ristiriitaisia tunteita herättävä Päivi Räsänen siirrettiin syrjään vuoden 2015 puoluekokouksessa, samalla koko puolueelta tuntui katoavan identiteetti.

Sari Essayah ei edusta Räsäsen kaltaista räväkkää arvokonservatismia, vaan hänen persoonansa on enemmän neuvotteleva ja sovitteleva. Essayah pyrkii luomaan puolueesta uskottavaa kristillisdemokraattista vaihtoehtoa Saksan CDU:n malliin. Hänen haaveensa on tosin vailla todellisuuspohjaa, sillä maltillinen kristillisdemokratia ei toimi Suomessa.

Suomessa on tilaa jyrkälle arvokonservatiiviselle kristilliselle puolueelle. Siitä kielii kristillisten medioiden saama suosio. Radio Dein, Patmos-radion ja TV7:n satojen tuhansien yleisö kertoo selkeän poliittisen kodin puutteesta. Käännös Räsäsen linjoille saattaisi vielä pelastaa puolueen. Entinen huippukävelijä ja maailmanmestari Sari Essayah valittiin elokuussa kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi. Tämänkin tehtävän hän on onnistunut hoitamaan julkisuudelta piilossa.

Entisen europarlamentaarikon tulevaisuus voisikin olla paremmin kansainvälisissä tehtävissä kuin kotimaan politiikan ytimessä. Siksi 6.

Vilpitön kielipoliitikko: 8-

RKP:n puheenjohtaja, varatuomari Anna-Maja Henriksson elää poliittista painajaistaan (ruots. mardröm). Hänen johtamansa puolue, ruotsin kielen ylin edunvalvoja maassamme, on ensi kertaa 36 vuoteen oppositiossa samalla, kun hallituksessa istuu suomalaisuuden römeä soraääni, perussuomalaiset. Kielipoliittiset tavoitteet eivät olisi pahemmin voineet lipsua RKP:n käsistä.

Anna-Maja on Vaasasta. Ja Vaasassa olisi hänen näkemyksensä mukaan pitänyt sijaita myös ruotsinkielistä väestönosaa palveleva laajan päivystyksen sairaala. Nyt palvelut siirtyvät Seinäjoelle. Entisenä oikeusministerinä hän ymmärtää erityisen hyvin, etteivät hänen äänestäjänsä pidä tilannetta oikeudenmukaisena (ruots. rättvis).

Komeettamaisen Carl Haglundin rinnalla Henriksson on RKP:n puheenjohtajana pari piirua tapettia jännittävämpi. Poliitikkona hän on kokenut ja puolueensa vahvan ideologisen perinteen tuote. Kaikki käy, kunhan kieli pysyy ruotsina.

Oppositiojohtaja Henriksson ansaitsee mahdottomantuntuisesta urakastaan kelpo kiitoksen (tack), 8 –.

Hyökkäävä some-tähti: 8

Ex-hyökkääjä ajaa maalille aggressiivisesti myös politiikassa. Rynnivä tyyli ei miellytä vastustajia, mutta kerää kannattajia. Hitaammat puoluejohtajat sitovat vielä kengännauhojaan kopissa, kun turkulainen väkkärä jyrää veralla.

Ville Niinistön menestys todistaa, mitä on 2010-luvun poliittinen johtajuus. Kaupunkilaisten some-natiivien parissa ei pärjää yksisuuntaisella tiedotuksella. Niinistö ja Li Andersson ovat siellä, mistä kannatusta on saatavissa. Asiaan kuin asiaan on oltava kanta, ja se on kerrottava heti. Muuten muut kertovat sen puolestasi.

Toisinaan herkkähipiäisestä julistajasta on kehittynyt kyvykäs yleispoliitikko. Niinistö hallitsee asiat ja osaa viestiä sanomansa. Selkeä ulosanti on kuin tehty televisioon. Joillekin Niinistö vain vihreä versio populismista, vaikka hän viestii aktiivisesti myös vaihtoehdoista.
Oppositiokaudelle mahtuu nolo, freudilainen lipsautus, kun Niinistö kutsui itseään ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtavaksi ajattelijaksi. Väyrysmäinen lausahdus palautti mieleen vihreiden perinteistä mainetta paremmintietävien puolueena.

Viime kesän jälkeen vihreät on notkahtanut kannatuksessa. Alkaako hyökkäävä tyyli väsyttää? Siksi 8.

