DocPointin runsaudensarvi tarjoaa dokumentteja maahanmuuttokiehunnasta itsemurhapommittajiin

Tämän vuoden DocPointin avaa Elina Hirvosen esikoiselokuva Kiehumispiste, jossa kamera kulkee muun muassa keskellä maahanmuuttomielenosoituksia.

Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint on julkistanut tämän vuoden festivaalin ohjelmistonsa. 23.-29. tammikuuta järjestettävässä elokuvatapahtumassa nähdään kaikkiaan on 156 lyhyttä ja pitkää elokuvaa.

– Niin kotimaisten kuin kansainvälistenkin dokumenttielokuvien taso on tänä vuonna erittäin korkea. Dokumenttielokuvan suosion räjähdysmainen kasvu viime vuosina mahdollistaa todellisten elokuvahelmien tuomisen valkokankaalle. Elokuvien aiheissa on vahvasti nähtävissä ihmisen halu ja kyky vaikuttaa maailmaan, sanoo DocPointin taiteellinen johtaja Iris Olsson.

Festivaalin avajaiselokuvana nähdään Elina Hirvosen uunituore esikoiselokuva ”Kiehumispiste”. Se on tarina 2010-luvun Suomesta: mielenosoituksista, maahanmuutosta ja mikrokosmoksista, joissa mielipiteitä muodostetaan.

DocPointin kotimainen sarja on muutenkin ensi-iltaelokuvien juhlaa. Odotettuja suomalaiselokuvien maailmanensi-iltoja ovat John Websterin henkilökohtainen, suuria globaaleja kysymyksiä pohtiva ilmastonmuutoselokuva ”Tulevilla rannoilla”, suomalaista metsäsuhdetta kuvaava Anu Kuivalaisen ”Sielunmetsä” sekä avioeroista kertova Mia Halmeen ”Joka toinen pari”.

John Websterin uudessa elokuvassa pohditaan ilmastonmuutoskysymyksiä henkilökohtaisella tasolla.

John Websterin uudessa elokuvassa pohditaan ilmastonmuutoskysymyksiä henkilökohtaisella tasolla.

Heidi Piiroisen ”Black Hole Mama” on kertomus siitä, miten ihmiset tulevat toimeen muutoksen kanssa. Jakomäentie 6 oli ensimmäinen 1960-luvulla rakennettu Helsingin kaupungin vuokratalo, joka purettiin. Asukkaat joutuivat jättämään kotinsa ja ystävänsä.

Kotimaisessa sarjassa nähdään myös muun muassa Markku Lehmuskallion, Elina Talvenvaaran ja Elli Toivoniemen viime vuonna valmistuneet uudet dokumentit.

Kotimaisen sarjan valinneeseen raatiin kuuluivat kansanedustaja Timo Harakka, muusikko-näyttelijä Olavi Uusivirta, taiteilija Tellervo Kalleinen, elokuvaohjaaja Ulrika Bengts, Miltton Groupin Senior Partner Jussi Kekkonen sekä puheenjohtajana festivaalijohtaja Iris Olsson.

DocPointin koko ohjelmistossa esiin nousevia teemoja ovat media, seksuaalisuus, urbaani Afrikka, autismin kirjo ja avaruusmatkailu. Fred Peabodyn ”All Governments Lie: Truth, Deception and the Spirit of I.F. Stone” käsittelee Suomessakin ajankohtaista aihetta, vallan ja median suhdetta. Oscar-veikkauksissa mainittu ”Life, Animated” (ohjaus Roger Ross Williams) kertoo vaikuttavan tarinan autismin kirjolla olevasta pojasta, joka saa yhteyden muihin ihmisiin ja maailmaan Disney-animaatioiden avulla. Paul S. Refsdalin ”Dugma – The Button” puolestaan tarjoaa  mahdollisuuden tutustua Al Qaedan itsemurhapommittajiin.