Politiikan viimeinen broileri: 7+

Kokoomuksen puheenjohtajaa, valtiovarainministeri Petteri Orpoa voi hyvällä syyllä kutsua politiikan viimeiseksi broileriksi. Miehen opinnot Turun yliopistossa kestivät peräti 12 vuotta. Hän valmistui maisteriksi 2002 pääaineenaan taloustiede.

Orpon opiskeluaikana tässä ei ollut mitään uutta. Opiskelun sijaan mies teki lähinnä opiskelijapolitiikkaa kokoomuksessa.

Orpo toivoo muuten sukunimensä taivuttamista genetiivimuodossa sukunsa pitkien perinteiden mukaan. Noudatamme toimituksessa Orpon toivomusta.

Valtiovarainministerinä Orpo on toiminut sen verran lyhyen aikaa, kesäkuusta lukien, ettei hänen toimistaan voi paljoa sanoa. Edeltäjänsä Alexander Stubb kun löi lukkoon tämän vuoden budjetin ja aloitti ensi vuodenkin kehyksillä.

Hallitus ja Orpo pelailevat ensi vuonnakin noin viiden miljardin alijäämällä. Tiukassa talouspoliittisessa katsannossa tämä on tietysti hyvä asia, sillä alijäämäinen budjetti elvyttää.

Orpon puheet eivät kuitenkin tue elpymistä, koska hänellä on paha tapa vilautella lisäleikkauksia.

Mitään radikaalia Orpolta on turha odottaa. Hän ei ole sellainen. Nuivan varovainen talousliberalismi sopii hänelle. Siksi 7+.

Asiallinen mies oppositiosta: 8-

Antti Rinne ei aloittanut helpoista lähtökohdista SDP:n puheenjohtajana. Seinäjoki 2014 jätti haavoja, joita osa jäsenistä nuolee edelleen, ja seuraavan kevään eduskuntavaalit olivat pettymys. Demarit jäivät oppositioon.

Sen jälkeen Rinne on onnistunut palauttamaan SDP:n uskottavuuden palkansaajan puolustajana ja vaihtoehtona Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle. Kannatus on kääntynyt selvään nousuun. Haastettua SDP:n puheenjohtajaa tarkkaillaan potentiaalisena seuraavan hallituksen muodostajana ja pääministerinä.

Mediajulkisuus on armoton. Rinnettä on kritisoitu esiintymistaidoistaan. Hän ei ole parhaimmillaan tilanteessa, joka suosii stubbmaista sanavalmiutta ja selkeä puheilmaisua.

Jos lause takeltelee kurkkua aukaisevan rykimisen vuoksi, härkää sarvista vaan. Samaan tyyliin kuin Paavo Lipponen teki hitaan puhumisensa kanssa. Vertaus Moosekseen lopetti kuittailun. Niinhän Paavo puhuu. Piste. Ja eiköhän Tuntemattoman Koskelakin yskinyt ja räkinyt.

Rinne on toivonut SDP:hen asiallista puheenjohtajakamppailua. Toistaiseksi ainoa haastaja, kansanedustaja Timo Harakka on painottanut samaa. Siksi 8–.

Juha af Kempele: 7+

Keskustan messias, Kempeleen Juha Sipilä on puolentoista vuoden ajan laittanut Suomea kuntoon oululaisten murresanojen voimalla. Hänen pääministerikautensa alku on ollut kuin puiseen kakkaraan koverrettu prosessikaavio: tehokas, ei hyvännäköinen.

Miljonääri Sipilä oli keskustalle ulkopuolinen vapauttaja, jota ei vaivannut opportunismi. Motto tulos tai ulos oikeutti hänet vaatimaan suomalaisilta ennennäkemättömiä yhteisiä talkoita, joissa työehtoja heikennettiin kolmikantaisesti. Kikystä ei seurannut Sipilälle pelkkiä pyyhkeitä, hänen vatuloimaton asenteensa sai ay-väeltä myös kiitosta.

Sitten yrittäjä-Juha tutustui poliittiseen julkisuuteen. Omaisuutta ja perhettä koskeva kirjoittelu paljasti Sipilän, joka on pääministerinä herkkänahkainen sähköpostittaja.

Sipilän avustajat suojelevat häntä kuin haurasta kukkaa. Ei ole tavatonta, että haastattelut katkaistaan kesken toimittajan lauseen vaikka Sipilä itse olisi pysähtynyt kysymyksiin vastaamaan.

Sipilän heikkoudet versovat osittain samasta juuresta kuin hänen vahvuutensa. Hän on poliittisesti edelleen melko kokematon. Tilanne korjautuu sitä mukaa, kun hallituksen taival etenee.

Juha Sipilä on pääministerinä verrattain onnistunut, samaa ei voi sanoa hänen hallituksensa toiminnasta. Siksi 7+.

Perusväsynyt puoluesoturi: 6-

– Ulkoministerinä palaan Pimeyden ytimeen kuin koira oksennukselle, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kirjoitti ”plokissaan” marraskuussa.

Pimeyden ytimellä hän tarkoitti ”Pyrsseliä”. Pikkunäppärää argumentointia puoluejohtajalta.

Mutta kun EU:ta on halventamassa Suomen ulkoministeri… Missä EU, siellä ongelma -soinismit antavat väkisinkin kummallisen kuvan Suomen ulkopoliittisesta linjasta.

Soini ei ole pystynyt vakuuttamaan ulkoministerinä. Puolueensa puheenjohtajana hänellä ei mene yhtään paremmin. Entisen uhon tilalle on tullut alakulo. Vaalien alla annetut lupaukset on rikottu yksi toisensa jälkeen ja se näkyy: kannatus on huvennut 8–10 pro­senttiin.
Soini ei tunnu enää puolustavan mitään, mitä yhä äärioikeammalle siirtyvä kannattajakunta odottaa.

Hänellä on ollut kova työ paimentaa jopa omaa eduskuntaryhmäänsä ylilyönneiltä – ettei mennä poseeraamaan pahimpien ääriliikkeiden bileisiin. Ei ole ihan onnistunut. Jaksamisesta on epäilyjä. Soini oli hiljattain parin viikon sairauslomalla, jonka syytä ei ole kerrottu. Mies on näyttänyt jo pitkään väsähtäneeltä, eivätkä ”soinismitkaan” ole niin täräyttäviä kuin ennen.

Ulkoministerinä Soini on onneksi tähän asti ollut näkymätön eikä näin ollen ole tahrannut pahemmin Suomen mainetta. Siksi sentään 6–.

Teksti: Demokraatin työryhmä

Täsmennys: RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on Vaasan vaalipiiristä Pietarsaarelta, ei Vaasasta

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

Harakka vene- ja moottoripyöräverosta: ”Soinin kauna rankaisee tavallisia suomalaisia”

Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander
Timo Harakka vaatii vene- ja moottoripyöräverojen perumista.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän verovastaava Timo Harakka pitää vene- ja moottoripyöräveroa epäonnistuneina ja epäoikeudenmukaisina.

Timo Soinin kauna rankaisee tavallisia suomalaisia, ei herrasväkeä. Ranta-asukkaille vene on usein välttämätön. Moni kurvailee moottoripyörällä kerran kesässä, Harakka sanoo.

Hän huomauttaa, että veron tuotto voi jäädä vähäisemmäksi kuin sen aiheuttama vahinko veneenvalmistukselle sekä veneiden ja moottoripyörien kaupalle, suomalaiselle työlle ja työllisyydelle.

– Lisäksi hallituksen vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Liikenneministeriö on poistamassa liikenteen veroja samalla kun uusia ajoneuvoja tyrkytetään verolle, Harakka päättää tiedotteensa.

Kaavaillulla vene- ja kevyiden moottoriajoneuvojen verolla hallitus sunnitteli keräävänsä 50 miljoonaa euroa vuodessa.

Lausuntokierrokselle lähteneen lakiluonnoksen mukaan veneveron suuruus on 100–300 euroa vuodessa. Moottoripyöriä rokotetaan 150 euron vuotuisella verolla.

Molemmat verot sisältyvät hallitusohjelmaan.

”Miksi pitää ottaa näin suuri riski ja myllertää koko maisema?” – arkkiatri Risto Pelkonen kirjoitti pysäyttävän sote-pääkirjoituksen Lääkärilehteen

Arkkiatri Risto Pelkonen ehdottaa alan ajatuspajaa lääkärikunnan syntymäpäivälahjana ja palvelulupauksea satavuotiaalle Suomelle.

Jos kilvoittelu yhteisen hyvän puolesta muuttuu kilpailuksi vallasta ja omasta hyvästä, huonosti käy, arkkiatri Risto Pelkonen muistuttaa Lääkärilehteen (1-2/2017) kirjoittamassaan pääkirjoituksessa

Arvot ovat omantunnon kaltaisia moraalisia tienviittoja, Pelkonen kirjoittaa.

– Moraaliset arvot ovat siten ihmisyyden ydintä ja osa genomiamme. Lääkärinetiikan normit ovat samalla tavalla jalostuneet aikojen saatossa sukupolvien välisessä dialogissa erehdysten ja oppimisen kautta.