Elokuvanystäviä yli lajityyppirajojen kiinnostaa varmasti myös Seifollah Samadianin tribuuttifilmi ”76 Minutes and 15 Seconds With Abbas Kiarostami”. Heinäkuussa 2016 kuollut Abbas Kiarostami oli iranilaisen elokuvan merkittävin tekijä, suuri humanisti, kuvataiteilija ja runoilija. Kiarostamin läheinen ystävä, valokuvaaja Seifollah Samadian kuvasi 25 vuoden ajan tämän elämää ympäri maailmaa: elokuvafestivaaleilla, kuvausmatkoilla, taidetapahtumissa, koulutustilaisuuksissa, lentokoneissa ja autoissa.

Elokuva esitetään yhdessä Kiarostamin viimeiseksi jääneen lyhytelokuvan ”Take Me Home” kanssa.

DocPointissa pääsee myös kokemaan elokuvallisia erikoiselämyksiä. Alek Keshishianin kulttielokuva ”In Bed with Madonna” (1991) nähdään sing-along-näytöksenä eli leffan ääniraidan mukana saa laulaa. Claude Lanzmannin järisyttävä suurteos, liki kymmentuntinen holokaustikuvaus ”Shoah” (1985) esitetään neljässä osassa. VOXPoint – kinofoninen konsertti vie tänä vuonna Juri Gagarinin reitille avaruuteen islantilaisen Úlfur Eldjárnin, Samuli Kosmisen sekä Härö-kollektiivin säestämänä.ään. Joskus se on tylsää, joskus hauskaa, joskus kiinnostavaa ja joskus raskasta, mutta itsemääräämisoikeus säilyy. Pelko on aina läsnä, mutta se ei kohdistu asiakkaisiin tai edes poliisiin, vaan tavallisiin ihmisiin, jotka ovat valmiita tuomitsemaan.

DocPointin koko ohjelmakarttaan voi tutustua festivaalin verkkosivuilla http://docpoint.info/ohjelmisto.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas ohittaa tänään katsojaluvuissa historian suosituimman Uuno-elokuvan

Kuva: Foto: Juuli Aschan © Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017
Eero Aho ja Jussi Vatanen ovat uusimman Tuntemattoman kärsiviä sotilaita.

Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas on ylittänyt 750 000 katsojan rajan. Elokuvan on nähnyt 750 315 sunnuntaihin mennessä.

Jo tänään maanantaina se ohittaa kaikkien aikojen katsotuimpien kotimaisten elokuvien listalla suosituimman Uuno-elokuvan, Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984), jonka näki 750 965.

Kolmas Tuntematon tuli teattereihin 27.10. Se oli viikonlopun ylivoimaisesti katsotuin elokuva yli 36 000 katsojalla.

Edvin Laineen ensimmäinen versio Väinö Linnan romaanista on historian katsotuin elokuva teattereissa. Sen näki 2,8 miljoonaa katsojaa. Rauni Mollbergin tulkinnan näki 590 00 katsojaa.

Louhimiehen elokuva on matkalla katsotuimpien kotimaisten listalle ainakin sijalle kuusi, jolla on nyt Toivo Särkän Kaivopuiston kaunis Regina 760 000 katsojalla.

Helsingin Itäkeskuksessa tehdään näyttävää historiaa – mutta mitä se maksaa asiakkaille, ei ole vielä päätetty

Kuva: Kari Hulkko

Finnkino avaa Helsingin Itikseen Suomen ensimmäisen Imax-elokuvateatterin loppuvuodesta 2018. Elokuvateatteriin rakennetaan yhdeksän salia, joista yksi on Imax-sali.

Imax-salissa on suurempi valkokangas, elokuvaa katsotaan tavallista lähempää ja jyrkemmästä katsomosta. Saliin on suunnitteilla noin 315 neliömetrin kokoinen kangas sekä 12.0-kanavainen Immersive Sound System -äänentoistojärjestelmä.

Finnkinon markkinointi- ja myyntijohtaja Kalle Peltolan mukaan Imax-elokuvien lippuhintoja ei ole vielä päätetty, mutta ne ovat hänen mukaansa hieman tavallisia lippuja kalliimpia.

Finnkino Itiksen rakennesuunnittelu aloitettiin vuosi sitten. Tällä hetkellä teatterin tilalla on monttu, josta teatteri ensi vuoden aikana muotoutuu.

Itikseen rakennettavan teatterin lisäksi Pohjoismaissa on tällä hetkellä kolme Imax-teatteria.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Pettämätön rytmitaju” – Vesa Vierikko sai Ida Aalberg -palkinnon

Kuva: Kari Hulkko
Vesa Vierikko Don Quijoten roolissa Ryhmäteatterissa vuonna 2011.

Vesa Vierikko on saanut joka toinen vuosi jaettavan Ida Aalberg -näyttelijäpalkinnon. Palkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa.

Palkintoraadin mukaan Vierikko on monipuolinen ja persoonallinen näyttelijä, jolla on työssään pettämätön rytmitaju ja täydellinen läsnäolo näyttämöllä. Vierikon ura pitää sisällään valtavan määrän rooleja teatterissa, televisiossa ja elokuvissa.

– Vesa Vierikko on elämää tarkkailemalla omaksunut laajan inhimillisen materiaalin, hallitsee sen ja pystyy muutamilla taitavilla vedoilla hahmottamaan rooleille olennaiset ominaisuudet. Lisäksi hänellä on erityislaatuinen taito fyysistää roolihenkilön ajatukset, raati hehkuttaa.

Nuoren näyttelijän 7 000 euron suuruinen kannustusapuraha myönnettiin Samuli Niittymäelle. Ida Aalberg -mitalin elämäntyöstään sai ohjaaja Kaisa Korhonen.

Armomurhaaja (2017): Lyhyt elokuva tappamisesta

Matti Onnismaan esittämä päähenkilö kaasuttaa kissan hengiltä elokuvan avauskohtauksessa. Jos tämän lukeminen tuntuu pahalta, en suosittele katsomaan Armomurhaajaa (2017).

Elokuva haiskahtaa ensin pikimustalta komedialta, mutta se on ohjattu, kuvattu ja äänisuunniteltu synkkiä draamasävyjä pudottelevaksi jännityselokuvaksi. Elokuva on siis muuta kuin satavuotiasta Suomea liputtava juhlateos.

Ohjaaja Teemu Nikin debyytti, komedia 3Simoa (2012) muistetaan aitona kalkkunana, ehkä koko 2000-luvun masentavimpana suomalaisena elokuvana. Nikki on onneksi huumorintajuinen: dvd-laitoksen kanteen painettiin lainaus Keskipohjanmaa-lehdessä julkaistusta murskakritiikistä, joka on hauskimpia, joita olen lukenut. Ohjaaja ei voi olla paha ihminen.

Eksentrinen nuorisoelokuva Lovemilla (2015) todistaa Nikin uskaliaan kokeilumielen, jolle Armomurhaaja on viheliäistä jatkoa. Nyt myös tuotannollinen taso on sellainen, että elokuvalle voisi löytyä otollisempaa markkinarakoa rajojemme ulkopuolelta.

Suomeen Armomurhaaja on outo ja vaikeasti pidettävä. Siinä ei ole Aku Hirviniemeä, Jussi Vatasta eikä muutakaan Putous-kaartia. Coenin veljekset voisivat arvostaa elokuvan äkkivääryyttä. Kansainvälisyyttä korostaa tietty anonymiteetti; eskaloituvien tapahtumien kulku voisi käydä missä tahansa tuppukylässä.

Elokuvasta ei löydy tunnistettavia maamerkkejä. Se on western ilman preeriaa ja maalaiskomedia ilman Reinikaista. Armomurhaajassa on Lars von Trierin eroottista kauhua. Siis sillisalaatti, joka pysyy lähes kasassa.

Tappajan näköinen Onnismaa, 58, on maan käytetyin elokuvanäyttelijä. Ihmisten lemmikkejä firaabelina lopettava Veijo Haukka on silti hänen ensimmäinen pääroolinsa. Sen nähtyään ihmettelee vielä enemmän, miksi Veikko Aaltoselle ja Aki Kaurismäellekin kelvannut näyttelijä saa sen vasta nyt. Yrmy roistomaisten sivuroolien joutomies kantaa Armomurhaajan tummanpuhuvaa kolkkoutta komealla tavalla.