Näin on aina ollut. Entä nyt? arkkiatri kysyy.

– Onko kato käynyt arvotarhassa, kun taloudellisen hyödyn eetos on asettunut taloksi? hän jatkaa.

Ongelmana on Pelkosen mukaan keskenään ristiriitaisten arvojen runsaus ja niiden välineellistyminen. Aate ei sellaisenaan ole arvokas, vaan väline jonkin toisen tavoitteen saavuttamiseksi.

– Näin on tainnut käydä siinä suuressa reformissa, jossa terveydenhuollon palvelujärjestelmää rukataan uuteen asentoon. Puhetta riittää ja tekstiä syntyy, mutta missä ovat sanat terveys ja hyvinvointi, kärsimys ja kuolema, hoito ja hoiva? Kilpailu ja kestävyysvaje, valintapakko ja omavastuu, virtualismi, digitalismi ja robotismi ovat nyt sanoista suurimmat, hän huomioi.

– En väheksy urakan suuruutta, mutta kysyn, miksi pitää ottaa näin suuri riski ja myllertää koko maisema. Eikö palvelujen nykyiset puutteet olisi voitu korjata pienemmilläkin rukkauksilla? kirjoittaa Pelkonen ja pyytää samalla anteeksi ”apeita ajatuksiaan”.

Puhetta riittää ja tekstiä syntyy, mutta missä ovat sanat terveys ja hyvinvointi, kärsimys ja kuolema, hoito ja hoiva?

Arkkiatri varoittaa, että jos kilvoittelu yhteisen hyvän puolesta muuttuu kilpailuksi vallasta ja omasta hyvästä, huonosti käy. Jos solidaarinen yhteisvastuu siirretään itse kunkin omalle kontolle, syntyy eriytymisen ilmiö, hän toteaa kirjoituksessaan.

Lisää Pelkosen osuvia havaintoja ajastamme: Robotitkin ovat mainioita teknisiä apuvälineitä, mutta ilman myötäelämisen lahjaa niistä ei ole parantajiksi.

Lopuksi Pelkonen kysyy, eikö lääkärien pitäisi rakentaa tutkimukseen ja tietoon, luovaan ajatteluun ja vapaaseen dialogiin pohjautuva oman alansa ajatuspaja.

Tässä pajassa taottaisiin tulevaisuutta vaalikausien yli ja pidettäisiin poliittinen päätöksentekijä hereillä.

– Se olisi lääkärikunnan syntymäpäivälahja ja palvelulupaus satavuotiaalle Suomelle, Pelkonen päättää kirjoituksen, jonka jokaisen terveydenhuollon suuresta reformista päättävän olisi syytä pysähtyä lukemaan – ja sisäistämään.

Ennen kuin ovat mukana myllertämässä koko maisemaa.

Yle: Kokoomus ja SDP nousseet keskustan veroisiksi kuntapuolueiksi

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
Tampereen valtuusto koolla.

Kansalaiset pitävät kokoomusta, SDP:tä ja keskustaa osaavimpina ja kyvykkäimpinä puolueina kunta-asioissa.

Tämä selviää Kunnallisalan kehittämissäätiön tilaamasta tutkimuksesta, josta Yle tänään uutisoi.

Tulosten perusteella kolme puoluetta olivat melkein tasoissa. Kokoomusta piti osaavana 42 prosenttia, SDP:tä 41 prosenttia ja keskustaa 40 prosenttia vastaajista.

Perussuomalaiset pärjäsi kyselyssä selvästi kolmikkoa huonommin. Vain vajaa viidennes (19 prosenttia) kansalaisista pitää perussuomalaisia kyvykkäinä kunta-asioissa.

Perussuomalaisia paremman arvosanan kuntatoimijoina saavat vihreät (27 prosenttia), vasemmistoliitto (22 %) ja RKP (21 %).

Kristillisdemokraatit pitävät perää 14 prosentilla.

Edellisestä kolme vutta sitten tehdystä kyselystä asemiaan ovat eniten parantaneet vihreät (+13 prosenttiyksikköä), SDP (+12) ja kokoomus (+11).

Tutkimuksen toteutti Kunnallisalan kehittämissäätiön toimeksiannosta Kantar TNS. Haastattelut (1 046 henkilöä) tehtiin viime marraskuussa.

Tuloksista uutisoi ensimmäisenä Yle.

”Politiikan suunnan on muututtava” – Rinne MTV:llä: Suuri syy eriarvoistumiseen löytyy Sipilän hallituksen ohjelmasta

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kirjoittaa MTV:n Nettivieras-kolumnissaan, että suuri syy eriarvoistumiseen löytyy Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ohjelmasta.

Rinne toteaa pääministeri Sipilän perustaneen työryhmän, jonka tehtävä on pysäyttää yhteiskunnallinen eriytyminen.

– Sipilä kertoo olevansa huolissaan eriarvoistumisesta. On hienoa, että pääministeri Sipilä alkaa miettiä myös tätä asiaa. Myös eriarvoistumisen pysäyttämistä pohtiva työryhmä on hyvä ja tärkeä asia. On kuitenkin katsottava kriittisesti, miksi tällaisessa tilanteessa ollaan, Rinne kirjoittaa.

– Ennen kuin työryhmä aloittaa, voin antaa pääministeri Juha Sipilälle ilmaisen vinkin: Yksi suurimmista syistä kasvavalle eriarvoistumiselle löytyy Sipilän omasta hallitusohjelmasta. Pääministerin kannattaa lukea hallitusohjelma läpi ajatuksella – ja paksun punakynän kanssa – sekä tehdä tarvittavat johtopäätökset.

Sosialidemokraatit ovat Rinteen mukaan yrittäneet varoittaa pääministeriä ja hallitusta eriarvoistumisesta jo lähes kahden vuoden ajan.

Puolue on myös tarjonnut vaihtoehtoja hallituksen leikkauspolitiikalle.

Rinne kirjoittaa kolumnissaan, ettei tällainen työryhmä – hyvästä tarkoituksesta huolimatta – poista eriarvoisuutta.

– Jos Sipilä haluaisi oikeasti ratkaista eriarvoistumisen ongelmia, hän muuttaisi dramaattisesti hallituksensa politiikkaa. Oma lukunsa on se, että Sipilän hallitus on lyhytnäköisesti laiminlyönyt päätösten vaikutusarvioiden tekemisen. Tulokset näkyvät ja nyt Sipilä yrittää korjata vuotavaa kattoa poraamalla lattiaan reiän, Rinne kirjoitaa.

– Vaihtoehtoja tälle kurjistavalle ja eriarvoistavalle politiikalle on.

Rinne tiivistää, että politiikan suunnan on muututtava.

Huono taloustilanne ei tarkoita sitä, että oikeudenmukaisuus ja kohtuus loppuisivat.

Luonnolllisesti politiikassa joudutaan tekemään myös vaikeita päätöksiä. Rinne toteaa, että nekin pitää olla perusteltavissa.

– Sipilän hallituksen aikana näin ei ole ollut.

– Kyllä, Suomen taloustilanne on vaikea ja rahat ovat tiukilla. Mutta huono taloustilanne ei tarkoita sitä, että oikeudenmukaisuus ja kohtuus loppuisivat, Rinne kirjoittaa.

Antti Rinteen mukaan viimeiset puolitoista vuotta Suomessa on tehty politiikkaa, joka vie meitä kauemmaksi pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta.

– Suomessa ja Pohjoismaissa on maailman modernein ja hyvinvoivin yhteiskunta. Siitä ei pidä luopua.

Timo Soini avautuu Donald Trumpista: ”Vielä pari sanaa”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Suomen ulkoministeri Timo Soini kirjoittaa verkkosivuillaan Veikko Vennamosta, Yhdysvaltain presidentistä Donald Trumpista ja populismista.

”Yhdysvaltain seitsemäs presidentti Andrew Jackson vuosina 1829-1837 on mies jonka toimiin ja tekemisiin kannattaa perehtyä, jos haluaa ymmärtää mistä traditiosta Trump tulee.”

Soinin mukaan Veikko Vennamon Unohdetun kansan puolesta kaikuu nyt myös rapakon takana.

”Veikko Vennamo oli näkijä ja tekijä. Hänen johdollaan asutettiin siirtokarjalaiset. Se oli uroteko vailla vertaa. Kiistaton näyttö. Populistiksi parjattu teki tulosta.”

Soini kirjoittaa ”Trumpista vielä pari sanaa”.

”Hän on erilainen presidentti, joka kommunikoi eri tavalla ja toimii eri tavalla. Mutta jos esimerkiksi katsoo hänen ulko- ja turvallisuuspoliittista tiimiään ei ole epäselvää, että se koostuu ammattilaisista, kuten esimerkiksi puolustusministeri James Mattis.”

Soini arvioi, ettei Trump tule monille kelpaamaan.

”Ulkoministerinä katson tärkeäksi, että meillä on hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Se on Suomen etu, olipa presidenttinä Trump tai joku muu. Hysteria sopii huonosti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.”