Maailmalla Haukka asettuu kylmäveristen kostajien ja ehdottomien moralistien pitkään ketjuun, jossa yksinuottiset rankaisijat jakavat tuomioitaan selkärangattomille. Eläinlääkärit ja lemmikkien omistajat edustavat Haukalle mielen rappiota, jossa viis veisataan nelijalkaisten todellisista tarpeista ja perustelluista oikeuksista. Tämä päättelee lemmikkien lopettamisen olevan jalo teko, johon sielultaan turmeltuneet eivät itse pysty.

Miehen menneisyydessä kummittelee selvittämätön tragedia. Sadomasokistisesta seksistä nauttiva sairaanhoitaja läpäisee jään, mutta Haukan pinta ei sorru. Sairaalan letkuissa viruvalle isälle ei heru sääliä piirun vertaa. Koira muuttaa tilanteen, ja yhteenotto paikallisessa sisujengissä pyörivän luuserin kanssa johtaa perustellisempaan välienselvittelyyn.

Kuvissa on voimaa ja syvyyttä.

Tarina ei ole itsessään maata mullistava, ja kerronta onnahtelee paikoin, mutta liikaa ei halua valittaa. Harvoin Suomessa näkee valkokankaalla elokuvaa, jonka päähenkilö herättää näin vähän sympatiaa. Nikille ja Onnismaalle kaikki kunnia siitä, että näin on myös tarkoitus, eikä se tee hahmosta luotaantyöntävää. Kaikki kärsivät, ja sillä hyvä.

Kuvaaja Sari Aaltoselle Armomurhaaja on taiteellinen voitto, joka ennakoi potentiaalia aiempaa suurempiin tuotantoihin. Kuvissa on voimaa ja syvyyttä.

Armomurhaajan logiikassa kaikki ovat ainakin vähän syyllisiä. Jari Virmanin iso sivuosa on komedial­lisuudessaan elokuvan ongelmallisin. Ylilyönnit raapivat elokuvan muutoin yllättävän ehyeeseen pintaan häiritseviä naarmuja kuten Haukka lääkärin luksusautoon.

Elokuvan pirulliseksi viestiksi kiteytyy se, ettei kukaan voi paeta ansaitsemaansa kohtaloa. Lyhyt elokuva tappamisesta on tyly ja nopeasti ohi.

ELOKUVA:
Armomurhaaja
Ohjaus: Teemu Nikki
Pääosissa: Matti Onnismaa, Jari Virman, Hannamaija Nikander, Heikki Nousiainen, Pihla Penttinen
2017, 83 minuuttia
★★★☆☆

Keskustelua aiheesta

Suomalainen huippumuusikko: ”Kun yksi juopottelee bändissä, loput kärsivät ja huolehtivat”

Muusikko Jussi Kinnunen läträsi ja sekoili vuositolkulla viinan ja huumeiden kanssa, kunnes sisuskalujen täydellinen pettäminen laittoi miehen katsomaan omaa päihderiippuvuutta ja elämää silmästä silmään.

Juomisesta tuli Kinnuselle synonyymi kuolemalle. Tämän oivaltaminen oli tie raittiuteen.

Nykyisin hän työskentelee päihdeterapeuttina ja muutosvalmentajana, jonka vastaanotolle hakeutuvat ongelmissaan jopa kokonaiset yhtyeet.

Päihdeongelmien peruskaava menee yhtyeissä samankaltaisesti kuin perheissä, työpaikoilla ja missä vain pienyhteisöissä. Kun yksi juo, muut kärsivät ja yrittävät paikkailla juomisen ikäviä seurauksia.

– Yksi bändissä dokaa paljon ja muut hermostuvat, kun tämä yksi jatkuvasti tyrii, vaikka muut panostavat bändiin. Jokaisella on siinä kuviossa omat vakiintuneet roolinsa. Yhtyeissä on monesti myös yksi superhuolehtija, joka hoitaa, paikkaa ja
selittää juopon mokaamat asiat parhain päin. Siitä tulee se perheen lapsenvahti, Kinnunen naurahtaa.

Teksti: Janne Ora

Jussi Kinnusen laaja haastattelu ilmestyy Demokraatin viikkolehdessä torstaina 16. marraskuuta ja verkkoversio jutusta keskiviikkona 15. marraskuuta

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta